Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Vierailija kirjoitti:

Mäkkäri. Työpakkakiusaamista, pahimmat syyllistäjät, kiusaaajat ja paskanjauhajat palkataan esimiehen paikalla :) rikotaan tessiä ja valehdellaan, että olisi hyvä työpaikka. Esim töistä ei saanut lähteä, kun vuoro loppui, läkisääteisiä taukojaan ei saanut pitää. Sopivia työvaatteita ei ollut, oli nöyryyttävää ja myös epäturvallista olla vääränkokoisissa. Esim liian lyhyiden housujen kanssa poltin jatkuvasti nilkkani, kun rasva roiskui. Sekä näytin erittäin typerälle :( uusia ei tilattu monista pyynnöistä huolimatta.

Tunteja ei saanut niin, että palkalla olisi elänyt. Päivät 4 h, 6 krt viikossa. Enempää tunteja ei saanut pyynnäistä huolimatta, palkattiin vaan lisää osa-aikaisia.

Naurattaa tuo suomen parhaat työpaikat -listaus. Ne kysymykset oli kyselyssä niin ympäripyöreitä, että ei voinut huonosti vastata, vaikka jo vastatessa vihasin paikkaa. Esim kysymyksiä syrjitäänkö ihonvärin perusteella - no ei, mutta saikulla olon takia kyllä. Tai kysellään onko työkaverit hyviä, mutta ei että onko esimiehet hyviä.

Itse olin kyllä ahkera ja oikeasti todella hyvä työntekijä, tulin toimeen suurimman osan työkavereista kanssa ja olin hyvällä asenteella töissä. Neljä vuotta jouduin tuon puljun eri toimipisteissä olemaan. Kokemukseni ei ole siis yhdestä mätämunasta, olin yht neljässä eri ravintolassa.

Tässäpä minun kokemuksia mäkkärissä työskentelystä...

Mulla ihan päinvastainen kokemus, olin vuosia mäkkärissä ja homma kyllä toimi. Vuoroja sai aina ylimääräisiä listoille laitettujen lisäksi. Olin tosin yrittäjällä töissä, siinäkin voi tulla ja eroa. Ainoastaan irtisanomiseni ei mennyt kuten piti. Olin jo muualla päätyössä mutta tein sivutienesteinä edelleen mäkkärissä. Minut irtisanottiin nollatuntisopimukseen vedoten, vaikka se oli oma toiveeni. Mutta parempi ehkä niin, vähemmän stressiä kun on vain se kokopäivätyö.

Vieraili8ja kirjoitti:

Erään tuppukylän ISS. Työaikani oli joka päivä klo 7-10 JA klo 14-19. Neljän tunnin palkaton ruokatauko siis keskellä päivää. Päivästä riippuen 4-6 eri siivouskohdetta työpäivän aikana. Yksi kohde oli valtava avokonttori täynnä työntekijöitä työntouhussa... ehkä 30 työpistettä vieri vieressä, ja niistä jokaisesta piti pyyhkiä pölyt ja lattia päivittäin. Oli äärimmäisen kiusallista puikkelehtia siellä välissä hiki pitkin naamaa valuen ja toimistotyöntekijöiden niskaan hengitellen. Harva poistui työpisteeltään tai edes väisti, kun tulin siivoamaan. 

Nuo työajat...puuuh! Tiedän, että tuo olisi "ihanne" monellakin sote-alalla myös. Kas kun eivät vielä taida uskaltaa siitä säätää mtn lakia, mikä velvoittaisi!? Mutta juu, kuka vittu käyttää koko päivänsä päivystämiseen paskalla palkalla? Siis kuka ja mikä taho on oikeutettu määräämään ihmiselle tuollaiset perseestä olevat työajat? Että suututtaa sun puolesta! Menkööt johtajat itse ihan noiden työaikojen mukaan! Ihmisestä otetaan vaan kaikki hyöty irhi ja alipalkalla!! Enkä rauhoitu tämän asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Opetusalalla ei ole epätavallista, että rehtorina on ääliö, jolla itsellä huikeat 3 kk opettajakokemusta.

1900-luvulta.

Onneksi on OAJ ja luottamusmiehet.

Totta. Olen törmännyt useaan todella häijyyn, ehkä myös ääliöön rehtoriin, kaikki miehiä. Tosin heillä kyllä opettajakokemusta, muistaakseni yksi teknisen opettaja, yksi matematiikan.

Johtajana narsisti joka johti pelolla. Työntekijät jakautuivat mielisteleviin pelkureihin ja rohkeampiin jotka uskalsivat olla omaa mieltä. Jälkimmäiset vaihtoivat työpaikkaa. Itsekin vaihdoin. Elämäni paras päätös. Ei enää ikinä noin sairaaseen työyhteisöön kiitos!

Maailma on kova ja maailma kovenee kokoajan, tätä ei varmaan saisi täällä kertoa koska täällä lienee äitejä ja nuoria ja opiskelijoita,  mutta kylmä totuus on se kansainvälisellä uralla suomalaiset nuoret eivät  enää pärjää.

Vaikka meidän nykynuoret ovat paljon kielitaitoisempi ja paljon koulutetuimpia kuin me vanhemmat olimme ikinä, kun maailmalle lähdimme, mutta nykypäivän nuorilla ei kestä pää eikä asenne kansainvälissä hommissa kun uraa lähdetään tekemään.

Olen isossa monikansallisessa yrityksessä töissä, ulkomailla, ja ennen tähänkin yritykseen ja maahan tuli jatkuvasti suomalaisia jotka pääsi ylenemään omilla tahoillaan ja meillä on täällä varsin hieno suomi-seura, mutta enää vuosikymmeneen ei ole kukaan suomalainen päässyt urapolkuun kiinni. Tulevat harjoittelijaksi ja lopettavat siihen tai päätyvät tarjoilijoiksia vaikka olisi millaiset paperit. 

Kyllä jatkuvasti tulee uusia kykyjä ja nousijoita, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta kukaan ei ole Suomesta enää.

Kansainvälinen peli erittäin kovaa, se henkilö joka siivosi sitä hirveää-huonetta, ja se henkilö joka oli huolissaan synnytyssalin puhtaudesta,  kun noi yhdistää saa kuvan siitä millaista on edetä kansainvälisellä uralla tänä päivänä.

Siivoojana kun olin opiskelujen ohessa, olin sellainen tarvittaessa töihin kutsuttava. Yhteen väliin oli joku huono lähiesimies, joka laitto viestiä aina työkeikoista, "max. kolmen tunnin keikka". Järjestään kohteissa meni kauemmin eikä mulla ollut evästä tarpeeksi mukana. Muutaman kerran kun näin kävi, osasin tuplata tuntimäärät ja varasin reilusti evästä mukaan jotta jaksan olla. Onneksi myöhemmin esimies vaihtui pätevämpään, jonka kanssa hommat sujui luvatusti.

Eräs hotelli ulkomailla.

Minun piti mennä vastaanottovirkailijaksi hotellin respaan, mutta paikan päällä paljastuikin, että saan olla siellä vastaanotossa tosi harvoin ja pääasiassa jouduin olemaan hotellin saunaosastolla, jossa käytännössä istuin koko päivän klo 11-19 tekemättä mitään. Työtä oli 6 päivää viikossa. Ainoa työ oli jos joku tuli niin jouduin käymään painamassa parista napista jacuzzit päälle ja aamulla laitoin nappia painamalla saunan päälle. Istuin valkoisessa puutarhatuolissa, en nähnyt ulos, tila oli sellainen vähän hämärä "kellaritila", ei ollut radiota, ei telkkaria, siihen aikaan ei ollut edes nykyaikaisia älypuhelimia, ei ollut nettiä siellä tietenkään, eikä minulla ollut kirjojakaan.

Tuo hotelli oli sellaisessa pikkukylässä, ettei siellä ollut kaupoissa mitään englanninkielisiä kirjoja tai lehtiä. Reilun 10 km:n päässä oli pikkukaupunki, josta sai englanninkielisiä lehtiä, ne tietysti maksoivat paljon ja tuosta pikkupalkasta meni iso osa noihin lehtiin ja muidin viihdykkeisiin. Lopulta sain olla enemmän siellä vastaanotossa, mutta kaikki tuossa työpaikassa meni päin persettä. En alkuun edes meinannut saada työvaatteita ja jouduin anelemaan, että saisinko työpaidan. Hotellissa oli pesula, mutta vein sinne 10 vaatetta/pestävää tuotetta, ihana rantapyyhe hävisi, T-paita ja housut värjättiin siniseksi ja johonkin paitaan tuli reikä jne. Jatkossa pesin sitten huoneessa itse vaatteeni kerran viikossa, kun ei tuohon pesulaankaan voinut luottaa. Minulla ei ollut varaa tulla sieltä pois, koska lähdin köyhänä opiskelijana suorittamaan työharjoittelua. Oli kyllä todella inhottavat kuukaudet siellä.

Hotellin johtajakin vain valitti kaikesta ja nöyryytti minua kaikessa.

Kauppa.

Niin hirveää oli lopulta siellä olla, että irtisanoutumisen jälkeenkin ahdistaa ajatellakaan koko paikkaa, vaikka tietääkin ettei (onneksi!) tarvitse enää koskaan yhtäkään vuoroa tehdä.

Asiakkaat olivat mukavia, mutta johto ja henkilökunta teki sen ahdistavuuden. Muutenkin vähäinen henkilökunta ja iltavastaavat viettivät iltavuorot kahvihuoneessa keskenään rupatellen ja mikäli soitti, että tarvitaan myymälän puolella, niin tultiin niin puhisten ja v*ttuuntuneena kun kehdataan häiritä.

Ja myymälässä tietty kiire, kassalla sai kurat niskaansitten  siitäkin ettei myymälän puolelta juuri myyjiä löytynyt.

Myös terve järki puuttui ihan täysin. Kerran hoidin yksin kassaa ja jonossa oli valhetelematta 30+ ihmistä. Yritin soittaa osastoille, mutta kaikilta tuli ylimielinen "en pääse!" -vastaus pyyntöihin tulla purkamaan jonoja.  Kaiken huipuksi yksi osastovastaava käveli kassan ohi ja huikkasi ohimennessään, että purapa nuo karkit sitten kun oot jonon hoitanut -.-

Silloin kyllä sain sympatiaa jo asiakkailtakin, että hemmetti mitä perseilyä. Se kyllä pelasti sen hetken, että oli niin ihania ihmisiä siinä jonossa.

Lidl. Työyhteisö tulehtunut ja työ itsessään kamalaa (6h kassalla putkeen). Työehtosopimuksen rikkomista jatkuvasti ja esimerkiksi taukoja ei juuri koskaan saanut pitää (poikkeuksena tupakoivat työntekijät, jotka pitivät omia taukoja jatkuvasti). Monesti oli vuoron pituus 5h 45min, että 6 tuntia ei täyttynyt=vain 10min taukoa vuorossa. Vapaa-ajalla puhelin soi jatkuvasti ja töistä soitettiin paikkaamaan sairatuneita. Jos kieltäydyit, et tulevisuudessa saanut toivomaasi vuoroa vapaaksi. Muutenkaan työvuorotoiveita ei kuunneltu pätkääkään, esimerkiksi minulla oli pääsykokeet kouluun ja olin pyytänyt päivän jo kuukautta aikaisemmin vapaaksi. En saanut vapaata. Kun tätä kysyin esimieheltä, hän totesi, että minun pitää yrittää itse saada vuoro vaihdettua. Sain onneksi vuoron vaihdettua ja pääsin kouluun ja irtisanouduin paikasta. Esimies kusetti tässäkin ja "suositteli", että pidän kaikki lomani ennen irtisanoutumista. Tämä kävi minulle, mutta koska en ollut töissä enää loman jälkeen en saanut lomarahoja. Lidl voitti siis tässäkin asiassa.

Toki parempia myymälöitäkin varmasti löytyy, mutta se missä itse työskentelin oli helvetti.

Erään operaattorin puhelinaspa.

Vaikka siellä väitettiin että välittävät työntekijöistä, niin todellisuudessa ainoa jota tuijotettiin oli luvut. Se niskaanhengitys oli jotain sanoinkuvaamatonta! Kiitosta ei myöskään juuri tullut, aina vain keskityttiin epäkohtiin.

Minkäänlaisesta joustosta ei puhettakaan.

Suurin osa asiakkaista oli asiallisia, mutta sitten ne loput olikin sillä sekopäälevelillä, että kumosi helposti mukavat asiakkaat.

Onneksi työkaverit olivat mukavia.

Kaksi vuotta kestin.

Koskaan en ole ollut niin paljon kipeänä, vähintään kerran kuukaudessa flunssa. Kun en ollut sairauslomalla toivoin hartaasti työmatkalla jääväni auton alle tai harkitsin vakaasti käteni paskomista.

Minulla myös laukesi paniikkihäiriö tuolla.

Vuosi sitten pääsin irtisanoutumaan, paniikkihäiriö jatkuu mutta kumma kyllä, muuten kipeänä en ole kertaakaan ollut sen jälkeen.

Vanhainkodin vaatepesula, voiko tylsempää hommaa olla, onneks oli vaan sijaisuus.

Pari kesää sitten Savonlinnassa eräs ravintola joka toimii vain kesäisin. Toinen omistajista, vanha eukko oli jotain niin karmivaa että en ikinä enää sellaiseen työhön mene. Asiakkaiden edesä huutamista, nolaamista ja muutenkin työn ohjeistus oli jotain muuta kuin ammattilaista.

En tiedä, ottaako kakun Hesarin feissarimyyjänä toimiminen vai työ ravintolassa - olin tarjoilijana enkä ole ikinä nähnyt niin paljon kiukkuista ja törkeää porukkaa yhdessä paikassa samaan aikaan. Sain lokaa päälleni niin asiakkailta kuin ravintolan kokeilta, jotka rähjäsivät ja nimittelivät meitä tarjoilijoita, jos emme olleet heidän mielestään esim. tarpeeksi nopeita viemään annoksia. Kummassakin työssä kestin kuukauden.

Kaikenlaista paskaduunia on kyllä tullut näin opiskelijana kokeiltua.

Vuosaaren subway. Aivan järkyttävää kohtelua koin. Ja en ollut ainoa

Viimeinen, pankki.

Iäkäs esimies puhui alaistensa yksityisasioista, kerskaili omalla ihmeellisyydellään (erehtyi pahasti), hoiti urheilevan sukulaisensa asioita työaikana ja solvasi hänelle soittaneita työkavereita teeskenneltyään ensin puhelimessa ystävällistä. 

Hän kävi minuun käsiksi työkavereiden aikana ja herjasi minua ala-arvoisesti, kun sairastuin vakavasti. 

Sain yt-neuvotteluissa potkut ollessani syövän vuoksi sairauslomalla. Laittomasti. Olin niin heikossa kunnossa, etten jaksanut vetää yritystä oikeuteen liiton avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vuosaaren subway. Aivan järkyttävää kohtelua koin. Ja en ollut ainoa

Luin tästä joskus hesarista ja pam lehdestä

Mullakin eräs hotelli ulkomailla.

Ensinnäkin työntekijöitä oli aivan liian vähän. Hotellissa työskenteli kaksi työntekijää (joista toinen minä) ja kaksi siivoojaa. Siivoojille kuului ainoastaan huoneiden siivous ja aivan kaikki muut hommat minulle ja työkaverilleni, kuten mm. respassa sekä allasbaarissa työskentely. Työtunteja kertyi joka viikko 120h ja tätä jatkui koko sesongin. Pomo oli aivan hirveä, ei osallistunut ollenkaan työntekoon, mitä nyt otti buukkauksia vastaan ja ylibuukkasi hotellin ja varasi asiakkaille huonoimpia huoneita vaikka asiakkaat olivat maksaneet paremmasta. Arvatkaapa vaan, ketkä saivat huudot asiakkailta ja matkayhtiöiltä ja kenen selvitettäviksi nämä sotkut jäivät... Pomo ei myöskään arvostanut työntekijöitään ja erityisesti minua ja työkaveria kyykytti jatkuvasti.

Asiakkaat olivat pääosin ihania mutta suurin osa saksalaisista olivat aivan hirveitä! Haukkuivat meitä ja valittivat lähes kaikesta (BTW, en ole koskaan ymmärtänyt saksalaisten vaatimusta siitä, että televisiossa täytyy näkyä saksalaisia kanavia. Ihan oikeasti, kuka lähtee etelänlomalle asti ijottamaan saksalaisia tv-kanavia...). Osa ruotsalaisista olivat myös inhottavia, eivät viitsineet edes vastata tervehdyksiin ja olivat aivan uskomattoman sottaisia. Paikalliset mantereelta tulleet turistit olivat myös inhottavia, vaativat kaikenlaista ja valittivat ihme asioista ja loman päätteeksi varastivat huoneesta kaiken mahdollisen irtonaisen :D Totta kai moni valitus oli ihan aiheellinen, mutta me emme voineet asioihin vaikuttaa jos pomo oli päättänyt säästää aivan väärissä asioissa.

Olen edelleen osa-aika töissä eräässä kahvilaketjussa (opiskelijana), ja ja tein koeajan eräässä toisessa pisteessä kuin missä nyt olen. Itse työstä olen tykännyt koko ajan, mutta koeaikani työkaverit olivat järkyttäviä.

Minulle tehtiin heti ensimmäisen viikon aikana selväksi, etten ollut tervetullut heidän työporukkaansa. Tuossa paikassa oli siis viisi suunnilleen ikäistäni tyttöä, jotka kaikki olivat olleet työssä vähän kauemmin. Sain heiltä osakseni mm. ristiriitaisia työohjeita, tiuskimista, naurua ja asiakkaiden edessä nöyryyttämistä. Aluksi yritin tutustua tyttöihin, mutta minulle ei pahemmin vastailtu, vaikka he jutustelivat kyllä keskenään töiden lomassa. Lopulta luovutin ja päätin keskittyä vain työhön. Sitten sainkin koeajan jälkeen noottia, että "sosiaaliset taitoni ovat puutteelliset".

No, vaihdoin tosiaan työpistettä ja siellä oli heti paljon mukavampaa. Uudet työkaverit juttelivat kanssani normaalisti ja minut otettiin heti mukaan myös vapaa-ajan rientoihin. Itse työkin alkoi tuntua heti paljon mukavammalta, kun sain inhimillistä kohtelua.

Pienessä toimistossa sihteerinä. Pomo aivan järkyttävä narsisti ja sovinisti. Itku kurkussa töissä usein ja jatkuvasti pelkäsin mistä pomo seuraavaksi keksii aiheen haukkua minua. Ei perehdytetty juurikaan ja sanottiin vaan alussa, että kysy aina kun et tiedä mitä tehdä. Kun kysyin niin tuli haukut, että miten sinä olet noin tyhmä, ettet osaa tätä hoitaa. 4kk kestin.

Vierailija kirjoitti:

Klaukkalassa yksi päiväkoti.

Työntekijät ottivat minut kohteeksi.

Tein silloin kaiken väärin, ihan kaiken.

Jouduin mennä psykologin puheille etten tee itselleni mitään :(

Asuin yksin, enkä tuntenut Klaukkalassa silloin ketään.

Onneksi ymmärsin itse irtisanoa ja muuttaa pois sieltä.

Sama kokemus, mutta firmasta. Hirveää, onneksi häivyttiin molemmat!