Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos saisit valita missä ajassa ja paikassa eläisit ja missä sosioekonomisessa statuksessa, niin mitä valitsisit?
22.09.2016 |
Itse eläisin 1800-luvun aatelisneitona englannin kartanoissa Ylpeys ja ennakkoluulon tyyliin. Liihottelisin linnan tiluksilla pitkässä valkeassa mekossa ja vilkuilisin komeita aatelismiehiä upeissa tanssiaisissa. Joisin teetä pikkurilli pystyssä ja nauttisin musiikista, teatterista, oopperasta ja kuvataiteesta.
Niin ja tässä haaveilussa ei tarvitse ottaa realiteetteja huomioon, joten älkää jupisko 1800-luvun sovinismista tai yhteiskunnan epäkohdista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin arkkitehti joka suunnittelee hullunkurisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kotinani olisivat kahvilat, kapakat, kylpylät ja ykkösluokan junanvaunut Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Sveitsissä jossa vietän aikaani muiden hurahtaneiden taiteilijoiden, tiedemiesten ja filosooffien kanssa ja joku femme fatale olisi kanssa kuvioissa. Mulla olisi perhe kanssa ja lähettäisin sille rahaa jos sitä on.
Oletko mies vai nainen :D
No mies tottakai!
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.
Sama minulla :D (Olen siis se, joka alun perin kysyi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin nykyajassa Hiltonin perheen nuorin sisko ja asuisin Hamptonsin alueella ja pitäisin makrobioottista ravintolaa ja kuntosalia ja aromaterapiahuonetta. En haluaisi asua ajalla ennen antibiootteja ja modernia hammaslääketiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Eläisin varmaan nykyajassa ja olisin kaunis saudi arabialainen prinsessa.
Ja katselisit kuinka päitä toriaukiolla katkaistaan ja kuinka ne miekan sivalluksesta kopsahtavat sinne aukiolle.Naisten kivityksiä olisi tarjolla sinulle siellä nähtäväksesi ja viihteeksesi, jos elämäsi palatsissa tuntuisi liian tylsältä. Ehkä joku mies siellä palatsissa suostuisi saattamaan sinua joskus uloskin sieltä aina joskus . Mahdollista kauneuttasi ei kyllä monikaan koko elämäsi aikana näkisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin arkkitehti joka suunnittelee hullunkurisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kotinani olisivat kahvilat, kapakat, kylpylät ja ykkösluokan junanvaunut Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Sveitsissä jossa vietän aikaani muiden hurahtaneiden taiteilijoiden, tiedemiesten ja filosooffien kanssa ja joku femme fatale olisi kanssa kuvioissa. Mulla olisi perhe kanssa ja lähettäisin sille rahaa jos sitä on.
Oletko mies vai nainen :D
No mies tottakai!
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.
Mikäs siinä, ainakin se nykymeiningin voittaisi. Ajatella istua jossain Prahan tai Wienin kaffilassa Kafkan, Freudin ja Mata Harin kanssa.Tai patikoimassa vuoristokylissä vaikkapa Monte Veritán "nudistileirillä" Leninin ja Isadora Duncanin kanssa!
Haluaisin olla Sepi Kumpulainen Dippadain läpimurron aikoihin. Olisi upeaa soittaa täydelle Stadikalle ja antaa kyytiä kuumille mallipimuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin arkkitehti joka suunnittelee hullunkurisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kotinani olisivat kahvilat, kapakat, kylpylät ja ykkösluokan junanvaunut Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Sveitsissä jossa vietän aikaani muiden hurahtaneiden taiteilijoiden, tiedemiesten ja filosooffien kanssa ja joku femme fatale olisi kanssa kuvioissa. Mulla olisi perhe kanssa ja lähettäisin sille rahaa jos sitä on.
Oletko mies vai nainen :D
No mies tottakai!
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.
Mikäs siinä, ainakin se nykymeiningin voittaisi. Ajatella istua jossain Prahan tai Wienin kaffilassa Kafkan, Freudin ja Mata Harin kanssa.Tai patikoimassa vuoristokylissä vaikkapa Monte Veritán "nudistileirillä" Leninin ja Isadora Duncanin kanssa!
Niinpä! Ja silloin oli varmaan sellaista tunnetta, että koko maailma oli avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
Haluaisin asua cornwallissa 1700-luvun jälkipuoliskolla aivan tietystä syystä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohtorin matkassa läpi aikojen ja paikkojen sinisellä poliisiboxilla.💫
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin asua cornwallissa 1700-luvun jälkipuoliskolla aivan tietystä syystä :-)
Harrastaako tuo tietty syy mahdollisesti viikatteen heiluttelua ilman paitaa..?
I hear you, sister :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikaudella raavaiden karvaisten urosten hässimänä... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin asua cornwallissa 1700-luvun jälkipuoliskolla aivan tietystä syystä :-)
Harrastaako tuo tietty syy mahdollisesti viikatteen heiluttelua ilman paitaa..?
I hear you, sister :D
Hahaa, brother pikemminkin. Olen mies. Minulla on asiaan kielitieteellinen mielenkiinto. 1300-luvulta lähtien englanti oli hitaasti tunkenut niemeä pitkin edemmäksi ja siinä vaiheessa lopulta oli yksi ainoa korninkielinen äidinkielinen puhuja dolly penreath jäljellä. Hänen viimeiset sanansa olivat korniksi sanottu Minä en tahdo puhua englantia. Sen sanottuaan hän kuoli ja samalla koko kieli kuoli. Olisin halunnut tuntea hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis Lady -20luvun Englannissa. Asuisin arvostetussa maalaiskartanossa, mutta viettäisin paljon aikaa Lontoon seurapiireissä, Jazz-klubeilla ja mulla olis paljon ihailijoita ja kosiskelijoita.
Olisin sama kuin ap, mutta häiritsee liikaa sen aikainen suuhygienia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin asua cornwallissa 1700-luvun jälkipuoliskolla aivan tietystä syystä :-)
Harrastaako tuo tietty syy mahdollisesti viikatteen heiluttelua ilman paitaa..?
I hear you, sister :D
Hahaa, brother pikemminkin. Olen mies. Minulla on asiaan kielitieteellinen mielenkiinto. 1300-luvulta lähtien englanti oli hitaasti tunkenut niemeä pitkin edemmäksi ja siinä vaiheessa lopulta oli yksi ainoa korninkielinen äidinkielinen puhuja dolly penreath jäljellä. Hänen viimeiset sanansa olivat korniksi sanottu Minä en tahdo puhua englantia. Sen sanottuaan hän kuoli ja samalla koko kieli kuoli. Olisin halunnut tuntea hänet.
Haha! :D No, voisi sanoa, että minullakin oli kielitieteellinen mielenkiinto 1700-luvun Cornwalliin, mutta ehkä hieman fyysisemmällä ja konkreettisemmalla tasolla...
Täytyy tunnustaa, että en tiedä kornin kielestä oikeastaan mitään muuta kuin että sellainen on joskus ollut olemassa. Miten sitä osattiin yleisesti tuohon aikaan eli olisitko kyennyt kuinka hyvin kommunikoimaan Dollysi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin arkkitehti joka suunnittelee hullunkurisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kotinani olisivat kahvilat, kapakat, kylpylät ja ykkösluokan junanvaunut Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Sveitsissä jossa vietän aikaani muiden hurahtaneiden taiteilijoiden, tiedemiesten ja filosooffien kanssa ja joku femme fatale olisi kanssa kuvioissa. Mulla olisi perhe kanssa ja lähettäisin sille rahaa jos sitä on.
Oletko mies vai nainen :D
No mies tottakai!
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.
Mikäs siinä, ainakin se nykymeiningin voittaisi. Ajatella istua jossain Prahan tai Wienin kaffilassa Kafkan, Freudin ja Mata Harin kanssa.Tai patikoimassa vuoristokylissä vaikkapa Monte Veritán "nudistileirillä" Leninin ja Isadora Duncanin kanssa!
Niinpä! Ja silloin oli varmaan sellaista tunnetta, että koko maailma oli avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
Oli ehkä joillekin,ja ehdottomasti oli jollekin etuoikeutetulle luokalle siihen aikaan,mutta aika saneltu olisi elämänkulkusi jo lapsena ollut, jos olisit sattunut syntymään johonkin hiilikaivostyöläisten perheeseen ja sukuun,jotka olisivat tehneet sitä miehet tehtaissa jo sukupolvien ajan.
Jos olisit sattunut olemaan poikalapsi, niin jo 12-vuotiaana olisit saanut isäsi apuna siellä kaivoksessa ,vaarallisissa ja mitä epäterveellisimmissä olosuhteissa aloittaa ne 12 tuntia kestävät työvuorosi,kuten isäsikin , maan uumenissa hikisenä raataen.
Joskus ollessasi 18-vuotias olisikin sitten alkanut se ensimmäinen maailmansota ja koska olisit nuorena voimakkaana kaivospoikana (tough miner's lads) tietenkin enemmän kuin haluttu maasi uljaisiin sotavoimiin, niin sinähän liittyisit niihin (sillä taustasi eritoten) jopa mielelläsi.
Jos olisit vaikka Walesilainen kaivospoika,olisit päässyt/joutunut Britannian nk. siirtoarmeijan joukkoihin . Intoa puhkuen ja laulaen poikien kanssa matkalla rintamalle junanvaunussa , jonkun huuliharpun ja pikkubanjon säestyksellä 'It's a Long Way to Tipperarya' laulaen ,ylläsi joku 'Kings Own Fusiliers' joukko-osaston komea univormu....
Kohtalosi saattaisit tavata jo kuuluisan Sommen taistelun ensimmäisenä päivänä, tai siinä hyökkäyksessä siellä ,jossa yhtenä päivänä menehtyi n.50.000 brittijoukkojen sotilasta.
Tappiot niissä hyökkäyksissä olivat maailmanhistoriallisestikin suurimpia ,mitä maailmassa on koskaan sitä ennen ,tai milloinkaan sen jälkeenkään ollut.
Jos taas olisit ollut kaivospojan sisar,saattaisit olla samaan aikaan,melkein yhtä hengenvaarallisissa olosuhteissa työssä ammustehtaalla ja hengittäisit siellä ilman hengityssuojaimia metallien sulatushöyryjä.
Siviiliajan elämässäsi olisit saattanut sitä ennen päästä jonnekin herrasväelle kyökkipiiaksi,ja hyvässä lykyssä olla edennyt jopa apusisäköksikin.
(Valitsisin kyllä itse mielummin nuo siskon sisäkön hommat ,kuin sen veljen kaivostyön )
Kovin suurta valinnanmahdollisuuksien kirjoa ei sen ajan ja sen yhteiskuntaluokan ihmisillä ollut yleensäkään,mutta siihen tuli pian muutos sodan jälkeen.
Walesilainen siskomme saattoi tosin menehtyä ammustehtaan räjähdyksessä ,joten tuota Euroopan sosiaalista muutosvaihetta ei kumpikaan noista olettamistamme, nuorena kuolleista henkilöistä näkisi.
He olivat pikemminkin molemmat vain sen uhreja,jotka se toteutuakseen vaati.
Epookki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin arkkitehti joka suunnittelee hullunkurisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kotinani olisivat kahvilat, kapakat, kylpylät ja ykkösluokan junanvaunut Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Sveitsissä jossa vietän aikaani muiden hurahtaneiden taiteilijoiden, tiedemiesten ja filosooffien kanssa ja joku femme fatale olisi kanssa kuvioissa. Mulla olisi perhe kanssa ja lähettäisin sille rahaa jos sitä on.
Oletko mies vai nainen :D
No mies tottakai!
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.
Mikäs siinä, ainakin se nykymeiningin voittaisi. Ajatella istua jossain Prahan tai Wienin kaffilassa Kafkan, Freudin ja Mata Harin kanssa.Tai patikoimassa vuoristokylissä vaikkapa Monte Veritán "nudistileirillä" Leninin ja Isadora Duncanin kanssa!
Niinpä! Ja silloin oli varmaan sellaista tunnetta, että koko maailma oli avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
Oli ehkä joillekin,ja ehdottomasti oli jollekin etuoikeutetulle luokalle siihen aikaan,mutta aika saneltu olisi elämänkulkusi jo lapsena ollut, jos olisit sattunut syntymään johonkin hiilikaivostyöläisten perheeseen ja sukuun,jotka olisivat tehneet sitä miehet tehtaissa jo sukupolvien ajan.
Jos olisit sattunut olemaan poikalapsi, niin jo 12-vuotiaana olisit saanut isäsi apuna siellä kaivoksessa ,vaarallisissa ja mitä epäterveellisimmissä olosuhteissa aloittaa ne 12 tuntia kestävät työvuorosi,kuten isäsikin , maan uumenissa hikisenä raataen.
Joskus ollessasi 18-vuotias olisikin sitten alkanut se ensimmäinen maailmansota ja koska olisit nuorena voimakkaana kaivospoikana (tough miner's lads) tietenkin enemmän kuin haluttu maasi uljaisiin sotavoimiin, niin sinähän liittyisit niihin (sillä taustasi eritoten) jopa mielelläsi.
Jos olisit vaikka Walesilainen kaivospoika,olisit päässyt/joutunut Britannian nk. siirtoarmeijan joukkoihin . Intoa puhkuen ja laulaen poikien kanssa matkalla rintamalle junanvaunussa , jonkun huuliharpun ja pikkubanjon säestyksellä 'It's a Long Way to Tipperarya' laulaen ,ylläsi joku 'Kings Own Fusiliers' joukko-osaston komea univormu....
Kohtalosi saattaisit tavata jo kuuluisan Sommen taistelun ensimmäisenä päivänä, tai siinä hyökkäyksessä siellä ,jossa yhtenä päivänä menehtyi n.50.000 brittijoukkojen sotilasta.
Tappiot niissä hyökkäyksissä olivat maailmanhistoriallisestikin suurimpia ,mitä maailmassa on koskaan sitä ennen ,tai milloinkaan sen jälkeenkään ollut.
Jos taas olisit ollut kaivospojan sisar,saattaisit olla samaan aikaan,melkein yhtä hengenvaarallisissa olosuhteissa työssä ammustehtaalla ja hengittäisit siellä ilman hengityssuojaimia metallien sulatushöyryjä.
Siviiliajan elämässäsi olisit saattanut sitä ennen päästä jonnekin herrasväelle kyökkipiiaksi,ja hyvässä lykyssä olla edennyt jopa apusisäköksikin.
(Valitsisin kyllä itse mielummin nuo siskon sisäkön hommat ,kuin sen veljen kaivostyön )
Kovin suurta valinnanmahdollisuuksien kirjoa ei sen ajan ja sen yhteiskuntaluokan ihmisillä ollut yleensäkään,mutta siihen tuli pian muutos sodan jälkeen.
Walesilainen siskomme saattoi tosin menehtyä ammustehtaan räjähdyksessä ,joten tuota Euroopan sosiaalista muutosvaihetta ei kumpikaan noista olettamistamme, nuorena kuolleista henkilöistä näkisi.
He olivat pikemminkin molemmat vain sen uhreja,jotka se toteutuakseen vaati.
Epärealistinen haaveilu ei taida olla sinun juttusi, vai? :D
Kyllähän kaikki tänne kirjoittaneet varmasti tajuavat, että menneisyydessä ihmisen osa on ollut paljon kovempi, elämä ollut raakaa ja lyhyttä, erilaisia sotia, kulkutauteja ynnä muita katastrofeja on vähän väliä ovella jne.
Tämä ketjun ideana ei käsittääkseni kuitenkaan ollut menneisyyden synkissä puolissa rypeminen vaan pikemminkin sellainen hyväntahtoinen fiilistely niistä aikakausista, jotka kutkuttavat jollain tapaa mielikuvitusta.
Joten mikä olisi sinun valintasi, jos pikku hetkeksi päästäisit irti noista kaivospojista ja kyökkipiioista? :)
Vierailija kirjoitti:
Epookki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin arkkitehti joka suunnittelee hullunkurisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kotinani olisivat kahvilat, kapakat, kylpylät ja ykkösluokan junanvaunut Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Sveitsissä jossa vietän aikaani muiden hurahtaneiden taiteilijoiden, tiedemiesten ja filosooffien kanssa ja joku femme fatale olisi kanssa kuvioissa. Mulla olisi perhe kanssa ja lähettäisin sille rahaa jos sitä on.
Oletko mies vai nainen :D
No mies tottakai!
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.
Mikäs siinä, ainakin se nykymeiningin voittaisi. Ajatella istua jossain Prahan tai Wienin kaffilassa Kafkan, Freudin ja Mata Harin kanssa.Tai patikoimassa vuoristokylissä vaikkapa Monte Veritán "nudistileirillä" Leninin ja Isadora Duncanin kanssa!
Niinpä! Ja silloin oli varmaan sellaista tunnetta, että koko maailma oli avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
Oli ehkä joillekin,ja ehdottomasti oli jollekin etuoikeutetulle luokalle siihen aikaan,mutta aika saneltu olisi elämänkulkusi jo lapsena ollut, jos olisit sattunut syntymään johonkin hiilikaivostyöläisten perheeseen ja sukuun,jotka olisivat tehneet sitä miehet tehtaissa jo sukupolvien ajan.
Jos olisit sattunut olemaan poikalapsi, niin jo 12-vuotiaana olisit saanut isäsi apuna siellä kaivoksessa ,vaarallisissa ja mitä epäterveellisimmissä olosuhteissa aloittaa ne 12 tuntia kestävät työvuorosi,kuten isäsikin , maan uumenissa hikisenä raataen.
Joskus ollessasi 18-vuotias olisikin sitten alkanut se ensimmäinen maailmansota ja koska olisit nuorena voimakkaana kaivospoikana (tough miner's lads) tietenkin enemmän kuin haluttu maasi uljaisiin sotavoimiin, niin sinähän liittyisit niihin (sillä taustasi eritoten) jopa mielelläsi.
Jos olisit vaikka Walesilainen kaivospoika,olisit päässyt/joutunut Britannian nk. siirtoarmeijan joukkoihin . Intoa puhkuen ja laulaen poikien kanssa matkalla rintamalle junanvaunussa , jonkun huuliharpun ja pikkubanjon säestyksellä 'It's a Long Way to Tipperarya' laulaen ,ylläsi joku 'Kings Own Fusiliers' joukko-osaston komea univormu....
Kohtalosi saattaisit tavata jo kuuluisan Sommen taistelun ensimmäisenä päivänä, tai siinä hyökkäyksessä siellä ,jossa yhtenä päivänä menehtyi n.50.000 brittijoukkojen sotilasta.
Tappiot niissä hyökkäyksissä olivat maailmanhistoriallisestikin suurimpia ,mitä maailmassa on koskaan sitä ennen ,tai milloinkaan sen jälkeenkään ollut.
Jos taas olisit ollut kaivospojan sisar,saattaisit olla samaan aikaan,melkein yhtä hengenvaarallisissa olosuhteissa työssä ammustehtaalla ja hengittäisit siellä ilman hengityssuojaimia metallien sulatushöyryjä.
Siviiliajan elämässäsi olisit saattanut sitä ennen päästä jonnekin herrasväelle kyökkipiiaksi,ja hyvässä lykyssä olla edennyt jopa apusisäköksikin.
(Valitsisin kyllä itse mielummin nuo siskon sisäkön hommat ,kuin sen veljen kaivostyön )
Kovin suurta valinnanmahdollisuuksien kirjoa ei sen ajan ja sen yhteiskuntaluokan ihmisillä ollut yleensäkään,mutta siihen tuli pian muutos sodan jälkeen.
Walesilainen siskomme saattoi tosin menehtyä ammustehtaan räjähdyksessä ,joten tuota Euroopan sosiaalista muutosvaihetta ei kumpikaan noista olettamistamme, nuorena kuolleista henkilöistä näkisi.
He olivat pikemminkin molemmat vain sen uhreja,jotka se toteutuakseen vaati.
Epärealistinen haaveilu ei taida olla sinun juttusi, vai? :D
Kyllähän kaikki tänne kirjoittaneet varmasti tajuavat, että menneisyydessä ihmisen osa on ollut paljon kovempi, elämä ollut raakaa ja lyhyttä, erilaisia sotia, kulkutauteja ynnä muita katastrofeja on vähän väliä ovella jne.
Tämä ketjun ideana ei käsittääkseni kuitenkaan ollut menneisyyden synkissä puolissa rypeminen vaan pikemminkin sellainen hyväntahtoinen fiilistely niistä aikakausista, jotka kutkuttavat jollain tapaa mielikuvitusta.
Joten mikä olisi sinun valintasi, jos pikku hetkeksi päästäisit irti noista kaivospojista ja kyökkipiioista? :)
No ehkä sitten vaikka jossain 'Smaragdin kääntöpiirillä', Hollannin entisessä 'Itä-Intiassa' (nyk. Indonesia)vaikka jonkun varakkaan kumiplantaashin viljelijän kauniina hollantilaisena vaimona joskus 1900-luvun aivan alkuvuosina.
Siirtomaa-aikojen romantiikka on minusta ollut jollain tavalla kiehtovaa, mutta älä nyt sitten itse pilaa tätä moralisoimalla valintaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epookki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin arkkitehti joka suunnittelee hullunkurisia rakennuksia 1900-luvun alussa. Kotinani olisivat kahvilat, kapakat, kylpylät ja ykkösluokan junanvaunut Saksassa, Itävalta-Unkarissa ja Sveitsissä jossa vietän aikaani muiden hurahtaneiden taiteilijoiden, tiedemiesten ja filosooffien kanssa ja joku femme fatale olisi kanssa kuvioissa. Mulla olisi perhe kanssa ja lähettäisin sille rahaa jos sitä on.
Oletko mies vai nainen :D
No mies tottakai!
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.
Mikäs siinä, ainakin se nykymeiningin voittaisi. Ajatella istua jossain Prahan tai Wienin kaffilassa Kafkan, Freudin ja Mata Harin kanssa.Tai patikoimassa vuoristokylissä vaikkapa Monte Veritán "nudistileirillä" Leninin ja Isadora Duncanin kanssa!
Niinpä! Ja silloin oli varmaan sellaista tunnetta, että koko maailma oli avoin ja mahdollisuuksia täynnä.
Oli ehkä joillekin,ja ehdottomasti oli jollekin etuoikeutetulle luokalle siihen aikaan,mutta aika saneltu olisi elämänkulkusi jo lapsena ollut, jos olisit sattunut syntymään johonkin hiilikaivostyöläisten perheeseen ja sukuun,jotka olisivat tehneet sitä miehet tehtaissa jo sukupolvien ajan.
Jos olisit sattunut olemaan poikalapsi, niin jo 12-vuotiaana olisit saanut isäsi apuna siellä kaivoksessa ,vaarallisissa ja mitä epäterveellisimmissä olosuhteissa aloittaa ne 12 tuntia kestävät työvuorosi,kuten isäsikin , maan uumenissa hikisenä raataen.
Joskus ollessasi 18-vuotias olisikin sitten alkanut se ensimmäinen maailmansota ja koska olisit nuorena voimakkaana kaivospoikana (tough miner's lads) tietenkin enemmän kuin haluttu maasi uljaisiin sotavoimiin, niin sinähän liittyisit niihin (sillä taustasi eritoten) jopa mielelläsi.
Jos olisit vaikka Walesilainen kaivospoika,olisit päässyt/joutunut Britannian nk. siirtoarmeijan joukkoihin . Intoa puhkuen ja laulaen poikien kanssa matkalla rintamalle junanvaunussa , jonkun huuliharpun ja pikkubanjon säestyksellä 'It's a Long Way to Tipperarya' laulaen ,ylläsi joku 'Kings Own Fusiliers' joukko-osaston komea univormu....
Kohtalosi saattaisit tavata jo kuuluisan Sommen taistelun ensimmäisenä päivänä, tai siinä hyökkäyksessä siellä ,jossa yhtenä päivänä menehtyi n.50.000 brittijoukkojen sotilasta.
Tappiot niissä hyökkäyksissä olivat maailmanhistoriallisestikin suurimpia ,mitä maailmassa on koskaan sitä ennen ,tai milloinkaan sen jälkeenkään ollut.
Jos taas olisit ollut kaivospojan sisar,saattaisit olla samaan aikaan,melkein yhtä hengenvaarallisissa olosuhteissa työssä ammustehtaalla ja hengittäisit siellä ilman hengityssuojaimia metallien sulatushöyryjä.
Siviiliajan elämässäsi olisit saattanut sitä ennen päästä jonnekin herrasväelle kyökkipiiaksi,ja hyvässä lykyssä olla edennyt jopa apusisäköksikin.
(Valitsisin kyllä itse mielummin nuo siskon sisäkön hommat ,kuin sen veljen kaivostyön )
Kovin suurta valinnanmahdollisuuksien kirjoa ei sen ajan ja sen yhteiskuntaluokan ihmisillä ollut yleensäkään,mutta siihen tuli pian muutos sodan jälkeen.
Walesilainen siskomme saattoi tosin menehtyä ammustehtaan räjähdyksessä ,joten tuota Euroopan sosiaalista muutosvaihetta ei kumpikaan noista olettamistamme, nuorena kuolleista henkilöistä näkisi.
He olivat pikemminkin molemmat vain sen uhreja,jotka se toteutuakseen vaati.
Epärealistinen haaveilu ei taida olla sinun juttusi, vai? :D
Kyllähän kaikki tänne kirjoittaneet varmasti tajuavat, että menneisyydessä ihmisen osa on ollut paljon kovempi, elämä ollut raakaa ja lyhyttä, erilaisia sotia, kulkutauteja ynnä muita katastrofeja on vähän väliä ovella jne.
Tämä ketjun ideana ei käsittääkseni kuitenkaan ollut menneisyyden synkissä puolissa rypeminen vaan pikemminkin sellainen hyväntahtoinen fiilistely niistä aikakausista, jotka kutkuttavat jollain tapaa mielikuvitusta.
Joten mikä olisi sinun valintasi, jos pikku hetkeksi päästäisit irti noista kaivospojista ja kyökkipiioista? :)
No ehkä sitten vaikka jossain 'Smaragdin kääntöpiirillä', Hollannin entisessä 'Itä-Intiassa' (nyk. Indonesia)vaikka jonkun varakkaan kumiplantaashin viljelijän kauniina hollantilaisena vaimona joskus 1900-luvun aivan alkuvuosina.
Siirtomaa-aikojen romantiikka on minusta ollut jollain tavalla kiehtovaa, mutta älä nyt sitten itse pilaa tätä moralisoimalla valintaani.
Enhän toki! Toivotan vain tervetulleeksi haaveilijoiden klubiin :D Hyvän valinnan minusta teit - vaikka itse en ehkä tuonne lähtisi (ilmasto ei sopisi hipiälleni :P) - mutta eittämättä siirtomaa-ajassa on jotain kiehtovaa... uusien paikkojen löytäminen, elämän aloittaminen alusta jossain kaukana, sellaista vapautta ja seikkailua :)
Keisari Roomassa, koska silloin saisin anaalia aina kun haluan.
Alue: Aihe vapaa
Ei se ole lainkaan itsestäänselvää, itse olen nainen ja haaveilen samanlaisesta elämästä.