Miksi edellinen parisuhteesi loppui ?

Tämä minun ainoa parisuhteeni on kestänyt kohta 34 vuotta. Olen 53v.

* Seksi ei kiinnostanut mua kauheesti hänen kanssa suhteen aikana ollenkaan, tuli tunne että oltiin kavereita. 

* Ei kaduta mikään. Harmittaa ettei oltu toisillemme se perfect match, sillä rakastin häntä muuten todella. 

* Ollaan edelleen kavereita

* 32, yhdessä 3v

Vierailija kirjoitti:

Tämä minun ainoa parisuhteeni on kestänyt kohta 34 vuotta. Olen 53v.

Luetun ymmärtämisessä ilmeisesti vikaa. 

Syynä olivat miehen masennus ja sitoutumiskammo sekä katkeruus aiemmista elämänvalinnoistani, jotka herättivät hänessä sairaalloisia mustasukkaisuuden tunteita. Kaduttaa että lähdin alunperinkään mukaan tuollaiseen juttuun, vaikka tiesin miehen tasapainottomuudesta.

Puhevälit eivät säilyneet. Minä olisin halunnut, mies ei. Tällä hetkellä minullekin on ihan sama, vaikkemme koskaan enää puhuisi, mutten toisaalta ole mistään katkera. Vastaisin siis viestiin, jos mies ottaisi minuun yhteyttä. Olen 26-vuotias ja suhde kesti reilut kaksi vuotta, josta olimme virallisesti yhdessä vain alle puoli vuotta.

Vaimo rakastui toiseen mieheen. ( lääkäriin ) toivottavasti vale sellaiseen

Ero oli lapsille kova paikka.

Laiha sopu ja puhevälit on pakko pitää lasten takia

22vuotta oltiin yhdessä siis yli puolet iästäni nyt 40v vkon loppu isä joka toinen viikko

Ei siinä enää tavallinen sähköinsinööri ollut mitään. Vs tohtori koira hau hau

Jätin sen.

Hän on lapsellinen, laiska alkkis.

Olimme kolme vuotta yhdessä.

Kaduttaa koko suhde. Lähdin siihen mukaan liian nopeasti rakkauden huumassa tai missä lie mielenhäiriössä... Olisi pitänyt jarrutella ja katsella, mihin suuntaan suhde kehittyy, ennen kuin muutimme yhteen.

Varmaan olemme puheväleissä. Emme ole missään yhteydessä toisiimme, mutta jos törmäisimme toisiimme kaupungilla, voisimme varmaan hyvinkin vaihtaa pari sanaa. Emme siis ole mielestäni riidoissa.

Mies lähti työn perässä toiselle puolelle Suomea ja kävi kotona vain viikonloppuisin. Kaikki jotenkin vaan väljähti. Lopulta huomasin nauttivani siitä, kun mies sunnuntai-iltaisin lähti pois ja toivovani, ettei hän jostain syystä tulisikaan seuraavana viikonloppuna.

Ei kaduta mikään muu kuin se, että turhaan roikuttiin avioliitossa vielä silloinkin, kun käytännössä oltiin jo erottu. Nykyään on hyvät välit. Ei olla kavereita, mutta lapsen asiat pystytään hoitamaan sovinnossa ja toivon miehelle pelkkää hyvää. Ikää nyt 30, erosta muutama vuosi ja yhdessä oltiin 6 vuotta joista puolet naimisissa.

Utelias kirjoitti:

Mikä oli syy ?

Kaduttaako siinä jokin ?

Säilyikö puhevälit ?

Mikä on ikäsi ja kauanko ehditte olla yhdessä ?

- En tiedä, mies vain alkoi ottaa etäisyyttä ja juttu hiipui. Jotain ehkä voi päätellä siitä, että yhteiset tuttavamme näkivät hänet aika pian eksänsä kanssa yhdessä.

- Joskus tietty kaduttaa, että ylipäänsä ryhdyin suhteeseen hänen kanssaan, mutta kai sekin oli tarpeen. Uskon, että jokainen kokemus muokkaa meitä ja ilman tuota kokemusta en olisi sellainen kuin nyt olen.

- Säilyivät pitkään ja senkin jälkeen oltiin vielä FB-ystäviä, kunnes persut nousivat valtaan ja hänestä tuli persumielinen

- 50+, oltiin yhdessä lähes 4 vuotta.

Mikä oli syy ?

Nainen löysi toisen, piti salasuhdetta melkein vuoden

Kaduttaako siinä jokin ?

Suhteen paljastettua 3kk jälkeen, sovittiin että se katkaisee välit siihen mieheen ja yritetään pelastaa meidän suhdetta. Luotin kun kertoi ettei petä enää

Säilyikö puhevälit ?

Ei juteltu melkein vuoteen, nykyään ok-välit

Mikä on ikäsi ja kauanko ehditte olla yhdessä ?

33v ja 5v yhdessä 

Mies (saksalainen) halusi mut pikkuvaimoksi Bavariaan elamaan pyhassa kirche-kuche-kinder kolminaisuudessa. Mina halusin uran, nauttia silloisesta asuinkaupungistamme New Yorkista ja lapsia ehka joskus lahempana neljaakymppia jos silloinkaan.

Kaduttaa lahinna etten ottanut miehen konservatiivisia ja kontrolloivia puheita vakavasti heti suhteen alussa, olisin saastynyt paljolta.  Emme ole puhevaleissa, en tieda miehen nykyisesta elamasta mitaan. Ero ei ollut sopuisa .

Olimme yhdessa kolme vuotta ja erosimme kun olin 29.  Tama oli 16 vuotta sitten.

Nykyaan olen onnellisesti naimisissa britin kanssa, asumme Euroopassa ja meilla on kaksi lasta :D   

Muija alkoi vaatimaan työssäkäyntiä ja jätti kun en suostunut.

Seurustelimme n. 10 vuotta, erosimme n. 25 vuotiaina. Erota olisi pitänyt  parin ensimmäisen vuoden jälkeen, kuten kaikki muutkin teinipariskunnat tekivät. Meillä oli käytännössä kaikki pielessä alkuhuuman jälkeen. Oli mustasukkaisuutta, katkeruutta, jatkuvaa riitelyä. Olimme molemmat todella onnettomia ja nyt jälkikäteen en voi ymmärtää, miksi roikuimme molemmat väkisin toisissamme. Rakastettiin tosi paljon, mutta samalla kyllä myös vihasimme toisiamme jatkuvasti. Se, että on JOSKUS tosi onnellinen toisen kanssa ei todellakaan riitä, jos kuitenkin suurin osa ajasta on murhetta ja ahdistusta. 

Emme ole juuri tekemisissä, koska mustasukkaisuus jatkuu yhä suhteen loputtua. Parempi pysyä erossa ihan joka kantilta. Puheväleissä olemme kuitenkin periaatteessa ja aika ajoin viestittelemme yhteisistä kiinnostuksen kohteista.

Tajusin että herran kiinnostus ei riitä suhteeseen kun lopulta näimme vain maks. 3 kertaa viikossa. Sen lisäksi selitykset öisiin poissaoloihin (ei asuttu yhdessä mutta sovittiin usein että mies tulee mun luokse yöksi baarista) alkoivat ontua niin pahasti että päätin lopettaa suhteen utelematta asioista sen enempää. Hetken tyyppi teeskenteli pettynyttä ja lähti sitten matkoihinsa.

Seurusteltiin hiukan vajaa vuosi, ikää silloin minulla 20 ja miehellä 21. Pysyttiin kavereina ja päädyttin sänkyynkin useampaan otteeseen eron jälkeen. Noin vuoden päästä erosta mies kertoi hartiat kasassa että hänellä oli ollut muitakin naisia suhteemme loppuaikoina. Oli silminnähden helpottunut kun vastasin, että tiesin kyllä ja että sillä ei ole enää merkitystä. Ollaan edelleen kavereita, nyt olen 24 v ja seurustellut uuden miehen kanssa reilut 2 vuotta. En kadu mitään.

Mies on alkoholisti, ei oltu onneksi naimisissa, mutta yksi yhteinen lapsi on. En ole, eikä lapsikaan, nähnyt miestä sen jälkeen kun menin naimisiin ja lapsikin otti isäpuolensa sukunimen käyttöön. Lapsi ei siis ole nähnyt isäänsä yli 10 vuoteen, eli eipä isää sitten kiinnostanut, voi sanoa ettei olla puheväleissä, en edes tietäisi vaikka olisi kuollut.

Minä hairahduin nuorena 16v. vanhempaan renttuun ja siinä meni 7-8 vuotta.

Kyllähän sitä toisaalta katuu, mutta toisaalta sain ihanan lapsen, ja elämänkokemusta piisaa, on osannut nauttia rauhallisesta elämästä ja normaalista miehestä.

Mies löi minua.

Mies petti ja sai oloni ikäväksi. Ennen pettämistä haukkui aina ulkonäköäni ja eristi minut ystävistäni. Sekoili aina kännissä muiden naisten kanssa ja "ei tarkoittanut mitään" sillä. Vähän väliä seurustellessa halusi pitää taukoja ja "päästä elämään nuoruuttaan" (eli panemaan kaikkia muita).

Halusin vielä yrittää, mutta en pystynyt. Mies mielisteli täysin liioitellusti pettämisen jälkeen ja yhtäkkiä olinkin "kaunein nainen ikinä" ja muuta sontaa. Kun sitten jätin hänet, hän ihmetteli miten vain hylkäsin hänet.

Joo olin 18v. ja tyhmä. Olin epävarma ja hän sai todella minut uskomaan etten seurustelisi enää ikinä, kun olin niin kammottava. Kun sitten aloitin 19-vuotiaana uuden suhteen, hän lähetti kirjeen, jossa haukkui minut. Nykyiseni otti häneen yhteyttä (tietämättäni) ja käski jättää rauhaan.

Näin hänet tänä vuonna (olen nyt 23) ja hän tuli pyytämään anteeksi typerää käytöstään. Jaksoi jauhaa ettei edelleenkään ole löytänyt sellaista mitä meillä oli. Ei käynyt sääliksi.

Näin jälkeenpäin ajatellen en voi uskoa että siedin moista.

Aloin liian nopeasti suhteeseen edellisen suhteen päätyttyä, enkä ollutkaan valmis seurustelemaan. Halusin olla yksin. Ei kaduta. Tervehditään kun nähdään. Olen 40 ja seurustelua kesti puoli vuotta.

Mies kuoli. Yhdessä olimme 15 vuotta, olin 36 kun jäin yksin.

Tein alun perin väärin kun luisuin parisuhteeseen, kun oikeasti tunteeni olivat vain kaverillisia ja pelkäsin olla yksin. Olin vasta eronnut pitkästä suhteesta ja olin ihan pihalla. Tämä laastarisuhde kesti vuoden verran ja loppui myrskyisästi, oli kova pala miehelle etten halunnutkaan olla hänen kanssaan. Emme ole olleet sen jälkeen tekemisissä. Ainoa suhteeni joka päättyi välirikkoon. Olin aika nuori ja sen jälkeen olen oppinut ja kypsynyt paljon. Nykyinen suhteeni alkoi aivan eri pohjalta.

Joo viduddaa kyllä kirjoitti:

Vaimo rakastui toiseen mieheen. ( lääkäriin ) toivottavasti vale sellaiseen

Ero oli lapsille kova paikka.

Laiha sopu ja puhevälit on pakko pitää lasten takia

22vuotta oltiin yhdessä siis yli puolet iästäni nyt 40v vkon loppu isä joka toinen viikko

Ei siinä enää tavallinen sähköinsinööri ollut mitään. Vs tohtori koira hau hau

Katkeruus ja itsesääli paistaa kilometrien päähän;)  Niin tyypillistä  miehille. Kuvitellaan , että nainen lähti tittelin, ei ihmisen mukaan.  Minäpä tiedän tapauksen, jossa vaimo lähti putkiasentajan mukaan, vaikka olisi ollut lääkärikin tarjolla.  Mitäs siihen sanot?