Riidelläänkö onnellisessa parisuhteessa?

Meillä ei riidellä. Olemme melko rauhallisia. Erimielisyydet ratkotaan keskustelemalla. Eikä minulla ole yhtään sellainen olo, että on jotain patoutumia.

Hyvä keskusteluyhteys on tärkeää. Koen, että mieheni kanssa on helppo keskustella ja hän on hyvä kuuntelija.

Aviossa olemme olleet kristallihäiden virstapylvään verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tuota ajatusta, että parisuhteessa on jotain vikaa, jos ei riidellä... Eikö se kerro pikemminkin siitä, että pariskunta hallitsee keskustelutaidot? Ei tarvitse alkaa tappelemaan ja huutamaan, jos ristiriitatilanteet saa hoidettua puhumalla.

Ehkä tässä on kyse riidan määritelmästä. Jollekin erimielisyys on jo riita, vaikka se ratkaistaisiin asiallisesti puhumalla. Esim minä ajattelen näin. Joku muu ajattelee, että riita on riita vasta kun desibelit nousevat tarpeeksi. Jollekin riita on vasta se, kun käydään hiuksiin kiinni tai tulee mustia silmiä...

Näin minäkin näkisin.

Meillä on huudettu 10v aikana ehkä kolmesti. Riidelty kyllä paljon useammin, mutta ei varmaan edes kahdesti joka vuosi. Riidat meillä ovat sellaisia, ettei kenenkään ääni kohoa vaikka keskusteltava aihe olisi kuumottavakin. 

Toisaalta kysymys on tässäkin ehkä temperamenteista, rauhallisten ihmisten parisuhteessa ei varmasti riidellä samalla räiskyvyydellä kun sellaisten kuumapäisempien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te riitelette. Ette vain itse tajua sitä. Kaikki pariskunnat riitelevät. Ne parit, jotka eivät tajua riitelevänsä, piilokettuilevat ja naljailevat usein toisilleen urakalla. Voivat pyörittää silmiään ja huokailla, tai vaieta erimielisyydet kuoliaaksi. Se vasta tukahduttavaa onkin. Riidellä voi niinkin, että molemmilla on hyvä mieli.

Ei ole pakko riidella, asioista voi keskustella. Ihan vaan sulle tiedoksi.

Riidat voi selvittää keskustelemalla, ja niin tottakai kannattaakin tehdä. Riitoja tulee kaikille.

Meillä varmaan riidellään vähän tai harvoin mutta ajoittain sitten ihan kunnolla. Johtuen siitä että ollaan erilaisia ihmisiä, halutaan eri asioita tai on väärinymmärryksiä. Joskus riidan jälkeen on paremmin perillä siitä minkä takia toinen on jotain mieltä. Minusta kunnon riita sillin tällöin on ihan hyvästä. Ei välttämätöntä varmaan kuitenkaan? Silloinkin kun riita on kuumimmillaan meillä voidaan kuitenkin luottaa siihen että tämä sovitaan.

Kammottavaa katsella joskus vanhoja pariskuntia, jotka sanovat että "meillä ei ole koskaan riidelty". Siinä suhteessa mies saattaa puhua naisesta muille alistavaan sävyyn ja vaimo taas vinoilee miehelle piilotellusti sen minkä kerkiää. Monesti pariskunnat ovat sokeita sille miten kohtelevat toisiaan.

Riippuu miten otat riitelyn. Ei meilläkää nyt niin riidellä että läksitään ovet paukkuen vetään. Jos sanaharkkaa tulee niin yleensä syy on itsessä, ja yleensä se on että on liian väsynyt.

Ei riitelyn tarvitse  olla aina mielestäni mikään itseisarvo. Mutta onnellisessa(kin) parisuhteessa voi minusta riidellä, kunhan sovitaan riidan jälkeen ja  oikeasti väärässä ollut ja erehtynyt on valmis myöntämään olleensa sillä kertaa väärässä.

Onnelliseen parisuhteeseen mahtuu mielestäni monenlaiset tunteet ja mielipiteet, kaikista asioista ei aina tarvitse olla samaa mieltä. - Tätä varten ei tietenkään tarvitse aina riidellä.

Mutta mieluummin joskus hieman riidellään, kuin haudataan kaikki ongelmat ja erimielisyydet maton alle; jos tai kun toinen ei uskalla tai halua sanoa tai kertoa, mitä oikeasti on mieltä ja on koko ajan että aivan sama.

Minua saattaa  turhauttaa, jos toinen on joka asiaan asenteella, että  "aivan, tai ihan sama- päätä sä."

No ei jokaiseen päätökseen tietenkään tarvitse päättää yhdessä pitkällisten neuvottelujen jälkeen mutta toisaalta, jos on suhteessa aina se joka päättää ja määrää, niin on usein myös suhteessa ainoa, joka ottaa vastuun asioista ja tapahtumista. 

Hyvässä parisuhteessa, kuitenkin molempien tulisi ottaa vastuuta ja osata tehdä valintoja, silläkin riskillä että valinnat eivät aina miellyttäisi yhtä paljon toista. 

Itseäni esimerkiksi taannoin hirvitti pariskunnalta näyttänyt pari, joka oli ostoksilla. Sen sijaan, että molemmat olisivat vuorollaan hakeneet ostoksia kärryihin, niin tämän lisäksi mies kysyi, joka ostoksen kohdalla naiselta oliko se hyvä.

Mies sai kyselyllään ja ramppaamisellan näyttämään tilanteen minusta jotenkin koomiselta. Kyllä aikuisen miehen minusta pitäisi tietää, että millaisen kurkun, tai margariinin valitsee tai mitä ottaako iltasanomat vai iltalehden jne. - Jos toinen on sitten valintaan tyytymätön, niin korjaa sitten asian. Ja kertoo ja mahdollisesti perustelee, jollei ole toisen valintaan tyytyväien.         

Kyllä se on ap enemmän kuin normaalia että parisuhteessa riidellään silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa katsella joskus vanhoja pariskuntia, jotka sanovat että "meillä ei ole koskaan riidelty". Siinä suhteessa mies saattaa puhua naisesta muille alistavaan sävyyn ja vaimo taas vinoilee miehelle piilotellusti sen minkä kerkiää. Monesti pariskunnat ovat sokeita sille miten kohtelevat toisiaan.

Tunnistan niin mieheni suvun ominaisuutena tämän. Kaikki on aina nielty, omaa mielipidettä ei mieheni mummolla tai mieheni tädeillä ole koskaan ollut. Riitely on ollut tabu ja näiden tätien puolisot ovat olleet suvereenit perheenpäät. Sitten surussaan nämä tädit ovat vuodattaneet miten puoliso päätti että lapsia ei hankita, puoliso oli sellainen ja puoliso oli tällainen. Nyt kun siis kaikki mieheni tädit on leski ihmisiä niin on viimein ollut aika purkaa sitä ahdistusta millaisissa parisuhteissa he olivat. Ja kaikki on johtunut siitä kun ovat vain nielleet aina omat tunteensa vältelläkseen konfliktit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te riitelette. Ette vain itse tajua sitä. Kaikki pariskunnat riitelevät. Ne parit, jotka eivät tajua riitelevänsä, piilokettuilevat ja naljailevat usein toisilleen urakalla. Voivat pyörittää silmiään ja huokailla, tai vaieta erimielisyydet kuoliaaksi. Se vasta tukahduttavaa onkin. Riidellä voi niinkin, että molemmilla on hyvä mieli.

Ei ole pakko riidella, asioista voi keskustella. Ihan vaan sulle tiedoksi.

Niinpä niin... Tämä ilkeilysi nyt kyllä laittaa epäilemään suurta rauhallisuuttasi ja keskustelevuuttasi. Riitelynkannattajaa on varmasti hauska halveksia ja pitää keskenkasvuisena, mutta perusteita sille ei automaattisesti ole.

Moni riitelijä on hankala ja luonnevikainen, mutta näitä on myös riitelemättömien joukossa. On kaikenlaista kuoliaaksivaikenijaa ja hiljaista hirmuhallitsijaa. Eikä jokainen riitelynkannattaja ole kyvytön keskustelemaan. Minäkin olin riitelemättä miehen opettamana 20 vuotta, kunnes totesin, että välimme jäävät sillä tapaa etäisiksi. Ei kestetä eikä haluta tuntea toisen koko sielua, vain ne sisäsiistit osiot.

Ei kai mikään pakko ole riidellä, mutta kyllä mun onnellisessa parisuhteessa joskus riidelläänkin. 2v kestäneen suhteemme aikana yhden käden sormilla laskettava määrä riitoja.

Onnellinen

Riitelystä voi tehdä myös hauskaa huumoria. Erimielisyyksillä voi pelleillä, jos molemmilla on samantyylinen huumorintaju. Ei ivallisesti, vaan vilpittömästi hassutellen. Tosiaan siis edellyttää, että molemmilla on samanlainen huumorintaju.

Alkaa itseäni oikein V*tuttamaan kun luen noita kommentteja, joissa kerrotaan, että ei riidellä tyyliin koskaan. Itse olen todella rauhallinen ja sovintohakuinen ihminen. VAimoni taas hyvin kiivas ja monesti suorastaan haastaa riitaa. Meillä riideillää (eli huutoa, haukkumista jne.) todella usein (mielestäni) eli 5-10 kertaa kuukaudessa ja meno on ollut tällaista varmaan viimeiset 6 vuotta (yhdessä 9 vuotta). Riitelystä tulee minulle todella pahaolo, koska minä koen sen aivan turhana. Energia kun menee muutenkin töihin ja lapsiperheen arjen askareisiin.. Jos meidän suhteesta jättäisi tuota riitelyä vähemmälle niin kokisin eläväni täydellisessä liitossa täydellisen naisen kanssa. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut ajattelemaan, että jaksanko kuunnella loppuelämääni tällaista huutoa tyhjästä. Muiden kommentien ja peukutusten perusteella minun olisi ilmeisesti mahdollista saada suhde, jossa tuota riitelyä ei olisi...  M30

Minä en usko täydellisin ihmisiin. Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta, ja vaikka mieheni on erittäin pitkämielinen ja hyvä tyyppi, hän on joskus sanonut ja tehnyt asioita, jotka minua loukkaavat, ja minä teen asioita, jotka loukkaavat häntä. Ja ne pitää käsitellä, jos halutaan pysyä läheisinä ja rakastavassa suhteessa. Ei tarvitsee huutaa ja riehua, mutta pitää voida sanoa, että on paha mieli, ja vaikka itkeä. Eli joko on jonkinlaista riitelyä, tai on tukahdutettuja tunteita ja etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedä nyt riidellä. Mutta ainakin oma mielipide pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen että ei tule patoumia jotka sitten lopulta myrkyttää ja tuhoaa parisuhteen. Ei sitä tarvitse " tapella" mutta ehkä sanailla muutenkin kun että joo joo.

Meillä tuollaisessa tilanteessa toinen toteaa että "mä olen eri mieltä/ mä olen taas tätä mieltä" tai jotain vastaavaa. En sanoisi tuota riidaksi.

Minä olen eri mieltä. Minusta tuo on riitatilanne lievimmillään. Tuo kommunikaatio osoittaa vain riitatilanteen rakentavaa ja hyvää ratkaisutaitoa.

Meillä tuota taas kutsutaan keskusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa itseäni oikein V*tuttamaan kun luen noita kommentteja, joissa kerrotaan, että ei riidellä tyyliin koskaan. Itse olen todella rauhallinen ja sovintohakuinen ihminen. VAimoni taas hyvin kiivas ja monesti suorastaan haastaa riitaa. Meillä riideillää (eli huutoa, haukkumista jne.) todella usein (mielestäni) eli 5-10 kertaa kuukaudessa ja meno on ollut tällaista varmaan viimeiset 6 vuotta (yhdessä 9 vuotta). Riitelystä tulee minulle todella pahaolo, koska minä koen sen aivan turhana. Energia kun menee muutenkin töihin ja lapsiperheen arjen askareisiin.. Jos meidän suhteesta jättäisi tuota riitelyä vähemmälle niin kokisin eläväni täydellisessä liitossa täydellisen naisen kanssa. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut ajattelemaan, että jaksanko kuunnella loppuelämääni tällaista huutoa tyhjästä. Muiden kommentien ja peukutusten perusteella minun olisi ilmeisesti mahdollista saada suhde, jossa tuota riitelyä ei olisi...  M30

Millaisia ovat ne asiat, joista koet vaimosi "haastavan" riitaa? Ilmeisesti vaimosi kuitenkin kokee tietyt asiat itselleen tärkeiksi, koska hän tuo ne esille voimakkaalla intensiteetillä(?). Oletteko käyneet pariterapiassa, tai oletteko pohtineet sinne menemistä? Pariterapiassa voisi oppia uudenlaisia tapoja olla yhdessä, rakastaa, jakaa vastuuta ja kommunikoida. Ehkä sinäkin voisit muuttaa toiminnassasi helpostikin jotain sellaista, mikä voisi saada vaimosi oloa rennommaksi(?). Joskus ulkopuolisesta ihmisestä voi olla apua. Kun on tilanteessa liian lähellä, voi jumiutua vanhoihin ajatusmalleihin, eikä osaa katsoa tilannetta uudenlaisista näkökulmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedä nyt riidellä. Mutta ainakin oma mielipide pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen että ei tule patoumia jotka sitten lopulta myrkyttää ja tuhoaa parisuhteen. Ei sitä tarvitse " tapella" mutta ehkä sanailla muutenkin kun että joo joo.

Meillä tuollaisessa tilanteessa toinen toteaa että "mä olen eri mieltä/ mä olen taas tätä mieltä" tai jotain vastaavaa. En sanoisi tuota riidaksi.

Minä olen eri mieltä. Minusta tuo on riitatilanne lievimmillään. Tuo kommunikaatio osoittaa vain riitatilanteen rakentavaa ja hyvää ratkaisutaitoa.

Meillä tuota taas kutsutaan keskusteluksi.

Meillä on siis tässä lievä riita, kun olemme eri mieltä, onko tuo riita vai ei ;). Minä joustan tällä kertaa sen verran, että sanon että minulle on tässä kohtaa merkityksetöntä, kummalla nimellä tuota tilannetta kutsutaan; riidaksi vai keskusteluksi ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedä nyt riidellä. Mutta ainakin oma mielipide pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen että ei tule patoumia jotka sitten lopulta myrkyttää ja tuhoaa parisuhteen. Ei sitä tarvitse " tapella" mutta ehkä sanailla muutenkin kun että joo joo.

Meillä tuollaisessa tilanteessa toinen toteaa että "mä olen eri mieltä/ mä olen taas tätä mieltä" tai jotain vastaavaa. En sanoisi tuota riidaksi.

Minä olen eri mieltä. Minusta tuo on riitatilanne lievimmillään. Tuo kommunikaatio osoittaa vain riitatilanteen rakentavaa ja hyvää ratkaisutaitoa.

Minusta tuo on aika mustavalkoista ajattelua. Siis että ollaan joko samaa mieltä tai sitten ollaan riidoissa. Jos on erimieltä jostain niin eihän se kerro mistään konfliktitilanteesta (jollainen riita siis mielestäni on) vaan siitä että on ainakin eri kaksi tapaa ajatella asioita. Erimielisyys voi johtaa mielestäni johtaa riitaan, jos sitä ei osata selvittää keskustelemalla.

Ne, jotka sanovat että heillä ei riidellä, ovat joko erittäin huonomuistisia, tai sitten tukahduttavat tunteensa ja ovat jotain alistuneita koiria häntä koipien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka sanovat että heillä ei riidellä, ovat joko erittäin huonomuistisia, tai sitten tukahduttavat tunteensa ja ovat jotain alistuneita koiria häntä koipien välissä.

Eikö siis olevaihtoehtona että ne "tukahdutettavat tunteet" keskusteltaisiin läpi ennen kuin niistä mitään riitaa kehittyykään?