Liian hiljainen työntekijä?

Perus suomijuntti. Rohkeasti vaan hanki uusi työntekijä, persoonan pitää käydä firman imagoon ja työympäristöön eikö siinä mitään pahaa ole. Hissukat löytävät kyllä töitä jostain muualta. Älä pidä sitä säälistä siellä, alkaa vaikuta sinunkin työn ja elämän laatuun

Vierailija kirjoitti:

Olepa sinä ekstrovertti välillä ihan hiljaa ja anna sen toisenkin olla, jos haluaa.

Ei siihen mitään extroverttiutta tarvita vaan normaaleja käytöstapoja!! Joihin kuuluu jutteli. .tsiisus, ei kohteliaisuus mitään tähtitiedettä ole. En tajua mitä täällä 'sallitaan' ja on millään muotoa hyväksyttävää tommonen hiljaa nuilottaminen

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomessa suvaitaan näitä mykkiä. Jos lapsi näyttää mykältä, niin pitäisi laittaa lukiossa vuodeksi vaihtoon jenkkeihin.

Niin. Sillähän se maailma pelastuu että kasvatetaan kaikki amerikkalaisen mallin mukaan.

Mä ainakin tykkään levätä autossa, jos joku muu ajaa. En välttämättä aina jaksa jutella. Joku toinen päivä taas jaksan löpistä niitä näitä. En ole tajunnut, että se on ongelma jollekin työkaverille!!! Mulla siis hyvin sosiaalinen työ, joten on ihan kiva kuunnella sitä radiotakin välillä ja antaa muiden puhua 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olepa sinä ekstrovertti välillä ihan hiljaa ja anna sen toisenkin olla, jos haluaa.

Ei siihen mitään extroverttiutta tarvita vaan normaaleja käytöstapoja!! Joihin kuuluu jutteli. .tsiisus, ei kohteliaisuus mitään tähtitiedettä ole. En tajua mitä täällä 'sallitaan' ja on millään muotoa hyväksyttävää tommonen hiljaa nuilottaminen

Extrovertit haluavat että extroverttius on tämä ns "normaali tila" ja introverttius se epänormaali. Yhtä hyvin voisi sanoa että "normaaleihin käytöstapoihin" kuuluu antaa toisen olla rauhassa eikä ahdistella jatkuvalla pölinällä. Ei luulisi olevan tähtitiedettä olla ahdistelematta ihmisiä?

Minaharker kirjoitti:

Tämänkaltaisten ihmisten takia tulee usein mietittyä, että viitsinkö enää hakea mihinkään töihin sitten kun masennuksestani ja itsevihastani paranen. :/

Olen hiljainen introvertti luonnoltani.

Toivottavasti sosiaaliturva rapautuu siinä mitassa, että sinulla ei ole enää varaa miettiä viitsitkö jättäytyä vapaamatkustajaksi vaan joudut itse kantamaan vastuun elannostasi. En näe syytä rahoittaa itsevihastasi parantumistasi, voit sen tehdä omilla rahoillasi. Vielä vähemmän näen syytä rahoittaa elämistäsi, koska et viitsi hakea töihin.

Nimim. introvertti itsekin.

Teillä ei vain kemiat kohtaa, ja työkaverisi on varmaan yhtä ahdistunut tulanteesta kuin sinäkin. Itsekin olen taipuvainen olemaan tuopisuu, ja pahinta on joutua olemaan jonkun toisen tuoppisuun kanssa, kun kumpikaan ei oikein osaa ottaa sitä alun "vetovastuuta." (Yritän kyllä kovasti, ja myönnän, se on uvuttavaa) Toinen vaikea on sellaiset ihmiset joista huomaa että he olisivat sosiaalisia, mutta juuri minun kanssani heillä on heti epämukava olo. Siinä sitten vajotaan molemmat siihen kiusalliseen hiljaisuuteen, jota on aina vain vaikeampi rikkoa. Parhaiten viihdyn sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ikäänkuin edes huomaa sitä että olen alkuun hiljainen, vaan ovat omia itsejään ja höpöttävät sen minkä höpöttävät himmailematta. Heidän seurassaan rentoudun nopeasti ja juttu alkaa luistaa puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, etten ole itse mikään päällepuhuja, mutta ehdottoman seurallinen. Minua pidetään sellaisena kuuntelijana enemmänkin. Parempi olisi, että pölpöttäisi tauotta. Sekin olisi viihdyttävämpää noilla jatkuvilla ajomatkoilla kuin tämä. Toissa vuonna oli muutaman kuukauden ajan tajuton papupata ennen kuin lähti kouluun ja joskus nauratti, kun saattoi puhua tunninkin putkeen, mutta en kokenut sitä silti pahana. Jutut oli ihan hauskoja. 

Olen kai liian kiltti, kun harmittaa, että tuollaiseen ei nyt suoraan työhön liittyvän asian takia haluaisin hänet vaihtaa toiseen. Kiltti työntekijänä, tekee kaiken pyynnöstä, vähän aloitekyvytön, kuten nuoret usein, mutta se on arkuutta, kun pelkää tekevänsä virheitä. No, mietin jouluun tilannetta ja pyydän tammikuussa toisen, jos se suu ei ala aueta. Kriteerinä tälle rekrylle oli juuri tiettyjen perustaitojen lisäksi sellainen huumorintajuinen tyyppi, jonka kanssa jaksaa suhtata ympäriinsä. 

Niin eli sen toisen pitäisi pystyä siihen mihin sä et pysty, eli saada juttua aikaiseksi ja viihdyttää sua. No joo, ymmärrän että vaivaannut niissä tilanteissa, se on ihan ok. Luultavasti se ei ole sille toiselle yhtään sen helpompaa, veikkaan että se on nuori, ujo ja epävarma, ehkä vielä jännittäjäkin. Jos se on määräaikainen työsuhde niin et jatka sitä ja etsit jonkun toisen sit tilalle, niin se on parasta ratkaista.

Pistät radion soimaan työmatkalla ja koetat kuvitella, että vieressäsi ei ole ketään. Se tyyppi on tullut tekemään sulle töitä, ei viihdyttämään sinua. Viihdetaiteilijat on erikseen, niitä kuulee sieltä radiosta.

Joo kuten joku sanoi, niin nuoret ihmiset eivät aina osaa. Minulla on tuttuna eräs hiljainen. Ja tuntuuhan se oudolta sanoa hänelle, että olisi kohtuullista, että hän vastaisi vähän monisanaisemmin ja joskus aloittaisi keskustelun. Meillä on niin hyvät välit, että voin noin sanoa. Ja kun sanon, niin hän ottaa sanoista onkeensa ja todellakin pyrkii olemaan monisanaisempi. Ja sitten taas minulla on huono omatunto, että tässä minä yritän muuttaa toista toisenlaiseksi kuin mitä hän luonnostaan on. Ristiriitaisia tunteita herättävää. Mutta koen velvollisuudekseni kertoa hänelle miksi hänen seurassaan on joskus raskasta olla, jotta hän oppii tietämään miksi ihmiset karttavat häntä (näin todella tapahtuu).

Nuorista on monesti kiusallista olla kahdestaan pomon kanssa. Itsekin saatan uiden työkavereiden kanssa hölistä paljonkin töiden lomassa jotain kuormaa purkaessa, kun se työ on vaan sitä et vaate pois muovista, hengariin, hälytin ja rekkiin, mutta pomon kanssa sitä tehdessä oon paljon hiljaisempi, oikeasti vaan hermostuttaa olla sen kanssa kahdestaan kun tietää, että tolla on valta erottaa mut niin oon sit poikkeuksellisen varovainen enkä puhu mitään ylimääräisiä, etten sano jotain väärää.

-N20

Jos sulla on aina radio päällä, niin ehkä hän on hiljaa kun ajattelee et haluut kuunnella sitä radioo tai itse haluaa kuunnella. Tai pelkää häiritsevän ajamistasi. Itselleni on vaikeaa keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa, joten helposti kohtelen ihmisiä kuin he olisivat samanlaisia. Tai sit se ei keksi mitään sopivaa sanottavaa.

Laitan kommentin lukematta koko ketjun sisältöä.

Sanoaan että puhuminen on hopeaa ja vaitiolo kultaa !

Työasioissa joskus törmää hyvin erilaisiin ihmisiin.

Työurani ihan alkuvaiheissa olin tehtaassa prosessilinjan päässä siirtämässä tuotetta trukin paletille.

Työkaverini oli ulkomainen (jätän kertomatta mistä).

Kolmen viikon jälkeen hän sanoi minulle ensimmäiset sanansa:

"Hyvä homma" !

Kului pari viikkoa ja hän toisti sanat ! Muuten hän ei puhunut.

Vastaavana aikana minä olin tehnyt kaikenlaiset tilastolliset laskelmat työstäni, mitä nyt mieleen tuli: Tunnissa käsitelty tavaramäärä, päivässä käsitelty, keskiarvo päiväsä, jne.

Parin kuukauden jälkeen sanouduin irti työstä. Pomo tarjosi parempaa paikka, mutta halusin kokonaa toisenlaiseen työhän. Se kaveri oli onnellinen siinä työssään. Ei tarvinnut ajatella mitään työhön liittyvää. Epäselväksi jäi olisiko hän siihen edes pystynyt ?

Tuppisuun ja papupadan väliin mahtuu mieletön määrä porukkaa, kumpikin ääripää ahdistaa yhtä paljon. Jatkuva hörpöttäminen käy hermoille nopeasti, toisaalta myös jatkuva mykkäkoulu voi olla hyvin ahdistavaa. Pari sanaa voi aina vaihtaa vaikka ei edes pitäisi työkaverista.

Kyse on vähintäänkin periaatteessa vastaavasta asiasta, jos työnantaja laittaa työntekijän pihalle esimerkiksi ihon värin perusteella, jolloin kyseessä on laiton irtisanominen ja työsyrjintä. (tosin vuokrafirmojen työsuhteissa hieman eri perusteet  juridisesti)

Homman pointti: työntekijä suoriutuu kuitenkin varsinaisesta työnkuvastaan moitteettomasti. Se että työntekijä on hiljaa ajomatkan aikana ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla sen hetkiseen työsuoritteeseen, mikä on siirtyminen pisteestä A pisteeseen B.

Luultavasti ennakkotapauksia ei asiasta ole. Olisi ihan hyvä jos sellainen tulisi ja se saisi julkisuutta, niin voitaisiin laajemminkin herätellä keskustelua siitä, mikä on luonteeltaan hiljaisten asema työelämässä ja onko luonteen piirre peruste esim. moitteille.

Pystyn kyllä samaistumaan molempiin. Kyllä itsestänikin tuntuisi päivä hieman kevyemmältä, jos asioita voisi jakaa työkaverin kanssa tai ylipäätään jutella jostakin. Mutta uskon myös, että se on hiljaisemmalla tyypille painajaismaista, jos väkisin pitäisi olla keksimässä jutun juurta.  En kyllä todellakaan vaihtaisi työntekijää, voihan olla että hän ajan kuluessa vielä rohkaistuu ja alkaa juttelemaan enemmän. Itse pidin itseäni kaksikymppisenä jotenkin "lapsena" ja, kun tein töitä vanhemman ihmisen kanssa, joka oli tavallaan ohjaajani. Niin oli jotenkin vaikea päästä siitä "aikuinen-lapsi"-astelemasta eroon. Siis että pystyisi pitämään toista tasavertaisena keskustelukumppanina, jolle voi höpöttää samalla lailla kuin omanikäisille kavereille, vaan ajattelinkin jotenkin että pitää pysyä asiallisena ja puhua vain, kun toinen juttelee jotakin. Tyhmää näin jälkikäteen ajateltuna. Tosin meillä ei sentään ihan noin pitkistä automatkoista ollut kyse. 

Riippuu myös mistä työstä on kyse. Jos olette automatkat vain yhdessä ja itse työ on yksinäistä puurtamista niin eiköhän ne automatkat kestä. Mutta, jos kyseessä on esim. hoitoala, jossa vaaditaan tietynlaista sosiaalisuutta ja hän on työssäkin puhumaton, niin fakta vain on, että kaikki persoonat eivät sovellu kaikille aloille. Työssä, jossa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemissä niin pitää kyllä olla tietyllä tavalla sosiaalinen ihminen. 

Sulla on bisnesmaailmasta paljon opittavaa. Ottaisit siis ennemmin huonomman työtekijän joka höpöttäisi? Eikö sulla ole muita juttukavereita ja seuraa? Töissä monet tykkää hoitaa ne työjutut ja muut jutut sitten toissijaisia.

Voi jessus. Olen todella introvertti ja usein se porukan vähäpuheisin, mutta ymmärrän silti, miltä ap:sta tuntuu. Kyllä minun kanssani voi puhua yleismaailmallisista asioista, vaikken osaakaan small talkia tai tykkää avautua henkilökohtaisuuksia töissä. Jotkut vaan ovat ihan sairaalloisen hiljaisia, tai sitten ap:n työntekijä on joku angstinen teini. Vaikea kuvitella enää nuorelta aikuiselta tuollaista. Ja joo, mäkin olen töissä töiden takia, en ihmissuhteiden, mutta pitää muiden kanssa sentään toimeen tulla.

Jospa olette oikeasti kovinkin erilaisia ihmisinä ja hän tiedostaa sen paremmin kuin sinä. Sopu säilyy paremmin kun hän ei esimerkiksi liian perusteellisesti esittele mielipiteitään. Nuorena voi olla hankalaa pitää yllä sellaista kohteliasta small talkia paljastamatta liikaa itsestään.

Sosiaaliset taidot ovat työelämässä aika korostuneessa roolissa. Tässäkin tapauksessa ihan kelpo työntekijältä saattaa mennä duuni alta, kun ei osaa olla ihmisten kanssa. Opettakaa lapsenne toimimaan erilaisten ihmisten kanssa! Sillä taidolla tekee aika paljon myöhemmässä elämässä.

Aika lapsellista valittaa, että mutku oon introvertti ja en halua puhua kenenkään kanssa. Hemmetti jos kyytikaveri haluaisi jutella muutaman hetken pitkän matkan aikana, niin on kyllä moukkamaista jurottaa yhden sanan vastauksilla.

Ihan nuoret (<23v) nyt tietysti saattavat ihan vain ujostella, mutta siitä luulisi pääsevän parissa päivässä - viikossa eroon.

Meitä on monenlaista suhaajaa, mutta niin vain kannattaisi yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen.