Mikä on ollut kauhein työpaikkasi?

Oletkohan ollut samassa paikassa kuin minä? Kuulostaa nimittäin tutulta ja kylmä hiki nousee muistellessa :-/

quote=Vierailija]Kuinka saatoinkaan unohtaa työssäoppimiseni Steiner-päiväkodissa. Tuo on rehellisesti ainut työpaikka, johon olen joutunut menemään itkien. Henkilökunta oli ihan hirveää ja ideologiana steinerilaisuus oli ihan helvetinmoista hörhöilyä. En ole yhdessäkään päiväkodissa joutunut kohtaamaan niin häiriintyneitä lapsia, lasten vanhempia ja työntekijöitä. Touhu oli jotain niin erikoista, että välillä ei tiennyt että pitäisikö itkeä vai nauraa. Paikkaan tuli pitkän matkan päästä kerran viikossa joku hörhömummo pitämään eurytmiahömpötystä, ja niitä loruja en pysty valitettavasti varmaan ikinä unohtamaan. Harjoittelijana kelpasin lähinnä kuuraamaan vessoja joillain ihme luomupesuaineilla. Imuria sentään sai käyttää mattojen puhdistukseen. Kerran erehdyin ottamaan kymmenisen minuuttia omaa aikaa, kun tarkistuslaskin tekemiäni tuntimääriä. Eiköhän siitäkin saanut heti kotkotukset niskaan ja komennuksen siivoamaan. Harjoittelun jälkeen näin yhden työntekijöistä ruokakaupassa ja sain paniikkikohtauksen ensimmäistä kertaa vuosiin.[/quote]

Kertokaa tarkemmin, mitä asiaa poistetuissa viesteissä on ollut.

Ehkä uusi yritys menee läpi paremmin.

Omat kokemukseni yhdistyksistä, tai siis yhdistysten ylläpitämistä työpaikoista ovat ikävimpiä. Pahin oli se, jossa valtaa käytti diktaattori, joka valitsi itse johtokunnat mieleisikseen.

Pakko tulla komppaamaan kaikkia tyytymättömiä Lidliläisiä. Sieltä olisi mulle myös ensi kesäksi lähes varma työpaikka, mutta päätin juuri että olen mielummin vaikka koko kesän ilman työtä kun palaan sinne helvettiin ahdistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa tarinassa olisi ollut syytä ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin ja/tai liittoon. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain ottavat loparit eivätkä yritäkään parantaa asioita. Kiusaamistakaan ei pidä sietää, koska jos vain vaihtaa itse työpaikkaa, tulee tilalle uusi kiusattava entisellä työpaikalla.

Väärin toimivat ihmiset pitää laittaa kuriin, laki ja sopimukset ovat puolellanne. Ikinä ei pidä sietää epäasiallisuutta vain siksi, että on uusi tai nuori työntekijä tai kun ei ole parempaakaan paikkaan. Epäkohdista huomauttaminen ei ole irtisanomisperuste, ja jos saat potkut yrittäessäsi parantaa tilannetta, ei muuta kuin riitautus ja aikanaan oikeus tuomitsee vahingonkorvauksena laittomasta työsuhteen päättämisestä sinulle vuoden palkan.

Totta. Mä en kertonut kenellekään, koska jouduin asumaan isäni kanssa saman katon alla. Ihan hirveetähän se oli kotonakin ja lopulta pääsin avohuollon lastensuojelupaikkaan asumaan. Meneppä siinä sitten kertomaan viranomaisille, että hei, isä teettää lapsityövoimaa riistopalkalla, liiallisilla tunneilla huonoissa työoloissa ja maksaa reilusti alle minimin palkkaa, josta joudun maksamaan omat ruokani. Kun olivat ennenkin saaneet viranomaiset uskomaan, että minä vain valehtelin (mm. siitä, että en saanut kotona syödä lämmintä ruokaa eikä aina ollut leipääkään syötäväksi). Samalla kaikki muut työntekijät sanoivat, että muuten tekisivät lastensuojeluilmoituksia, mutta heillä on asuntolainat ja perheet. Että elämä romahtaisi, jos menisi talo ja talous alta. Olisin ollut heidän mielestään syyllinen heidän työttömyyteensä, jos olisin kenellekään kertonut. Ja plussana isä olisi hakannut tuon jälkeen varmaan hengiltä.

T. Se isällään lapsesta asti työskennellyt

Amk, hallinnon puoli. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nykyinen työ. Itse työ on ihan jees, mutta se sosiaalisuuden ja verkostoitumisen korostaminen ahdistaa. Onnistumisista pitäisi laittaa selfie Intraan ja Twitter aktiivisuutta korostetaan. Asiakkaita olisi hyvä haalia myös vapaa-alalla facebookissa ja twitterissä, seurata aktiivisesti somea jos asiakkailla on ongelmia. Ihan kamalaa tekopirteyttä vaaditaan koko ajan, ei riitä että tekee päätyönsä hyvin ja tunnollisesti. Ei tämä varmasti pelkästään minun työpaikan ongelma ole, mutta ahdistaa silti. Tuntuu että tämmöinen epäsosiaalinen ei-someaktiivi on yhteiskunnassa kohta ihan hyödytön.

Oon ihmetellyt, miksi esim carlingsin työntekijät mainostaa firman aleja ja uutuuksia omilla henkilökohtaisilla sometileillään omalla vapaa-ajallaan. Siis se palkkahan on riistoa jo itsessään, saati että vielä vapaalla mainostaisi ilman palkkaa... olen tähän asti luullut, että ovat höpsöjä tyttöjä ja tekevät sitä silkkaa bimbouttaan, mutta nyt alan epäillä että työpaikalta on tuohon hullun touhuun oikein käsketty. Hrrrr.

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen osa-aika töissä eräässä kahvilaketjussa (opiskelijana), ja ja tein koeajan eräässä toisessa pisteessä kuin missä nyt olen. Itse työstä olen tykännyt koko ajan, mutta koeaikani työkaverit olivat järkyttäviä.

Minulle tehtiin heti ensimmäisen viikon aikana selväksi, etten ollut tervetullut heidän työporukkaansa. Tuossa paikassa oli siis viisi suunnilleen ikäistäni tyttöä, jotka kaikki olivat olleet työssä vähän kauemmin. Sain heiltä osakseni mm. ristiriitaisia työohjeita, tiuskimista, naurua ja asiakkaiden edessä nöyryyttämistä. Aluksi yritin tutustua tyttöihin, mutta minulle ei pahemmin vastailtu, vaikka he jutustelivat kyllä keskenään töiden lomassa. Lopulta luovutin ja päätin keskittyä vain työhön. Sitten sainkin koeajan jälkeen noottia, että "sosiaaliset taitoni ovat puutteelliset".

No, vaihdoin tosiaan työpistettä ja siellä oli heti paljon mukavampaa. Uudet työkaverit juttelivat kanssani normaalisti ja minut otettiin heti mukaan myös vapaa-ajan rientoihin. Itse työkin alkoi tuntua heti paljon mukavammalta, kun sain inhimillistä kohtelua.

Ylipäätään taitaa olla että valtaosa ketjujen ylikiireisistä alimiehitetyistä paikoista ravintola-alalla ovat potentiaalisesti juuri opiskelijoille ja tuuraajille ym. täysin perseestä. Ei ehditä perehdyttää, jätetään työpisteelle kylmiltään ja vittuillaan ja huokaillaan kun uusi kysyy neuvoa. Kuvioon kuuluu että kiireinen vakkari tulee paikalle, käskee väistymään ("Tämä on paljon nopeampaa kun teen tämän itse") ja mielistelee asiakkalle joka kiittelee miten hyvä kun asia nyt hoituu. Aargh!! Kaiken joutuu oppimaan kantapään kautta.

Kasvattaa tietysti luonnetta, mutta.. Kun sen voisi tehdä kaikkia hyödyttävällä tavalla!

Opiskelijat itse ottaisin hiljaisempiin vuoroihin alkuun jotta työ lähtee liikkeelle ja ilmapiiri on mukavampi yleisesti ottaen.

Omat kauhutyöpaikkakokemukset ovat liikenneasemilta ja myös opiskelijana ja tarvittaessa töihin kutsuttavana heittopussina. Onneksi ei tarvinnut jäädä ko. paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H&M? :(

 3. Pöly, sitä oli uskomattoman paljon.

Olen asiakkaana miettinyt, miksi henkkamaukat ovat niin uskomattoman pölyisiä? Mistä se tulee ja mistä se johtuu?

Vuosia sitten tuli dokkari, jossa oli työkyvyttömäksi joutunut henkkamaukan myyjä. Oli sairastunut siitä myrkyllisestä vaatepölystä. Halpavaatteiden värit on myrkyllisiä ja niissä käytetty puuvilla on kyllästetty torjunta-aineilla. 

Yksityinen terveyspalvelujen tuottaja. Salassapitovelvollisuuden takia en voi kertoa yksityiskohtia, mutta oli törkeä paikka. Työntekijävaihtuvuuden perusteella en ole ainoa, joka näin koki. 

Slogan paljastaa firman. Ei yllätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten vaatekauppa. Hirveä ilmapiiri kuusi vakityöntekijää, joista viisi kiusasi nuorinta. Kävi hirveästi sääliksi sitä nuorinta, joka purki pahan olonsa minuun, koska olin harjoittelijana. Jokaista liikettä tarkkailtiin ja kun myymälä oli tyhjä, työ oli äärettömän tylsää hengareiden järjestelyä. Viimeisenä päivänä olin saanut kaikki 7000 henkaria järjestettyä sentin välein. Asiakkaana oli välillä täysiä kusipäitä ja tuli ihan suoraa haukkumista. Aina tuli valitusta, kuinka oli liian vähän myyntiä. Vähän oli vaikea myydä, kun ei ollut asiakkaita. Kassalla en saanut olla ilman kahta muuta työntekijää vieressä kyyläämässä. Jouduin myös silpomaan täysin käyttökelpoista vanhaa vaatetta ja kenkää kymmenien tuhansien eurojen edestä, se kirpaisi köyhänä opiskelijana.

H&M? :(

Itselle jäi vähän samat fiilikset töistä.

1.Kaikki työkaverit oli keskenään kavereita (käynyt samat peruskoulut = tunsivat toisensa monelta vuodelta + paljon yhteisiä tuttuja) Joten he juttelivat aina vain keskenään. Tunsin itseni ulkopuoliseksi koko työsuhteen ajan. Yhden työntekijän poikaystävä raivosi minulle kassalla kun en antanut henkkarialea suoraan, vaan kutsuin esimiehen paikalle. "Onko tässä nyt joku ongelma.. Kun TOI ei anna mulle alea.. " (En tiennyt miten alennus pitää lyödä kassaan, enkä tuntenut koko ihmistä.. ) Samaiset työkaverit ei jutellut minulle koskaan työajan ulkopuolella esim moikannut ruokakaupassa tms "Sori en huomannu" Jos varasin välillä vaatteita itselleni omalla nimellä kaappiin, jotkut palautti ne ihan tahallaan takaisin myymälään. Kun olisin oman työvuoron jälkeen halunnut ostaa ne, niin ne  oli "vahingossa" palautettu paikoilleen. 

2. Paskat tunnit. Joko monena päivänä 4 tuntia, tai sitten esim kaks 10-tunnin päivää peräkkäin. (Mikä tarkoittaa sitä että sinulla on 40min palkaton ruokatauko) Usein annettu vaan 4 tuntia, ja sitten soitettiin että voitko tulla aikaisemmin töihin/voitko jäädä vielä oman vuoron jälkeen. Tietenkään niistä ei saa mitään ylityölisiä vaan peruspalkan. Koko ajan oli laitettu liian vähän tunteja, suhteessa työmäärään.. Joten joka ikinen viikko joutui venymään. 

3. Pöly, sitä oli uskomattoman paljon.

4. Henkareiden laittaminen 1cm välein, jos liikkeessä oli hiljaista. (+ paitojen viikkaaminen levyllä huvikseen, että näyttäisi "kiireiseltä" paitapino on heti ruma, kun joku asiakas sitä käy kerran katsomassa) Koskaan ei kysytty että olisinko halunnut vaikka lähteä tunnin aikaisemmin, jos koko päivä oli ollut muutenkin hiljaista. 

5. Asiakkaat, etenkin reklamaatio tilanteissa. Ärsyttäviä oli teinilaumat, mitkä kävi välillä tahallaan sotkemassa ja jättämässä hirmuiset määrät tavaraa sovituskoppiin. Valittaa ei saanut, koska "sehän on sun työ siivota ne sieltä" Tai äidit pienten kullannuppujen kanssa, jotka saattoi vetäistä vaatteita lattialle, eikä tietenkään siivonnut niitä, saatikka komentanut lapsiaan.. Jotkut tuli jäätelöt kädessä kauppaan..

6. Myynnistä valittaminen, etenkin siitä jos en yrittänyt pakkomyydä jokaikiselle asiakkaalle jotain extratuotetta kassalta. Tai muuten vaan tuputtanut jotain. Luulin että olin töissä vaateliikeessä, en puhelinmyyjänä, mutta olin väärässä. 

Onneksi löysin uuden työpaikkan toiselta paikkakunnalta. Ei oo ikävä!

Kuulostaa eräältä Länsi-Suomessa olevalta (ei kovin iso kaupunki) henkkamaukalta. Siellä on vittumaiset vakkarit. Varsinkin tää yks pikkuneiti pushupeissaan joka vaan tiuskii ekstraajille..

Erään pienen kunnan sosiaalitoimisto. Olin aivan järkyttynyt kuinka kateellisia ja pahantahtoisia aikuiset ihmiset voivatkaan olla. Jokaisen työviikon jälkeen itkin koko automatkan kotiin. En ihmettelee yhtään, että paikan henkilökunnassa oli suuri vaihtuvuus.

Hesburger, muutama Turun ja lähiympäristön toimipiste. Työpaikkakiusaamisen ammattilaisia. Huonolla palkalla huonoa kohtelua. Salmelan rouva pahin kaikista, nuorten sadistinen kyykyttäjä. En edes nykyään sylje Hesburgeriin päin. Yök!

Vierailija kirjoitti:

Kauppa.

Niin hirveää oli lopulta siellä olla, että irtisanoutumisen jälkeenkin ahdistaa ajatellakaan koko paikkaa, vaikka tietääkin ettei (onneksi!) tarvitse enää koskaan yhtäkään vuoroa tehdä.

Asiakkaat olivat mukavia, mutta johto ja henkilökunta teki sen ahdistavuuden. Muutenkin vähäinen henkilökunta ja iltavastaavat viettivät iltavuorot kahvihuoneessa keskenään rupatellen ja mikäli soitti, että tarvitaan myymälän puolella, niin tultiin niin puhisten ja v*ttuuntuneena kun kehdataan häiritä.

Ja myymälässä tietty kiire, kassalla sai kurat niskaansitten  siitäkin ettei myymälän puolelta juuri myyjiä löytynyt.

Myös terve järki puuttui ihan täysin. Kerran hoidin yksin kassaa ja jonossa oli valhetelematta 30+ ihmistä. Yritin soittaa osastoille, mutta kaikilta tuli ylimielinen "en pääse!" -vastaus pyyntöihin tulla purkamaan jonoja.  Kaiken huipuksi yksi osastovastaava käveli kassan ohi ja huikkasi ohimennessään, että purapa nuo karkit sitten kun oot jonon hoitanut -.-

Silloin kyllä sain sympatiaa jo asiakkailtakin, että hemmetti mitä perseilyä. Se kyllä pelasti sen hetken, että oli niin ihania ihmisiä siinä jonossa.

Prisma? Siellähän ei näe käytävillä ketään ja kassalla on parhaimmillaan pari työntekijää purkamassa jonoja.

Mä olen ruokapalvelutyöntekijänä kunnalla. Samoja kokemuksia kuin muillakin täällä. Yks vakkari on työkaverina ja perjantaina alkoi sillä piilovinkuminen ja kitinä. Esimiehet tulivat yksi päivä töihin kun oli terveystarkastus ja painoimme tk:n kanssa hulluna hommia. Nämä kahvittelivat ja kikattelivat...terveystarkastuksen aikaan he vain seisoskelivat. Yksityisellä pomotkin kehtaavat alentua tarjoilemaan, mutta eivät nämä tyhjäntoimittajat. Meillä kun se työkaveri tekee ne tilauksetkin...vihaan naisvaltaisia työpaikkoja.

Juu ja lakisääteiset tauot jäävät pitämättä ja työaika venyy usein. Saatan päästä vakkariksi, mutta en tiedä haluanko.

Jakelin lapsuuteni heräte lehtiä kerrostaloihin. Joskus jos jakoi lähemmäs 10 000 sai palkkioksi lakun tai omenan. Samoin vein ison kuormalavallisen halkoja liiteriin ja kiitoksena sain karkkiaskin. Marjoja sai syödä muutaman kourallisen, keräämäänsä ampärillistä kohti. Paska diili. Lapsityövoima toimi meillä sijoitetuilla lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Erään operaattorin puhelinasiakaspalvelu. Suljettujen maksutelevisiopalvelujen tms. takia raivoaviin asiakkaisiin pystyi suhtautumaan aika kevyestä (asiakkaan oma vika jos lasku on 1,5 kuukauden kuluttua eräpäivästä vielä maksamatta), mutta työntekijöiden kyttääminen oli väsyttävää. Ruokatauko oli 30 min, mikä käytännössä tarkoitti, että omalla paikalla oli oltava hyvissä ajoin ennen tauon loppumista, jotta puhelin käynnistyi tasan sillä sekunnilla, kun tauko loppui. Eräs tiimiläinen sai haukut, kun taukonsa kesti yhden kerran 31 min.

Lyhyetkin vessatauot kellotettiin sekuntien tarkkuudella. Vastaanotettujen puheluiden määrää seurattiin ja jos päivässä ei ottanut vähintään 35 puhelua vastaan, niin toruja tuli. Eli jos kohdalle sattui Marketta 76 v, joka ei erottanut hiirtä ja näyttöä toisistaan, eikä siksi saanut nettiä toimimaan, niin kivat.

Jokaiselle asiakkaalle piti tuputtaa lisätuotteita. Jos asiakas esim soitti toimimattoman netin takia, niin hänelle olisi pitänyt ongelman ratkaisemisen lisäksi myydä 100 maksukanavapakettia, viisi puhelinliittymää ja lapsille tikkarit päälle. Tai jos saattohoitoon joutuva mummo soitti irtisanoakseen kanavapakettinsa, niin ei olisi saanut antaa irtisanoa, vaan olisi pitänyt myydä laajempi kanavapaketti.

Muiden työntekijöiden virheistä piti kieliä erillisen järjestelmän kautta. Esimies huusi jos teki virheitä (vaikka ne olisi pystynyt korjaamaan ihan helposti). Meidän tiimillä oli myös erillinen chat-keskustelu, jossa haukuttiin muita työntekijöitä. Etenkin uusia.

Porukka oli myös muuten aika ikävää. Muista puhuttiin paskaa, uusille ei puhuttu ellei ollut ihan pakko, uusille ei vastattu jos kysyivät neuvoa jne. Lähdin lätkimään just ennen koeajan loppua. Elämäni toistaiseksi ainoa vakituinen työsuhde....

Tämä voisi olla minun kirjoittamani, paitsi firma oli call center matkailualalla. Vessataukoja kytättiin ja jos päivittäinen vessa-aika oli yli 5 minsaa niin joutui pomon juttusille. Valituksia tuli, jos asiakkaiden kanssa meni liikaa aikaa eli yli 400 sekuntia keskimäärin. Itse sain valituksia kun olin liian tehokas ja puhelut oli liian nopeita eli alle 330 sekuntia.. Asiakastyytyväisyys oli mulla huipussaan, mutta kun jostain piti valittaa niin se oli tuo puhelun keskimääräinen kesto. Esimies oli aivan täysi kusipää. Saattoi kommentoida negatiivisesti ulkonäköä. Tiimissämme oli eräs lihavahko mies, joka otti 2 kaurakeksiä jonkun toisen syntymäpäivänä. Esimies haukkui pullukaksi kaikkien edessä kahvihuoneessa...

Eräs siivousfirma, jossa olin viettämässä välivuotta. Kaksi paikan työntekijää pitivät mykkäkoulua toisilleen. Hyvin kiusallista istua tauolla kun toinen näistä sanoo jotain ja sitten tämä joka oli aloittanut koko mykkäkoulun joko puhui päälle tai vaihtoi puheenaihetta kohdistaen puheen minulle, nuorelle tytölle joka ei tiennyt miten reagoida. Sain kuulla selän takana syyn tuolle riidalle ja oli todella naurettava. Pomo ei puuttunut mitenkään vaan sanoi, että pitää heidän kahden selvittää tuo riita. Eipä siitä tullut mitään kun toinen ei sano mitään.

Työolot ovat olleet parissa paikassa kehnommat noin niinkuin muuten. Silti voiton vie tämä paikka, jossa yhteishenki ei pelannut ja työilmapiiri oli ihan karmea.

Vierailija kirjoitti:

Aika monessa tarinassa olisi ollut syytä ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin ja/tai liittoon. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain ottavat loparit eivätkä yritäkään parantaa asioita. Kiusaamistakaan ei pidä sietää, koska jos vain vaihtaa itse työpaikkaa, tulee tilalle uusi kiusattava entisellä työpaikalla.

Väärin toimivat ihmiset pitää laittaa kuriin, laki ja sopimukset ovat puolellanne. Ikinä ei pidä sietää epäasiallisuutta vain siksi, että on uusi tai nuori työntekijä tai kun ei ole parempaakaan paikkaan. Epäkohdista huomauttaminen ei ole irtisanomisperuste, ja jos saat potkut yrittäessäsi parantaa tilannetta, ei muuta kuin riitautus ja aikanaan oikeus tuomitsee vahingonkorvauksena laittomasta työsuhteen päättämisestä sinulle vuoden palkan.

Minä en aikanaan ottanut yhteyttä mihikään siksi, että kyseessä oli pieni perheyritys. Asioiden parantuminen olisi ollut hyvin epätodennäköistä, koska aina oli tehty niin kuin oli tehty ja totta kai ihmiset, jotka olivat sukulaisia keskenään, vetivät yhtä köyttä. Siellä myöskään harvalla oli kokemusta muualta kuin siitä pikkupuljusta, joten osa laittomuuksista ja epäkohdista johtui siitäkin, että ei muusta tiedetty eikä osattu ottaa selville asioita. Muutaman kerran yritin rakentavasti sanoa epäkohdista, mutta sekin kilpistyi pomon asenteeseen "alatko sä arvostella mun johtamista?". Työpaikalla ei tietenkään ollut luottamusmiestä ja jos olisin ottanut jonnekin muualle yhteyttä niin sen jälkeenhän vasta olisikin ollut vittumaista olla siellä töissä.  Eikä sinne kukaan mistään ulkopuolelta olisi tullut valvomaan parantuvatko asiat oikeasti vai eivät. Katsoin parhaaksi lähteä, kun määräaikainen sopimukseni loppui, vaikka sopimustani olisi jatkettu. En ala miksikään maailmanparantajaksi oman mielenterveyteni kustannuksella.

Jakelin lapsuuteni heräte lehtiä kerrostaloihin. Joskus jos jakoi lähemmäs 10 000 sai palkkioksi lakun tai omenan. Samoin vein ison kuormalavallisen halkoja liiteriin ja kiitoksena sain karkkiaskin. Marjoja sai syödä muutaman kourallisen, keräämäänsä ampärillistä kohti. Paska diili. Lapsityövoima toimi meillä sijoitetuilla lapsilla.

ABC nelostien varrella. Koskaan ei tarpeeksi porukkaa töissä ja kassoilta jonot ovelle asti. Samalla luutulla vessat, keittiö ja sali, hyhhyh. Myös työilmapiiri sitä luokkaa että jäi kesätyö viimeiseksi tuossa ketjussa, selkeä nokkimisjärjestys ja kirosanat huudettiin keittiössä niin, että kuuluu kassalle asti. Tästä tosin muutama vuosi aikaa, en tiedä mikä meno on nyt. 

Operaattorilla töissä ollut jatkaa. Vaikka paskinta oli kyttäys ja mulkut esimiehet, niin hankalat asiakkaat ei varsinaisesti tehneet työstä miellyttävämpää. Tässä muutamia esimerkkejä:

1. Pena 50-v ei ole maksanut maksukanavalaskuaan, vaikka eräpäivästä on jo 1,5 kk, joten palvelu on suljettu. Pena soittaa huutaen ja kiroillen aspaan, ja puhelimeen vastannut on syypää. Kerran vaan on vähän mennyt eräpäivän yli (=laskua ei ole kertaakaan maksettu ihan ajoissa). Palvelut on saatava auki asap. Kun kerrotaan, että se maksaa, niin voi sitä huutoa. Minä en työntekijänä kuitenkaan saanut poiketa säännöistä.

2. Mies soittaa vaimon nimissä olevan nettiliittymän laskusta. Kun hän saa kuulla, että ilman valtakirjaa vain liittymän omistaja voi tehdä muutoksia/ hänelle voidaan antaa tietoja, niin alkaa huuto. Kun miehen tililtä ne laskut on aina maksettu, niin kyllä hänellä on oikeus tietää. Ilman valtakirjaa vaan ei ole, hanki sellainen äläkä syytä aspan työntekijää, joka ei voi joustaa säännöistä oman työpaikkansa menettämisen pelossa.

3. Kaupungissa x on menossa laajat kaapeliverkon parannustyöt ja niistä on tiedotettu hyvissä ajoin. Asiakas soittaa asiaan ja huutaa, koska ei pystykään tekemään kotona töitä, kun netti on poikki taas. Menettää rahaakin koko ajan. Niin no, minkä aspan tyttö sille voi?

4. Ylipäätänsä se, että puhelimen välityksellä voi kohdella toista miten huvittaa. Aspan työntekijät ovat automaattisesti idiootteja, eikä heidän ohjeitaan (esim vianselvitystä tehdessä) tarvi noudattaa. Huutaa voi luuriin sielunsa kyllyydestä ja haukkua toisia.