Lue keskustelun säännöt.
Pyörryin tänään bussissa - kukaan ei auttanut
26.09.2016 |
Menkat siis alkoivat tänään ja oli kovat kivut. Bussi oli ihan täynnä, joten jouduin seisomaan. Yhtäkkiä alkoi huimaamaan kamalasti. En ehtinyt tekemään mitään, kun yhtäkkiä olin lattialla. Kukaan ei siis ensinnäkään ottanut minua kiinni eikä huomioinut muutenkaan. Tuijottivat vaan. Luulivat kai, että kaaduin vaan. En uskaltanut enää nousta seisomaan, joten istuin loppumatkan lattialla. Taas sain paljon tuijotuksia osakseni, mutta kukaan ei edelleenkään kysynyt, olenko ok tai luovuttanut minulle istumapaikkaansa. Mulla oli niin heikko olo, etten pystynyt puhumaan mitään, koska pelkäsin oksentavani. Kyllä oli avuton olo siinä. Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Kommentit (211)
Minulta tuli joku nuori mies kysymään onko kaikki hyvin, kun laattasin hakaniemessä kadulla. Olin juuri luovuttanut verta ja juonut liian vähän, niin iski huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienessä kaupungissa jossa asun kaikki tuntee Taunon. Hän on kova juomaan ja makaa milloin missäkin, mutta nousee itse ylös, kun kyselee vähän että ethän nuku siihen penkille.
No, kerran Tauno makasi citymarketin pihalla hangessa ja kukaan ei pysähtynyt ees katsomaan. Menin kattoo, että onko se ees elossa. Jotain höpisi, mutta ei kauheasti kuunnellut eikä päässyt ylös. Soitin apua Taunolle ja ihmettelin, että mitenhän kauan oli siinä ees maannut... Kukaan ei pysähtynyt :(
Tampereella kerran talvella liukastuin jäällä ja mursin häntäluun. Ulvoin vain että aijaijai ja istuin siinä tovin kunnes joku herrasmies saapui auttamaan ylös kun en omin avuin kyennyt. Toisella puolella tietä seisoi taas vanha mies katselemassa koko episodin ja huuteli sieltä minulle kuinka hän on katsellut ihmisten kaatuvan samassa kohtaan koko aamun ja naureskeli vielä päälle. (ei siis auttanut, katseli vaan ja seisoi siellä koko sen ajan) Et sillä vissiin. Ei muuten tuntunut istuminen kuukauteen hyvältä.
Nykyään muakin kyllä naurattaa koko juttu ja varsinkin se typerä vanha mies.
No finskit eivät ole kovin avuliasta kansaa
Asun turussa ja näen paljon auttamista. Useamman kerran on käynyt, että olen nähnyt jotain, esim kaatumisen, ja ollut menossa auttamaan, mutta joku muu on ehtinyt ensin. Siitä tulee turvallinen olo. Viimeksi kävi näin kun olin yöllä palaamassa kotiin ja katsoin kauempaa kun selkeästi liikaa ottanut poika hortoili kadulla. Ennen kuin ehdin kohdalle oli siinä jo selkeästi miehelle täysin vieras nainen yrittämässä ohjata miestä sinne minne mies oli menossa ja pois siitä autotien vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun turussa ja näen paljon auttamista. Useamman kerran on käynyt, että olen nähnyt jotain, esim kaatumisen, ja ollut menossa auttamaan, mutta joku muu on ehtinyt ensin. Siitä tulee turvallinen olo. Viimeksi kävi näin kun olin yöllä palaamassa kotiin ja katsoin kauempaa kun selkeästi liikaa ottanut poika hortoili kadulla. Ennen kuin ehdin kohdalle oli siinä jo selkeästi miehelle täysin vieras nainen yrittämässä ohjata miestä sinne minne mies oli menossa ja pois siitä autotien vierestä.
Ja kyllä täälläkin on välinpitämättömyyttä tietenkin. Ehkä jokainen voisi nyt jo ennen kuin mitään sattuu miettiä miten toimisi, jottei itse ole se ohitse menevä.
Miten sinua olisi pitänyt auttaa? Olet ilmeisesti pyörtynyt ja vironnut heti lattialle vajottuasi. Sen jälkeen olet selvästi ollut kykenevä huolehtimaan itsestäsi istuessasi lattialle. Olisit voinut pyytää tai soittaa apua jne.
Ja pääkaupunkiseudulla liikkuu niin paljon nistejä ja muita hörhöjä, että poikkeustilanteessa täytyy aina arvioida oma turvallisuus ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän julkisia jatkuvasti ja jos joku on tajuton tai sekaisin niin se on 99% varmuudella narkkari tai juoppo, paitsi jos on edes etäisesti siistit kengät jalassa.
en auta
En tiedä onko jo mainittu, mutta vaikuttaa sivustakatsoja-efektiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua läpi mutta n.4 vuotta sitten siskoni sai aivoinfarktin ollessaan matkalla bussipysäkille. Tuupertui keskelle jalkakäytävää ja oli maannut siinä ainakin puoli tuntia kenenkään pysähtymättä.
Vihdoin (puolituttu) sairaanhoitaja oli pysähtynyt paikalle ja soitti ambulanssin.
Siskoa ei pystytty auttamaan, menehtyi kahden päivän päästä.
Tämä tapahtui pienehkössä Etelä-Suomalaisessa kaupungissa.
Valitettavasto hyvin suomalaista käytöstä. Englannissa ainakin ois heto tullut joku kysymään ootko okei ja tarjonnut paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla tästä kyse?
Kerran näin pahoinpitelyn taksitolpalla ja kovasti ihmiset, myös isot miehet, yrittivät katsella muualle. Tilanne meni sellaiseksi, että kohta toiselta olisi voinut lähteä henki tai tulla isompaa vauriota, joten minun oli pakko mennä tuuppaamaan tekijä pois (tuo on kyllä vähän hölmöä ja kyllähän siinä sattui), mutta tilanne ratkesi. Pahoinpitelijä poistui paikalta ja nuo muut sivulliset muuttuivatkin saman tien avuliaiksi ja joku lääkärikin sieltä ilmoittautui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin pari vuotta sitten istumaan parinkymmenen asteen pakkasessa lumihangessa tienristeyksessä, kun molemmat pohkeet menivät niin pahaan kramppiin, etten pystynyt edes seisomaan. Istuskeluaikana viisi autoa ajoi risteyksestä ja niistä neljä pysähtyi kysymään, olenko OK. Olin iloisesti yllättynyt.
Tämä tapahtui Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran näin pahoinpitelyn taksitolpalla ja kovasti ihmiset, myös isot miehet, yrittivät katsella muualle. Tilanne meni sellaiseksi, että kohta toiselta olisi voinut lähteä henki tai tulla isompaa vauriota, joten minun oli pakko mennä tuuppaamaan tekijä pois (tuo on kyllä vähän hölmöä ja kyllähän siinä sattui), mutta tilanne ratkesi. Pahoinpitelijä poistui paikalta ja nuo muut sivulliset muuttuivatkin saman tien avuliaiksi ja joku lääkärikin sieltä ilmoittautui.
Pahoinpitelyyn on aika riski mennä väliin, kun sieltä saattaa löytyä puukko ja sitten onkin oma henki vaarassa. Itse miettisin ainakin kolme kertaa väliin menemistä.
Metoo. En olisi mennyt lähellekään. Olisi tullut ahdistelusyyte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran näin pahoinpitelyn taksitolpalla ja kovasti ihmiset, myös isot miehet, yrittivät katsella muualle. Tilanne meni sellaiseksi, että kohta toiselta olisi voinut lähteä henki tai tulla isompaa vauriota, joten minun oli pakko mennä tuuppaamaan tekijä pois (tuo on kyllä vähän hölmöä ja kyllähän siinä sattui), mutta tilanne ratkesi. Pahoinpitelijä poistui paikalta ja nuo muut sivulliset muuttuivatkin saman tien avuliaiksi ja joku lääkärikin sieltä ilmoittautui.
Pahoinpitelyyn on aika riski mennä väliin, kun sieltä saattaa löytyä puukko ja sitten onkin oma henki vaarassa. Itse miettisin ainakin kolme kertaa väliin menemistä.
Tuossa ei teräaseita näkynyt, mutta siinä kohtaa kun menin tuuppaamaan pahoinpitelijän pois, hän painoi jalalla maassa makaavan uhrin kurkkua. Väliin meneminen pitää tietty katsoa tilanteen mukaan, ja kyllähän se tekijä minutkin tönäisi katuun lähtiessään ja kyllä se tuntui selässä seuraavana päivänä. Ilmeisesti nuo sivulliset eivät olleet kuitenkaan soittaneet apua tai puuttuneet edes sanallisesti. Siinä kuitenkin oli kymmeniä ihmisiä. Tuohon aikaan oli jo älypuhelimia, joten joku olisi voinut edes napata kuvan tekijästä.
Vierailija kirjoitti:
Oon varmaan vähän poikkeava tapaus, kun menen jopa niiltä kännisiltä kysymään tarvitsevatko apua, jos ovat jossain kanttuvei. Opin tämän isältäni. Kerran näin lapsena kadulla paikallisen rapajuopon ja sanoin isälle että "tuossa menee tuo ihme puliukko". Isä sanoi, että "sekin on jonkun lapsi". Mulle jäi tuo ajatus niin vahvasti mieleen että oon pitänyt siitä kiinni tähän päivään saakka.
Isäsi on/oli hieno mies.
kuten on jo sanottu, suomessa on auttamisvelvollisuus!
pitäisi rangaista ihmisiä, jotka eivät muita auta.
jos ei uskalla itse auttaa,voi soittaa apua
Joo ei oo kiva kun silmissä vaan sumenee ja et kuule mitään:( Ite kävi elokuvateatterissa ja sinne kyl soitettiin heti ambulanssi ja autettiin :D