Lue keskustelun säännöt.
Pyörryin tänään bussissa - kukaan ei auttanut
26.09.2016 |
Menkat siis alkoivat tänään ja oli kovat kivut. Bussi oli ihan täynnä, joten jouduin seisomaan. Yhtäkkiä alkoi huimaamaan kamalasti. En ehtinyt tekemään mitään, kun yhtäkkiä olin lattialla. Kukaan ei siis ensinnäkään ottanut minua kiinni eikä huomioinut muutenkaan. Tuijottivat vaan. Luulivat kai, että kaaduin vaan. En uskaltanut enää nousta seisomaan, joten istuin loppumatkan lattialla. Taas sain paljon tuijotuksia osakseni, mutta kukaan ei edelleenkään kysynyt, olenko ok tai luovuttanut minulle istumapaikkaansa. Mulla oli niin heikko olo, etten pystynyt puhumaan mitään, koska pelkäsin oksentavani. Kyllä oli avuton olo siinä. Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan erilainen kokemus kesältä. Bussissa kaatui mies, kun bussi teki nopean jarrutuksen. Häntä ryntäsi heti auttamaan useampi ihminen, kysyttiin tarvitseeko mies ambulanssia jne. Hän sanoi olevansa ihan kunnossa, ja loppumatka sitten juteltiin porukassa.
Missäpäin Suomea tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikimuistoinen ratikkamatka oli Prahassa, pyörryin ja lopulta virkosin siihen kun joku mies läimi mua täysiä poskille ja muu ratikka molotti huolestuneena ympärillä :)
Tapahtui Helsingissä vuosia sitten eräällä juna-asemalla. Kaaduin aseman portaissa aamuruuhkan aikaan ja nyrjäytin molemmat nilkkani aika pahasti. Minulla oli tavallinen kesämekko päälläni ja joku reppu/laukku. Edessäni juossut nuori mies vain vilkaisi taakseen ja jatkoi matkaansa, vaikka kaaduin näyttävästi ja varmasti huusinkin. Pääsin istuma-asentoon ja näytin selkeästi kivulloiselta. Ihmisiä virtasi sadoittain ohitseni. Sitten lopulta yksi nainen tuli luokseni ja kysyi mikä hätänä. Kerroin asiani ja hän totesi: "aluksi ajattelin, että en tule kysymään, jos olet vaikka joku narkkari, mutta sitten katsoin sun kenkiä ja ne näyttivät asiallisilta ja päättelin, että et ole". Ja hän auttoi minua ja lopulta yksi toinenkin ihminen tuli auttamaan. Toinen heistä talutti minut viereiseen terveyskeskukseen.
MItä jos mulla olisi ollutkin jotkut huonommat kengät jalassa ja olisin vaikka lyönyt pääni kaatuessani...
Minä olen se "pulsari". Olen ikuisesti kiitollinen niille enkeleille jotka ovat lanssin soittaneet ja auttaneet loukattuani itseni useasti juotuani liikaa. Olen kahden lapsen äiti ja nyt myös isoäiti. Raittiina 4 vuotta ja rapiat. Autan itse aina jos joku näyttää apua tarvitsevan.
Oli syy mikä tahansa, ei ole liikaa vaadittu kysyä, oletko ok!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä aika usein autettava saattaa purkaa tilanteesta johtuvan harmituksensa auttajan niskaan. Huorittelua ja kiukuttelua saa osakseen yllättävän usein. Viimeiset kaksi auttamistilannetta joitakin mainitakseni olivat mies joka totesi ivallisesti miten mukavaa että "neiti nirppanokka" ehti kiireiltään auttamaan ja kaatunut lapsi jonka vanhemmat sanaakaan sanomatta nappasivat lapsen mukaansa ja mulkoilivat minua todella vihaisesti kuin olisin syyllinen heidän lapsensa kaatumiseen kun yritin tätä lohduttaa. Varsinkin jälkimmäisestä jäi todella paska fiilis.
Tietysti edelleen menen paikalle jos joku apua tarvitsee mutta en enää ihmettele miksi monet pelkäävät mennä auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Oli syy mikä tahansa, ei ole liikaa vaadittu kysyä, oletko ok!
Kun minä nukun bussissa, ei ole todellakaan ok, jos joku pervo mies tulee herättämään tai koskemaan. metoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olettaa, että tuntemattomat ehtisivät ottaa kiinni, jos ei edes itse ehdi tehdä mitään ennen pyörtymistä? Ja sulla sentään oli ennakoivia tuntemuksia.
"Anteeksi, voisiko joku auttaa minut penkille?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
metoo on tekosyy. ette vaan viitsi itsekkäinä urpoina auttaa. koitatte syyllistää kärsivää.
suomessa on auttamisvelvollisuus.
Tietysti se on narkkareiden ja juoppojen vika. Lisäksi #metoo painaa aika paljon tässäkin yhteydessä.
Sitä saa mitä tilaa.