Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Vierailija kirjoitti:

Eräs yksityinen päiväkoti Muuramessa. Kuulin useasti muiden työntekijöiden haukkuvan minua aiheettomasti lasten vanhemmille. Kuulin aika monen työntekijän myös irvailevan lasten vanhemmista toisilleen, esimerkiksi samalla kun näkivät ikkunan läpi jonkin vanhemman olevan tulossa hakemaan lastaan tai lähtevän lapsen kanssa pois.. Minusta kehiteltiin jatkuvasti negatiivista huomautettavaa, vaikka sellaiseen ei olisi aihetta ollutkaan. Lisäksi minun tekemisiäni tarkkailtiin jatkuvasti eikä minuun luotettu. Minulle puhuttiin siellä aina kuin jollein vähä-älyiselle vammaiselle ja selitettiin selkokielellä jotain päivänselviä asioita, esim: "Tie-dät-kö  mi-kä  tä-mä  on?  Tä-mä  on  wc-har-ja.  O-saat-ko  pes-tä  ves-sat..?  Wc-har-jaa  käy-te-tään  näin.....ja  sit-ten  ve-dät  tuos-ta  nu-pis-ta.." Kaikista pahinta oli kun sain kyseisestä paikasta pois lähtiessäni sellaisen arvion itsestäni työntekijänä. Siinä sanottiin, että minä en muka pukeudu asiallisesti enkä pysty kertomaan asioista rehellisesti. Olen edelleen järkyttynyt..tuolloin en pukeutunut todellakaan mitenkään epäasiallisesti päiväkotiin nähden, ja epäluotettavuus ei todellakaan kuulu piirteisiini. Tuo epäluotettavuus ja selittämättömät poissaolot (joita ei muuten edes ollut) oli merkitty myös tietoihini jotka näkyvät työkkärin kautta kaikille jotka asiakastietojani sieltä nyt voivat katsoakaan. Työntekijöillä oli myös ns. lempilapsia ja inhokkilapsia, ja eivät todellakaan peitelleet mitä kenestäkin ajattelivat. Tuon jälkeen olen kerran ollut toisessakin päiväkodissa EI-yksityisessä, ja ero niiden kahden paikan välillä oli todella huomattava. Mikä noissa yksityisissä paikoissa oikein on? Miksi ilmapiiri on niin negatiivinen ja kiusanhenkinen?

Etkö sanonut vastaan mitään?

Vierailija kirjoitti:

Eräs pieni varainhoitofirma, jossa pomo oli ihana, ylin johto ja omistajat huippuja mutta yksi kollega teki elämästäni töissä niin puhdasta helvettiä että lähdin kun minut head huntattiin toiseen firmaan.

On vaikea kuvailla tuota kollegaa jonka vuoksi lähdin, sen verran kieroa sen touhu oli. Olin tuohon aikaan reilu 30 v ja tämä kollega ehkä 5 v nuorempi. Hän oli tullut tuohon firmaan ilman mitään koulutusta, itselläni oli työkokemusta ja koulutus.

Kollegani palvoi firman omistajaa ja sanoi minulle heti ettei todellakaan ota mitään ylitöitä rahana/ vapaana. Istui töissä vähintään 9 tuntia päivässä, myös kuumeisena. Minä sanoin että kirjaan kyllä ylityöt, jolloin kollegani tuhahteli paheksuen. Kollegani mielestä esim. oman auton käyttö firman ajossa oli normaalia, siis ilman korvausta. hän osti kokoustarjottavat, kahvimaidot yms auliisti omasta pussistaan koska halusi säästää firman rahoja. Minua käski toimimaan samoin, totesin ettei autoani todellakaan käytetä firman muutossa. Kollegani vastusti viimeiseen asti muuttofirman tilaamista koska se oli liian kallista, hänen mielestään minun ja hänen olisi kahdestaan pitänyt pystyä hoitamaan 150m2 toimiston muutto. Suuttui verisesti minulle kun sanoin etten ole firmassa töissä muuttommiehenä vaan minulle maksetaan aivan muista jutuista.

Kollega oli ulospäin ylenpalttisen uhrautuva ja ahkera, peittäen kateuden ja pahantahtoisuuden. Oikeasti hän mielisteli oikeita ihmisiä, yrittäen saattaa kilpailijoiksi kokemiaan ihmisiä huonoon valoon. Minun dissaamisen aloitti jo ekoina päivinä ja teki sen niin salakavalasti että minulta meni hetki tajuta että tuon jatkuvan mairean hymyn ja ylettömän avuliaisuuden taakse on piilotettu vittumaisuutta.

Niin joo, kun tiedustelin tältä toimistosihteerinä työskentelevältä naiselta että mistä saan mm. saksia, post-it lappuja jne niin hän sanoi että ne pitää ostaa itse omilla rahoilla. Marssin pomoni juttusille joka sanoi että siellähän on kaappi täynnä toimistotarvikkeita, joita tämä nainen varjeli kuin kalleinta aarretta "säästösyistä". Suututti lakiosaston tyypit totaalisesti kun vaati että koko 8 hengen osaston piti tulla toimeen 1 saksilla, 1 nitojalla ja 1 reijittäjällä. Muu oli tuhlausta.

En tiedä työskenteleekö tuo kaistapää edelleen ko lafkassa.

Olet kirjoittanut tämän saman tilityksen aikaisemminkin.

Get over it!

Ihmisillä on ihan oikeitakin kiusaamiskokemuksia, ja sinä jaksat narista jostain pihistä rassukasta.

Ei oo H& M : ää voittanutta. Hirveä työ surkealla palkalla. Esimies ääliömäisesti käyttäytynyt 30 vuotias akka jonka aikuistuminen jäänyt 15 vuotiaan tasolle.

Nykyinen työpaikkani, pieni, tuottoisa ja apaattinen firma, jossa kenelläkään ei ole juurikaan tehtävää. Itselläni hommaa ehkä 20% työajasta, enkä opi yhtään mitään. Kotiin ei voi lähteä aiemmin, koska muuten tulee miinussaldoa. Jokaista askelta vahtii niuho ja vanha johdon assistentti. Mitään perehdytystä ei ollut, vaan jokaista virhettä kytätään -> tiuskintaa ja mykkäkoulua. Virheitä en tosin voi juuri edes tehdä, koska tekemistä on niin vähän. Minua on aiemmassa työpaikassa kiusattu, mutta tämä on paljon pahempi kokemus. En vieläkään, yli 2 vuoden jälkeen, tiedä miksi minut on palkattu. Onneksi olen raskaana ja kun pomo saa tietää, työsopimusta ei jatketa. Olen pysynyt palkkalistoilla liksan ja vauvahaaveen takia.

Vierailija kirjoitti:

Eräs koruliikeketju. Myyntilukujen perään kytättiin koko ajan - siis useita kertoja päivässä. Aina kun tuli joku ostamaan eurolla jotain, nousi oikein hikikarpalot otsalle kun tiesi miten se laskee myyntilukuja. Kaikille piti myydä väkisin lisätavaraa, myös lapsille ja asiakkaita piti kytätä selän takana jatkuvasti. Aivan uskomattoman ahdistava paikka, irtisanouduin kuukauden jälkeen tyhjän päälle, koska olin niin ahdistunut ennen töitä, töissä ja töiden jälkeen...

Ettei vaan olisi Glitter...? :D Siellä oli kyllä aika hurjaa. Joskus joku työkaveri onnessaan kertoi "hyvistä kaupoista" kun oli jollekin ihan sekaisin olleelle narkkariraukalle myynyt monella sadalla niitä krääsäkoruja. Ja lapsillekin tuputettiin ihan häpeämättä mahdollisimman paljon kamaa mukaan. On kyllä moraalisesti kohtuullisen kyseenalainen toi myyntikulttuuri siellä...

Yksi sana: Kerroshoito.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu! Teetettiin sellaisetkin työt mitkä ei missään tapauksessa kuuluneet avustajalle. Kun esim. olkapääni oli kipeä, sanottiin vaan v*ttumaisesti että "Eihän sua vaan satu?", ja pilkallinen nauru päälle!  Teetti töitä niin että taatusti meni joka ilta vähintään 15 min. ylitöiksi. Nyttemmin jo kuollut, mutta ei ole ikävä....Jostain kumman syystä!

Siis kuka on kuollut? Tekstistäsi ei selvinnyt. Tekstistäsi sain kuvan että sinä olet kuollut, tai että työpaikkasi on kuollut.

Ikea, ravintolapuoli. Pomo oli elämäänsä kyllästynyt narsisti, keski-ikäinen katkera täti-ihminen joka morkkasi nuoria tyttöjä minkä kerkesi. Palkka oli huono (kuten ravintola-alalla yleensäkin) ja kiire varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin mieletön kun kaikkien on saatana pakko jonottaa 30 minuuttia 3€ lihapullien takia ja valittaa ihmismäärästä, kuumuudesta ja henkilökuntavajeesta.. Taukoja sai pidettyä joskus ja jouluna ja niitäkin kellotettiin minuutin tarkkuudella. Vuoden kestin, masennuin, irtisanouduin työpaikkakiusaamisen takia (olin oikea pomon silmätikku) olin koko kesän ilman rahaa kun en karenssin takia niitä saanut. Söin kavereilla ja hain leipäjonosta. Luottotiedot meni ja niitä makselen edelleen :) heti kesän jälkeen sain uuden työpaikan jossa olen edelleen neljättä vuotta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten vaatekauppa. Hirveä ilmapiiri kuusi vakityöntekijää, joista viisi kiusasi nuorinta. Kävi hirveästi sääliksi sitä nuorinta, joka purki pahan olonsa minuun, koska olin harjoittelijana. Jokaista liikettä tarkkailtiin ja kun myymälä oli tyhjä, työ oli äärettömän tylsää hengareiden järjestelyä. Viimeisenä päivänä olin saanut kaikki 7000 henkaria järjestettyä sentin välein. Asiakkaana oli välillä täysiä kusipäitä ja tuli ihan suoraa haukkumista. Aina tuli valitusta, kuinka oli liian vähän myyntiä. Vähän oli vaikea myydä, kun ei ollut asiakkaita. Kassalla en saanut olla ilman kahta muuta työntekijää vieressä kyyläämässä. Jouduin myös silpomaan täysin käyttökelpoista vanhaa vaatetta ja kenkää kymmenien tuhansien eurojen edestä, se kirpaisi köyhänä opiskelijana.

H&M? :(

Itselle jäi vähän samat fiilikset töistä.

1.Kaikki työkaverit oli keskenään kavereita (käynyt samat peruskoulut = tunsivat toisensa monelta vuodelta + paljon yhteisiä tuttuja) Joten he juttelivat aina vain keskenään. Tunsin itseni ulkopuoliseksi koko työsuhteen ajan. Yhden työntekijän poikaystävä raivosi minulle kassalla kun en antanut henkkarialea suoraan, vaan kutsuin esimiehen paikalle. "Onko tässä nyt joku ongelma.. Kun TOI ei anna mulle alea.. " (En tiennyt miten alennus pitää lyödä kassaan, enkä tuntenut koko ihmistä.. ) Samaiset työkaverit ei jutellut minulle koskaan työajan ulkopuolella esim moikannut ruokakaupassa tms "Sori en huomannu" Jos varasin välillä vaatteita itselleni omalla nimellä kaappiin, jotkut palautti ne ihan tahallaan takaisin myymälään. Kun olisin oman työvuoron jälkeen halunnut ostaa ne, niin ne  oli "vahingossa" palautettu paikoilleen. 

2. Paskat tunnit. Joko monena päivänä 4 tuntia, tai sitten esim kaks 10-tunnin päivää peräkkäin. (Mikä tarkoittaa sitä että sinulla on 40min palkaton ruokatauko) Usein annettu vaan 4 tuntia, ja sitten soitettiin että voitko tulla aikaisemmin töihin/voitko jäädä vielä oman vuoron jälkeen. Tietenkään niistä ei saa mitään ylityölisiä vaan peruspalkan. Koko ajan oli laitettu liian vähän tunteja, suhteessa työmäärään.. Joten joka ikinen viikko joutui venymään. 

3. Pöly, sitä oli uskomattoman paljon.

4. Henkareiden laittaminen 1cm välein, jos liikkeessä oli hiljaista. (+ paitojen viikkaaminen levyllä huvikseen, että näyttäisi "kiireiseltä" paitapino on heti ruma, kun joku asiakas sitä käy kerran katsomassa) Koskaan ei kysytty että olisinko halunnut vaikka lähteä tunnin aikaisemmin, jos koko päivä oli ollut muutenkin hiljaista. 

5. Asiakkaat, etenkin reklamaatio tilanteissa. Ärsyttäviä oli teinilaumat, mitkä kävi välillä tahallaan sotkemassa ja jättämässä hirmuiset määrät tavaraa sovituskoppiin. Valittaa ei saanut, koska "sehän on sun työ siivota ne sieltä" Tai äidit pienten kullannuppujen kanssa, jotka saattoi vetäistä vaatteita lattialle, eikä tietenkään siivonnut niitä, saatikka komentanut lapsiaan.. Jotkut tuli jäätelöt kädessä kauppaan..

6. Myynnistä valittaminen, etenkin siitä jos en yrittänyt pakkomyydä jokaikiselle asiakkaalle jotain extratuotetta kassalta. Tai muuten vaan tuputtanut jotain. Luulin että olin töissä vaateliikeessä, en puhelinmyyjänä, mutta olin väärässä. 

Onneksi löysin uuden työpaikkan toiselta paikkakunnalta. Ei oo ikävä!

Kuulostaa eräältä Länsi-Suomessa olevalta (ei kovin iso kaupunki) henkkamaukalta. Siellä on vittumaiset vakkarit. Varsinkin tää yks pikkuneiti pushupeissaan joka vaan tiuskii ekstraajille..

Itä-suomessa olin itse, mutta kyllä oli aika pieni paikkakunta. Vakkarit oli juurikin myymäläpäällikön (ikää n.25v) kavereita. Antoi niille aina parhaat tunnit, ja menivät välillä yhdessä tauolle ja jättivät minut yksin myymälään. Muutenkin vietin kaikki tauot aina yksin. Välillä minut laitettiin alakerran varastoon purkamaan kuormaa.. Kun kaikki muut oli ylhäällä myymälässä. 

Meno oli kun jossain ylä-asteella, missä oli ne suositut ja vähemmän suositut tytöt. 

En voi suositella tätä vaateketjua kenellekään työpaikaksi, ellei..

1. Sinulla ole ennestään joku kaveri siellä töissä tai olet ollut ylä-asteella sitten se suosittu tyttö. Niin olet tottunut tuollaiseen liittoutumiseen ja selän puukotusmeininkiin.

2.Jos olet alle 25, voi paikka vielä toimia. Mutta jos ikää on lähempänä 30 tai sen yli, et varmasti tule viihtymään. Sillä työkavereistasi on suurin osa 18-22v. Keskustelun aiheet on yleensä sitä, mistä saa parhaat ripsipidennykset, mitä juodaan baarissa/laitetaan päälle baariin/olipa hirmuset kännit viime viikonloppuna tai jauhetaan siitä että olipa hyvän näköinen asiakas äsken. Mitään muita puheenaiheita ei ole.

Neveragain kirjoitti:

Ravintolatyöt alan isolla toimijalla. Joka paikassa aina liian pieni miehitys, koska "tehot". Yksi ihminen saa painaa hikihatussa tai muuten tulee sanomista. Aina pelkkää negatiivista palautetta, vaikka sait positiisen kirjallisen palautteen, saatiin sekin käännettyä negatiiviseksi. Tesiä noudatettiin vaihtelevasti. Viikonloppuvapaita saai ruinaaamalla ruinata, ja kovin työlästä niitä oli järjestää.

Jos teit hommat tunnollisesti, ripeästi ja parhaasi mukaan, toi esimies heti uutta nakkilistaa. Toisin kuin työnvieroksujat, jotka saivat hädin tuskin työvaatteet päälleen aamuisin. Mutta hehän olivat esimiehen kumminkaimansiskonlapset, joilta ei varsinaisesti odotettu mitään.

Jos et voinut tehdä 16 päivän työputkia tai 07.00-22.00 saikunpaikkausvuoroja, kostettiin se seuraaville työvuorolistoille.

Esimiehet huokaili päivät toimistossa ja valittivat kun on niin paljon hommaa. Kuitenkaan silloin, kun kassat tai keittiö tarvitsisi apua, ei voi tulla auttamaan.

Palkka oli tesin minimi, ja työsopimus/viikkotunnit pidettiin niin alhaisina, että kokemusvuosilisät ei nousisi käytännössä koskaan.

Työkaverit joko äärettömän hyviä tai täyspaskojaa, loppuajasta huononivat hurjasti.

Täsmälleen samanlaisia kokemuksia eräästä ketjuravintolasta. Voisi olla sama työpaikka kyseessä.

Se huoltoasema, jonka kyllä kaikki tietää. Nuoria kusetettiin oikeestaan kaikessa mahdollisessa. Esimiehellä pyöri vain kannattavuusluvut päässä eikä kertonut oikein mistään etukäteen. He myös tappelivat työterveyden kanssa niin et jäi saikut maksamatta työntekijöiltä. Kahvitauot jos piti yhteen pötköön tippui kummallisesti 4min pois. Myös vastaavat olivat ihan onnettomia ja et sai tehdä heidänkin työt kun olivat sauhuilla. Onneksi pääsin opiskelemaan ja pois sieltä!

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa tarinassa olisi ollut syytä ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin ja/tai liittoon. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain ottavat loparit eivätkä yritäkään parantaa asioita. Kiusaamistakaan ei pidä sietää, koska jos vain vaihtaa itse työpaikkaa, tulee tilalle uusi kiusattava entisellä työpaikalla.

Väärin toimivat ihmiset pitää laittaa kuriin, laki ja sopimukset ovat puolellanne. Ikinä ei pidä sietää epäasiallisuutta vain siksi, että on uusi tai nuori työntekijä tai kun ei ole parempaakaan paikkaan. Epäkohdista huomauttaminen ei ole irtisanomisperuste, ja jos saat potkut yrittäessäsi parantaa tilannetta, ei muuta kuin riitautus ja aikanaan oikeus tuomitsee vahingonkorvauksena laittomasta työsuhteen päättämisestä sinulle vuoden palkan.

Koska tiesin, että yksi rouva taisteli s vastaan yli 10 vuotta eikä mitään muutosta tapahtunut. Valtio on kuitenkin yrittäjän puolella. Myös esim tää keskon oikeudenkäynti, jossa työntekijä ei saanut vakinaistettua työsuhdetta eikä saanut tunteja joita pystyi tekemään. Niin mikä oli lopputulos työntekijä maksumieheksi...Usein myös kun se on itselleen väliaikaista niin ei jaksa lähtee tappelee ja kun ei kuulu liittoonkaa. Ja se joka valittaa saa esim rahat, mutta heti seuraavaa jo yritetään kusettaa. Eli pysyvää muutosta ei vaan tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvatarkastajana Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Palkka aivan onneton työaikoihin ja vastuuseen nähden, koko firma vilisi epäpäteviä pikkupomoja (muistaakseni yhdellä oli jonkinlaista koulutusta esimiestehtäviin) jotka kyykyttivät alaisiaan minkä ehtivät, osa pomoista ja kouluttajista eteni ilmiselvästi reittä pitkin, tauot oli vedetty niin hilkulleen ettei niitä käytännössä ollut ja täysi kusetus siitä, että vuoroja voisi toivoa/vaihtaa omien tärkeiden menojensa mukaan. Suurin osa asiakkaista suht vastahakoisia yhteistyöhön ja työkaverit tasoa exiä rannalla. Tuonne en mieli takaisin, edes tuplapalkalla. Onnea vaan sille joka tuonne joutuu.

Kyseessä tämä A:lla alkava firma, joka hoitaa suurinta osaa turvatarkastuksista nykyään? Itse jaksoin siellä juuri ja juuri vuoden. Harva jaksaakaan pidempään. Firman pomoilta tuli jatkuvasti kaikenlaisia lupauksia, mitkä eivät kuitenkaan koskaan pitäneet. Vapaatoiveet menivät harvoin läpi ja itse sai yrittää vaihdella vuoronsa. Palkat maksettiin väärin ja jatkuvasti jäi lisiä tulematta. Työajat olivat aivan syvältä... No, ei ole firman vika, että turvatarkastusta tarvitaan tiettyinä kellonaikoina, mutta työvuorolistat olivat harvoin kovin järkeviä. Sitten ne hyppyvuorot, joissa töitä oli ensin aamulla muutama tunti töitä, välissä muutama tunti tyhjää ja iltapäivällä taas töihin muutamaksi tunniksi...

Siinä firmassa kusee kaikki ja sitten ihmetellään, miksi työntekijöitä valuu koko ajan pois ja joudutaan kouluttamaan hirveästi uusia tilalle. Mutta meno on ollut sama jo vuosikaudet, eikä varmaan tule ikinä muuttumaan.

Juuri se. Ylempikin johto varmaan tolloja, kun eivät ymmärrä, että enemmän saisivat aikaan niitä haluamiaan säästöjä, kun panostaisivat töissä viihtyvyyteen ja työntekijöiden firmassa pitämiseen, eikä jatkuvasti uusien palkkaamiseen ja kouluttamiseen. Kerran jopa kuulin parin pikkupomon (vemmin) juttelevan jostain valittaneesta työntekijästä, että ihan sama jos lähtee, kun ensi viikolla tulee uudet. Kyllä tunsi itsensä niin arvostetuksi siinä firmassa!

Ja joo, työvuorolistat oli ihan täyttä pelleilyä, mutta ne nyt tekikin kone "eikä niihin voi vaikuttaa". Okei.

Olen jo maininnut ketjussa työpaikkani, mutta siellä tosiaan luottamusmies oli pahin kiusaaja. En uskalla mainita tässä yhteydessä mikä firma kyseessä, tunnettu yritys.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sana: Kerroshoito.

Sama. Minkä firman?

Täällä sol, saatanan aurinkoinen:)

Tiimari, päiväkoti, sairaalan päivystys

Neveragain kirjoitti:

Ikea, ravintolapuoli. Pomo oli elämäänsä kyllästynyt narsisti, keski-ikäinen katkera täti-ihminen joka morkkasi nuoria tyttöjä minkä kerkesi. Palkka oli huono (kuten ravintola-alalla yleensäkin) ja kiire varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin mieletön kun kaikkien on saatana pakko jonottaa 30 minuuttia 3€ lihapullien takia ja valittaa ihmismäärästä, kuumuudesta ja henkilökuntavajeesta.. Taukoja sai pidettyä joskus ja jouluna ja niitäkin kellotettiin minuutin tarkkuudella. Vuoden kestin, masennuin, irtisanouduin työpaikkakiusaamisen takia (olin oikea pomon silmätikku) olin koko kesän ilman rahaa kun en karenssin takia niitä saanut. Söin kavereilla ja hain leipäjonosta. Luottotiedot meni ja niitä makselen edelleen :) heti kesän jälkeen sain uuden työpaikan jossa olen edelleen neljättä vuotta :)

Mikä paikkakunta 😯

Eräs rahoitusyhtiö. Järjettömästi töitä minuuttiaikataululla suoritettavaksi, ja jatkuvasti kytättiin joka liikettä. Yksi narsistinen työntekijä piti itseään paikan pomona ja kiusasi järjestelmällisesti lähes kaikkia. Varsinainen pomo sitten haukkui päivittäin pystyyn, kun narsku oli ensin käynyt valehtelemassa hälle muiden olemattomista mokista.

Kehitysvammaisten asuntoryhmä. Kehitysvammaiset aivan ihania ja sympaattisia "erilaiset frendit" tapauksia. Esimies kuitenkin ailahtelevainen tuuliviiri ja tyhmä kuin saapas, suhtautui asukkaisiin ja näiden läheisiin epäluuloisesti ja vähätellen. Ottanut oikeaksi kädekseen harhaluuloisen ja pahaluontoisen lähihoitajan, jolle suotiin erityisvapauksia niin taukojen kuin työvuorojenkin suhteen, ja joka käytti työaikansa pääasiassa tupakalla ravaten ja muiden persoonaa ja työta arvostellen, perhe ja parisuhdeongelmiaan puiden ja kehitysvammaisia selän takana haukkuen. Toinen työkaveri pakkomielteinen ja neuroottinen vanhapiika, jonka mielessä pyöri lähinnä paikan kuviteltu epäsiisteys ja likaisuus ja halu desinfioida joka ikinen ovenkahva päivittäin, vaikka paikassa kävi ihan palkattu siivousfirmakin. Oikeita töitä ei tuntunut olevan tarpeeksi kaikille, joten työyhteisössä keskityttiin tyhjänpäiväisistä pikkuasioista valittamiseen, ja asiakkaiden pienten ongelmien turhanpäiväiseen paisutteluun ja uhkakuvien maalailuun.

Olin apulaisena eräässä golfkahvilassa/ravintolassa. Siellä esimiehenä oli kammottava limainen lähentelijä, joka tyyliin läpsäytti pyllyyn välillä, ja rasvaisempia juttuja saa hakea...Mies istui itse tuolilla ja antoi ohjeita jatkuvalla syötöllä. Taukoja ei ollut. Miestä kävi vuorotellen maksulliset (oletan, koska oli niin kammotus) naiset ja vaimo perheineen moikkaamassa.