Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Minulla ollut muutama ikävä työpaikka mutta tuli mieleeni ravintolassa tehty palkaton harjoittelu. Työtehtäviini kuului lähinnä sellaiset ikävät työt mitä oikeat työntekijät eivät halunneet tehdä. Esimerkiksi henkilökunnan taukotilojen pesu juuriharjalla lattiasta kattoon. Ikkunat olivat niin likaiset että ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni olen pessyt ikkunoita juuriharjalla. Vanhoista leivänkannikoista joita oli kerätty varastoon jouduin etsimään ja poistamaan homeiset, kantapaloista tehtiin korppujauhoja.

Minulla on useita megahirveitä työpaikkoja, en osaa nimetä hirveintä. Eräässä päiväkodissa Lappeenrannassa 90-luvun alkupuolella olin laitoshuoltajana, minua syrjittiin heti, ja työpaikkakiusattiin, tyyliin minulle ei puhuttu mitään kuin tiuskimalla, edellinen vuoro jätti työnsä tekemättä jne, koko ajan kamala paskanpuhuminen selän takana vaikka yritin parhaani. Olin 19 v. herkkä tyttö ja sairastuin masennukseen työpaikkakiusaamisen takia.

Yksi kamala oli myös puhelinmyyntifirma Lappeenrannassa, jossa firman omistaja veti välistä, ja lopulta liukeni jättäen palkat maksamatta- yhtenä päivänä kun olin menossa töihin, toimsto olikin täysin tyhjä. Omistaja ei hoitanut työkkarin kanssa irtisanomista, joten jouduin olemaan kuukausia ilman rahaa. Sossusta en saanut koska olin työsuhteessa, sillä ei ollut väliä että toimisto oli tyhjänä...

Sitten vuonna -00 olin Helsingissä monisairaan 65-vuotiaan entisen everstin tms. kotona. Minua kohdeltiin kuin orjaa. Joka ikinen päivä piti muistaa sata eri asiaa, kaikki oli pilkuntarkkaa. Jos vaikka yksikin maton hapsu oli vinossa, tuli huudot. Lattiat jouduin pesemään ammasharjalla yms. aloin heti kuumeisesti etsiä uutta työtä kun sinne jouduin, mutta 4 kk jouduin siellä riutumaan kun ei ollut varaa karenssiin. Sosiaalivirasto oli kyllä tietoinen tästä pariskunnasta muttei mahtanut heille mitään.

Sen jälkeen on ollut pääasiassa kivoja työpaikkoja, nyt 16 vuotta samalla työantajalla. Poikkeuksena parikin idioottia alaisilleen turhasta raivoavaa esimiestä ja muutama selän takana ilkeitä puhuvaa laiskaa työkaveria. 

Ikävin työpaikka oli sellainen johon joskus oli sellainen johon hain ja pääsin täysin puskista, kanssahakijani oli jonkin aikaa ollut jo lafkassa sijaisuudessa, mutta tämän uuden vakanssin sain auttamatta paremmalla kokemuksella ja koulutuksella, siitä ei ollut epäselvyyttä.

Tämän tyttön kaverit, jotka olivat myös vakituisina samassa pakkassa, ilmaisivat suoraan käytöksellä ja sanallisesti etten ollut tervetullut ja sama meno jatkui pitkään. Nyt olen jo paremmassa työssä ja terveemmässä työyhteisössä, kuulemani mukaan samat ihmiset edelleen terrorisoivat vanhaa työyhteisöäni. Sääli.

Eräs autojen merkkiliike Pirkanmaalla. Olin siellä nuorena palkattomana naisharjoittelijana oppimassa mekaanikon töitä. Olin jo ennen sopimuksia tehnyt selväksi, että olen kokematon alalta ja tulossa oppimaan, joten vaadin vielä opastusta.

Heti toisena päivänä paikan huoltopäällikkö otti minut silmätikuksi ja oli puheidensa mukaan potkimassa minua pihalle, kun en osaa mitään. Hän mm. puhui minusta pahaa muille asentajille ja nakitti kaikki hanttihommat minulle. Eikä siinä, teen avustavia töitä mielelläni, mutta ei voi olettaa että niistä olisin oppinut itse huoltohommia yhtä nopeasti mitä minulta tunnuttiin vaativan. Muutenkin huoltoporukan välinen yhteishenki oli huono ja porukka vain vittuili toisilleen - eivätkä olleet yhtään armollisia harjoittelijaa kohtaan.

Monesti lähdin melkein itkien kotiin ja laskin päiviä harjoittelun loppumiseen. Kun tästö selvisin niin päätin etten jalallanikaan astu kyseiseen firmaan.

Onneksi löysin myöhemmin paikkani aivan muualta, jossa työpanostani arvostetaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Pankin puhelinpalvelun asiakaspalvelija. Päivittäistä huorittelua ja korvaan huutamista, vittuilua ja henkilökohtaisia uhkauksia asiakkailta. Kun ensimmäisen huorittelu huutelu puhelun saa alta pois, jonossa pärisee 15 muuta puhelua. Sen lisäksi paska työyhteisö, jossa uusia työntekijöitä ei edes yritetty ottaa mukaan porukkaan, vaan jätettiin häpeilemättä ulkopuolisiksi. Teknologia ei ikinä toiminut, aina joku laite tai järjestelmä kaatunut. Esimiehiltä taas jatkuvaa niskaan hengitystä tavoitteista.

Juuri tuollaiseen työhön ei pidä laittaa nuorta ihmistä kansan  vihan kohteeksi.  Jää pitkät traumat.  Joku vanha jonka selkänahka kestää.  Vaikka mikään oik oikeuta tuollaiseen haukkumiseen.

Nuorena tyttönä valintatalossa vantaalla. Myymäläpäällikkö oli täysi tyranni. Hän otti minut silmätikukseen ja simputti ja haukkui minkä ehti. Hän käski avata vanhaksi menneet makkarat, leikkeleet yms. kylmätiskistä ja laittoi ne sitten myyntiin lihatiskiin. Onneksi löysin toisen paikan.

Perhefirma, joka toi maahan Birkenstock terveyssandaaleja ja pitää Forumin EA-liikettä. Vauhdikas aviopari, joka oletti nuorten työntekijöidensä laskottelevan heti kun silmä välttää. Meitä kytättiin yllätyshyökkäyksin, töihin tulo ja lähtö sekä ruokatunnin alku ja loppu piti faksata heille tiedoksi. Joka minuutista pidettiin kiinni, eli ei luotettu: "Sulla on vielä kaksi minuuttia työaikaa jäljellä joten teepä tämä." Olin erehtynyt faksamaan itseni ekoina päivinä ns. reilusti eli en pitänyt ruokatuntiani minuutilleen 20 min. vaan saatoin alkaa hommiin jo aiemminkin kun eväät oli syöty. Opin, että minuuteista pitää pitää kiinni. Sama pari listasi hiljaisina aikoina älyttömiä hommia, eikä työpaikalla saanut puhua, ettei osoitetarrojen mainoksiin liimaaminen mene vikaan... Kahvikupillisten määrä laskettiin per pvä ja työhaastatteli salakuvattiin kasvipuskan takana olevalla kameralla.

Ei ikinä enää perhefirmaan.

Lastensuojelun sossuna eräässä pienessä kaupungissa. Työ sinänsä olisi voinut menetelläkin, mutta pomo oli todella vittumainen.

Eräs suomalainen pikkukauppaketju. Samalla kun aukioloaikoja pidennettiin, yksinolotunteja lisättiin sekä uusia työtehtäviä keksittiin (veikkaus, pakettipalvelu, jnejne.), jotka piti tietenkin tehdä samalla rahalla samassa ajassa - ja tosiaan yksin.

En toivoisin kenenkään joutuvan tilanteeseen, jossa jonossa on 20 vihaista ihmistä, pullokone on täynnä (ja sen käyttäjä kiroilee ja huorittelee), paketit pursuilevat kaapista, tavara on loppu hyllystä ja tämä on SINUN vikasi.

Samalla pitäisi vahtia a) kulmakunnan sekakäyttäjää joka välillä kävelee sisälle leipäveitsi takataskussa, b) kansallispukuista ryhmää ruoka"ostoksilla", c) siiderihyllyllä norkoilevia teinejä ja d) ihan puhdasverisiä ryöstäjiä, jotka kävelevät kassalle ja ottavat rahat.

Ja tietenkin tarjoushaukkamummo tulee vielä siihen päälle huutamaan, että miksi tämä perunasalaatti ei tullut tarjoushintaan (siksi, kun tarjouksessa oli punajuurisalaatti).

En voi suositella kenellekään.

Ei varsinainen työpaikka, mutta kouluun liittyvä harjoittelu vuodeosastolla. Vihasin jokaista sekuntia. Osastolla vallitsi kaamea hierarkia, jonka alimmalla portaalla olivat tietenkin opiskelijat. Silti olimme välttämättömiä, koska ilman meitä olisi pitänyt palkata lisää väkeä, ja sitä välttääkseen vuodeosasto oli tehnyt sopimuksen kunnan lähihoitajakoulun kanssa, että heille tulee aina tietty kiintiö opiskelijoita. Meitä käytettiin siis ilmaisena työvoimana, kaikissa vuoroissa, myös öissä.

Työ oli fyysisesti raskasta, uuvuttavaa ja henkisesti kuormittavaa. Opiskelijanohjausta ei juuri saanut, vaan piti tehdä työtehtäviä kieli vyön alla. Hoitajat katsoivat nenänvarttaan pitkin. Työyhteisössä oli järkyttävä ilmapiiri.

Varsinaisissa palkkatöissä olen välttynyt superhirveiltä työpaikoilta. Joissain on ollut ilkeitä työkavereita, ja sellaisissa on tietenkin raskasta olla töissä.

Päiväkoti.

Pieni perheyritys, pääosin keskittynyt ravintola-alaan. Minulle huudettiin harva se päivä, haukuttiin paskaksi ja laiskaksi, vaikka kirjaimellisesti juoksin työvuorojen aikana. Syödä sai vain todella kiireisen näköisenä ja juonti/syöntiaikoja rajoitettiin tuettyjen ihmisten kohdalla (mm. minun). Osa muista työntekijöistä oli kivoja, osa hirveitä. Jos oli huono päivä, haukuttiin hitaudesta, tyhmyydestä, siitä ettei muka osaa, kehuskeltiin omalla ahkeruudella ja erinomaisuudella, asiakkaiden edessä nolattiin ja kyykytettiin todella usein. Kauheaa paskan puhumista selän takana ja minua syytettiin mm. varkaaksi täysin perusteettomasti. Kieltäydyttiin tekemästä laillista työsopparia, vaan pakotettiin tekemään pimeänä alipalkattuna, josta pomo otti vielä osan omaan taskuunsa sillä perusteella, että minun pitäisi olla kiitollinen työstä (ja maksaa siitä että saan tehdä töitä).

Pahintahan tässä on se, että työnantaja oli oma isäni ja minä aloitin työskentelyn jo alakouluikäisenä. Jouduin myös maksamaan isälleni ruoasta, jota söin kyseisessä työpaikassa työvuoron aikana ja ruoan jouduin luonnollisesti tekemään itse. Ja tässä on vain osa siitä paskasta, mitä jouduin tuolla paikassa sietämään. Tuntuu käsittämättömältä edes lukea tätä omaa tekstiä ja tajuta, että tällaista todella tapahtui Suomessa 2000-luvulla eikä kukaan puuttunut asiaan.

Eräs vanhusten hoivaosasto oli hirveä, aivan hirveä.

Ekana päivänä tulin töihin. Kukaan ei tervehtinyt tai vapaaehtoisesti esitellyt itseään. Kysymyksiin sai vastaukseksi jotain epämääräistä ja/tai ilkeää aina.

"Pitääkö kenenkään asukkaan kohdalla varoa, ettei tule nyrkistä?"

"Kyllähän ammattilaisen pitäis osata ihmisiä lukee sen verran, että huomaa aggressiivisuuden."

Ylipäätään asukkaista ei voinut kysyä mitään (tyylin tarviiko syömisessä apua tms.), koska ammattilaisen pitäisi nähä asiat tietää ihan vain asukasta katsomalla.

Myöskään muihin käytännön asioihin ei saanut mitään ohjeistusta:

"Missä teillä on liinavaatteet?"

"No varmaan siellä liinavaatevarastossa."

"Mutta missä se on?"

"Jaaa-a.." (naurahtaa, kääntää selän ja häipyy muihin hommiin)

"Missä tuon lääkehuoneen avain on?"

"No pitäis siinä sun nipussa olla."

"Ei ole, vissii jäänyt antamatta. Voitko avata sen oven, jos sulla on avain?"

"Kyllä kaikilla pitäis olla oma. Ei tässä kukaan jouda juoksemaan toisille ovia auki jatkuvasti!"

(No, anteeksi, kun en voinut tietää tätä...)

Tuolla hallitsi sellainen 5naisen porukka, joka piti kaikkia muita turhina rasitteina, jotka ei osaa mitään. Eivätkä pelänneet näyttää sitä...

ABC

Jatkuva vajaamiehitys, varsinkin kesällä joka on sesonki. Kauhea kiire,miljoona asiaa olisi pitänyt tehdä yhtäaikaa. Sitten kun hommat eivät toimineet niin tuli sanomista. Esimiehet liimaili seiniin milloin mitäkin valitauslappuja työntekijöille. Työilmapiiri huono. Yksi alkoholisti työkaveri tuli töihin,jos tuli ja jos tulikin niin lautaset ym ei pysyneet käsissä. jne jne..

Kaksi vuotta jaksoin,sitten riitti. Työkaverit onnittelivat kun lähdin pois. Ei suinkaan uudesta työstä vaan siitä että pääsin sieltä pois. Kerran erehdyin käymään vanhalla työpaikalla,hesessä ja uusi keittiöpäälikkö oli huutamassa kassatyöntekijöille kahvikassalla, asiakkaiden kuullen. Silloin huokaisin syvään ja onniteli itseäni etten enää kys. Paikassa työskentele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkkäri. Työpakkakiusaamista, pahimmat syyllistäjät, kiusaaajat ja paskanjauhajat palkataan esimiehen paikalla :) rikotaan tessiä ja valehdellaan, että olisi hyvä työpaikka. Esim töistä ei saanut lähteä, kun vuoro loppui, läkisääteisiä taukojaan ei saanut pitää. Sopivia työvaatteita ei ollut, oli nöyryyttävää ja myös epäturvallista olla vääränkokoisissa. Esim liian lyhyiden housujen kanssa poltin jatkuvasti nilkkani, kun rasva roiskui. Sekä näytin erittäin typerälle :( uusia ei tilattu monista pyynnöistä huolimatta.

Tunteja ei saanut niin, että palkalla olisi elänyt. Päivät 4 h, 6 krt viikossa. Enempää tunteja ei saanut pyynnäistä huolimatta, palkattiin vaan lisää osa-aikaisia.

Naurattaa tuo suomen parhaat työpaikat -listaus. Ne kysymykset oli kyselyssä niin ympäripyöreitä, että ei voinut huonosti vastata, vaikka jo vastatessa vihasin paikkaa. Esim kysymyksiä syrjitäänkö ihonvärin perusteella - no ei, mutta saikulla olon takia kyllä. Tai kysellään onko työkaverit hyviä, mutta ei että onko esimiehet hyviä.

Itse olin kyllä ahkera ja oikeasti todella hyvä työntekijä, tulin toimeen suurimman osan työkavereista kanssa ja olin hyvällä asenteella töissä. Neljä vuotta jouduin tuon puljun eri toimipisteissä olemaan. Kokemukseni ei ole siis yhdestä mätämunasta, olin yht neljässä eri ravintolassa.

Tässäpä minun kokemuksia mäkkärissä työskentelystä...

Mulla ihan päinvastainen kokemus, olin vuosia mäkkärissä ja homma kyllä toimi. Vuoroja sai aina ylimääräisiä listoille laitettujen lisäksi. Olin tosin yrittäjällä töissä, siinäkin voi tulla ja eroa. Ainoastaan irtisanomiseni ei mennyt kuten piti. Olin jo muualla päätyössä mutta tein sivutienesteinä edelleen mäkkärissä. Minut irtisanottiin nollatuntisopimukseen vedoten, vaikka se oli oma toiveeni. Mutta parempi ehkä niin, vähemmän stressiä kun on vain se kokopäivätyö.

Olin myös mäkkärissä töissä opiskeluaikana ja kaikki toimi.

Omistajan kanssa sovittiin työvuorot, mutta vuoropäällikkö jätteli jatkuvasti viestejä voinko tulla. Silloin viestitys tehtiin tekstiviesteillä ja jokainen viesti maksoi. Ärsytti tosi paljon.

Yhden kerran oltiin samassa vuorossa ja sanoin mulla on vuorojen mukaan laskettu kk palkka, en voi ottaa lisätöitä kun silloin tienaan yli mitä saan ja joudun maksaa opintotukea takaisin. Älä pyydä minua, koska käyn koulua ma-pe ja en voi tienata lisää.

Pari pv meni ja sama hemmo kysyi viestillä voinko tulla töihin.

Junasiivous. Helsingin lähijunissa. Hyi oksennus mitä touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kehitysvammaisten palvelukoti. Olin ensimmäisessä hoitoalan työssä ja olin nähnyt vain "suloisia downeja". Asukkailla oli todella syviä kehityshäiriöitä. Kaikilla ei esim. toiminut nielurefleksi ja heitä syötettiin letkuin. Vaippoja piti vaihtaa koko ajan. Jos laitettiin "mahantoimitus", ulostetta tuli koko päivän kainaloihin asti.

Sain säännöllisesti lyöntejä asukkailta ja minua kuristettiin. Olin varuillani koko ajan. Sitäkin pahempaa oli jatkuva melu ja huuto.

Kerran yksi asukas sotki huoneensa seinät ulosteella. Hän voiteli vartalonsa sillä ja vain silmät näkyivät. Arvatkaa, kuka pesi... Huone haisi sen jälkeen pysyvästi.

We have a winner!

Repeän kun kuvittelen tätä näkyä..

Ei tunnu oman työmaan sähköpostien selvittely niin pahalta.

Itselle muistuu parhaiten tai siis pahiten mieleen eräs "sekatavarakauppa" pirkanmaalta. Piti olla koko kesä, mutta kestin vain kuukauden.

- työhön ei perehdytetty, vaan olisi pitänyt tietää kaikkien mutterien/ruuvien kilohinta lonkalta samoin niiden sijainti. Jos et tiennyt

-> asiakkaan edessä nolaamista/huutamista

-työtehtäviin kuului mennä sanomaan jos esimiehen rouva tulee kauppaan, jos hän on kahden jossain vanhemman naismyyjän kanssa o_O

- alaisten mitatöinti ja suoranainen nimittely

- vanhoja ruokia ei saanut laittaa pois, kyllä sillit on myyntikuntoisia vaikka ovat pari vuotta vanhojakin

Tämä mies oli sellainen tosielämän kummelihahmo. Nuorena ei osaa vaatia parempaa, tosin tämä juttu loppui lopulta siihen, että käsi kävi nuoren naismyyjään rintavarustukseen kiinni. Mukamas vitsillä. Yöks. Pakko oli lähteä, yököttää koko mies. Terkkuja niille ketkä tunnistavat!! :D

Vierailija kirjoitti:

Hotellisiivous työnantajana Sol. Ihan kamalaa. Olen jopa hieman järkyttynyt miten 2010-luvulla voi olla vielä tuollaisia firmoja olemassa.

Sama! Mikä kaupunki?!

Eräs harjoittelupaikka hoitajaopintojeni aikana. Yksityinen vanhusten hoitopaikka. Ankeat, ahtaat tilat, hoidettavat liian sairaita ja vaikeahoitoisia paikan hoitajien ammattitaitoon nähden. Esimies kohteli harjoittelijoita ylimääräisinä apulaisina. Hän ei edes päivää sanonut, kun opiskelijat tulivat paikalle. Ohjaaja täysin ammattitaidoton, loppuunpalanut, huusi kurkkusuorana hoidettaville. Sosiaaliset tilat onnettomat; pieni ahdas koppero, täynnä asukkaiden pyykkejä, ei ollut paikkaa eikä kaappia, johon olisi voinut vaatteensa ja laukkunsa jättää. Tavarat jätettiin wc-tilaan, joka oli tupaten täynnä takkeja, laukkuja ja kenkiä. Työvaatteena olevat t-paidat olivat kuluneita sekä reikäisiä. Lopetin harjoittelun kesken. Paikka otettiin pois harjoittelulistalta. Olen kuullut,että sama paikka toimii edelleen opiskelijoiden harjoittelupaikkana.