Riidelläänkö onnellisessa parisuhteessa?

No mitä riitelyllä tarkoitetaan mutta meidän parisuhde on kaatumassa siihen että ei olla sanottu eikä riidelty niistä asioista mitkä on vaivannut... Ei kannata tuudittautua turvallisuuden tunteeseen siksi ettei riitoja olisi ollut, yhtäkkiä voikin olla liian myöhäistä...

Mä en kestäisi puolisoa, joka olisi nössö lattiamatto. Ihastun miehiin, joilla omia mielipiteitä ja joiden kanssa voi vääntää, kinastella ja keskustella asioista. Mä en ikipäivänä ottaisi mitään kilttiä nössykkää.

Eli tästä varmaan voi päätellä, että meillä kinastellaan / riidellään päivittäin. Tuo mies on niin junttura.

Mutta siis ikinä ei mitään ääntä koroteta, olla väkivaltaisia, kiroilla, satuteta toista teoin tai sanoin.

Vaan tällaista "Mähän just eilen sanoin, että järjestin jääkaapin niin, että NN olisi tässä ja XX tuossa. Kun muuten tänne ei mahdu mitään." Mies sanoo"no jos se on mun suurin virhe, niin aika onnellinen oot". ja sitte molemmat nauretaan.

Minusta naiseni suuttuneena on äärimmäisen kiihottava (en sitä hänelle erehdy sanomaan). Puna poskilla, leimuavat silmät, matala ääni... (hän ei ala koskaan kiljua kuten exäni vaan se on enemmän sellaista ison kissaeläimen uhkaavaa murinaa). Eli vaikka itsekin olisin vihainen ja ärsyyntynyt, niin panetus voittaa ne tunteet kyllä 5 - 0. Joku mainitsi sovintoseksin, ja se on just parasta.

Toki täytyy ensin odottaa että muija rauhoittuu. En halua herkille paikoilleni tehtävän väkivaltaa...

Mutta joo, yleensä alkaa seistä kuin rautakanki, koska nainen on niin seksikäs suuttuessaan. Se on se kontrollin menetys. Tekis mieli ottaa väkisin just silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa intohimottomalta suhteelta.

Ehkä jollekin sopii, mutta minulle ei sopisi. Itse olen kokenut, että suhde ei ole ollut kovin läheinen ja intohimoinen, jos ei riidellä. Tuolloin ei myöskään keskustella kiihkeästi eri asioista.

Minusta taas suhde, jossa riidellään, kuulostaa kylmältä ja välinpitämättömältä. Jos oikeasti rakastaa toista, viitsii löytää parempiakin keinoja asioiden selvittämiseen kuin huutamisen, tiuskimisen tai murjotuksen.

Tässä on nyt vähän käsite-eroja. Itse koen, että riitelemme. Mutta emme me huuda tai murjota. En koe tiuskimiseksikaan sitä, että kommentoimme toisen toimia tai tekemättä jättämisiä tai olemme eri mieltä. 

Esim.

minä: "Siivotaanko huomenna?

Mies: eikä... en jaksa...

Minä: mutta täällä on likaista, pakko siivota.

Mies: no mä en ainakaan siivoa. justhan me siivottiin

minä: viimeksi 3 kuukautta sitten ollaan luututtu, kyllä nyt jo pitää luututa

mies: no sitte mä tilaan siivoojan

minä: ei meillä oo varaa

(tätä jatkuu pitkin päivää)

mies tuskaisena: no siivotaan sitten! (ja siivoaa kiukkuisena seuraavana päivänä, minä kiittelen kovasti)

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestäisi puolisoa, joka olisi nössö lattiamatto. Ihastun miehiin, joilla omia mielipiteitä ja joiden kanssa voi vääntää, kinastella ja keskustella asioista. Mä en ikipäivänä ottaisi mitään kilttiä nössykkää.

Eli tästä varmaan voi päätellä, että meillä kinastellaan / riidellään päivittäin. Tuo mies on niin junttura.

Mutta siis ikinä ei mitään ääntä koroteta, olla väkivaltaisia, kiroilla, satuteta toista teoin tai sanoin.

Vaan tällaista "Mähän just eilen sanoin, että järjestin jääkaapin niin, että NN olisi tässä ja XX tuossa. Kun muuten tänne ei mahdu mitään." Mies sanoo"no jos se on mun suurin virhe, niin aika onnellinen oot". ja sitte molemmat nauretaan.

Toi on kyllä vaan ihan klassista nalkutusta, ja se onnistuu vaikka miehellä ei niin erityisemmin mielipiteitä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa intohimottomalta suhteelta.

Ehkä jollekin sopii, mutta minulle ei sopisi. Itse olen kokenut, että suhde ei ole ollut kovin läheinen ja intohimoinen, jos ei riidellä. Tuolloin ei myöskään keskustella kiihkeästi eri asioista.

Minusta taas suhde, jossa riidellään, kuulostaa kylmältä ja välinpitämättömältä. Jos oikeasti rakastaa toista, viitsii löytää parempiakin keinoja asioiden selvittämiseen kuin huutamisen, tiuskimisen tai murjotuksen.

Tässä on nyt vähän käsite-eroja. Itse koen, että riitelemme. Mutta emme me huuda tai murjota. En koe tiuskimiseksikaan sitä, että kommentoimme toisen toimia tai tekemättä jättämisiä tai olemme eri mieltä. 

Esim.

minä: "Siivotaanko huomenna?

Mies: eikä... en jaksa...

Minä: mutta täällä on likaista, pakko siivota.

Mies: no mä en ainakaan siivoa. justhan me siivottiin

minä: viimeksi 3 kuukautta sitten ollaan luututtu, kyllä nyt jo pitää luututa

mies: no sitte mä tilaan siivoojan

minä: ei meillä oo varaa

(tätä jatkuu pitkin päivää)

mies tuskaisena: no siivotaan sitten! (ja siivoaa kiukkuisena seuraavana päivänä, minä kiittelen kovasti)

 

No toihan on just sitä tyypillistä kärttyilyä, kun ei ole ikinä opittu ihmissuhdetaitoja. Ihan tulee oma lapsuudenkoti mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki: mies on aina myöhässä (tunnette varmaan näitä tyyppejä), itse haluan olla ajoissa. Tämä on sellainen ero meissä, joka osaa aiheuttaa eri asteisia riitoja jatkuvasti. Riippuu siitä, mihin ollaan menossa että kuinka paljon mua stressaa mahdollinen myöhästyminen. Useimmiten asiasta vaan puhutaan nätisti ja molemmat tiedostetaan asia ja yritetään huomioida erilaiset luonteemme/aikakäsityksemme tms, mutta kyllä mä tosta kumpaankin helposti. Kun sama asia toistuu ja toistuu, niin hermo vaan menee.

Eikö teillä ei-riitelijöillä ole edes mitään pieniä eroja tavoissa, jotka ärsyttää toista? Vaikka toisen tapa jättää likaiset astiat AINA pöytään niin ihme että siitä ei saada sanaharkkaa aikaan? Molemmat aina yhden rauhallisen keskustelun pohjalta ymmärtää, että tämä olikin rakkaalleni niin tärkeää, enää enää toimikaan samoin? I just dont buy it.

Vaikka mua kuinka ärsyttäisi miehen kärsimättömyys, en saa siitä riitaa aikaiseksi.

En ole itsekään mikään kodin hengetär innolla siivoamassa, mutta mies vain sanoo että sehän on hänen oma ongelmansa, jos joku sotku ärsyttää --> Hän siivoaa sitten mielensä mukaan.

Riitelymme vähäisyys ei kiitenkaan kerro siitä, että olisimme mieleltämme lampaita, olemme vain samaa mieltä (samat arvot) 99%:a ajasta. Erimielisyyskään ei tarkoita automaattisesti riitaa, vaan molemmat ehdottavat kompromissia, jos on kyse eriäväisyydestä toiminnassa. Mielipiteissä saakin olla eroja, mutta eiväthän ne riitoja ole (ainakaan meidän taloudessa), vaikka moni ystäväni tulkitseekin joskus kärkkään keskustelunkin riidaksi.

Molemmat olemme suorasanaisia ihmisiä, emmekä välitä riidellä. Jos kummallekaan jää omalta osaltaan olo, että olisi käyttäytynyt töykeästi, sitä pyydetään heti anteeksi. Yleensä tällaisessa tilanteessa toinen ei kuitenkaan ole edes tajunnut, että toisesta se asia olisi orastavaa riitaa :D vastaus on yleensä: "ai anteeksi mistä?".

Oma kaveripiirini myös koettaa luoda mustaa pilveä riitelemättömyytemme ylle, mutta mitäpä tuosta. Kemiat vaan kohtaa niin, että ymmärretään ennemmin toista kuin että vedettäisiin hernettä nokkaan. Eikä meillä silti viilopittuilla toiselle ja puhuta alentavasti toisesta muille. Kaikki eivät vain riitele edes kertaakaan vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kestäisi puolisoa, joka olisi nössö lattiamatto. Ihastun miehiin, joilla omia mielipiteitä ja joiden kanssa voi vääntää, kinastella ja keskustella asioista. Mä en ikipäivänä ottaisi mitään kilttiä nössykkää.

Eli tästä varmaan voi päätellä, että meillä kinastellaan / riidellään päivittäin. Tuo mies on niin junttura.

Mutta siis ikinä ei mitään ääntä koroteta, olla väkivaltaisia, kiroilla, satuteta toista teoin tai sanoin.

Vaan tällaista "Mähän just eilen sanoin, että järjestin jääkaapin niin, että NN olisi tässä ja XX tuossa. Kun muuten tänne ei mahdu mitään." Mies sanoo"no jos se on mun suurin virhe, niin aika onnellinen oot". ja sitte molemmat nauretaan.

Kuulostaa ihan kamalalta. Minä taas en ikinä lähtisi parisuhteeseen, jossa koko ajan valitetaan jopa jääkaapin järjestyksestä. Tämä kirjoittaja on juuri niiden jännämiesten perään. Itse haluan mieluummin kilttimiehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa intohimottomalta suhteelta.

Ehkä jollekin sopii, mutta minulle ei sopisi. Itse olen kokenut, että suhde ei ole ollut kovin läheinen ja intohimoinen, jos ei riidellä. Tuolloin ei myöskään keskustella kiihkeästi eri asioista.

Minusta taas suhde, jossa riidellään, kuulostaa kylmältä ja välinpitämättömältä. Jos oikeasti rakastaa toista, viitsii löytää parempiakin keinoja asioiden selvittämiseen kuin huutamisen, tiuskimisen tai murjotuksen.

Tässä on nyt vähän käsite-eroja. Itse koen, että riitelemme. Mutta emme me huuda tai murjota. En koe tiuskimiseksikaan sitä, että kommentoimme toisen toimia tai tekemättä jättämisiä tai olemme eri mieltä. 

Esim.

minä: "Siivotaanko huomenna?

Mies: eikä... en jaksa...

Minä: mutta täällä on likaista, pakko siivota.

Mies: no mä en ainakaan siivoa. justhan me siivottiin

minä: viimeksi 3 kuukautta sitten ollaan luututtu, kyllä nyt jo pitää luututa

mies: no sitte mä tilaan siivoojan

minä: ei meillä oo varaa

(tätä jatkuu pitkin päivää)

mies tuskaisena: no siivotaan sitten! (ja siivoaa kiukkuisena seuraavana päivänä, minä kiittelen kovasti)

 

Ja tähänkö siis pitäisi pyrkiä jotta oltaisiin onnellisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedä nyt riidellä. Mutta ainakin oma mielipide pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen että ei tule patoumia jotka sitten lopulta myrkyttää ja tuhoaa parisuhteen. Ei sitä tarvitse " tapella" mutta ehkä sanailla muutenkin kun että joo joo.

Meillä tuollaisessa tilanteessa toinen toteaa että "mä olen eri mieltä/ mä olen taas tätä mieltä" tai jotain vastaavaa. En sanoisi tuota riidaksi.

Minä olen eri mieltä. Minusta tuo on riitatilanne lievimmillään. Tuo kommunikaatio osoittaa vain riitatilanteen rakentavaa ja hyvää ratkaisutaitoa.

Meillä tuota taas kutsutaan keskusteluksi.

Minäkään en mielipiteistä puhumista sanoisi riidaksi. On mielenkiintoista ja avartavaa keskustella asioista jotka näkee tai kokee eri tavalla, ja hahmottaa toisen ajatusmaailmaa paremmin.

Tunnen kuitenkin ihmisiä joille erilaiset mielipiteet tarkoittavat riitaa. Heille on tärkeää että kaikki ovat samaa mieltä ja että väärässä ollut vaihtaa mielipidettään. Tätä väärässä olijaa he haukkuvat varsin estottomasti. Sellaisten ihmisten kanssa en halua keskustella oikeastaan mistään. Ne heidän riitelynsä ovat niin raskaita ja uuvuttavia. Itse he näyttävät nauttivan niistä.

Omassa liitossani en ole kokenut tarpeelliseksi riidellä. 18 v ollaan miehen kanssa oltu yhdessä ja onnellisia ollaan edelleen. 2 oikeaa riitaa meillä on ollut. Muuten ollaan pärjätty keskustelemalla, neuvottelemalla ja ymmärtämällä toisen erilaisuutta ja erilaisia tarpeita. Ei kumpikaan odoteta toiselta eikä itseltä täydellisyyttä, ja ehkä siksi toisen virheet ja mokaamiset eivät aiheuta riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kumpikaan odoteta toiselta eikä itseltä täydellisyyttä, ja ehkä siksi toisen virheet ja mokaamiset eivät aiheuta riitaa.

Kokemukseni mukaan jos vaimo naarmuttaa miehensä armasta ajokkia, niin tällaiset "mokaamiset ei haittaa" jutut unohdetaan nopeasti ja on iso riita pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kumpikaan odoteta toiselta eikä itseltä täydellisyyttä, ja ehkä siksi toisen virheet ja mokaamiset eivät aiheuta riitaa.

Kokemukseni mukaan jos vaimo naarmuttaa miehensä armasta ajokkia, niin tällaiset "mokaamiset ei haittaa" jutut unohdetaan nopeasti ja on iso riita pystyssä.

Lisätäänpä vielä että myös pettämistä on harvan vaikea sietää ilman riitaa. Eli mokallanin on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa katsella joskus vanhoja pariskuntia, jotka sanovat että "meillä ei ole koskaan riidelty". Siinä suhteessa mies saattaa puhua naisesta muille alistavaan sävyyn ja vaimo taas vinoilee miehelle piilotellusti sen minkä kerkiää. Monesti pariskunnat ovat sokeita sille miten kohtelevat toisiaan.

Joskus vuosia sitten kun oltiin vielä kihloissa mieheni kanssa, meille tuli appivanhempien ruokapöydässä erimielisyys. En muista mikä juttu se oli, oltiin ihan asiatasolla eri mieltä joidenkin kavereiden tavasta toimia. Mä sanoin, että mun mielestä tuossa ei ole mitään järkeä, parempi olisi toimia tavalla x. 

No siihen appi minua ohjaamaan, että kyllä munkin pitää nyt ymmärtää että toimin väärin kun olin eri mieltä. Heidän avioliitossaan ei ole koskaan riidelty tai edes oltu eri mieltä! Olin niin järkyttynyt ja shokissa, että en saanut sanaa suustani. Ok, siellä ei ole mielipide-eroja kun anoppi päättää kaiken ja appi tekee mitä käsketään, mutta en todellakaan ole valmis tuollaiseen suhteeseen. 

Me molemmat ollaan saatu kotoamme huono riitelykulttuurimalli. Appivanhemmilla ei olla koskaan eri mieltä mistään ja mun lapsuudenkodissa taas vittuillaan suoraan ja kyräillään selän takana. Kamalan vaikea oppia järkevää ongelmanratkaisua silloin, kun asiat menee tunteisiin. Käytännön asioista meidän on helppo keskustella ihan  asiallisesti. 

En muista milloin olisimme riidelleet mieheni kanssa ja uskon että nämä syyt mm. Ovat vaikuttaneet siihen :

1. Molemminpuolinen kunnioitus/arvostus

2. Asioista keskustellaan rauhallisesti

3. Rehellisyys

4. Annetaan toiselle myös omaa tilaa

5. Vaalitaan läheisyyttä/huomioidaan toista

6. Anteeksianto

Sekä olemme uskossa joten rukoilemme joka aamu ja ilta yhdessä :) Niinhän sitä sanotaan : : couples who pray together stay together

Onnellisessa parisuhteessa ei juurikaan riidellä, vaan erimielisyyksistä osataan istua alas ja keskustella avoimesti ja kertoa tunteensa. Toki jokaisella meistä on huonoja päiviä kun kaikki ärsyttää ehkä myös se oma puoliso ja silloin saatetaan kohdella toista tylysti/ ilkeästi mutta tällöinkin on hyvä taito osata ymmärtää kumppaniaan, antaa tilaa ja tietenkin pyytää anteeksi jos käytös on väärää.

Ei riidellä, toki pienempiä kiistoja on silloin tällöin. Ei mikään asia ole niin tärkeä, että se olisi sitä kumppania tärkeämpi. Mielummin jompi kumpi antaa periksi tai tehdään kompromissi.

Minulla on lähisuvussa ihminen joka tykkää tunteiden tuulettamisesta ja pitää sitä myös terveen parisuhteen merkkinä.

Tykkää riidellä myös muiden kuin puolisonsa kanssa. Oma kokemukseni on, että hän tökkii ja tökkii ja kaivaa kunnes saa toisen hermostumaan ja pääsee riitelemään. Hän nauttii niistä riidoista. Minua ne taas ahdistavat ja olen todella väsynyt aina hänen tapaamisensa jälkeen.

Oikeasti kaikki eivät pidä samoista asioista eivätkä samoista tavoista. Siksi on hölmöä väittää että onnellisessa parisuhteessa kuuluu riidellä tai ei pidä riidellä tai antaa muita ehdottomia ohjeita. Se mitä sopii yhdelle parille voi olla hyvä syy eroon toiselle parille. Eikä kummankaan parin tapa ole enemmän oikea tai väärä kuin toisen.

Meillä kyllä riidellään 😊 riidat vain eivät ole vakavia ja periaatteellisia vaan hetken tuiskahduksia, tuli ja meni ja se siitä.

Yhdessä jo 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kumpikaan odoteta toiselta eikä itseltä täydellisyyttä, ja ehkä siksi toisen virheet ja mokaamiset eivät aiheuta riitaa.

Kokemukseni mukaan jos vaimo naarmuttaa miehensä armasta ajokkia, niin tällaiset "mokaamiset ei haittaa" jutut unohdetaan nopeasti ja on iso riita pystyssä.

Lisätäänpä vielä että myös pettämistä on harvan vaikea sietää ilman riitaa. Eli mokallanin on väliä.

Niin. Pettäminenhän on jokaiseen suhteeseen kuuluva juttu. Se selittääkin oikein hyvin miksi joissakin suhteissa riidellään kovin paljon.

Ei tarvitse riidellä. Meillä ei riidellä koskaan, koska olipa asia aina mikätahansa niin sitä lähdetään oikomaan keskustelemalla. Tiedän ja olen nähnyt kuinka jotkut suuttuvat kun lihapiirakkaa on lämmitetty mikrossa puoliminuuttia liikaa tai liian vähän. Hankala luonne on perseestä parisuhteessa. Ei ole olemassa asiaa josta ei pystyisi keskustella. Mies 31v