Miksi edellinen parisuhteesi loppui ?

Vierailija kirjoitti:

Tein alun perin väärin kun luisuin parisuhteeseen, kun oikeasti tunteeni olivat vain kaverillisia ja pelkäsin olla yksin. Olin vasta eronnut pitkästä suhteesta ja olin ihan pihalla. Tämä laastarisuhde kesti vuoden verran ja loppui myrskyisästi, oli kova pala miehelle etten halunnutkaan olla hänen kanssaan. Emme ole olleet sen jälkeen tekemisissä. Ainoa suhteeni joka päättyi välirikkoon. Olin aika nuori ja sen jälkeen olen oppinut ja kypsynyt paljon. Nykyinen suhteeni alkoi aivan eri pohjalta.

Niin ja minulla oli myös se syy että halusin ja minun piti olla yksin, aluksi en vain pystynyt siihen. Lopulta se tarve tuli niin pakottavaksi ettei sitä voinut enää olla tottelematta. Ja hyvää teki ja tarpeeseen tuli. Olisin jäänyt henkisesti kehittymättömäksi jos olisin jäänyt vain ihmissuhteeseen roikkumaan enkä oikeasti todella itsenäistynyt ja tutustunut itseeni. Nyt osaan ilmaista tarpeitani ilman että täytyy ensin aiheuttaa vahinkoa muille ihmisille kykenemättömyyttään.

Tavattiin hänen kotimaassaan jossa asuin pari vuotta mutta sain opiskelupaikan toisesta maasta, en Suomesta. Asutaan nyt siis eri maissa ja pidetään yhteyttä vaikka ei yhdessä ollakaan. Kaukosuhteeseen ei lähdetty.

Kyllästyin eksäni henkiseen alistamiseen ja ajatus yhteenmuutosta alkoi ahdistaa.

Eksä siis piti aina mykkäkoulua riideltäessämme ja joskus en edes tiennyt syytä miksi sitä minulle piti. Vähätteli reaktiotani kun sain tietää että hän vehtaili muiden miesten kanssa. Haukkui minua pelkuriksi kun en lähtenyt mukaan tappeluun vaarin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Joo viduddaa kyllä kirjoitti:

Vaimo rakastui toiseen mieheen. ( lääkäriin ) toivottavasti vale sellaiseen

Ero oli lapsille kova paikka.

Laiha sopu ja puhevälit on pakko pitää lasten takia

22vuotta oltiin yhdessä siis yli puolet iästäni nyt 40v vkon loppu isä joka toinen viikko

Ei siinä enää tavallinen sähköinsinööri ollut mitään. Vs tohtori koira hau hau

 

Katkeruus ja itsesääli paistaa kilometrien päähän;)  Niin tyypillistä  miehille. Kuvitellaan , että nainen lähti tittelin, ei ihmisen mukaan.  Minäpä tiedän tapauksen, jossa vaimo lähti putkiasentajan mukaan, vaikka olisi ollut lääkärikin tarjolla.  Mitäs siihen sanot?

Mistäköhän sinä tiedät vaikka tuon miehen vaimo olisi ollut noin pinnallinen? Joskus naiset on niitä kusipäitä. Ja ei ole mitään tyypillistä miehille juttua.

Tuli turpaan niin, että heräsin sairaalasta letkuista. Ei ikinä enää. 

Käteen ei jäänyt muutakuin traumoja.

5 vuotta oltiin yhdessä.

Kaksi viimeisintä päättyi pettämiseen. Mies petti. Mäkin liian pitkään monesti kattonut touhuja ja antanut anteeksi. Nyt oppinut et parasta pistää kantapäät yhteen ja jatkaa eri suuntiin. Harmittaa et tuhlasin niin paljon aikaa ja kyyneleitä kusipäihin.

Utelias kirjoitti:

Mikä oli syy ?

Kaduttaako siinä jokin ?

Säilyikö puhevälit ?

Mikä on ikäsi ja kauanko ehditte olla yhdessä ?

Mies (poika) ei osannut puhua vaikeista asioista, eikä häneltä saanut tukea oikeastaan mihinkään. Itsellä oli opinnot loppuvaiheessa ja opinnäytetyö stressasi paljon sekä perheessäni oli silloin kriisi menossa. Meillä oli kaukosuhde ja minun piti aina mennä hänen luokseen. Matkoihin meni paljon rahaa ja hänen luonaan piti maksaa myös puolet vklopun ruokakuluista, koska hänen mukaansa kaikki rahat meni aina ruokaan. Kävin töissä opiskelun ohessa ja tuntui, että rahat loppui aina tosi nopeasti. Mies oli itse työtön.

Kaduttaa se, että ryhdyin suhteeseen tosi nopeasti. Tavattiin ensimmäistä kertaa, kun hän jo kysyi aletaanko seurustella heti virallisesti. Jälkikäteen ilmeni hänen seurustelleen tosi usein ja edellisestä erosta oli ehkä puoli vuotta. Ei ilmeisesti osannut olla yksin.

Puhevälit meni jonkin ajan kuluttua erosta. Hän jaksoi harmitella eroa noin 2kk ja viestitteli usein ja kertoi ikävöivänsä. Sitten eräänä päivänä facebookissa oli häneltä päivitys, jossa muistaakseni puhui jotain murusta (uusi tyttöystävä) . Silloin lakkasin kokonaan vastaamasta viesteihin ja poistin hänet kavereista. Muistaakseni hän ihmetteli miksi tein niin.

Olin tuolloin 23 ja suhde kesti 9-10 kk.

Muuten mukava mies muuttui kännissä jännämieheksi, joka häiriköi exää, lapsia ja ystäviäni txt viestein. Aloin hävetä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Joo viduddaa kyllä kirjoitti:

Vaimo rakastui toiseen mieheen. ( lääkäriin ) toivottavasti vale sellaiseen

Ero oli lapsille kova paikka.

Laiha sopu ja puhevälit on pakko pitää lasten takia

22vuotta oltiin yhdessä siis yli puolet iästäni nyt 40v vkon loppu isä joka toinen viikko

Ei siinä enää tavallinen sähköinsinööri ollut mitään. Vs tohtori koira hau hau

 

Katkeruus ja itsesääli paistaa kilometrien päähän;)  Niin tyypillistä  miehille. Kuvitellaan , että nainen lähti tittelin, ei ihmisen mukaan.  Minäpä tiedän tapauksen, jossa vaimo lähti putkiasentajan mukaan, vaikka olisi ollut lääkärikin tarjolla.  Mitäs siihen sanot?

Ja susta on kiva pyöritellä veistä haavassa? Näin ulkopuolisena (naisena) lukiessani ymmärsin kyllä miehen pääpointin eikä se mielestäni ollut titteli. Kai se nyt tuntuu aina pahalta lähti se rakas nyt lekurin taikka putkarin matkaan!

Utelias kirjoitti:

Mikä oli syy ?

Mies rakastui työkaveriin, ei suostunut hänestä luopumaan ja se ei sopinut minulle.

Kaduttaako siinä jokin ?

Ei kaduta. Mielestäni tein oikein.

Säilyikö puhevälit ?

Pakko, kun on lapsia. Jos niitä ei olisi, niin ei olisi säilynyt.

Mikä on ikäsi ja kauanko ehditte olla yhdessä ?

47, yhdessä 22 v.

Vaikka alkuun oli sovittu, että kullakin voi olla oma näkemyksensä uskonnosta, niin ajan saatossa alkoi tulla ehdotuksia, että voisin vaikka kokeilla paastoa ihan vaan lyhyenkin aikaa. Tai että miksi kummassa en voisi olla käyttämättä hihattomia paitoja, onko niitä muka ihan pakko käyttää kun muitakin kaapissa on. Tai jääkaappiin ilmaantuneet tietyt tuotteet jotenkin vaan katosivat jonnekin. Kun tuon kaltaista hivuttamista alkoi esiintyä enemmän ja enemmän totesin, että tämä on nyt sitten tässä. Mies ei sitä oikein halunnut hyväksyä, minkä sain tuntea ihan fyysisestikin. Nyt on jo helpompi olo, kun on löytänyt jo toisen.

Olin miehelle harrastuskaveri ja äiti. Mies oli itseoikeutettu opettaja ja järjen ääni. Mitään tukea en saanut kriiseihini tai ylipäätään arjen asioissa. Kävin koulua ja hoidin lapsen. Mies oli työtön, mutta kehitellyt itsestään sankaritarinan jonka mukaan minun oli pakko olla hänen kanssaan koska hän elätti minut. Ainoat puheenaiheet koskivat miehen mielenkiinnon kohteita joista hän "opetti" minua mielellään. Jos en halunnut olla miehen henkilökohtainen assistentti joka päivä useita tunteja olin tyhmä ja laiska, joka ei halua kehittyä ihmisenä. Jos yritin kertoa mikä mieltäni painaa suhteessa, oli se turhaa riidan hakua ja mies ei kokenut velvollisuudekseen kuunnella tai "alentua" kanssani samalle tasolle. En saanut olla vihainen juuri sattuneesta asiasta =turhaa nalkutusta vaikka asia toistuisi päivittäin=menneitä ei saa muistella. Itse piti monen tunnin monologeja siitä, miten voisin olla parempi puoliso ja ihminen, painotti myös paljon omia haaveitaan ja toiveita siitä miten minun tulisi auttaa että ne tooteutuvat. Kun yritin puhua esim. Läheisen rankasta sairaudesta mies luennoi siitä miten ko. Sairauden olisi voinut välttää hänen mielestään, luento oli paitsi täysin väärin itseäni kohtaan, kun olisin kaivannut edes vähän tukea ja kuuntelijaa, myös täysin epärelevantti ja paikkansa pitämätön sairastunutta kohtaan. Kun mainitsin asiasta suuttui, koska "en selvästikkään kaivannut apua". Mutta joo, tuota shaibaa oli joka päivä, mies tiesi aina oman parhaani, ei löytänyt vikaa koskaan itsestään vaan olin hänen mukaansa vihainen tai väsynyt aina jostakin itsestään rippumattomista syistä (kuten nälästä, väsymyksestä, menkoista tai menneisyydestäni, jonka hän oli suurimmaksi osaksi minulle keksinyt=omasta mielestään päätellyt nerokkaasti). Mies kuitenkin kehitti itseään ja oli eräänä päivänä kehittynyt niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin niin täydelliseksi että emme enää mahtuneet saman katon alle.

Yhdessä oltiin 6vuotta ja olen nyt 31.

Ero on sen verran tuore, että ainakin vielä kaduttaa. Alkuhuuman jälkeen olisi pitänyt erota. On sairasta, että tavallaan ne miehen rasittavimmat puolet olivat niitä, jotka pitivät meitä yhdessä. Koska en todellakaan ajatellut miehen käytös olisi tervettä, kaitoin uskoni siihen että mieskin suostuu joku päivä näkemään ongelmansa ja yrittää tehdä niille jotakin. Silmät avautui vasta eron jälkeen kun olin jälleen auttamassa miestä paperien täytössä, kauppareissuissa jne. Vaikka ei olisi tarvinnut, ja vaikka tiedän että itseni on turha kysellä siltä suunnalta apua. Miehen sinänsä ihanaa ja valoisaa persoonaa ei voinutkaan erottaa täysin kusipäisestä käytöksestä, vaikka yritinkin uskotella itselleni moista.

Mies ei osannut käyttää rahaa, ryyppäsi joka viikonloppu, raivostui silmittömästi pikkujutuista (netti ei toiminut, esimerkiksi) ja vinkui joka päivä miten työnteko on perseestä ja oli kateellinen kaikille, joilla oli enemmän rahaa kuin hänellä.

Erossa ei kaduta mikään. Oli elämäni paras päätös näyttää miehellle ovea.

Seurustelimme 3,5 vuotta. Olin 22-vuotias erotessamme.

Puheväleissä emme ole, mies loukkaantui verisesti kun vuosi eromme jälkeen kerroin löytäneeni uuden miehen. Hän oli tuon vuoden aikana mulle pullistellut monta kertaa kuinka on taas uusi nainen kierroksessa. Yritti tehdä mut mustasukkaiseksi, ja kun se ei onnistunut, suuttui ikiajoiksi.

Erosta kuusi vuotta ja nykyisen mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä viisi.

Emme saaneet lasta, ja minä en halunnut niihin raskaimpiin hoitoihin lähteä, koska ajattelen lisääntymisestä että hyväksyn sen, mitä tulee. Mies taas olisi halunnut yrittää kaikkea mahdollista, koska ei voi hyväksyä ajatusta loppuelämästä ilman perhettä. Suhteessa oli muitakin ongelmia, mutta useamman vuoden jakso, jonka aikana koimme pelkkiä keskenmenoja ja yhden keskeytyksenkin (vaikea kehityshäiriö sikiöllä), oli se asia joka lopulta katkaisi kamelin selän. Muista jutuista olisimme kyllä päässeet yli ajan kanssa.

Olemme oikein hyviä ystäviä nykyisin. Yhdessä olimme 13 vuotta. Tulee olemaan varmaan aika vaikeaa molemmille löytää yhtä hyvää parisuhdetta tilalle, koska kyllä nuo yhdessäolovuodet (joista suurin osa todella onnellisia) ovat jättäneet jälkensä, hyvällä tavalla. Eron jälkeen kohtaamani miehet häviävät eksälleni useimmiten heti kättelyssä, ja eksäni sanoi samaa tapaamistaan naisista. On kuitenkin kiva tietää, että jos joku mies kohtelee minua huonosti, minulla on tukenani joku joka todella välittää minusta. Samalla tavalla minäkin tuen häntä. Toivon hänen löytävän hyvän naisen, jonka kanssa hän saa niin monta lasta kuin haluaa. Minäkin uskon kyllä jonakin päivänä löytäväni uuden kultakimpaleen tämän kuonan joukosta, jonne olen päätynyt kahlaamaan.. :)

Mikä oli syy ? Minusta emme sopineet toisillemme.

Kaduttaako siinä jokin ? Ei.

Säilyikö puhevälit ? Kyllä. Aluksi oli vaikeaa kun ex olisi halunnut jatkaa yhdessä, ja muutaman kuukauden kuluttua erosta tapasin uuden kumppanin (jonka kanssa olen edelleen yhdessä). Tilanne rauhoittui kun exäkin löysi rakkauden (jonka kanssa on edelleen yhdessä) muutama kuukausi tästä eteenpäin 

Mikä on ikäsi ja kauanko ehditte olla yhdessä ? Ikä tuolloin 21, nyt 35. Olimme exän kanssa yhdessä vuoden.

Mies ilmoitti yhtenä kauniina päivänä, että hän on käynyt "seikkailemassa" viimesen neljän kuukauden aikana työmatkoillaan työkaverin kanssa ja haluaa katsoa sen kortin.

Kaduttaa se, etten pistänyt häntä tiukemmin seinää vasten kun tajusin vähän aikaisemmin mitä on meneillään. Paria päivää ennen ilmoitustaan hän vielä väitti että rakastaa ja haluaa vain minua.

Silloin tällöin vaihdetaan kuulumisia. Hän yrittää kysellä mitä mun seksielämään kuuluu, mutta se kun ei enää hänelle kuulu. Itse teki sen valinnan.

6 vuotta pidettiin yhtä. Olen 45, mies vähän vanhempi. Ei yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Joo viduddaa kyllä kirjoitti:

Vaimo rakastui toiseen mieheen. ( lääkäriin ) toivottavasti vale sellaiseen

Ero oli lapsille kova paikka.

Laiha sopu ja puhevälit on pakko pitää lasten takia

22vuotta oltiin yhdessä siis yli puolet iästäni nyt 40v vkon loppu isä joka toinen viikko

Ei siinä enää tavallinen sähköinsinööri ollut mitään. Vs tohtori koira hau hau

 

Katkeruus ja itsesääli paistaa kilometrien päähän;)  Niin tyypillistä  miehille. Kuvitellaan , että nainen lähti tittelin, ei ihmisen mukaan.  Minäpä tiedän tapauksen, jossa vaimo lähti putkiasentajan mukaan, vaikka olisi ollut lääkärikin tarjolla.  Mitäs siihen sanot?

Sanon sen, että tuttavapiirisi koostuu moraalittomista lutkista.

Suhde päättyi kun hän lemppasi minut. En sen jälkeen ole kertaakaan tavannut häntä. enkä aio. Viikkoa ennen eroa olin paljastanut hänen verohuijauksensa jota oli jatkunut 10 v. Hänen veljensä työkseen kamppailee harmaata taloutta vastaan. Sanoin siitä myös hänelle viikkoa ennen eroa. Ei äijä kestänyt totuutta.

Olin nuori. Suhde/avoliitto kun olin 17v.-22v.

Ihastuin toiseen. Tuo exän kanssa ei oikein olisi ollut tulevaisuutta kun hän ei opiskellut ja teki vain hanttihommia. Itse opiskelin ja elämä oli ihan erilaista kuin exällä.

- Edellinen parisuhteeni oli laastari, joka alkoi molempien osapuolten avioliittojen loppumetreillä. Vähän reilun vuoden kesti tätä suhdetta mutta en kyennyt olemaan uskollinen, petin häntä useamman kerran (toinen asui toisella paikkakunnalla), poissa silmistä, poissa mielestä. Jäin tästä kiinni, mikä oli hyvä juttu loppujen lopuksi. Terapoimme liikaa aikaisempia avioliittojamme, ja se söi suhdetta, vei kipinää.

- Kadun sitä, etten itse lopettanut suhdetta aikaisemmin.

- Pitkän tauon jälkeen olemme vaihtaneet muutaman kerran kuulumisia, siihen ei liity mitään tunteita.

- Nyt olen 42v. Erosta on aikaa puolitoista vuotta, olimme yhdessä siis reilun vuoden.