Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tutkittu, että koira kykenee rakastamaan omistajaansa.
Jaahas, onko asia tutkittu tieteellisesti kvalifioimalla ja kvantifioimalla rakkaus jotta sen olemassaolo voidaan kokein todistaa?
Vai oliko tutkimus tyyliin koira heiluttaa koiranomistajatutkijattarelle häntää joten koiranomistajatutkijatar tekee siitä "tieteellisen" paperin todistaen että koira rakastaa häntä, ainakin koiranomistajatutkijattaresta kovasti tuntui siltä.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/318005-tutkija-koira-rakastaa-omista…
Näyttäs olevan Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan professori tämä tutkija, ei koiranomistajatutkijatar, joka kirjoitti paperin, kun koira heilutti häntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tutkittu, että koira kykenee rakastamaan omistajaansa.
Jaahas, onko asia tutkittu tieteellisesti kvalifioimalla ja kvantifioimalla rakkaus jotta sen olemassaolo voidaan kokein todistaa?
Vai oliko tutkimus tyyliin koira heiluttaa koiranomistajatutkijattarelle häntää joten koiranomistajatutkijatar tekee siitä "tieteellisen" paperin todistaen että koira rakastaa häntä, ainakin koiranomistajatutkijattaresta kovasti tuntui siltä.
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/318005-tutkija-koira-rakastaa-omista…
Heh, ei tuossa mitään rakastamista todistettu vaan että koirassa erittyy jotain samaa hormonia kuin ihmisessäkin kun pällistelevät toisiaan. Rakkaus on ainakin minun mielestä hieman muutakin kuin hormonia.
Siinä sä oot sillä tavalla oikeessa, että tän perusteella puhutaan hormoneista koiralla ja ihmisella, mutta heiltä sitä mitataan samalla tavalla, että tietysti jos lähdetään siitä, että ihminen ei rakasta niin ei tietysti koirastakaan voi niin sanoa. Ihmisen kohdalla uskotaan, että sitä todennettua mittausta voidaan pitää rakkautena tai no kiintymyksenä niin jos näin ei ole ja ihminen ei ole kykenevä rakastamaan/kiintymään niin tuloksesta pitäisi luopua koirankin kohdalla eli jos äiti ei rakasta vauvaa eikä vauva äitiä niin ei sitten koirakaan omistajaansa koska molemmat arviot perustuu samaan. Se on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on siitä mukava, että se henkiinjäämisviettinsä ohjaamana mielistelee ehdoitta ketä tahansa perseenreikää joka sitä ruokkii, ja sille voi kuvitella kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja ominaisuuksia ihan oman maun mukaan. Tätä sitten kutsutaan "rakkaudeksi".
Samaa tekee ihmisen penikka ja vielä pahemmin, manipuloivat ja kieroilevat saadakseen mitä haluavat, ovat vielä rumia, haisevia ja äänekkäitä, koira voittaa ihmispaskan 10-0,
Ihmispaskan hävittämisen voit aloittaa vetämällä itsesi jojoon. Ei ole koko ihmiskunnan syytä, että vanhempasi ovat kylmiä perseenreikiä.
Vedä sinä itsesi kiikkuun vaikka tänään, eikö olekin kaltaisellesi narsistille pirullista etteivät kaikki ajattele asioista samalla tavalla eivätkä jumaloi sinun persehedelmiäsi.
Jaa että ihan narsisti olen, vaikka pelastaisin ihmislapsen siitä huolimatta, ettei hän minulle henkilökohtaisesti merkkaa yhtään mitään? Sinä pelastaisit koirasi, koska se on SINULLE tärkeämpi.Jotain päässäsi heittää ja pahasti. Haluaisin tietää, mistä tuollainen misantropia saa alkunsa. Hyljeksivätkö vanhempasi sinua pienenä? Olivatko he itsekkäitä ja kylmiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on siitä mukava, että se henkiinjäämisviettinsä ohjaamana mielistelee ehdoitta ketä tahansa perseenreikää joka sitä ruokkii, ja sille voi kuvitella kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja ominaisuuksia ihan oman maun mukaan. Tätä sitten kutsutaan "rakkaudeksi".
Samaa tekee ihmisen penikka ja vielä pahemmin, manipuloivat ja kieroilevat saadakseen mitä haluavat, ovat vielä rumia, haisevia ja äänekkäitä, koira voittaa ihmispaskan 10-0,
Ihmispaskan hävittämisen voit aloittaa vetämällä itsesi jojoon. Ei ole koko ihmiskunnan syytä, että vanhempasi ovat kylmiä perseenreikiä.
Vedä sinä itsesi kiikkuun vaikka tänään, eikö olekin kaltaisellesi narsistille pirullista etteivät kaikki ajattele asioista samalla tavalla eivätkä jumaloi sinun persehedelmiäsi.
Jaa että ihan narsisti olen, vaikka pelastaisin ihmislapsen siitä huolimatta, ettei hän minulle henkilökohtaisesti merkkaa yhtään mitään? Sinä pelastaisit koirasi, koska se on SINULLE tärkeämpi.Jotain päässäsi heittää ja pahasti. Haluaisin tietää, mistä tuollainen misantropia saa alkunsa. Hyljeksivätkö vanhempasi sinua pienenä? Olivatko he itsekkäitä ja kylmiä?
Vau mitä keittiäpsykologiaa!! Yksinkertaiset vanhempasi ovat tuottaneet yksinkertaisen jätöksen, sinä et ole ihmisen pelastaessasi yhtään sankarillisempi kuin joku joka pelastaa eläimen, kaikki eivät arvosta samoja asioita ja kyllä sinun päässä heittää todella pahoin kun et tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet aika järjestelmällinen tyyppi, mutta numeroiminen saattaa myös irrottaa asioita niiden oikeasta yhteydestä. Esim kohta ykkösessä puhut aivojen olevan monimutkaisemmat, mutta kohta kakkosessa tavallaan kumoat oman argumenttisi sanomalla, ettei aivojen toimintaa tunneta tarpeeksi tarkasti.
Paitsi ettei se kumoa mitään. Ihmisaivon kapasiteetti tuntea asioita on huomattavasti suurempi kuin koiran, se tiedetään kyllä että ihmisaivoissa on neuroneja ja niiden kytköksiä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa koiralla.
Sitä miten aivot tätä kapasiteettia tarkalleenottaen käyttävät asioiden tuntemiseen ei tiedetä vielä tarkasti. Jos aivojen toiminta tiedettäisiin tarkasti olisi tekoälyjä jo tehty.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_animals_by_number_of_neurons
Ihmisellä on noin 21,000,000,000 neuronia aivoissaan. Koiralla 160,000,000. Neuroneissa laskettuna koiran aivojen koko on 0,8% ihmisen aivoista. Kuvitelma että koira kokee esimerkiksi kivun aivan samallalailla kuin ihminen on tässä valossa absurdi.
Kyse ei ole neuroneista aivoissa vaan hermoston rakenteesta. Väittäisin, ettet ole tutustunut aiheeseen, koska lähestyt sitä väärästä kulmasta. Ihminen voi kokea monia muita tunteita varmasti monipuolisemmin, mutta kipu riippuu keskushermoston kehittyneisyydestä nykytiedon valossa.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Stu kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Miksi sinulle on niin vaikea hyväksyä, että ihminen pelastaa tosipaikan tullen ennemmin oman perheenjäsenensä kuin tuntemattoman ihmisen?
Koska ihmisen biologia toimii niin, että oma laji menee vieraan lajin edelle.
Kuten toisaalla totesin, autotien laidassa hortoilevan yksinäisen lapsen tahtovat pysäyttää kaikki, mutta autotien laidassa hortoilevan yksinäisen koiran ohi ajetaan ihan sujuvasti.
Lapsen pysäyttäminen ja koiran pysäyttämättä jättäminen on kulttuurinen normi, ei biologinen.
Väärin, se on sekä biologinen että kulttuurinen normi. Ihmislapsi syntyy kolmen myönteiseen tomintaan virittyvän hermoverkon kanssa: 1) etsimiselle virittyminen 2) leikkimiselle virittyminen 3) hoivalle virittyminen. Hoivaaminen kohdistuu ensisijassa toisiin ihmisiin ja hoivaa saadaan ensijassa toisilta ihmisiltä. Ihminen, joka on normaalisti kehittynyt, samaistuu siis ensisijaisesti toiseen ihmiseen, ei vieraan lajin edustajaan. Tämä on biologista, koska ihmisen aivot ovat rakentuneet siten, että ne ovat herkistyneet toisilta ihmisiltä tuleville viesteille, kuten puheelle ja ilmeille.
On todella surullista, jos ihminen kokee samaistuvansa ensijaisesti koiraan. Siinä täytyy olla jo isoja traumoja taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmishenki olisi jotenkin tärkeämpi? Tottakai pelastaisin oman rakkaan aina ensimmäisenä. Tuollaista kuviota tuskin pääsisi syntymään ja itse tilanteessa en voi tietää mitä kävisi. Minun ei tarvitsisi perustella lapsen vanhemmille yhtään mitään, en ole kellekään velkaa. Kriisitilanteissa oikeasti suurin osa pelastaisi pelkästään oman nahkansa eikä välittäisi muista. Kukaan ei voi vaatia ketään vaarantamaan henkeään toisen puolesta, se on oma valinta jos niin haluaa tehdä.
En nää kumpaakaan vaihtoehtoa vääränä, koska tällaisessa tilanteessa ei ole oikeaa tai väärää. Todennäköisesti kokisin tunnontuskia molemmista tilanteista, ihan sama kumman jättäisin kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on siitä mukava, että se henkiinjäämisviettinsä ohjaamana mielistelee ehdoitta ketä tahansa perseenreikää joka sitä ruokkii, ja sille voi kuvitella kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja ominaisuuksia ihan oman maun mukaan. Tätä sitten kutsutaan "rakkaudeksi".
Samaa tekee ihmisen penikka ja vielä pahemmin, manipuloivat ja kieroilevat saadakseen mitä haluavat, ovat vielä rumia, haisevia ja äänekkäitä, koira voittaa ihmispaskan 10-0,
Ihmispaskan hävittämisen voit aloittaa vetämällä itsesi jojoon. Ei ole koko ihmiskunnan syytä, että vanhempasi ovat kylmiä perseenreikiä.
Vedä sinä itsesi kiikkuun vaikka tänään, eikö olekin kaltaisellesi narsistille pirullista etteivät kaikki ajattele asioista samalla tavalla eivätkä jumaloi sinun persehedelmiäsi.
Jaa että ihan narsisti olen, vaikka pelastaisin ihmislapsen siitä huolimatta, ettei hän minulle henkilökohtaisesti merkkaa yhtään mitään? Sinä pelastaisit koirasi, koska se on SINULLE tärkeämpi.Jotain päässäsi heittää ja pahasti. Haluaisin tietää, mistä tuollainen misantropia saa alkunsa. Hyljeksivätkö vanhempasi sinua pienenä? Olivatko he itsekkäitä ja kylmiä?
Vau mitä keittiäpsykologiaa!! Yksinkertaiset vanhempasi ovat tuottaneet yksinkertaisen jätöksen, sinä et ole ihmisen pelastaessasi yhtään sankarillisempi kuin joku joka pelastaa eläimen, kaikki eivät arvosta samoja asioita ja kyllä sinun päässä heittää todella pahoin kun et tätä ymmärrä.
Sinun häiriintyneeseen kalloosi ei uppoa se, ettei tuota pelastamista tekisi minkään oman takia. Ei oman tunnesiteen, ei oman sankaruuden. Et kykene ymmärtämään sitä. Säälittävä olet, ankeaa loppuelämää sinulle. Toivottavasti sinua ei kukaan koskaan pelasta yhtään mistään, kusipäisyytesi vuoksi et sitä ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, te moraalisesti ylivertaiset, jotka arvotatte ihmishengen aina korkeammalle kuin eläimen. Onko teille tuttu tämä raitiovaunuongelma.
Raitiovaunu on lähtenyt hallitsemattomasti liikkeelle ja vierii kohti omaa lastasi/puolisoasi/äitiäsi, joka ei ehdi pois alta ja kuolee.
Sinun olet vivun vieressä ja vaihtaa vaunun toiselle raiteelle, jolloin se tappaa viisi tuntematonta ihmistä.
Sinulle ei ole tässä muuta vaihtoehtoa kuin joko valita, että sinulle rakas ihminen kuolee tai viisi tuntematonta. Kummin valitset?
Keskustellaanko nyt siitä, että tehdäänkö tällaisia valintoja tunnesiteen pohjalta vai ei?
Todennäköisesti useimmat valitsisivat rakkaansa eloon jäämisen.
Ei tämä muuta kantaani että ihmisen arvo on aina korkeampi kuin eläimen miksikään. Jos siinä toisella raiteeella on minulle täysin vieras ihminen ja toisella Suomen kaikki lemmikit mukaanlukien omani niin käännän raitiovaunun lanaamaan lemmikit kuoliaaksi.
Se onko ihmisen elämän arvo suurempi kuin eläimen ei ole mitään matematiikkaa tai kiintymyskysymys, se on arvo/moraalivalinta.
Toki. Ja minun arvo/moraalivalintani on, että olisin psykopaatti, jos priorisoin minulle tuntematonta olentoa, johon minulla ei ole tunnesidettä siksi, koska pelkään, mitä muut minusta ajattelevat kuin pelastaisin minulle rakkaan elävän yksilön, joka nyt sattuu olemaan koira. Se 3-vuotias ja koira nyt on varmaan älyllisesti suunnilleen samalla tasollakin eli tätäkään ongelmaa ei pitäisi olla. Se nyt vain sattuu olemaan minun arvovalintani samalla tavalla kuin sinä mieluummin tapat 5 tuntematonta kuin annat yhden oman tuttusi kuolla. Ei me kumpikaan olla toistamme parempia.
Mikäli pelastat mieluummin rakkisi kuin ihmisen olet kenties psykopaatti mutta ainakin varmasti sosiopaatti.
Psykopatia ja sosiopatia ovat käytännössä synonyymeja. Toisaalta tässä tapauksessa kyse olisi ennemmin psykopatiasta, jos termit halutaan nähdä erillisinä.
Mutta vastavuoroisesti minä voisin pitää sinua sosiopaattina, koska et kykene myötäelämään sen eläimen tuskaa. On siis ok lahdata 5 tuntematonta yhden tärkeän läheisen ihmisen eteen, muttei yhtä tuntematonta yhden tärkeän läheisen eläimen eteen. Ehkä minä olenkin sitten enemmän empaattinen, kun osaan eläytyä myös eläimen kokemaan kivuntunteeseen, ja sinä taas julma tyyppi, joka häikäilemättä etsii vain omaa etua. Tapat koirasi, jotta voit pelastaa tuntemattoman lapsen, koska se palvelee sinun omia tarkoitusperiäsi. Tunneköyhästi haluat vain edetä yhteiskunnassa, koska et pysty muodostamaan tunnesiteitä edes eläimen kanssa, joka on kulkenut vierelläsi 3 vuotta uskollisesti.
Sen voi siis kääntää toisin päin. Mitäs tuumit?
En ymmärrä mitä olet kääntämässä toisinpäin ja mitä höpiset hyötymisestä.
Höpiset koiran tuskista mutta sivuutat lapsen tuskan. Kummalla on enemmän aivokapasiteettia tuntea asioita?
Minä en siitä hyödy kun pelastan lapsen enkä koiraani. Minähän menetän koirani. Mutta katson että minun menetykseni on pienempi kuin että joku menettää lapsensa. Siksi on humaania ja moraalista pelastaa ihminen. Minun arvomaailmassani ihmisarvo menee aina eläimen arvon edelle.
Molemmilla on sama aivokapasiteetti tuntea asioita. Siihen juuri vertasin tuolla älykkyydellä. Tietysti kolmivuotiaalla on potentiaali olla joskus älykkäämpi kuin koira, mutta silloinkin sen kapasiteetti tuntea asioita on sama kuin koiran.
Saako siis kehitysvammaisen arvottaa koiran edelle? Tai sellaisen ihmisen, joka ei kykene tuntemaan eli on joku aistihäiriö? Eihän tuo kelpaa perusteluksi.
Sinä uskot, että ihmisellä on jostain syystä suurempi itseisarvo perustuen ... ei nyt varsinaisesti mihinkään ja minä uskon, että ihmisellä ei kuuluisi olla sitä perustuen siihen, että nisäkäs tuntee ja kokee kivun samalla tavalla kuin ihminenkin (yksi nisäkkäistä).
Ei ihmisellä tarvitse olla suurempaa itseisarvoa tullakseen ensisijaisesti pelastetuksi. Ihmisten tulee ensisijaisesti pitää toisistaan huolta samalla mahdollisimman vähän ympäristölle tuhoa tehden. Myös toiset eläinlajit toimivat näin. Se on luonnollista.
Stu kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Miksi sinulle on niin vaikea hyväksyä, että ihminen pelastaa tosipaikan tullen ennemmin oman perheenjäsenensä kuin tuntemattoman ihmisen?
Koska ihmisen biologia toimii niin, että oma laji menee vieraan lajin edelle.
Asia ei ole ollenkaan näin mustavalkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet aika järjestelmällinen tyyppi, mutta numeroiminen saattaa myös irrottaa asioita niiden oikeasta yhteydestä. Esim kohta ykkösessä puhut aivojen olevan monimutkaisemmat, mutta kohta kakkosessa tavallaan kumoat oman argumenttisi sanomalla, ettei aivojen toimintaa tunneta tarpeeksi tarkasti.
Paitsi ettei se kumoa mitään. Ihmisaivon kapasiteetti tuntea asioita on huomattavasti suurempi kuin koiran, se tiedetään kyllä että ihmisaivoissa on neuroneja ja niiden kytköksiä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa koiralla.
Sitä miten aivot tätä kapasiteettia tarkalleenottaen käyttävät asioiden tuntemiseen ei tiedetä vielä tarkasti. Jos aivojen toiminta tiedettäisiin tarkasti olisi tekoälyjä jo tehty.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_animals_by_number_of_neurons
Ihmisellä on noin 21,000,000,000 neuronia aivoissaan. Koiralla 160,000,000. Neuroneissa laskettuna koiran aivojen koko on 0,8% ihmisen aivoista. Kuvitelma että koira kokee esimerkiksi kivun aivan samallalailla kuin ihminen on tässä valossa absurdi.
Kyse ei ole neuroneista aivoissa vaan hermoston rakenteesta. Väittäisin, ettet ole tutustunut aiheeseen, koska lähestyt sitä väärästä kulmasta. Ihminen voi kokea monia muita tunteita varmasti monipuolisemmin, mutta kipu riippuu keskushermoston kehittyneisyydestä nykytiedon valossa.
Kyllä neuronien määrä korreloi sen kanssa miten kehittynyttä kivun käsittely on, mitä kyseinen olio tuntee ja miettii kun kokee kipua. Koira ei kummoisia mietti, se vain reagoi. Ihminen tuntee, miettii ja reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirahan on siitä mukava, että se henkiinjäämisviettinsä ohjaamana mielistelee ehdoitta ketä tahansa perseenreikää joka sitä ruokkii, ja sille voi kuvitella kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja ominaisuuksia ihan oman maun mukaan. Tätä sitten kutsutaan "rakkaudeksi".
Samaa tekee ihmisen penikka ja vielä pahemmin, manipuloivat ja kieroilevat saadakseen mitä haluavat, ovat vielä rumia, haisevia ja äänekkäitä, koira voittaa ihmispaskan 10-0,
Ihmispaskan hävittämisen voit aloittaa vetämällä itsesi jojoon. Ei ole koko ihmiskunnan syytä, että vanhempasi ovat kylmiä perseenreikiä.
Vedä sinä itsesi kiikkuun vaikka tänään, eikö olekin kaltaisellesi narsistille pirullista etteivät kaikki ajattele asioista samalla tavalla eivätkä jumaloi sinun persehedelmiäsi.
Jaa että ihan narsisti olen, vaikka pelastaisin ihmislapsen siitä huolimatta, ettei hän minulle henkilökohtaisesti merkkaa yhtään mitään? Sinä pelastaisit koirasi, koska se on SINULLE tärkeämpi.Jotain päässäsi heittää ja pahasti. Haluaisin tietää, mistä tuollainen misantropia saa alkunsa. Hyljeksivätkö vanhempasi sinua pienenä? Olivatko he itsekkäitä ja kylmiä?
Oletko sinä tai lapsi hyödyllisempiä yhteiskunnalle kuin esimerkiksi palveluskoira tai lammas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku oikeasti nappasi palavasta talosta koiran mukaansa, eikä yrittäisi pelastaa samassa tilassa olevaa lasta, niin kyllä se todella kiinnostaisi poliisia.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.
Oio kirjoitti:
No jos joku oikeasti nappasi palavasta talosta koiran mukaansa, eikä yrittäisi pelastaa samassa tilassa olevaa lasta, niin kyllä se todella kiinnostaisi poliisia.
Aina voi sanoa että reitti lapsen luokse oli estynyt tai muuta vastaavaa.
Kukaan ei varmaankaan ole vielä sanonut, että koiran pelastaminen lapsen sijaan on moraalisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas?
Kuinka rakas se sinullekin oikeasti on? Jos koira sairastuisi syöpään ja sille saataisiin kalliilla, ehkä ulkomailla tehtävillä, hoidoilla pari vuotta lisää elinikää, niin olisitko valmis myymään asuntosi hoitokulujen kattamiseksi?
Pahoin pelkään, että hyvin harva koiranomistaja siihen ryhtyisi, koska ei se koira sitten lopultakaan niin rakas ole. Ei ainakaan rahaa rakkaampaa.
Voi että miten on jaloa porukkaa!! Asettaa nyt toisten tuska oman edelle! Kyllä ihan jokainen sieltä liekeistä sen oman rakkaan pelastaa. Te jotka koiran omistatte ja sanotte pelastavanne lapsen eli sen tärkeämmän etsikää koirillenne uusi hyvä koti. Te ette ansaitse koiraa.
Alue: Aihe vapaa
Heh, ei tuossa mitään rakastamista todistettu vaan että koirassa erittyy jotain samaa hormonia kuin ihmisessäkin kun pällistelevät toisiaan. Rakkaus on ainakin minun mielestä hieman muutakin kuin hormonia.