Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Tottakai lapsen vaikka ois kuinka tuntematon nii ihmisen henki on tärkeämpi

Menettäis oman koiran mutta pelastaisin ihmishengen ennemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.

Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.

Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira

Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.

Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.

Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?

Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?

No jo nyt on saatana.

Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.

Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.

Jotain valoja päälle nyt siellä?

Vierailija kirjoitti:

On hyvä tietää että jos deittailisin koiran omistavaa naista tämä todennäköisesti jättäisi minutkin kuolemaan koiransa sijaan jos valinnanpaikka tulisi.

Siksipä en deittaile koiranomistajien kanssa i-ki-nä.

M

Älä vääristele. Nyt on kyse siitä pelastaako jonkun täysin tuntemattoman vai rakkaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä tietää että jos deittailisin koiran omistavaa naista tämä todennäköisesti jättäisi minutkin kuolemaan koiransa sijaan jos valinnanpaikka tulisi.

Siksipä en deittaile koiranomistajien kanssa i-ki-nä.

M

Älä vääristele. Nyt on kyse siitä pelastaako jonkun täysin tuntemattoman vai rakkaansa

Ei, kyse on siitä pelastaako joku mieluummin eläimen ihmisen sijasta vai ei. Minä en sellaisten kanssa ala olla.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.

Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.

Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira

Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.

Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.

Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?

Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?

No jo nyt on saatana.

Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.

Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.

Jotain valoja päälle nyt siellä?

Mun koira ei ole mun huvitus. Se on mun ystävä ja osa mun perhettä. Et selvästikään tajua sitä.

Yhtä itsekkäistä syistä hankitaan lapsia kuin koiria KOSKA MÄ HALUAN JA TARVITSEN

Mikä sä luulet olevas sanomaan mitä mikäkin kenellekin on?? Ihmiset arvostaa eri asioita ja tuntevat asiat eri tavalla eikä mikään tapa ole väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä tietää että jos deittailisin koiran omistavaa naista tämä todennäköisesti jättäisi minutkin kuolemaan koiransa sijaan jos valinnanpaikka tulisi.

Siksipä en deittaile koiranomistajien kanssa i-ki-nä.

M

Älä vääristele. Nyt on kyse siitä pelastaako jonkun täysin tuntemattoman vai rakkaansa

Ei, kyse on siitä pelastaako joku mieluummin eläimen ihmisen sijasta vai ei. Minä en sellaisten kanssa ala olla.

M

No älä ala. Toivottavasti kukaan ei "ala" sun kanssa sillä et tunnu tajuavan mitään tunteista tai sitä että ihmiset on erilaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

salomon kirjoitti:

Jos pelastat koiran, mutta jätät hädässä olevan ihmisen ja vieläpä lapsen pelastamatta kun se on pelastettavissa, syyllistyt lainrikkomukseen ja tulet saamaan siitä syytteen ja sanktiot aikanaan.

Onko sinulle laki mielipidekysymys ja jättääkö se vaihtoehtoja toiminnallesi.

Jos näin on niin, tarkastelehan nyt sitä moraalipuolta itsessäsi.

Siinä vaiheessa, kun laki lähtee eriytymään moraaliselta perustaltaan ollaan ajautumassa suuriin vaikeuksiin rikollisuuden kanssa. Tästä on valitettavasti jo näyttöäkin olemassa. Viimeisimmät sukupolvet eivät voi tiedostaa sitä kehitystä, mikä tässä yhteiskunnassa on tapahtunut esim. 3:n viimeisen vuosikymmenen aikana, sitä todistaa tämäkin koira/ihmislapsen pelastamis-kysymyksen kommentointi ja ihmisarvon ja moraalin rappiotila ja samaan aikaan muka toitotetaan ihmisoikeuksien perään jos missä yhteyksissä. Se on aivan käsinkosketeltava asia nyt, valitettavasti.

Laki ei ole mielipidekysymys, mutta pitää muistaa, että laitkin ovat vain ihmisten säätämiä. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Tämän vuoksi ihminen voi hyvinkin suorittaa lainvastaista toimintaa ja tekoja, ja ne voivat silti olla moraalisia.

Ihmishengen uhraamisessa oman lemmikkinsa pelastamiseksi ei ole mitään moraalista.

Et ehkä ymmärrä käsitettä moraali. Esim muinaisessa Egyptissä todennäköisesti kissa olisi pelastettu ensimmäisenä, sillä niitä pidettiin yhdessä vaiheessa ihmisiä arvokkaampina. Moraalisesti oikein tai väärin ei ole mikään joko tai vaan se on asia, joka on jatkuvassa muutostilassa. 100 vuotta sitten Suomessa olisi ollut moraalisesti oikein jättää palkkaamatta nainen sillä perusteella, että tämä käytti housuja. 200 vuotta sitten olisi saanut hirttää romanin. Moraalikäsitys ei ole mikään kiveen hakattu.

Moraalista ja laista: Monien mielestä on moraalisesti oikein esimerkiksi hakata mies, joka raiskaa pikkulapsia, vaikka se ei ole laillisesti oikein. Moraali ei siis aina meni yksi yhteen yksilön arvojen kanssa. Koska moraali muuttuu ja on subjektiivinen käsite, siksi tarvitaan lakeja, jotka edustavat jonkinlaista enemmistön moraalikäsitystä. Mutta tottakai myös lait muuttuvat.

On outoja perusteluja, että minun tarvitsisi kokea yhteenkuuluvuutta kaikkien maailman ihmisten kanssa. Puhuttiinhan täällä jo pakolaislapsista? Harva meistä on kiinnostunut heidän kärsimyksestään ja asettaa oman lemmikkinsä edelle. Missä menee siis raja, että se lapsi pitäisi pelastaa vs lemmikki? Jos veisin kissani nyt piikille, ja säästäisin viiden vuoden ajan ne ruokarahat ja lähettäisin UNICEFin kautta rokostus- ja koulutusapuun, voisin todennäköisesti pelastaa noin kylällisen afrikkalaisia lapsia. Enkä vain pelastaa vaan luoda heille pohjan tulevaisuudelle, jossa he pystyisivät elättämään itsensä muuten kuin suuntaamalla Eurooppaan. Miksi ihminen, joka pelastaa palavasta talosta tuntemattoman lapsen on moraalisesti minua parempi, jos hänellä kuitenkin on lemmikki, jonka priorisoi jatkuvasti hätää kärsivän lapsen edelle?

Et  oikein tunnu ymmärtävän ajan käsitettä; elämme Suomessa 2016. Moraalin tulisi olla sen mukaista.

Suomessa 2016 paasataan ihmisoikeuksista, miten oikeus elää on rikkomaton, universaali. Se on jokaisella ihmisella. AV:nkin SJW:t ovat valmiita kiipeilemään seinille jos paatuneelle sarjamurhaajiajoukkoraiskaajaterroristille ehdottaa kuolemantuomiota. Eijei, hänelläkin on oikeus elää. Vain barbaarivaltioissa harrastetaan kuolemantuomiota.

Sama SJW on valmis tuomitsemaan kolmivuotiaan lapsen kuolemaan pelastaakseen lemmikkinsä. SJW:n lemmikin "eläinoikeudet" ajavatkin yhtäkkiä kolmivuotiaann lapsen ihmisoikeuksien ylitse, jopa oikeuden elää.

Ei astu aivoon, kutenen Aku Ankassa aikoinaan sanottiin.

Kyse on ylemmästä moraalista, että pitää kaikkea elollista yhtä arvokkaana. Tätähän maailmaa paskova ja tuhoava luomakunnankruunu ei tajua. 

Koirallani on yhtäläinen oikeus elää, kuin sinullakin.

Niin, ehkä tosipaikan tullen, kun ihan oikeasti tulisi se valintahetki, että jätänkö lapsen palamaan pelastaakseni koiran, monilla voisi mieli muuttua. Hätä lapsen kasvoilla olisi niin inhimillistä, että sitä olisi vaikea vastustaa, se vetoaisi johonkin tosi syvälle. On ihan vaistomaista, että ihminen suuntaa (kerkistyy kuten joku aiemmin mainitsi) toisiin ihmisiin. Tämä on evolutiivisesti kannattavaa, koska ihminen ei selviydy yksin vaan tarvitsee muita. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö oma koira saisi olla rakkaampi kuin vieras lapsi. 

Ehkä tällä kysymyksellä on syvempi filosofinen tausta, jolla oikeastaan mitataan kyynisyyttä elämää ja ihmisyyttä kohtaan. 

Esimerkiksi itämaisissa uskonnoissa vuonna 2016 kaikki elämä on yhtä pyhää. Lehmätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

salomon kirjoitti:

Jos pelastat koiran, mutta jätät hädässä olevan ihmisen ja vieläpä lapsen pelastamatta kun se on pelastettavissa, syyllistyt lainrikkomukseen ja tulet saamaan siitä syytteen ja sanktiot aikanaan.

Onko sinulle laki mielipidekysymys ja jättääkö se vaihtoehtoja toiminnallesi.

Jos näin on niin, tarkastelehan nyt sitä moraalipuolta itsessäsi.

Siinä vaiheessa, kun laki lähtee eriytymään moraaliselta perustaltaan ollaan ajautumassa suuriin vaikeuksiin rikollisuuden kanssa. Tästä on valitettavasti jo näyttöäkin olemassa. Viimeisimmät sukupolvet eivät voi tiedostaa sitä kehitystä, mikä tässä yhteiskunnassa on tapahtunut esim. 3:n viimeisen vuosikymmenen aikana, sitä todistaa tämäkin koira/ihmislapsen pelastamis-kysymyksen kommentointi ja ihmisarvon ja moraalin rappiotila ja samaan aikaan muka toitotetaan ihmisoikeuksien perään jos missä yhteyksissä. Se on aivan käsinkosketeltava asia nyt, valitettavasti.

Laki ei ole mielipidekysymys, mutta pitää muistaa, että laitkin ovat vain ihmisten säätämiä. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Tämän vuoksi ihminen voi hyvinkin suorittaa lainvastaista toimintaa ja tekoja, ja ne voivat silti olla moraalisia.

Ihmishengen uhraamisessa oman lemmikkinsa pelastamiseksi ei ole mitään moraalista.

Et ehkä ymmärrä käsitettä moraali. Esim muinaisessa Egyptissä todennäköisesti kissa olisi pelastettu ensimmäisenä, sillä niitä pidettiin yhdessä vaiheessa ihmisiä arvokkaampina. Moraalisesti oikein tai väärin ei ole mikään joko tai vaan se on asia, joka on jatkuvassa muutostilassa. 100 vuotta sitten Suomessa olisi ollut moraalisesti oikein jättää palkkaamatta nainen sillä perusteella, että tämä käytti housuja. 200 vuotta sitten olisi saanut hirttää romanin. Moraalikäsitys ei ole mikään kiveen hakattu.

Moraalista ja laista: Monien mielestä on moraalisesti oikein esimerkiksi hakata mies, joka raiskaa pikkulapsia, vaikka se ei ole laillisesti oikein. Moraali ei siis aina meni yksi yhteen yksilön arvojen kanssa. Koska moraali muuttuu ja on subjektiivinen käsite, siksi tarvitaan lakeja, jotka edustavat jonkinlaista enemmistön moraalikäsitystä. Mutta tottakai myös lait muuttuvat.

On outoja perusteluja, että minun tarvitsisi kokea yhteenkuuluvuutta kaikkien maailman ihmisten kanssa. Puhuttiinhan täällä jo pakolaislapsista? Harva meistä on kiinnostunut heidän kärsimyksestään ja asettaa oman lemmikkinsä edelle. Missä menee siis raja, että se lapsi pitäisi pelastaa vs lemmikki? Jos veisin kissani nyt piikille, ja säästäisin viiden vuoden ajan ne ruokarahat ja lähettäisin UNICEFin kautta rokostus- ja koulutusapuun, voisin todennäköisesti pelastaa noin kylällisen afrikkalaisia lapsia. Enkä vain pelastaa vaan luoda heille pohjan tulevaisuudelle, jossa he pystyisivät elättämään itsensä muuten kuin suuntaamalla Eurooppaan. Miksi ihminen, joka pelastaa palavasta talosta tuntemattoman lapsen on moraalisesti minua parempi, jos hänellä kuitenkin on lemmikki, jonka priorisoi jatkuvasti hätää kärsivän lapsen edelle?

Et  oikein tunnu ymmärtävän ajan käsitettä; elämme Suomessa 2016. Moraalin tulisi olla sen mukaista.

Suomessa 2016 paasataan ihmisoikeuksista, miten oikeus elää on rikkomaton, universaali. Se on jokaisella ihmisella. AV:nkin SJW:t ovat valmiita kiipeilemään seinille jos paatuneelle sarjamurhaajiajoukkoraiskaajaterroristille ehdottaa kuolemantuomiota. Eijei, hänelläkin on oikeus elää. Vain barbaarivaltioissa harrastetaan kuolemantuomiota.

Sama SJW on valmis tuomitsemaan kolmivuotiaan lapsen kuolemaan pelastaakseen lemmikkinsä. SJW:n lemmikin "eläinoikeudet" ajavatkin yhtäkkiä kolmivuotiaann lapsen ihmisoikeuksien ylitse, jopa oikeuden elää.

Ei astu aivoon, kutenen Aku Ankassa aikoinaan sanottiin.

Kyse on ylemmästä moraalista, että pitää kaikkea elollista yhtä arvokkaana. Tätähän maailmaa paskova ja tuhoava luomakunnankruunu ei tajua. 

Koirallani on yhtäläinen oikeus elää, kuin sinullakin.

Näin! Miksi se jollekin rakas lapsi on tärkeämpi kuin mulle rakas koira? "Se on ihminen" ......ja? Mitä? Ihminen on joo mitä sitten? Miksi on tärkeämpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.

Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.

Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira

Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.

Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.

Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?

Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?

No jo nyt on saatana.

Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.

Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.

Jotain valoja päälle nyt siellä?

Mun koira ei ole mun huvitus. Se on mun ystävä ja osa mun perhettä. Et selvästikään tajua sitä.

Yhtä itsekkäistä syistä hankitaan lapsia kuin koiria KOSKA MÄ HALUAN JA TARVITSEN

Mikä sä luulet olevas sanomaan mitä mikäkin kenellekin on?? Ihmiset arvostaa eri asioita ja tuntevat asiat eri tavalla eikä mikään tapa ole väärin

Käsityksesi lasten hankkimista(kin) on sairas. Lasten hankkiminen on luonnollinen tapa jatkaa sukua. Elämän tarkoitusta en tiedä mutta ainakin se koittaa pysyä hengissä ja siihen kuuluu suvunjatkaminen. On kuulunut jo nelisen miljardia vuotta. Se että liberaali sekoboltsi tahtoisi nykyaikana pistä senkin ranttaliksi ei onnistu.

Koira on lemmikki ja huvitus, se huvittaa sinua ja voit leikkiä sen kanssa rakkautta niin kauan kuin se elää, se tulee olemaan koko sen ajan hoidettavasi.

Ihminen kasvaa aikuiseksi ja elää sitten omaa itsenäistä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ehkä tosipaikan tullen, kun ihan oikeasti tulisi se valintahetki, että jätänkö lapsen palamaan pelastaakseni koiran, monilla voisi mieli muuttua. Hätä lapsen kasvoilla olisi niin inhimillistä, että sitä olisi vaikea vastustaa, se vetoaisi johonkin tosi syvälle. On ihan vaistomaista, että ihminen suuntaa (kerkistyy kuten joku aiemmin mainitsi) toisiin ihmisiin. Tämä on evolutiivisesti kannattavaa, koska ihminen ei selviydy yksin vaan tarvitsee muita. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö oma koira saisi olla rakkaampi kuin vieras lapsi. 

Ehkä tällä kysymyksellä on syvempi filosofinen tausta, jolla oikeastaan mitataan kyynisyyttä elämää ja ihmisyyttä kohtaan. 

Miksi mua liikuttaisi vieraan lapsen hätäinen katse enemmän kuin mulle tärkeä koira joka katsoo mua ja luottaa siihen että mä autan sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Eikö sinusta ole hienoa, että tässä suututaan hypoteettisesti jostain kuvitellusta lapsesta tulipalossa vs oma lemmikki - tilanne, jota ei tule koskaan tapahtumaan.

2. Samaan aikaan nämä samat loukkaantujat pitävät koiria, kissoja, kaneja ja hevosia eivätkä käytä niitä rahoja esimerkiksi ulkomaisten lasten pelastamiseen, jotka ovat aidoissa vaaratilanteissa. Se on kaksinaismoralistista. Kyseessä on tulipalo, jota ei itse nää, joten sitä ei ole olemassa. Tulipalosta pitää pelastaa vain suomalainen lapsi. Ehkä ruotsalainen. Mutta vaikkapa venäläistä ei enää tarvitse.

1. Se että ketjussa käsitellään hypoteettista tilannetta ei millään muotoa takaa sitä etteikö kuvatun laista tilannetta olisi tapahtunut tai voisi tapahtua jollekin meistä tulevaisuudessa, tai jotain muunlaista vaaratilannetta jossa joutuu aloituksessa esitetyn peruskysymyksen eteen, pelastaakko vieras ihminen vai oma lemmikki.

Tämän hypoteettisen tilanteen käsittelystä voi vetää myös johtopäätöksiä muihin tilanteisiin, esimerkiksi sellaisiin jossa ei ole kuolemanvaara mutta joissa tapahtuu vammautuminen, tai vaikka vain sellaisen vaaralle altistuminen. Pelastatko mieluummin koirasi katkaisemasta jalkaansa jos sen takia vieraan lapsen jalka katkeaa jne jne.

2. Mistä sinä tiedät miten ihmiset rahojaan käyttävät tai mitä he tekevät. Osa varmaan tekee lahjoituksia, osa saattaa olla mukana vapaaehtoistyössäkin.

Se että jossain muualla on tulipaloja joissa saattaa kuolla lapsia on olkiukko. Mikään raha maailmassa ei estä kaikkia tulipaloja. Aloituksessa on tilanne jossa sinä itse joudut syystä tai toisesta akuutisti paikalle ja sinun on tehtävä valinta. Mitkään lemmikkihoitoon kuluvan rahan lahjoittamiset muualle eivät tilannetta muuksi muuta.

Kansalaisuusasiat olisivat sinänsä mielenkiintoinen lisäelementti jos kyselyä tarkentaisi. Kuinka moni "phoh vieras lapsi pelastan koirani"-tyyppi vaihtaisi kantaa jos lapsi olisi pakolaislapsi? Epäilen että monikin. Josta voitaisiin todeta että pakolaislapsen ihmisarvo on suurempi kuin muiden lasten, etenkin kantaväestön.

Ymmärsit väärin. En puhunut konkreettisista tulipaloista vain ihan jokaisesta vaarallisesta tilanteesta. Niitä on paljon. Jokainen, joka pitää lemmikkiä, kuluttaa tämän rahan mieluummin eläimeen kuin ihmiseen - lapseen - joka on hengenvaarassa. Jos todella luulet, että olemme valmiita pelastamaan pakolaislapset, niin miksi Hesy kieriskelee rahoissa, kun Välimerellä hukkuu kolmevuotiaita? Kyllä suomalainen koira menee kirkkaasti väärän värisen lapsen ohi.

Rahan antaminen vaikkapa hyväntekeväisyyteen ei poista sitä faktaa, että lemmikinomistaja priorisoi aina eläimen hengen ihmisen edelle, koska olisi aina voinut käyttää sen rahan ihmiseen eikä eläimeen. On sitten eri asia myöntääkö tätä itselleen vai ei.

Kääntäisin tämän toisinpäin, koska olet muninut alkuperäisen ajatukseni. Nimenomaan tämä kysymys pitäisi esittää lapsen pelastajille. Itse pelastaisin oman koirani.

Melkein jokaisella lapsen pelastajalla olisi varaa pelastaa vähintään 1 afrikkalaislapsi. Jos se lapsi menee koiran edelle, niin äkkiä toimimaan sitten, koska kohta avaan koiralleni uuden lihapurkin!

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi itämaisissa uskonnoissa vuonna 2016 kaikki elämä on yhtä pyhää. Lehmätkin.

Ja se onkin hienoa kun katulapset kuolevat nälkään mutta kadulla maleksivia lehmiä kunnioitetaan ja kestitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

salomon kirjoitti:

Jos pelastat koiran, mutta jätät hädässä olevan ihmisen ja vieläpä lapsen pelastamatta kun se on pelastettavissa, syyllistyt lainrikkomukseen ja tulet saamaan siitä syytteen ja sanktiot aikanaan.

Onko sinulle laki mielipidekysymys ja jättääkö se vaihtoehtoja toiminnallesi.

Jos näin on niin, tarkastelehan nyt sitä moraalipuolta itsessäsi.

Siinä vaiheessa, kun laki lähtee eriytymään moraaliselta perustaltaan ollaan ajautumassa suuriin vaikeuksiin rikollisuuden kanssa. Tästä on valitettavasti jo näyttöäkin olemassa. Viimeisimmät sukupolvet eivät voi tiedostaa sitä kehitystä, mikä tässä yhteiskunnassa on tapahtunut esim. 3:n viimeisen vuosikymmenen aikana, sitä todistaa tämäkin koira/ihmislapsen pelastamis-kysymyksen kommentointi ja ihmisarvon ja moraalin rappiotila ja samaan aikaan muka toitotetaan ihmisoikeuksien perään jos missä yhteyksissä. Se on aivan käsinkosketeltava asia nyt, valitettavasti.

Laki ei ole mielipidekysymys, mutta pitää muistaa, että laitkin ovat vain ihmisten säätämiä. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Tämän vuoksi ihminen voi hyvinkin suorittaa lainvastaista toimintaa ja tekoja, ja ne voivat silti olla moraalisia.

Ihmishengen uhraamisessa oman lemmikkinsa pelastamiseksi ei ole mitään moraalista.

Et ehkä ymmärrä käsitettä moraali. Esim muinaisessa Egyptissä todennäköisesti kissa olisi pelastettu ensimmäisenä, sillä niitä pidettiin yhdessä vaiheessa ihmisiä arvokkaampina. Moraalisesti oikein tai väärin ei ole mikään joko tai vaan se on asia, joka on jatkuvassa muutostilassa. 100 vuotta sitten Suomessa olisi ollut moraalisesti oikein jättää palkkaamatta nainen sillä perusteella, että tämä käytti housuja. 200 vuotta sitten olisi saanut hirttää romanin. Moraalikäsitys ei ole mikään kiveen hakattu.

Moraalista ja laista: Monien mielestä on moraalisesti oikein esimerkiksi hakata mies, joka raiskaa pikkulapsia, vaikka se ei ole laillisesti oikein. Moraali ei siis aina meni yksi yhteen yksilön arvojen kanssa. Koska moraali muuttuu ja on subjektiivinen käsite, siksi tarvitaan lakeja, jotka edustavat jonkinlaista enemmistön moraalikäsitystä. Mutta tottakai myös lait muuttuvat.

On outoja perusteluja, että minun tarvitsisi kokea yhteenkuuluvuutta kaikkien maailman ihmisten kanssa. Puhuttiinhan täällä jo pakolaislapsista? Harva meistä on kiinnostunut heidän kärsimyksestään ja asettaa oman lemmikkinsä edelle. Missä menee siis raja, että se lapsi pitäisi pelastaa vs lemmikki? Jos veisin kissani nyt piikille, ja säästäisin viiden vuoden ajan ne ruokarahat ja lähettäisin UNICEFin kautta rokostus- ja koulutusapuun, voisin todennäköisesti pelastaa noin kylällisen afrikkalaisia lapsia. Enkä vain pelastaa vaan luoda heille pohjan tulevaisuudelle, jossa he pystyisivät elättämään itsensä muuten kuin suuntaamalla Eurooppaan. Miksi ihminen, joka pelastaa palavasta talosta tuntemattoman lapsen on moraalisesti minua parempi, jos hänellä kuitenkin on lemmikki, jonka priorisoi jatkuvasti hätää kärsivän lapsen edelle?

Et  oikein tunnu ymmärtävän ajan käsitettä; elämme Suomessa 2016. Moraalin tulisi olla sen mukaista.

Suomessa 2016 paasataan ihmisoikeuksista, miten oikeus elää on rikkomaton, universaali. Se on jokaisella ihmisella. AV:nkin SJW:t ovat valmiita kiipeilemään seinille jos paatuneelle sarjamurhaajiajoukkoraiskaajaterroristille ehdottaa kuolemantuomiota. Eijei, hänelläkin on oikeus elää. Vain barbaarivaltioissa harrastetaan kuolemantuomiota.

Sama SJW on valmis tuomitsemaan kolmivuotiaan lapsen kuolemaan pelastaakseen lemmikkinsä. SJW:n lemmikin "eläinoikeudet" ajavatkin yhtäkkiä kolmivuotiaann lapsen ihmisoikeuksien ylitse, jopa oikeuden elää.

Ei astu aivoon, kutenen Aku Ankassa aikoinaan sanottiin.

Kyse on ylemmästä moraalista, että pitää kaikkea elollista yhtä arvokkaana. Tätähän maailmaa paskova ja tuhoava luomakunnankruunu ei tajua. 

Koirallani on yhtäläinen oikeus elää, kuin sinullakin.

Tätä olen aina lemmikkien omistajissa ihmetellyt. Rakastetaan ja pidetään tasa-arvoisena, mutta sitten kuitenkin viety vapaus ja koirien tapauksessa myös terveys (tarkoitan jalostusta). Joskus tuntuu, että lemmikkien omistaja ajattelee rakkauden korvaavan kaiken, että jos tarpeeksi rakastaa, niin se oma lemmikki on jotenkin onnellisempi. Eläin ei kaipaa rakkautta vaan ihan vain hyvää huolenpitoa. Toisaalta voidaan viedä ajatusta pidemmälle eli voiko eläimestä pitää hyvää huolta, jos samalla on riistänyt sen vapauden. Koirat ovat tietenkin jo menetetty tapaus. 

Mitenkäs silloin jos olisikin sellainen tilanne, että se on teidän lapsi ja toisen ihmisen koira siellä talossa. Olisiko tällöin oikeudenmukaista, että se ihminen pelastaisi koiransa ja jättäisi lapsen taloon? Näinhän koiran pelastajien järjen juoksun mukaan tulisi menetellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että se koira on jollekin niin rakas? Millä tavalla heidän surunsa on arvottomampaa kuin lapsen menettäneiden suru? Mikä siinä tekee ihmisestä jotenkin vajaan tai sairaan jos pelastaa rakkaansa? Ei tavallinen ihminen tuosta vain halua uhrata omaa henkeään ellei kyse ole hänelle jostain todella tärkeästä! Tässä tapauksessa itselleni olisi se oma rakas koira myös syy uhrata oma henki. En kestäisi ajatusta rakkaasta ystävästäni odottamassa mua auttamaan enkä tulisikaan. Mun koira on mulle sitä mitä lapsi on vanhemmille se on mun perhe.

Se että arvottaa jonkun lemmikkieläimen menetyksen ihmishengen menetyksen arvoiseksi tai jopa ylikin on sairasta.

Et ilmeisesti kykene ymmärtämään että jollekin se koira on perhe? Sulla on ihmisiä jotka on sulle rakkaita jollekin se yhtä rakas on se koira

Ymmärrän että lemmikki on rakas, minunkin lemmikkini on minulle. Perheenjäsen lemmikki ei ole. Katso huviksesi sanan "perheenjäsen" määrittely. Perheeseen ei kuulu eläimiä.

Se että pitää jotain koiraa niin rakkaana itselleen että on sen takia valmis uhraamaan jonkun LAPSEN hengen on SAIRASTA ajattelua.

Miten kukaan tai mikään voi tarkkaan määritellä sen miten rakas ja tärkeä mikäkin tai kukakin voi olla? Mikä tai kuka sen määrittää minkä tai kenet voi kokea osaksi perhettä?

Mikä tai kuka määrää kenen tunteet ovat toisen tunteita tärkeämpiä?

No jo nyt on saatana.

Sinulta menee LEMMIKKI jonka olet OSTANUT jostain ja joka on koko elämänsä vain sinun HUVITUKSEKSI olemassa.

Joiltain vanhemmilta kuolee LAPSI.

Jotain valoja päälle nyt siellä?

Mun koira ei ole mun huvitus. Se on mun ystävä ja osa mun perhettä. Et selvästikään tajua sitä.

Yhtä itsekkäistä syistä hankitaan lapsia kuin koiria KOSKA MÄ HALUAN JA TARVITSEN

Mikä sä luulet olevas sanomaan mitä mikäkin kenellekin on?? Ihmiset arvostaa eri asioita ja tuntevat asiat eri tavalla eikä mikään tapa ole väärin

Käsityksesi lasten hankkimista(kin) on sairas. Lasten hankkiminen on luonnollinen tapa jatkaa sukua. Elämän tarkoitusta en tiedä mutta ainakin se koittaa pysyä hengissä ja siihen kuuluu suvunjatkaminen. On kuulunut jo nelisen miljardia vuotta. Se että liberaali sekoboltsi tahtoisi nykyaikana pistä senkin ranttaliksi ei onnistu.

Koira on lemmikki ja huvitus, se huvittaa sinua ja voit leikkiä sen kanssa rakkautta niin kauan kuin se elää, se tulee olemaan koko sen ajan hoidettavasi.

Ihminen kasvaa aikuiseksi ja elää sitten omaa itsenäistä elämäänsä.

Edelleen: miksi sä luulet että kaikki ajattelee kuten sä? Miksi kaikkien pitäisi ajatella ja tuntea niinkuin sä? SÄ ajattelet noin ja jos joku muu ajattelee toisin miksi se olisi epänormaalia? Määrittele mulle normaali?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet aika järjestelmällinen tyyppi, mutta numeroiminen saattaa myös irrottaa asioita niiden oikeasta yhteydestä. Esim kohta ykkösessä puhut aivojen olevan monimutkaisemmat, mutta kohta kakkosessa tavallaan kumoat oman argumenttisi sanomalla, ettei aivojen toimintaa tunneta tarpeeksi tarkasti.

Paitsi ettei se kumoa mitään. Ihmisaivon kapasiteetti tuntea asioita on huomattavasti suurempi kuin koiran, se tiedetään kyllä että ihmisaivoissa on neuroneja ja niiden kytköksiä  huomattavasti enemmän kuin vaikkapa koiralla.

Sitä miten aivot tätä kapasiteettia tarkalleenottaen käyttävät asioiden tuntemiseen ei tiedetä vielä tarkasti. Jos aivojen toiminta tiedettäisiin tarkasti olisi tekoälyjä jo tehty.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_animals_by_number_of_neurons

Ihmisellä on noin 21,000,000,000 neuronia aivoissaan. Koiralla 160,000,000. Neuroneissa laskettuna koiran aivojen koko on 0,8% ihmisen aivoista. Kuvitelma että koira kokee esimerkiksi kivun aivan samallalailla kuin ihminen on tässä valossa absurdi.

Kyse ei ole neuroneista aivoissa vaan hermoston rakenteesta. Väittäisin, ettet ole tutustunut aiheeseen, koska lähestyt sitä väärästä kulmasta. Ihminen voi kokea monia muita tunteita varmasti monipuolisemmin, mutta kipu riippuu keskushermoston kehittyneisyydestä nykytiedon valossa.

Kyllä neuronien  määrä korreloi sen kanssa miten kehittynyttä kivun käsittely on, mitä kyseinen olio tuntee ja miettii kun kokee kipua. Koira ei kummoisia mietti, se vain reagoi. Ihminen tuntee, miettii ja reagoi.

Nykytiedon valossa esim. aivojen koko tai neuronien määrä ei suoraan korreloi kivun määrään. Tästä löytyy enkuksi paljon hyvää materiaalia, mutta tässä nyt tämmöinen suomenkielinen artikkeli. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mista_tietaa_etta_elaime…

Voit uskotella itsellesi, ettei eläimiin satu, muttei se tee siitä tieteellisesti totta.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs silloin jos olisikin sellainen tilanne, että se on teidän lapsi ja toisen ihmisen koira siellä talossa. Olisiko tällöin oikeudenmukaista, että se ihminen pelastaisi koiransa ja jättäisi lapsen taloon? Näinhän koiran pelastajien järjen juoksun mukaan tulisi menetellä.

Niin? Tottakai omat pelastetaan ensin

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs silloin jos olisikin sellainen tilanne, että se on teidän lapsi ja toisen ihmisen koira siellä talossa. Olisiko tällöin oikeudenmukaista, että se ihminen pelastaisi koiransa ja jättäisi lapsen taloon? Näinhän koiran pelastajien järjen juoksun mukaan tulisi menetellä.

Kyllä tuolla jossain kohtaa ketjua joku Mrs Spock ilmoittautui että hän kyllä ymmärtäisi jos lapsensa kuolisi koska pitää "loogisena"" sen toisen valintaa.

Kyl kyl.