En kestä miesystäväni lasten äitiä!

Haluat hakea lasten huoltajuutta yksin miehellesi? Koska lasten äiti rassaa kehittymättömiä hermojasi? Just joo. Annapa olla - lasten äiti on varmasti mitä paras äiti lapsilleen, se että sua nyppii, ei ole mikään syy viedä äitiä/yhteishuoltajuutta viattomilta lapsilta ka pakottaa heitä traumatisoivaan oikeusprosessiin! Kasva sä ja anna olla. Eiköhän se äidin kipuilu sua kohtaan lopu ajallaan, kun et välitä ja säilytät tyyneytesi, niin kuin aikuisen pitäisi säilyttää. Lasten kautta älä ala pelaamaan, kodta heidän kauttaan.

Kuulehan AP, ihmiset tässä ketjussa ovat varmasti pääosin siitä tuohtuneita, että olet kirjoituksissasi antanut ymmärtää, että pidät itseäsi parempana vanhempana kuin mitä lasten oma äiti on. 

Miten voit edes tuollaista vihjata? Kun saat oman lapsen, niin ymmärrät kuinka loukkaavaa tuo on. Ei paljon inhottavampaa äiti-ihmiselle voi sanoakkaan.

Miten sinä nyt muka tiedät millainen äiti miehesi lasten äiti todella on, ethän vielä tunne kunnolla tuota miestäkään! Ja ei, ei, ei ei ei. Et tunne häntä kunnolla vielä. Et vaikka miten perustelisit. Aikaa ei vaan ole kulunut tarpeeksi vielä.

Ajasta puheenollen, toinen asia mistä lukijat ovat saattaneet suuttua, on se, että tosiaan olet kihloissa naimisissaolevan miehen kanssa (eroprosessi täysin kesken) ja haluat samantien vielä vauvan pyöräyttää tähän soppaan. Eikö tässä kuviossa ole mielestäsi mitään vikaa? Miksi noin kiire, pelkäättekö, että tunteet eivät olisi parin vuoden päästä samanlaiset/sellaiset, että naimisiin haluaisitte? Miten te kaksi (sinä ja miehesi) järkeistätte teidän toiminnan? Kerro ihmeessä, sillä en todella ymmärrä. 

Tämän kaiken aikana sinä ihmettelet miksi se miehen vaimo on millainen on ja lapsikin jo oireilee. Onko aivan mahdoton ajatus, että kuvittelisit itsesi siihen vaimon tilalle ja yrittäisit miettiä miltä hänestä mahtaa tuntua tämä kaaos?

Sillä teidän miehellänne ei kyllä ole kaikki kotona. Ihan oikeasti. Mietippä AP vähän. 

-MISSÄ KOHTAA TÄTÄ RULETTIA OLETTE AJATELLEET _LASTEN_ _PARASTA_? Millainen isä tuo miehenkuvatus realistisesti oikein on, kun yhtään lapsia ajattelematta sinkoaa uuteen elämään huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa?

-MINKÄ IHMEEN TAKIA SINÄ JA MIES ETTE OLE _LASTEN_ _EDUN_ VUOKSI PITÄNEET MATALAA PROFIILIA, JOTTA LAPSILLE ANNETTAISI MAHDOLLISUUS KÄSITELLÄ YKSI ASIA KERRALLAAN (isä muutti pois - kaksi kotia)? Miten ihmeessä te kaksi aikuista ihmistä itsellenne perustelette sen, että lasten edun vastaisesti vaan annatte huumassanne palaa? Eikö teidän rakkaus kestäisi odotusta? Millainen isä tekee tällä tavalla lapsilleen? Olisitko itse jätettynä vaimona tyytyväinen tällaiseen mieheen isänä ja ihmisenä? Vai voisitkohan pienessä päässäsi kuvitella, että perheelle, eli lapsille ja vaimolle kuin myös miehelle, olisi voinut tehdä hyvää se, ettei heti tule uutta äitipuolta keskelle suuria muutoksia?

En ymmärrä miksette voineet asua vielä tahoillanne ja tapailla pienellä profiililla ja tutustua toisiinne ENNEN KUIN LASTEN täytyi alkaa tutustumaan sinuun. 

Mieti vähän millaisen miehen/isän olet itsellesi ottamassa. Tuolla tapaa hän hoitaa asiat jatkossakin. Itsekkäästi teltta pystyssä. Odotappa vaan. Sinä et ole mikään poikkeus.

En jaksanu lukea loppuun mutta kannattaa ap odottaa sitä vauvan hankkimista! Muuten sinulle käy kuin ex-vaimolle. Mies tuskin haluaa taas lapsiperhe arkea... ja miksi ette nauttisi vielä tuoreesta suhteesta ?? Vauva-arki ei oo aina nii auvoista... itsellä 8 vuoden suhde ja voi kun haikeudella miettii niitä ihania ensimmäisiä yhteisiä vapaita vuosia !!!!

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan AP, ihmiset tässä ketjussa ovat varmasti pääosin siitä tuohtuneita, että olet kirjoituksissasi antanut ymmärtää, että pidät itseäsi parempana vanhempana kuin mitä lasten oma äiti on. 

Miten voit edes tuollaista vihjata? Kun saat oman lapsen, niin ymmärrät kuinka loukkaavaa tuo on. Ei paljon inhottavampaa äiti-ihmiselle voi sanoakkaan.

Miten sinä nyt muka tiedät millainen äiti miehesi lasten äiti todella on, ethän vielä tunne kunnolla tuota miestäkään! Ja ei, ei, ei ei ei. Et tunne häntä kunnolla vielä. Et vaikka miten perustelisit. Aikaa ei vaan ole kulunut tarpeeksi vielä.

Ajasta puheenollen, toinen asia mistä lukijat ovat saattaneet suuttua, on se, että tosiaan olet kihloissa naimisissaolevan miehen kanssa (eroprosessi täysin kesken) ja haluat samantien vielä vauvan pyöräyttää tähän soppaan. Eikö tässä kuviossa ole mielestäsi mitään vikaa? Miksi noin kiire, pelkäättekö, että tunteet eivät olisi parin vuoden päästä samanlaiset/sellaiset, että naimisiin haluaisitte? Miten te kaksi (sinä ja miehesi) järkeistätte teidän toiminnan? Kerro ihmeessä, sillä en todella ymmärrä. 

Tämän kaiken aikana sinä ihmettelet miksi se miehen vaimo on millainen on ja lapsikin jo oireilee. Onko aivan mahdoton ajatus, että kuvittelisit itsesi siihen vaimon tilalle ja yrittäisit miettiä miltä hänestä mahtaa tuntua tämä kaaos?

Sillä teidän miehellänne ei kyllä ole kaikki kotona. Ihan oikeasti. Mietippä AP vähän. 

-MISSÄ KOHTAA TÄTÄ RULETTIA OLETTE AJATELLEET _LASTEN_ _PARASTA_? Millainen isä tuo miehenkuvatus realistisesti oikein on, kun yhtään lapsia ajattelematta sinkoaa uuteen elämään huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa?

-MINKÄ IHMEEN TAKIA SINÄ JA MIES ETTE OLE _LASTEN_ _EDUN_ VUOKSI PITÄNEET MATALAA PROFIILIA, JOTTA LAPSILLE ANNETTAISI MAHDOLLISUUS KÄSITELLÄ YKSI ASIA KERRALLAAN (isä muutti pois - kaksi kotia)? Miten ihmeessä te kaksi aikuista ihmistä itsellenne perustelette sen, että lasten edun vastaisesti vaan annatte huumassanne palaa? Eikö teidän rakkaus kestäisi odotusta? Millainen isä tekee tällä tavalla lapsilleen? Olisitko itse jätettynä vaimona tyytyväinen tällaiseen mieheen isänä ja ihmisenä? Vai voisitkohan pienessä päässäsi kuvitella, että perheelle, eli lapsille ja vaimolle kuin myös miehelle, olisi voinut tehdä hyvää se, ettei heti tule uutta äitipuolta keskelle suuria muutoksia?

En ymmärrä miksette voineet asua vielä tahoillanne ja tapailla pienellä profiililla ja tutustua toisiinne ENNEN KUIN LASTEN täytyi alkaa tutustumaan sinuun. 

Mieti vähän millaisen miehen/isän olet itsellesi ottamassa. Tuolla tapaa hän hoitaa asiat jatkossakin. Itsekkäästi teltta pystyssä. Odotappa vaan. Sinä et ole mikään poikkeus.

Tässä kiteytettynä kaikki. Hyvä kirjoitus.

Tätä teille ei ole tapahtunut. Miesystäväni joutui sairaalaan. Ex-vaimo tuli lasten kanssa vierailulle, oli kansliassa esittäytynyt VAIMONA! Ilman sitä pientä ex-etuliitettä. Kuulin jälkikäteen hyvin hämmentyneeltä hoitajalta asiasta. Kuvitelkaa, mitkä mietteet hoitohenkilökunnalla on ollut.

Sun pitää ymmärtää miksi sillä on henkisesti niin paskaa tällä hetkellä. Kyllä sen käytös alkaa parantumaan sitten kun löytää uuden miehen mutta ei se varmaan silloinkaan sulle mikään kaveri ole. Vika ei ole henkilökohtaisesti sinussa vaan tossa tilanteessa, se ois ihan eri naikkoselle samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, vastaa miksi teet vauvaa muutaman kuukauden tuntemisen perusteella? Etkö tiedä että elät vielä vastarakastuneen vaihetta, jolla ei ole vielä todellista tarttumapintaa parisuhdearkeen ja uusperhearkeen? Miksi et katsele vähintään vuoden että miten yhteiselo ja lasten oireilut pahenevat tai paranevat? Miehesi on aikanaan lupaillut kuut ja tähdet taivaalta nykyiselle exälleen, joten miksi olisit mikään poikkeus? Miksi mies ei vaihtaisi sinua aikanaan taas toiseen naiseen?

Tää vauva projekti on ihan yhteinen ja me molemmat halutaan vauva. Meillä on kunnossa koti, talous suhde ja ihan kaikki. Miksi aina pitäisi odottaa ja odottaa, kun tietää mikä tuntuu oikealta. Ap

Äh, kateelliset tällä palstalla neuvovat odottelemaan - oikeasti kaikki haluaisivat saada elämäänsä sen uuden, suuren rakkauden! Olenhan mä itsekin vähän kade sun tilanteesta - pidän myös hirveesti chihuahuasta - ja sulla on nyt sekin, ja kohta ihan oma lapsikin! Voi että elämä on toisille niin ihanaa! Mä onnittelen sua ja neuvon vaan pitämään nyt oman pääsi!  - Tällä palstalla pyörii hirveesti sellaisia jätettyjä keski-ikäisiä naisia, siksi ne kirjottelee välillä niin ilkeästi. Mutta voihan niitäkin sääliä tai jotain.

Yrittäkää nyt ymmärtää että kenenkään miestä EI VOI VIEDÄ jollei mies sitä itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää nyt ymmärtää että kenenkään miestä EI VOI VIEDÄ jollei mies sitä itse halua.

Jep, tämän voi sanoa AP:lle, kun miehellä on parin vuoden päästä TAAS uusi nainen kierroksessa, ja AP sättii lapsi kainalossa miehen uutta ihastusta. 

"Mutku se mies halusi".

Vierailija kirjoitti:

Mikset valinnut vapaata miestä?

Nyt et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi siitä, mitä ongelmia toisten avioliiton rikkominen tuo.

Kun se mies aikanaan tekee saman tempun sinulle, todella tiedät, miltä petetystä ja hylätystä tuntuu, mihin kriisiin siinä tilanteessa sekä henkisesti että taloudellisesti ajautuu.  Se vaimo voi olla TÄYSIN SYYTÖN osapuoli koko kuviossa, ja sinäkö häntä vielä määräilet ja mätät kuin vierasta sikaa? Mieti!

Vaikka olisikin väärin toivoa, niin toivon silti, että sekä kaikki pettäjät että heidän petoskumppaninsa saisivat tuntea ne samat tuskat omassa elämässään, mitä aiheuttivat petetylle ja hylätylle. Se olisi oikeudenmukaista ja kohtuullista!

ensinnäkin: avioliiton viat ei todellakaan IKINÄ ole vain yhdessä tahossa. Jokainen - kuten se vaimo - saa kyllä katsoa peiliin ja taatusti löytää syitä siihen eroon. Ei voi todellakaan ajatella, että on syytön millään muotoa. 

Toisennakin: lakatkaa kohtelemasta niitä miehiä niinkuin tahdottomia nukkeja, joita naiset vaan keskenään sitten jakavat ja mies menee mukana. Mies on tasan itse tehnyt eropäätöksen eikä mikään "toinen nainen". Joku raja näihin juttuihin. 

Ja ei, en ole koskaan ollut mukana kenenkään erossa enkä toisensa naisena. 

Onpas täällä katkeraa typerää porukkaa, voi herranjumala. 

kyllä se ero on monen kohdalla joko koettu tai edessä. Aika harvalla se ensimmäinen suhde on kauhean onnistunut tai hyvä ja monesti vasta vanhemmalla iällä oppii, mitä todella haluaa. Siksi niin moni eroaa ja löytää itselleen sen paremman rakkauden. 

Ei ydinperhessä ole mitään hienoa tai parempaa, kuin muissakaan perhemuodoissa. Lapselle on hyvä, mitä enemmän välittäviä aikuisia on ympärillä. Mutta katkeruus taas on tyhmyyttä. Kyllä jokaisen pitää itse osata sen verran sitä omaa suhdettaan katsoa, että näkee ja ymmärtää eroon johtaneet syyt. JA siitä on ihan turha syyttää ketään toista, vaikka sellanen mukana olisikin. Kyllä se niin menee, että mies on sen naisen kanssa kenen kanssa HALUAA olla. Ja siihen haluamiseen voi vaikuttaa tasan omalla käytöksellään ja sillä, onko hyvä puoliso toiselle, ottaa toisen huomioon. ja jokainen on vastuussa myös omasta halustaan: jos haluaa olla miehen kanssa, joka kohtelee kuin roskaa niin valinta se on sekin. 

En ole ollut kenenkään toisen nainen ja en ole ollut kenenkään erossa mukana. Olen kyllä itse eronnut, kun miehelläni oli uusi. olemme oikein hyvissä väleissä edelleen ja itsekin löysin paljon sopivamman puolison. 

Nää on niin huvittavia nämä "mies tekee vielä saman sinulle" lätinät :D Eikö oikeasti vika voi koskaan olla siinä naisessa eikä miehessä? Itse olen ollut melkein samassa tilanteessa kuin ap, paitsi mies ei ollut naimisissa mutta jätti naisen minun takia. Ja ei, minun ei tarvitse pelätä että tekisi minulle niin. Tuo nainen oli niin hirveä että kaikki ihmettelivät että mies jaksoi sitä niinkin kauan. Kyllä minäkin sain haukkuja tältä naiselta ja nainen haukkui minua aina lapselle lapsen siellä ollessa. Mutta aika auttaa tähänkin ja nyt kun mies on yksinhuoltaja niin ei hirveesti tarvi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko rikkonut toisen perheen saadaksesi itsellesi miehen? Miksi lähdit varatun mukaan? Luuletko olevasi parempi kuin tuo halveksimasi OIKEA vaimo?

Olet perheenrikkoja, avionrikkoja, jolla on hyvin tyypillinen asenne tuossa kuviossa! Myötätuntoni ovat petetyn vaimon ja äidin puolella. Hän ansaitsee paremman miehen kuin pettäjän! Pettäjät eivät kykene pitkään vakiosuhteeseen.

Ne lapset eivät ole sinun lapsiasi, eikä heidän kasvatuksensa kuulu sinulle, vaan heidän äidilleen ja isälleen, jotka ovat noiden yhteisten lapsiensa kautta useimmiten KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ yhteydessä toisiinsa, tavalla tai toisella. Lapset muistuttavat miestä vaimostaan, ja kun teille tulee kriisejä, mies miettii, miksi hylkäsi sinun takiasi vaimonsa! Usko pois, moni mies katuu sitä, että vaihtoi vaimonsa ja lastensa äidin johonkin muuhun, joka ei ollut yhtään senkään veroinen kuin se ex. Tätä olen näin ikääntyneenä kuullut niin monen miehen sanovan, nuoren ja vanhan. Jopa isäni, joka erosi vanhoilla päivillään naisesta, jonka kanssa eli petettyään äitiäni. Hän tajusi, että oli tehnyt elämänsä virheen!!! He ovat jo pois tästä maailmasta.

Kukaan pettäjä ja perheensä hylkääjä ei ole sisimmässään onnellinen!

Saatoin tehdä päätelmiä oman asenteeni vuoksi. Olen tuon yllä olevan kirjoittaja.

En tunne ap:n todellista tilannetta, joten pyydän anteeksi, jos loukkasin.  

Tätä keskusteluketjua lukiessani mietin kyllä, miten voi olla kihloissa, asua saman katon alla ja suunnitella yhteistä lasta, kun toisella on vielä ero kesken. On täytynyt tuntea toisensa jo ennen eropapereiden jättämistä, tai on ollut kyllä kiire luoda uusi suhde.

 Tyypillisin tilanne on se, että (yleensä) mies löytää uuden ja vasta sen jälkeen, ja siitä syystä, ilmoittaa eroavansa, mikä tulee vaimolle yleensä yllätyksenä ja sattuu ihan hirvittävästi! Tämä nostattaa minussa voimakkaita sympatioita hylättyjä kohtaan, niin naisia kuin miehiäkin. Ei ole mikään ihme, että hylätyillä vaimoilla on mielenterveys vaakalaudalla ja yhteiskunta maksaa hylkäämisten takia kallista laskua. Sen hylkääjän pitäisi ottaa teoistaan vastuu, mutta nykyisellään sitä hylättyä vain potkitaan päähän, haukutaan ja viedään ne viimeisetkin rippeet: lapset, joiden takia hän jaksaa vielä elää! Hylätyksi tulemista voi hyvin verrata muuhun järkyttävään shokkitilaan, josta ei hetkessä kukaan ihminen selviä! Mutta ei! Ne, jotka pettävät ja jättävät, he jatkavat porskuttelua. Eihän se heihin koske! Ymmärrän, jos se hylätty on itse pettäjä, muussa tapauksessa ei oikein ymmärrys riitä.

Itse näitä tilanteita läheltä seuranneena koen, että hylkääminen ei ole oikein. Oma liittoni on kestänyt vuosikymmeniä, mutta lapsuuteni kasvoin isän ja hänen toisen naisensa kanssa ja loin lämpimät suhteet äitiini vasta nuoruudessani, kun pystyin itse tekemään ratkaisuja. Minulla oli lämpimät välit myös tähän isän "nyxään".  Vuosikymmenet väärässä liitossa elänyt isäni kertoi lopulta katuvansa nuoruuden tekojaan ja eroamista äidistäni. Se vaan oli väärin! Samaa olen kuullut monen muun miehen sanovan menetettyään vaimonsa oman hölmöilynsä seurauksena.

Ymmärrän, että on tilanteita, joissa ei muuta vaihtoehtoa ole kuin lähteä. Silloin se jätetty yleensä tietää, miksi niin tapahtui.

Toivon näiden kovienkin kirjoitusten vaikuttavan sen, että ap ja muut samassa tilanteessa olevat ymmärrätte sen hylätyn todellisen ahdistuksen, tuskan ja kivun, ettekä enää millään tavoin lyö häntä, sillä se sama voi yhtä hyvin tapahtua myöhemmin teille itsellenne. Mieti itsesi hänen tilalleen ja koeta ymmärtää! Hän ansaitsee kunnioituksen, tukea ja kannustusta jatkaa elämäänsä ja olla äiti lapsilleen.

MInä en tiedä yhtään tapausta missä hirviömies on noin vain jättänyt ihanan vaimonsa ja lähtenyt toisen matkaan. Jokaisessa eroon päättyneessä liitossa mitä tiedän on ollut isoja ongelmia ja molemmilla ihan yhtä suuri osuus liiton päättymiseen.  Ja se joka lähtee, on yleensä se joka uskaltaa ottaa tilanteesta vastuun ja kantaa sen ikävän lähtijän osan. Tasan yhden miehen tiedän joka vonkuu exäänsä takaisin, kaikki muut ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Ja mun kokemuksen mukaan asia on myös niin, että nainen hallitsee arkea yleensä raurtaisin ottein ja mies on siinä lähinnä avustajan osassa. Avustajan osasta on vaikea lähteä pois, jos ei ole toista naista siinä tukena.  Naiset kun yleensä ovat tottuneet kontrolloimaan kaikkea, lasten asiat ja miehen menot mukaan lukien ja mies perherauhan säilyttääkseen on alistunut siihen toimintamalliin. Erossa naisella on suuri sananvalta lasten asioissa. Että suurin osa miehistä on tarvinnut sen toisen naisen jotta ylipäätään uskaltaa ja osaa lähteä siitä kontrollin alta ja vaatia oikeutta omiin lapsiinsa. Yhtään hylättyä ressukkavaimoa ei ole vastaan tullut. KUn tapasin nykyisen mieheni, hän oli tehnyt eroa vuosia,  yhteisymmärryksessa lastensa äidin kanssa. Mutta kun me löysimme toisemme, alkoi hirveä marttyyrishow. Ja päivääkään ei hänelle kukaan valehdellut. 

Tämä on niin totta! Ja se, miten naiset sen liiton aikana kohtelevatkaan miehiä! Nalkuttavat, vaativat, vahtaavat ja määräävät. Miehen ei koskaan edes anneta kasvaa esimerkiksi isyyteen, kun äiti päsmäröi väkisin päälle: lasten ruokailut, vaatteet, kaikki tehdään sen äidin ehdoilla. Kunnes pikkuhiljaa koko arki on luistanut sen naisen kontrolloimaksi ja valitusvirreksi, kuinka "mies ei tee mitään" vaikka totuus on se, "ettei mies tee mitään juuri minun määräämälläni tavalla ja tyylillä". Siinä se mies sitten vetäytyy pois enemmän ja enemmän tällaisen tyrannian jäljiltä. 

Sitä miestä kohdellaan usein tosi ala-arvoisesti, mutta sitten mies lähtee ja kelpaakin jollekin toiselle, alkaa juuri tuo kammottava martyyrishow. 

Mun mies ei saanut edellisessä suhteessaan päättää edes, mitä astioita ostetaan, ei miten siivotaan, ei koska siivotaan, ei mitään sisutustavaraa ja jopa elektroniikkavalintoihin tuli nainen päsmäröimään päälle. Eikä ole mikään poikkeustapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Nää on niin huvittavia nämä "mies tekee vielä saman sinulle" lätinät :D Eikö oikeasti vika voi koskaan olla siinä naisessa eikä miehessä? Itse olen ollut melkein samassa tilanteessa kuin ap, paitsi mies ei ollut naimisissa mutta jätti naisen minun takia. Ja ei, minun ei tarvitse pelätä että tekisi minulle niin. Tuo nainen oli niin hirveä että kaikki ihmettelivät että mies jaksoi sitä niinkin kauan. Kyllä minäkin sain haukkuja tältä naiselta ja nainen haukkui minua aina lapselle lapsen siellä ollessa. Mutta aika auttaa tähänkin ja nyt kun mies on yksinhuoltaja niin ei hirveesti tarvi olla tekemisissä.

En ole muuten koskaan nähnyt yhtään tällaista eronnutta tapausta, missä se mies olisi ottanut samanlaisen eron uudestaan tai olisi itkenyt exäänsä takaisin. Kyllä se onni on usein löytynyt sitten aikuisella iällä, kun on sen pahimman virheen siinä ex-vaimossa jo tehnyt. Mutta tää nyt on tätä katkeraa huutelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko rikkonut toisen perheen saadaksesi itsellesi miehen? Miksi lähdit varatun mukaan? Luuletko olevasi parempi kuin tuo halveksimasi OIKEA vaimo?

Olet perheenrikkoja, avionrikkoja, jolla on hyvin tyypillinen asenne tuossa kuviossa! Myötätuntoni ovat petetyn vaimon ja äidin puolella. Hän ansaitsee paremman miehen kuin pettäjän! Pettäjät eivät kykene pitkään vakiosuhteeseen.

Ne lapset eivät ole sinun lapsiasi, eikä heidän kasvatuksensa kuulu sinulle, vaan heidän äidilleen ja isälleen, jotka ovat noiden yhteisten lapsiensa kautta useimmiten KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ yhteydessä toisiinsa, tavalla tai toisella. Lapset muistuttavat miestä vaimostaan, ja kun teille tulee kriisejä, mies miettii, miksi hylkäsi sinun takiasi vaimonsa! Usko pois, moni mies katuu sitä, että vaihtoi vaimonsa ja lastensa äidin johonkin muuhun, joka ei ollut yhtään senkään veroinen kuin se ex. Tätä olen näin ikääntyneenä kuullut niin monen miehen sanovan, nuoren ja vanhan. Jopa isäni, joka erosi vanhoilla päivillään naisesta, jonka kanssa eli petettyään äitiäni. Hän tajusi, että oli tehnyt elämänsä virheen!!! He ovat jo pois tästä maailmasta.

Kukaan pettäjä ja perheensä hylkääjä ei ole sisimmässään onnellinen!

Saatoin tehdä päätelmiä oman asenteeni vuoksi. Olen tuon yllä olevan kirjoittaja.

En tunne ap:n todellista tilannetta, joten pyydän anteeksi, jos loukkasin.  

Tätä keskusteluketjua lukiessani mietin kyllä, miten voi olla kihloissa, asua saman katon alla ja suunnitella yhteistä lasta, kun toisella on vielä ero kesken. On täytynyt tuntea toisensa jo ennen eropapereiden jättämistä, tai on ollut kyllä kiire luoda uusi suhde.

 Tyypillisin tilanne on se, että (yleensä) mies löytää uuden ja vasta sen jälkeen, ja siitä syystä, ilmoittaa eroavansa, mikä tulee vaimolle yleensä yllätyksenä ja sattuu ihan hirvittävästi! Tämä nostattaa minussa voimakkaita sympatioita hylättyjä kohtaan, niin naisia kuin miehiäkin. Ei ole mikään ihme, että hylätyillä vaimoilla on mielenterveys vaakalaudalla ja yhteiskunta maksaa hylkäämisten takia kallista laskua. Sen hylkääjän pitäisi ottaa teoistaan vastuu, mutta nykyisellään sitä hylättyä vain potkitaan päähän, haukutaan ja viedään ne viimeisetkin rippeet: lapset, joiden takia hän jaksaa vielä elää! Hylätyksi tulemista voi hyvin verrata muuhun järkyttävään shokkitilaan, josta ei hetkessä kukaan ihminen selviä! Mutta ei! Ne, jotka pettävät ja jättävät, he jatkavat porskuttelua. Eihän se heihin koske! Ymmärrän, jos se hylätty on itse pettäjä, muussa tapauksessa ei oikein ymmärrys riitä.

Itse näitä tilanteita läheltä seuranneena koen, että hylkääminen ei ole oikein. Oma liittoni on kestänyt vuosikymmeniä, mutta lapsuuteni kasvoin isän ja hänen toisen naisensa kanssa ja loin lämpimät suhteet äitiini vasta nuoruudessani, kun pystyin itse tekemään ratkaisuja. Minulla oli lämpimät välit myös tähän isän "nyxään".  Vuosikymmenet väärässä liitossa elänyt isäni kertoi lopulta katuvansa nuoruuden tekojaan ja eroamista äidistäni. Se vaan oli väärin! Samaa olen kuullut monen muun miehen sanovan menetettyään vaimonsa oman hölmöilynsä seurauksena.

Ymmärrän, että on tilanteita, joissa ei muuta vaihtoehtoa ole kuin lähteä. Silloin se jätetty yleensä tietää, miksi niin tapahtui.

Toivon näiden kovienkin kirjoitusten vaikuttavan sen, että ap ja muut samassa tilanteessa olevat ymmärrätte sen hylätyn todellisen ahdistuksen, tuskan ja kivun, ettekä enää millään tavoin lyö häntä, sillä se sama voi yhtä hyvin tapahtua myöhemmin teille itsellenne. Mieti itsesi hänen tilalleen ja koeta ymmärtää! Hän ansaitsee kunnioituksen, tukea ja kannustusta jatkaa elämäänsä ja olla äiti lapsilleen.

MInä en tiedä yhtään tapausta missä hirviömies on noin vain jättänyt ihanan vaimonsa ja lähtenyt toisen matkaan. Jokaisessa eroon päättyneessä liitossa mitä tiedän on ollut isoja ongelmia ja molemmilla ihan yhtä suuri osuus liiton päättymiseen.  Ja se joka lähtee, on yleensä se joka uskaltaa ottaa tilanteesta vastuun ja kantaa sen ikävän lähtijän osan. Tasan yhden miehen tiedän joka vonkuu exäänsä takaisin, kaikki muut ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Ja mun kokemuksen mukaan asia on myös niin, että nainen hallitsee arkea yleensä raurtaisin ottein ja mies on siinä lähinnä avustajan osassa. Avustajan osasta on vaikea lähteä pois, jos ei ole toista naista siinä tukena.  Naiset kun yleensä ovat tottuneet kontrolloimaan kaikkea, lasten asiat ja miehen menot mukaan lukien ja mies perherauhan säilyttääkseen on alistunut siihen toimintamalliin. Erossa naisella on suuri sananvalta lasten asioissa. Että suurin osa miehistä on tarvinnut sen toisen naisen jotta ylipäätään uskaltaa ja osaa lähteä siitä kontrollin alta ja vaatia oikeutta omiin lapsiinsa. Yhtään hylättyä ressukkavaimoa ei ole vastaan tullut. KUn tapasin nykyisen mieheni, hän oli tehnyt eroa vuosia,  yhteisymmärryksessa lastensa äidin kanssa. Mutta kun me löysimme toisemme, alkoi hirveä marttyyrishow. Ja päivääkään ei hänelle kukaan valehdellut. 

Tämä on niin totta! Ja se, miten naiset sen liiton aikana kohtelevatkaan miehiä! Nalkuttavat, vaativat, vahtaavat ja määräävät. Miehen ei koskaan edes anneta kasvaa esimerkiksi isyyteen, kun äiti päsmäröi väkisin päälle: lasten ruokailut, vaatteet, kaikki tehdään sen äidin ehdoilla. Kunnes pikkuhiljaa koko arki on luistanut sen naisen kontrolloimaksi ja valitusvirreksi, kuinka "mies ei tee mitään" vaikka totuus on se, "ettei mies tee mitään juuri minun määräämälläni tavalla ja tyylillä". Siinä se mies sitten vetäytyy pois enemmän ja enemmän tällaisen tyrannian jäljiltä. 

Sitä miestä kohdellaan usein tosi ala-arvoisesti, mutta sitten mies lähtee ja kelpaakin jollekin toiselle, alkaa juuri tuo kammottava martyyrishow. 

Mun mies ei saanut edellisessä suhteessaan päättää edes, mitä astioita ostetaan, ei miten siivotaan, ei koska siivotaan, ei mitään sisutustavaraa ja jopa elektroniikkavalintoihin tuli nainen päsmäröimään päälle. Eikä ole mikään poikkeustapaus. 

Ja sinä ihan silmää räpäyttämättä uskoit kaiken mitä mies sinulle selitti? Ei sitten pieneen mieleen tullut että hän voisi liioitella, jopa valehdella saadakseen myötätuntoa?

Minä en usko että sinä olet "vienyt" miehen, oikein iskenyt silmäsi siihen ja vokotellut, ei. Sellaisten huutelijat voivat suksia suohon, tässä sotkussa ei ole siitä kyse. Ongelma on siinä että sinä ja mies toimitte vastuuttomasti ja lapsellisesti. Asutte yhdessä, ok, olette kihloissa, no joo... Mutta avioliiton ja yhteisten lapsien tekemisen voisitte laittaa jäihin vaikka edes vuodeksi! Ensinnäkin miehesi lapset ovat varmaan hämmentyneitä koko erosta, heille pitää antaa aikaa toipua. Toiseksi miehesi vaikuttaa ääliöltä kun on jo kosinut sinua ja lisää lapsia tekemässä... Hän on niin impulsiivinen että luultavasti sinutkin jättää kun alkaa arki maistua happamalta. Onko kiva sitten päätyä yh:ksi? Entä kun alkuhuuma laantuu ja huomaattekin ettette ole sopivat toisillenne? Alkuhuuma laantuu vasta vuoden jälkeen. Mitä jos oletkin vain laastarisuhde? Vaikuttaa siltä, kun mieskin toimii noin tolkuttomasti. Miehen ex-muijalle voit hakea vaikka lähestymiskieltoa jos todella häiriköi ja solvaa sinua, mutta jätä lasten hoitaminen ja kasvattaminen vanhempien vastuulle. Yrität ottaa ihan liian isoa roolia lasten elämässä, vaikka olet tutustunut heihin vasta muutama kuukausi sitten. On kyllä niin kauniit ja rohkeat-meininkiä taas...

T. Eräs toinen äitipuoli

Miten muuten sanot olevasi kihloissa naimisissa olevan miehen kanssa.  Sehän on laitonta.  Ihan kuin kaksinnaimista.

Niitä miehiä jotka tarvitsee aina sen paidanpesijän, eivät pysty olemaan itsenäisiä.  Hypätään huushollista toiseen kuin äiteen passattavana olevasta  toisen äiteen passattavaksi.

Miten kauan olette nyt sitten tunteneet?  

Vierailija kirjoitti:

Miehen exän on kyllä varmaan lähes mahdotonta uskoa, että ap:n ja miehen suhde on alkanut vasta eron jälkeen, kun asuvat jo yhdessä ja häät ja lapsi ovat suunnitteilla.

Etkö siis ap ollut edes tavannut miestä ennen eropäätöstä?

Harkinta-aika 6 kk ja ei tavattu ennen sitä ja asutaan nyt yhdessä.  Varsinaista samatoimintaa.  Muuttiko mies suoraan sinun nurkkiisi kotoaan kun erosi, tai siis lähti, kun erohan on kesken.  Ja tyrkkäsi sormuksen sormeesi jo 3 kk:n 4 kk:n päästä??   Hällä väliä vaikka ollaan naimisissa, tämä meidän juristi.