Lue keskustelun säännöt.
Pyörryin tänään bussissa - kukaan ei auttanut
26.09.2016 |
Menkat siis alkoivat tänään ja oli kovat kivut. Bussi oli ihan täynnä, joten jouduin seisomaan. Yhtäkkiä alkoi huimaamaan kamalasti. En ehtinyt tekemään mitään, kun yhtäkkiä olin lattialla. Kukaan ei siis ensinnäkään ottanut minua kiinni eikä huomioinut muutenkaan. Tuijottivat vaan. Luulivat kai, että kaaduin vaan. En uskaltanut enää nousta seisomaan, joten istuin loppumatkan lattialla. Taas sain paljon tuijotuksia osakseni, mutta kukaan ei edelleenkään kysynyt, olenko ok tai luovuttanut minulle istumapaikkaansa. Mulla oli niin heikko olo, etten pystynyt puhumaan mitään, koska pelkäsin oksentavani. Kyllä oli avuton olo siinä. Mikä suomalaisia oikein vaivaa?
Kommentit (211)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei kuulu minulle"
"Onkohan toi aineissa tai kännissä?"
"Aika kovaa tää bussi heiluu kun toi yks tyyppikin kaatu..."
Höh, kuspäitä ovat. Itse olisin vaistomaisesti napannut kiinni, tai ainakin yrittänyt. Niin mulla refelksit toimii, enkä voi sille mitään. Tulee ihan luonnostaan. Olisin kyllä myös antanut sulle paikkani.
Näytätkö vihreältä tai onko jotain mokutuspinssejä tms
"Jos tuo on joku voimaantunut vammainen, joka haluaa osoittaa pärjäävänsä yhteiskunnassa omin voimin. Parempi, etten mene sekaantumaan - voisi vaikka loukkaantua"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä vaivaa. En tosiaan.
Juu ei ihmiset auta. Huomattu on kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui varmasti Helsingissä?
Oikein.
Ap
Mulla on vastaavanlainen kokemus. Kupsahdin jalkakäytävälle Helsingin kantakaupungissa, oli aamu ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Siinä sitten istuin ja pitelin päätäni, ja ohikulkevat ihmiset tuijottivat.
Pääsin läheiseen terveyskeskukseen talojen seinistä kiinni pidellen, ja päädyin ambulanssilla sairaalaan (löin pääni katuun, pää kuvattiin ja jouduin jäämään tarkkailuun aivotärähdyksen vuoksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kiitollinen ettei taskujasi tyhjätty auttamisen varjolla.
Ei niitä muita mikään vaivannut. Sinullahan se vaiva oli. Aika epäuskottavann hullulta tuntuu kuvitella, että lojuit siellä lattialla ja kukaan ei kiinnittänyt pienintäkään huomiota. Kompastelivat vaan ylitsesi? Niinkö se oikeesti meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineidenkäyttäjiä on nykyään sen verran paljon, että kaikki ikävät puolet heijastuvat myös syyttömiin sivullisiin. Sinua varmaankin luultiin käyttäjäksi, jolloin kukaan ei uskalla koskea sinuun tai puhua sinulle.
Itse asun myös Helsingissä ja kokemukseni mukaan ihmiset ovat yllättävänkin avuliaita. Jännä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidettiin olla samassa bussissa. Näytit oikeasti aineissa olevalta.. Ja pidit outoa ääntä
Menkkatarinat nuo naisen inttitarina.
Itse olen pk-seudulla todistanut useampaakin pahoinpitelyä sivullisena, kun jo maassa makaavaa uhria potkitaan päähän. Olen ollut noissa tapauksissa ainoa, joka on soittanut hätäkeskukseen. Muut esimerkiksi bussipysäkillä olleet sivulliset ovat katselleet lähinnä varpaitaan tai taivaalle. Väliin ei toki uskalla mennä, kun veri lentää ja raivo päällä, mutta tuntomerkit voi aina antaa ja kutsua apua.
Vierailija kirjoitti:
Menkkatarinat nuo naisen inttitarina.
Lahjoitan sinulle mielelläni kertaluonteisesti yhdet krampit, kun jalat lähtevät alta keskellä katua.
Olen myös kerran bussin peräpäästä käynyt auttamassa kaatuneen naisen pystyyn, kun kukaan edessä istuva ei auttanut. Muistan miten ärtynyt olin.
Mulla on ihan erilainen kokemus kesältä. Bussissa kaatui mies, kun bussi teki nopean jarrutuksen. Häntä ryntäsi heti auttamaan useampi ihminen, kysyttiin tarvitseeko mies ambulanssia jne. Hän sanoi olevansa ihan kunnossa, ja loppumatka sitten juteltiin porukassa.
Surullista.