En kestä miesystäväni lasten äitiä!

Olen eronnut aikoja sitten. Ei ollut mitään tunteita silloista miestä kohtaan eron hetkellä. Oli vain helpotus, kun erottiin. Sen jälkeen mies sai seurustella ja olla kenen kanssa halus. Lapset oli erotessa 4 ja 2 v. En ole ikinä puuttunut mihinkään mikä koskee entistä miestä ja hänen elämäänsä. En myöskään siihen, kun pojat olleet siellä.

Muutin kahden vuoden päästä erosta 700 km päähän lasten kanssa. Pojat kulki joko minun kyydillä tai lentäen tuota väliä. Kävin joskus kahvilla entisen miehen ja hänen vaimonsa luona, mutta en suuremmin halunnut olla tekemisissä. Koska oli minun mennyttä elämää. Ikinä en estänyt lasten ja isän tapaamista, enkä puuttunut mihinkään. Enkä ole hänen uutta vaimoaan arvostellut. En mielessäni, en muille enkä varsinkaan hänelle itselleen.

Nyt pojat jo aikuisia ja tapaavat ketä tapaavat ja milloin tapaavat. En ole entistä miestä tavannut kertaakaan 12 vuoden aikana. No ei ole tarvettakaan.  (ehkä joskus tulee häitä tai ristiäisiä, niin sitten) Mutta näitä exvaimo kauhujuttuja luettuani olen ajatellut, erosta huolimatta näillä vaimoilla on edelleen niin paljon tunteita, et siksi koittavat vaikeuttaa entisen miehen elämää uuden vaimon kanssa.

Onnea vaan kaikille. Koittakaa pärjätä. Tämä on vain elämää, kunnes kuolema erottaa.

Vierailija kirjoitti:

- valittaa etten tiedä mitään lastenhoidosta kun mulla ei vielä ole omaa (vauva on kyllä yrityksen alla!)

Tottahan sitä tietää lastenhoidosta kaiken, kun on kerran vauvan yritys meneillään...

Epämiellyttäviä nämä uusperhekuviot. Ollaan vanhempia lapsille ja samalla jotenkin vihollisia ja soppaa sekoittaa miehen uusi nainen/pettämiskaveri. Meillä niin että en voi luottaa lasten isään enää vähääkään ja tilanne on johtanut siihen että lapset eivät enää tapaa isää lähestulkoon ollenkaan. Se on kuitenkin helpompaa kuin käyttää lapsia vihollisleirissä missä minusta äidistä puhutaan pahaa lapsille ja lapset tulevat kotiin pää sekaisin. Mielellään olen lasten kanssa 24/7 ja uusi mies tukee minua henkisesti, onneksi.

Jos viestittely häiritsevää ja asiatonta, niin pyydä lopettamaan sellainen viestittely. Vain asialliset viestit ok. Jos ei ymmärrä tee ilmoitus poliisille. Pidä rajasi. En kestäisi iyse mitään jatkuvaa soopaa katkeralta ihmiseltä, joka selvästi omaa huonoa itsetuntoa paikatakseen solvaa sinua. Ei ole varmaan normaalistikaan välttämätöntä viestitellä kovin usein ja voithan pyytää, että laittaa viestit miehelle sinun sijasta

AP: Lastenhoitajaksiko sinut on järjestetty? Ei huisin romanttista. Kyllä mies pääsee vähällä ja sinä palvoten odotat häntä.

Älä jätä vieraita lapsia myöhemmin huomiotta, kun nyt olet päästänyt heidät suosioosi. Kun vauvasi syntyy, silloin voit valvoa yösi ja hoidat samalla monen lapsen huushollin, kun muut lapset ovat teillä. Vieläkö se kaikki, johon nyt miehesi lapset totutat, pätee silloin? Vai hylkäätkö heidät kakkosiksi? Mieti siis rooliasi etukäteen, etteivät miehen lapset kärsisi enempää. Avioerotilanne riittää heille pettymykseksi.

Vihaan kodinrikkojia yli kaiken. Meillä oli kiva koti ja perhe mut sitte yks ämmä sekotti meidän iskän pään ja iskä jätti äipän. Niille tuli ero. No sitte tuli ero iskälle ja sille ämmällekki. Iskä pyys tulla takas,mut äippä ei huolinu ja meitä lapsia(mä ja kaks veljee) harmitti tosi paljo. Nyt ne on molemmat yksin,mut ämmällä on ties jo monesko äijä kierrokses(kaikilla hajonnu koti) vihaan kodinrikkojia niin paljon!!!

Mikä teitä kommentoija vaivaa? Katkeria elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä. Tahallanne yritätte syyllistää ja mollata ap:ta, vaikka hänellä oli jo selvästi paha mieli. Eri kuin syyllisyyden tunteesta, mutta kuitenkin.

Ap, olisiko se kuitenkin niin päin, että miesystäväsi lasten äiti ei kestä sinua?

Annan sinulle kultaakin arvokkaamman neuvon: Jos olet miesystävääsi reilusti nuorempi, ja jos et ole  TÄYSIN  varma että hän pysyy rinnallasi loppuelämäsi, valitse joku muu! Rakenna perhe jonkun miehen kanssa, jolla ei ole vielä lapsia, se on huomattavasti kauniimpi kuvio kuin tuo uusperhe-leikki, joka loppuu itkuun kuitenkin. Lapsen saaminen on ihanaa, mutta miehen pitää olla luotettava. Muuten se on täyttä helvettiä.

Oliks tää totta vai provo? Kuka kertoo tänne omiaan ja miesystvän ammatteja...?

Äijä on naimisissa. HYI.

NYT STOP!!!

Ap ei ole tullut vastaamaan kommentteihin!

Asioiden puolin ja toisin pohdinta, ratkaisujen miettiminen, kysymyksiin vastaaminen, keskustelut, omien esimerkkien kertominen, varoittelut ja neuvot ovat kaikki ihan ok, mutta parjaaminen ei!

Pyysin itse jo tuolla aiemmin anteeksi.

ME emme ole kenenkään tuomareita!

Tällainen aihealue nostattaa voimakkaita tunteita, koska ne tunteet, joita ero aiheuttaa, OVAT voimakkaita, suorastaan rajuja. Itse en ole "eronnut enkä karannut", mutta eroperheestä kyllä, ja sekin on satuttanut aikanaan kovasti! Lapsetkaan eivät jää ilman traumoja eroissa ja esim hylätyksi tulemisen tunteita.

Asioita katsoo inhimillisenä ihmisenä siitä näkövinkkelistä, missä itse on/on ollut.

Vaikeampaa on asettua toisten asemaan.

Ihmisten elämä on myös virheiden tekemistä. Me jokainen teemme virheitä, koska emme ole täydellisiä, virheettömiä, aina kaikessa onnistuvia. Kaikista parhaiten näistä vaikeista tilanteista pääsee eteenpäin etsimällä rauhaa, anteeksiantoa ja sopua. Koskee kaikkia osapuolia.

Jos jatkatte keskustelua, jatkakaa asiallisesti. Minä en enää avaa tätä ketjua. Tuli vain paha olo.

Tsemppiä kaikille!

En aio ottaa kantaa koska ei tällainen draama kiinnosta yhtään kun on omatkin ongelmat, mutta yritä olla välittämättä ja ole omaitsesi herra älä anna toisen lannistaa...

Tsemppii älä anna katkerien ämmien pilata päivääsi ;)

Vierailija kirjoitti:

Olisko että lapset oireilee koska äiti itkee? Se ei ole väärin. Se on normaalia. Sä veit sen ukon sen alta. Ei hän kerenny valmistautua. Sä oot kuunnellu vaan ukon hunaja juttuja jolla sut on liukastettu kelkkaan. Ja sä koet jo olevas parempi äiti ja koti ja kasvattaja. Haluut viedä sen koko elämän. Sulle ei riitä pelkkä ukko ja auto. Sä haluut lapset myös. Ihan kaiken. Olethan sä paljon parempi kun sä voitit jo miehenkin. Häpeä likka!

Oletko katkera jostain tai onko omalla tunnollasi jotain? Älä kuulosta että tietäisit miten asiat oikeasti ovat tai tahdot ne ymmärtää...

Vierailija kirjoitti:

onpa monet täällä ilkeitä ja katkeria, tuntuu pahalle ap:n puolesta

Kiva kuulla että en ole ainoa joka näin ajatteli... Kyllä teillä kaikilla on omat ongelmat, ja teillä on omat syynne miksi olette erottuja tai pettyneitä omiin elämään... Kun toisella meistä menee huonosti onko oikein heittää bensaa päälle?! Aikuisitte täälläkin... Hävettää silmät päästäni...

Älä ainakaan yritä lasten äidin elämää tehdä yhtään pahemmaksi. Varmaan huoli lapsista kaiken aikaa, kun on heistä erossa. Yrittäkää jutella kuin aikuiset, koska lasten hyvinvointi on kuitenkin etusijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko rikkonut toisen perheen saadaksesi itsellesi miehen? Miksi lähdit varatun mukaan? Luuletko olevasi parempi kuin tuo halveksimasi OIKEA vaimo?

Olet perheenrikkoja, avionrikkoja, jolla on hyvin tyypillinen asenne tuossa kuviossa! Myötätuntoni ovat petetyn vaimon ja äidin puolella. Hän ansaitsee paremman miehen kuin pettäjän! Pettäjät eivät kykene pitkään vakiosuhteeseen.

Ne lapset eivät ole sinun lapsiasi, eikä heidän kasvatuksensa kuulu sinulle, vaan heidän äidilleen ja isälleen, jotka ovat noiden yhteisten lapsiensa kautta useimmiten KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ yhteydessä toisiinsa, tavalla tai toisella. Lapset muistuttavat miestä vaimostaan, ja kun teille tulee kriisejä, mies miettii, miksi hylkäsi sinun takiasi vaimonsa! Usko pois, moni mies katuu sitä, että vaihtoi vaimonsa ja lastensa äidin johonkin muuhun, joka ei ollut yhtään senkään veroinen kuin se ex. Tätä olen näin ikääntyneenä kuullut niin monen miehen sanovan, nuoren ja vanhan. Jopa isäni, joka erosi vanhoilla päivillään naisesta, jonka kanssa eli petettyään äitiäni. Hän tajusi, että oli tehnyt elämänsä virheen!!! He ovat jo pois tästä maailmasta.

Kukaan pettäjä ja perheensä hylkääjä ei ole sisimmässään onnellinen!

Saatoin tehdä päätelmiä oman asenteeni vuoksi. Olen tuon yllä olevan kirjoittaja.

En tunne ap:n todellista tilannetta, joten pyydän anteeksi, jos loukkasin.  

Tätä keskusteluketjua lukiessani mietin kyllä, miten voi olla kihloissa, asua saman katon alla ja suunnitella yhteistä lasta, kun toisella on vielä ero kesken. On täytynyt tuntea toisensa jo ennen eropapereiden jättämistä, tai on ollut kyllä kiire luoda uusi suhde.

 Tyypillisin tilanne on se, että (yleensä) mies löytää uuden ja vasta sen jälkeen, ja siitä syystä, ilmoittaa eroavansa, mikä tulee vaimolle yleensä yllätyksenä ja sattuu ihan hirvittävästi! Tämä nostattaa minussa voimakkaita sympatioita hylättyjä kohtaan, niin naisia kuin miehiäkin. Ei ole mikään ihme, että hylätyillä vaimoilla on mielenterveys vaakalaudalla ja yhteiskunta maksaa hylkäämisten takia kallista laskua. Sen hylkääjän pitäisi ottaa teoistaan vastuu, mutta nykyisellään sitä hylättyä vain potkitaan päähän, haukutaan ja viedään ne viimeisetkin rippeet: lapset, joiden takia hän jaksaa vielä elää! Hylätyksi tulemista voi hyvin verrata muuhun järkyttävään shokkitilaan, josta ei hetkessä kukaan ihminen selviä! Mutta ei! Ne, jotka pettävät ja jättävät, he jatkavat porskuttelua. Eihän se heihin koske! Ymmärrän, jos se hylätty on itse pettäjä, muussa tapauksessa ei oikein ymmärrys riitä.

Itse näitä tilanteita läheltä seuranneena koen, että hylkääminen ei ole oikein. Oma liittoni on kestänyt vuosikymmeniä, mutta lapsuuteni kasvoin isän ja hänen toisen naisensa kanssa ja loin lämpimät suhteet äitiini vasta nuoruudessani, kun pystyin itse tekemään ratkaisuja. Minulla oli lämpimät välit myös tähän isän "nyxään".  Vuosikymmenet väärässä liitossa elänyt isäni kertoi lopulta katuvansa nuoruuden tekojaan ja eroamista äidistäni. Se vaan oli väärin! Samaa olen kuullut monen muun miehen sanovan menetettyään vaimonsa oman hölmöilynsä seurauksena.

Ymmärrän, että on tilanteita, joissa ei muuta vaihtoehtoa ole kuin lähteä. Silloin se jätetty yleensä tietää, miksi niin tapahtui.

Toivon näiden kovienkin kirjoitusten vaikuttavan sen, että ap ja muut samassa tilanteessa olevat ymmärrätte sen hylätyn todellisen ahdistuksen, tuskan ja kivun, ettekä enää millään tavoin lyö häntä, sillä se sama voi yhtä hyvin tapahtua myöhemmin teille itsellenne. Mieti itsesi hänen tilalleen ja koeta ymmärtää! Hän ansaitsee kunnioituksen, tukea ja kannustusta jatkaa elämäänsä ja olla äiti lapsilleen.

MInä en tiedä yhtään tapausta missä hirviömies on noin vain jättänyt ihanan vaimonsa ja lähtenyt toisen matkaan. Jokaisessa eroon päättyneessä liitossa mitä tiedän on ollut isoja ongelmia ja molemmilla ihan yhtä suuri osuus liiton päättymiseen.  Ja se joka lähtee, on yleensä se joka uskaltaa ottaa tilanteesta vastuun ja kantaa sen ikävän lähtijän osan. Tasan yhden miehen tiedän joka vonkuu exäänsä takaisin, kaikki muut ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Ja mun kokemuksen mukaan asia on myös niin, että nainen hallitsee arkea yleensä raurtaisin ottein ja mies on siinä lähinnä avustajan osassa. Avustajan osasta on vaikea lähteä pois, jos ei ole toista naista siinä tukena.  Naiset kun yleensä ovat tottuneet kontrolloimaan kaikkea, lasten asiat ja miehen menot mukaan lukien ja mies perherauhan säilyttääkseen on alistunut siihen toimintamalliin. Erossa naisella on suuri sananvalta lasten asioissa. Että suurin osa miehistä on tarvinnut sen toisen naisen jotta ylipäätään uskaltaa ja osaa lähteä siitä kontrollin alta ja vaatia oikeutta omiin lapsiinsa. Yhtään hylättyä ressukkavaimoa ei ole vastaan tullut. KUn tapasin nykyisen mieheni, hän oli tehnyt eroa vuosia,  yhteisymmärryksessa lastensa äidin kanssa. Mutta kun me löysimme toisemme, alkoi hirveä marttyyrishow. Ja päivääkään ei hänelle kukaan valehdellut. 

Tämä on niin totta! Ja se, miten naiset sen liiton aikana kohtelevatkaan miehiä! Nalkuttavat, vaativat, vahtaavat ja määräävät. Miehen ei koskaan edes anneta kasvaa esimerkiksi isyyteen, kun äiti päsmäröi väkisin päälle: lasten ruokailut, vaatteet, kaikki tehdään sen äidin ehdoilla. Kunnes pikkuhiljaa koko arki on luistanut sen naisen kontrolloimaksi ja valitusvirreksi, kuinka "mies ei tee mitään" vaikka totuus on se, "ettei mies tee mitään juuri minun määräämälläni tavalla ja tyylillä". Siinä se mies sitten vetäytyy pois enemmän ja enemmän tällaisen tyrannian jäljiltä. 

Sitä miestä kohdellaan usein tosi ala-arvoisesti, mutta sitten mies lähtee ja kelpaakin jollekin toiselle, alkaa juuri tuo kammottava martyyrishow. 

Mun mies ei saanut edellisessä suhteessaan päättää edes, mitä astioita ostetaan, ei miten siivotaan, ei koska siivotaan, ei mitään sisutustavaraa ja jopa elektroniikkavalintoihin tuli nainen päsmäröimään päälle. Eikä ole mikään poikkeustapaus. 

Sama. Mun miehen jäljiltä tarkistettiin entisessä elämässä kauppakuititkin ja hirvee huuto jos oli ostanut jotakin, mitä ei lasten äidille ollut ok. Samoin ajankäyttö oli sellaista, että äiti hoiti ja suunnitteli kaiken omaksi edukseen, mies meni minne käskettiin ja erikseen piti kysyä jos on jotakin omaa menoa. Ja jos ei "totellut", hirveä huuto. Lapset oli hankittu naisen vaatimuksesta ja syyllisyyttään mies siinä sitten kärvisteli. Tiedän tämän, koska tutustuin mieheen jo ennen suhdettamme. Mies pelkäsi lastensa äitiä ja hänen raivoaan. Kun erosivat, tämä ihminen kertoi mihin mies saa muuttaa, että pysyy edelleen siinä narun päässä avustamassa hänen elämäänsä. Kun sitten mies vihdoin tajusi tilanteet järkyttävyyden, ja lähti, niin exänsä lähes halkes raivosta.  Eikä kyennyt mitenkään käsittämään, ettei miehen kuulu totella häntä. Yritti painostaa ympäristöäkin kertomaan miehelle, miten hänen kuuluisi toimia. 

Minusta tähän on tullut hyvin naiiveja kommentteja tai kommentteja, joissa kirjoittaja pelkää oman suhteensa puolesta.

AP ei ole rikkonut miehensä entistä parisuhdetta, jos sen on joku rikkonut niin mies itse tai se ex tai molemmat yhdessä. Ei uusi kumppani. Onko teidän mieskuva sellainen, että mies on omia päätöksiä tekemätön lässykkä, jota naiset kiskoo eri suuntiin? Ja kun mies päättää lähteä parisuhteesta, se on sen uuden vika, mutta ei miehen itsensä missään nimessä. Hyvästä suhteesta miehet eivät lähde. Ja sinkku ei petä ketään, parisuhteessa oleva pettää. Ja nämä kommentoijanaiset tuntuvat ajattelevan, että heidän omat suhteet ovat niin heikkoja, että yksikin muu kiinnostunut nainen kun ilmaantuu niin mies lähtee heti. Tai pelkäävät sitä.

Tässä tapauksessahan AP ei itse ole miehensä exään yhteydessä vaan miehen exä pommittaa häntä. Pitäisikö laittaa esto? Ehkä täytyy, mutta harmi istten, että ei pysty viestiä tarvittaessa laittamaan esim akuuteista lasten asioista. Se että joku ylipäätään arvostelee toisen ulkonäköä, ikää, harrastuksia tms kertoo jo arvostelijasta paljon. Sekaisin on. Se on vähän kuin pikkulapset, kun he eivät suutuksissaan enää muuta keksi, he sanovat, että olet ruma. Oikeat argumentit ovat loppuneet, mutta oma tunnetila ei pysy hallinnassa.

AP:n miehen exä on selvästi kriisissä erosta ja temppuilee siksi miehen uudelle. Apua tarvitsee.

Ja alapeukuttakaa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko rikkonut toisen perheen saadaksesi itsellesi miehen? Miksi lähdit varatun mukaan? Luuletko olevasi parempi kuin tuo halveksimasi OIKEA vaimo?

Olet perheenrikkoja, avionrikkoja, jolla on hyvin tyypillinen asenne tuossa kuviossa! Myötätuntoni ovat petetyn vaimon ja äidin puolella. Hän ansaitsee paremman miehen kuin pettäjän! Pettäjät eivät kykene pitkään vakiosuhteeseen.

Ne lapset eivät ole sinun lapsiasi, eikä heidän kasvatuksensa kuulu sinulle, vaan heidän äidilleen ja isälleen, jotka ovat noiden yhteisten lapsiensa kautta useimmiten KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ yhteydessä toisiinsa, tavalla tai toisella. Lapset muistuttavat miestä vaimostaan, ja kun teille tulee kriisejä, mies miettii, miksi hylkäsi sinun takiasi vaimonsa! Usko pois, moni mies katuu sitä, että vaihtoi vaimonsa ja lastensa äidin johonkin muuhun, joka ei ollut yhtään senkään veroinen kuin se ex. Tätä olen näin ikääntyneenä kuullut niin monen miehen sanovan, nuoren ja vanhan. Jopa isäni, joka erosi vanhoilla päivillään naisesta, jonka kanssa eli petettyään äitiäni. Hän tajusi, että oli tehnyt elämänsä virheen!!! He ovat jo pois tästä maailmasta.

Kukaan pettäjä ja perheensä hylkääjä ei ole sisimmässään onnellinen!

Saatoin tehdä päätelmiä oman asenteeni vuoksi. Olen tuon yllä olevan kirjoittaja.

En tunne ap:n todellista tilannetta, joten pyydän anteeksi, jos loukkasin.  

Tätä keskusteluketjua lukiessani mietin kyllä, miten voi olla kihloissa, asua saman katon alla ja suunnitella yhteistä lasta, kun toisella on vielä ero kesken. On täytynyt tuntea toisensa jo ennen eropapereiden jättämistä, tai on ollut kyllä kiire luoda uusi suhde.

 Tyypillisin tilanne on se, että (yleensä) mies löytää uuden ja vasta sen jälkeen, ja siitä syystä, ilmoittaa eroavansa, mikä tulee vaimolle yleensä yllätyksenä ja sattuu ihan hirvittävästi! Tämä nostattaa minussa voimakkaita sympatioita hylättyjä kohtaan, niin naisia kuin miehiäkin. Ei ole mikään ihme, että hylätyillä vaimoilla on mielenterveys vaakalaudalla ja yhteiskunta maksaa hylkäämisten takia kallista laskua. Sen hylkääjän pitäisi ottaa teoistaan vastuu, mutta nykyisellään sitä hylättyä vain potkitaan päähän, haukutaan ja viedään ne viimeisetkin rippeet: lapset, joiden takia hän jaksaa vielä elää! Hylätyksi tulemista voi hyvin verrata muuhun järkyttävään shokkitilaan, josta ei hetkessä kukaan ihminen selviä! Mutta ei! Ne, jotka pettävät ja jättävät, he jatkavat porskuttelua. Eihän se heihin koske! Ymmärrän, jos se hylätty on itse pettäjä, muussa tapauksessa ei oikein ymmärrys riitä.

Itse näitä tilanteita läheltä seuranneena koen, että hylkääminen ei ole oikein. Oma liittoni on kestänyt vuosikymmeniä, mutta lapsuuteni kasvoin isän ja hänen toisen naisensa kanssa ja loin lämpimät suhteet äitiini vasta nuoruudessani, kun pystyin itse tekemään ratkaisuja. Minulla oli lämpimät välit myös tähän isän "nyxään".  Vuosikymmenet väärässä liitossa elänyt isäni kertoi lopulta katuvansa nuoruuden tekojaan ja eroamista äidistäni. Se vaan oli väärin! Samaa olen kuullut monen muun miehen sanovan menetettyään vaimonsa oman hölmöilynsä seurauksena.

Ymmärrän, että on tilanteita, joissa ei muuta vaihtoehtoa ole kuin lähteä. Silloin se jätetty yleensä tietää, miksi niin tapahtui.

Toivon näiden kovienkin kirjoitusten vaikuttavan sen, että ap ja muut samassa tilanteessa olevat ymmärrätte sen hylätyn todellisen ahdistuksen, tuskan ja kivun, ettekä enää millään tavoin lyö häntä, sillä se sama voi yhtä hyvin tapahtua myöhemmin teille itsellenne. Mieti itsesi hänen tilalleen ja koeta ymmärtää! Hän ansaitsee kunnioituksen, tukea ja kannustusta jatkaa elämäänsä ja olla äiti lapsilleen.

MInä en tiedä yhtään tapausta missä hirviömies on noin vain jättänyt ihanan vaimonsa ja lähtenyt toisen matkaan. Jokaisessa eroon päättyneessä liitossa mitä tiedän on ollut isoja ongelmia ja molemmilla ihan yhtä suuri osuus liiton päättymiseen.  Ja se joka lähtee, on yleensä se joka uskaltaa ottaa tilanteesta vastuun ja kantaa sen ikävän lähtijän osan. Tasan yhden miehen tiedän joka vonkuu exäänsä takaisin, kaikki muut ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Ja mun kokemuksen mukaan asia on myös niin, että nainen hallitsee arkea yleensä raurtaisin ottein ja mies on siinä lähinnä avustajan osassa. Avustajan osasta on vaikea lähteä pois, jos ei ole toista naista siinä tukena.  Naiset kun yleensä ovat tottuneet kontrolloimaan kaikkea, lasten asiat ja miehen menot mukaan lukien ja mies perherauhan säilyttääkseen on alistunut siihen toimintamalliin. Erossa naisella on suuri sananvalta lasten asioissa. Että suurin osa miehistä on tarvinnut sen toisen naisen jotta ylipäätään uskaltaa ja osaa lähteä siitä kontrollin alta ja vaatia oikeutta omiin lapsiinsa. Yhtään hylättyä ressukkavaimoa ei ole vastaan tullut. KUn tapasin nykyisen mieheni, hän oli tehnyt eroa vuosia,  yhteisymmärryksessa lastensa äidin kanssa. Mutta kun me löysimme toisemme, alkoi hirveä marttyyrishow. Ja päivääkään ei hänelle kukaan valehdellut. 

Tämä on niin totta! Ja se, miten naiset sen liiton aikana kohtelevatkaan miehiä! Nalkuttavat, vaativat, vahtaavat ja määräävät. Miehen ei koskaan edes anneta kasvaa esimerkiksi isyyteen, kun äiti päsmäröi väkisin päälle: lasten ruokailut, vaatteet, kaikki tehdään sen äidin ehdoilla. Kunnes pikkuhiljaa koko arki on luistanut sen naisen kontrolloimaksi ja valitusvirreksi, kuinka "mies ei tee mitään" vaikka totuus on se, "ettei mies tee mitään juuri minun määräämälläni tavalla ja tyylillä". Siinä se mies sitten vetäytyy pois enemmän ja enemmän tällaisen tyrannian jäljiltä. 

Sitä miestä kohdellaan usein tosi ala-arvoisesti, mutta sitten mies lähtee ja kelpaakin jollekin toiselle, alkaa juuri tuo kammottava martyyrishow. 

Mun mies ei saanut edellisessä suhteessaan päättää edes, mitä astioita ostetaan, ei miten siivotaan, ei koska siivotaan, ei mitään sisutustavaraa ja jopa elektroniikkavalintoihin tuli nainen päsmäröimään päälle. Eikä ole mikään poikkeustapaus. 

Sama. Mun miehen jäljiltä tarkistettiin entisessä elämässä kauppakuititkin ja hirvee huuto jos oli ostanut jotakin, mitä ei lasten äidille ollut ok. Samoin ajankäyttö oli sellaista, että äiti hoiti ja suunnitteli kaiken omaksi edukseen, mies meni minne käskettiin ja erikseen piti kysyä jos on jotakin omaa menoa. Ja jos ei "totellut", hirveä huuto. Lapset oli hankittu naisen vaatimuksesta ja syyllisyyttään mies siinä sitten kärvisteli. Tiedän tämän, koska tutustuin mieheen jo ennen suhdettamme. Mies pelkäsi lastensa äitiä ja hänen raivoaan. Kun erosivat, tämä ihminen kertoi mihin mies saa muuttaa, että pysyy edelleen siinä narun päässä avustamassa hänen elämäänsä. Kun sitten mies vihdoin tajusi tilanteet järkyttävyyden, ja lähti, niin exänsä lähes halkes raivosta.  Eikä kyennyt mitenkään käsittämään, ettei miehen kuulu totella häntä. Yritti painostaa ympäristöäkin kertomaan miehelle, miten hänen kuuluisi toimia. 

Näitä tarinoita on paljon. Ihmiset elävät hirviöpuolison hirmuvallan alla ja kun siitä pelastavat itsensä elämälle niin alkaa hurskastelu, kuinka perhe on rikottu...

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten sanot olevasi kihloissa naimisissa olevan miehen kanssa.  Sehän on laitonta.  Ihan kuin kaksinnaimista.

Ei ole. Kihlat eivät ole mikään juridinen rekisteröitävä tila.

Vierailija kirjoitti:

Niitä miehiä jotka tarvitsee aina sen paidanpesijän, eivät pysty olemaan itsenäisiä.  Hypätään huushollista toiseen kuin äiteen passattavana olevasta  toisen äiteen passattavaksi.

No hyvä, että sellaisesta pääsi ex eroon ja toinen otti juostaansa.