Anoppi suuttui taas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen näpäytys. En ihmettele että anoppi loukkaantui kun miniän äidin nimi kelpaa mutta ei hänen.

Entä jos olisi tilanne, että molemmat mummot haluavat oman nimen toiseksi nimeksi? Onko tässä tapauksessa parempi loukata omaa äitiä, koska anoppi on pyhä lehmä?

Ja nimi on makuasia siinä missä joku vaatekin. On ihan normaalia että joku toinen nimi kelpaa ja joku toinen ei. Ei se lapsi ole mikään nukke, jota koristellaan muiden sanelemalla tavalla, ettei vaan pahoiteta mieltä. Nimen pitää olla sellainen, jonka vanhemmat ovat rakkaudella valinneet.

Pitääkö isovanhempien saada sitten päättää myös harrastukset, koulukaverit, päiväkoti? 

Järkevä miniä olisi laittanut joko Sara Päivikki Sofia tai Sara Sofia Päivikki

Mitäs sitten jos saavat toisen tytön? Mitkä nimet sille sitten annetaan, kun mummujen nimet on jo käytetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.

Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.

Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.

Alapeukuttajat, kaipaisin teiltä perusteluja?

Tottahan tuo on, jos vaatimuksia esittää, kannattaa ensin miettiä, mitä vaatii, ettei tule kaivettua itselleen kovin syvää kuoppaa.

Miksi pahoittaisin mieleni siitä, että joku saa jotain mitä itse en halua?

Mun suvussa on ollut tapana, että vauvan nimi kerrotaan vasta ristiäisissä. Anopille oli kauhistus moinen tapa, koska hänen suvussaan suurinpiirtein ollut nimi jo ennen syntymää, ja tämä on ainoa oikea tapa toimia. Monta kertaa vinkui ja mankui, että kyllä mummun PITÄÄ saada tietää nimi. Joutui odottamaan, raukka, ristiäisiin asti. Ihan kuten muutkin. Meillä oli nimi selvillä 3 päivää ennen h-hetkeä, joten vaikea sitä nimeä olis ollut kertoa, kun ei sitä itsekään tiennyt.

Monen anopin ongelma on se, että eivät osaa päästää irti äidin roolista vaan kohdistavat sen lapsenlapsiinkin. Antakaa hyvät anopit niiden miniöiden olla äitejä.

Varmasti oli ihana tilanne, kun anoppi lykkää listan kouraan ja hövelisti lupaa, että noista saatte ihan itse valita lapselle nimen...

Vierailija kirjoitti:

Monen anopin ongelma on se, että eivät osaa päästää irti äidin roolista vaan kohdistavat sen lapsenlapsiinkin. Antakaa hyvät anopit niiden miniöiden olla äitejä.

Samaa mieltä. Jos pikkulasten äiti on väsynyt, niin siihen voi todeta, että kaikkea aikansa ja sitten ääneen miettiä, että olisiko kiva lähteä shoppailemaan Tukholmaan, kun töistä on pitkä viikonloppu vapaata. Kun on isot lapset, on taas aikaa.

En usko, ei yksikään anoppi tai isöäiti suutu nimivalinnoista.

Sara Sofian olisi kyllä voinut kastaa, kun kerran olette molemmat kirkossakin. Ei siitä mitään haittaakaan olisi ollut ja olisi sitten helpompi päättää käykö rippikoulun vai ei.

Vierailija kirjoitti:

En usko, ei yksikään anoppi tai isöäiti suutu nimivalinnoista.

Sara Sofian olisi kyllä voinut kastaa, kun kerran olette molemmat kirkossakin. Ei siitä mitään haittaakaan olisi ollut ja olisi sitten helpompi päättää käykö rippikoulun vai ei.

Kyllä suuttuu. Ihmeellistä, mutta totta.

Me annettiin tytölle anopin etunimi toiseksi nimeksi, eikä kukaan suuttunut. Sointuu kauniisti lapsen etunimeen. Jos olisi tullut poika, toiset nimet olisi tullut minun puolelta, kun sieltä löytyi valitsemamme nimeen sointuvat nimet paremmin.

Mutta joo, anopit voivat olla hankalia. Mullakin oli aluksi tosi hankala. Tasoittui sitten vuosien myötä. Vikaa oli kyllä meissä molemmissa. Nykyisin hyvät välit, vaikka ei mitenkään läheiset.

Meidän vauvalle annettiin myös nimi, josta ei anoppi pitänyt. No, onneksi on päättänyt ratkaista ongelman niin, että kutsuu tyttöä hänen toisella nimellään... Todella tökeröä ja näen punaista joka kerta kun hän kutsuu meidän "Maijaa", "Kaisaksi"... :(

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on ollut tapana, että vauvan nimi kerrotaan vasta ristiäisissä. Anopille oli kauhistus moinen tapa, koska hänen suvussaan suurinpiirtein ollut nimi jo ennen syntymää, ja tämä on ainoa oikea tapa toimia. Monta kertaa vinkui ja mankui, että kyllä mummun PITÄÄ saada tietää nimi. Joutui odottamaan, raukka, ristiäisiin asti. Ihan kuten muutkin. Meillä oli nimi selvillä 3 päivää ennen h-hetkeä, joten vaikea sitä nimeä olis ollut kertoa, kun ei sitä itsekään tiennyt.

Meillä toisin päin. Meidän suvussa nimi on kerrottu aina jo heti lapsen syntyessä. Anoppi oli sitten ihan kauhuissaan, kun kerroimme nimen heti. Olisi pitäny kuulemma odottaa nimiäisiin saakka. Pilaaminen yllätyksen. Harmi vaan, että emme pitäneet koko nimiäisiä. Sekin oli anopille kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on ollut tapana, että vauvan nimi kerrotaan vasta ristiäisissä. Anopille oli kauhistus moinen tapa, koska hänen suvussaan suurinpiirtein ollut nimi jo ennen syntymää, ja tämä on ainoa oikea tapa toimia. Monta kertaa vinkui ja mankui, että kyllä mummun PITÄÄ saada tietää nimi. Joutui odottamaan, raukka, ristiäisiin asti. Ihan kuten muutkin. Meillä oli nimi selvillä 3 päivää ennen h-hetkeä, joten vaikea sitä nimeä olis ollut kertoa, kun ei sitä itsekään tiennyt.

Meillä toisin päin. Meidän suvussa nimi on kerrottu aina jo heti lapsen syntyessä. Anoppi oli sitten ihan kauhuissaan, kun kerroimme nimen heti. Olisi pitäny kuulemma odottaa nimiäisiin saakka. Pilaaminen yllätyksen. Harmi vaan, että emme pitäneet koko nimiäisiä. Sekin oli anopille kauhistus.

Mun mielestä molemmat tavat ok, mutta tämäKIN on vanhempien, ei isovanhempien, päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.

Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.

Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.

Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.

Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?

Onneksi isovanhemmuus on paljon muutakin kuin lastenhoitoa. Siinä voi tulla melkoinen hämmennys aikanaan, kun saa oman lapsensa 18v päivillä kuulla, että anoppi on antanut lapsen serkuille jokaiselle noin 20 000 euroa lahjaksi (verovapaasti usean vuoden aikana) ja oma lapsi on saanut joka vuosi pelkän onnittelukortin. Jos ei pidä äidistä, ei ole pakko pitää tämän lapsistakaan.

Sarjassamme mielikuvitusmaailmassa, ja ehkä jonkun yksittäisen anopin elämässä. On minunkin mummoni pelannut ties miten perinnöillään muuten, ja arvaappa millaiseksi miellämme me lapsenlapset kaikki mummomme. Myös se jolle perintö on osoitettu. Mietippä muuten jos  on vaikka 7 lastenlasta, tai edes 4. Vaatisi jo 80000-140000e pelkästään noihin lahjuksiin. Tai ainakin minä olen säästänyt omia lapsen varten, en lapsenlapsia varten. Aika harvassa taitaa olla tuollaiset tapaukset kuitenkin.

Toisekseen, kyllä minusta olisi aika ihmeellistä, että joku ihminen 20 000e:n vuoksi veisi lasta hoitoon ihmiselle josta ei pidä tai johon ei luota/haluaisi luoda suhdetta jonka epäilisi olevan vaikkapa vahingollinen lapselleen. Tarkoitan että jos minun anoppi olisi ihan kamala ihminen, niin en kyllä jäisi katumaan etäisiä välejä 20000e:n vuoksi. Tuon oma lapseni voi säästäkin, jos käy esim välivuoden ajan duunaritöissä, ja asuu sen ajan kotonani.

Eikö sen isovanhemmuuden pitäisi kuitenkin perustua ihan puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välillä? Sitä aitoa lämpöä ja rakkautta on hankala saada, jos kuvittelee olevansa vanhempi vanhemman paikalla.Mulla on hankala uskoa, että nimestäloukkaantujamummot on oikeasti niitä ihania mummoja, joihin lapsetkin suurin sydämin ihastuvat.

Ymmärsit sitten miniämäisesti tahallaan väärin.

Isovanhemmuuden pitäisi perustua puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välille ja koska tuo paremmin toteutuu kuin silloin, kun vanhemmat vastaavat hoitamisesta ja isovanhempi saa valita pelkän hauskanpidon vailla vastuuta unista ja syömisistä? Eli ei lapsenlapsia mummolaan hoitoon vaan sinne mennää vieraisille koko perheenä. Mummo ei ole hoitoautomaatti. Jos äiti pitää isoäitiä ilkeänä, ei lapsenlapsilla koskaan ole mahdollisuutta kokea aitoa isoäitiyttä, koska heidän äitinsä tekee kaikkensa korostaakseen omaa mielipidettään.

Toiseksi ei pidä loukkaantua siitä, jos isovanhempi kohtelee lapsenlapsia eri tavalla siksi, että yhdessä perheessä äiti on laillasi tätä mieltä "Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?" Jos miniä kokee noin, niin sitten hän joutuu hyväksymään sen, että joku toinen kokee toisin ja ylläpitää hyviä välejä isovanhempiin. Nykymummot ovat oppineet, että perintöä ei kannata jättää, joten rahat kannattaa jakaa jo eläissään ja mikä olisi kätevämpää kuin antaa verottomana 3 vuoden välein mukava summa niille lapsenlapsille, joiden vanhemmat eivät pidä isoäitiä ilkeänä.

Niin, eli on oikein antaa lapsen kärsiä seuraamukset, kun miniän/vävyn naama ei miellytä?

Eihän se lapsi kärsi, koska äitinsä mielestä isoäiti on ilkeä. Silloinhan lapselle on hyvä olla kaukana tuollaisesta ihmisestä.

Jos taas muut miniät ja lapset ovat toista mieltä, heillä on hyvät välit mummoihin ja pappoihin, niin silloinhan on ihan OK, että nämä muut lapsenlapset saavat erilaisia asioita kuin mitä ilkeäksi anoppia nimittämän lapsen saavat.

Mukavan miniän lapset saavat tarvittaessa mummin hoitajaksi, ilkeäksi isoäitiä nimittävän miniän lapset hoitaa sitten ne kaverit ja naapurit. Kaikki voittavat.

Kyllä se varmasti kirpaisee, jos kaikki serkut saavat mummulta rahaa, mutta itse ei.

Inhottavasti lykkäät vastuun yksin miniälle tässä. Entä jos anoppi on muille mukava, mutta yksi miniä saa olla sylkykuppina? Ja kun pitää anoppia inhottavana (syystä) -> lapsi kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen anopin ongelma on se, että eivät osaa päästää irti äidin roolista vaan kohdistavat sen lapsenlapsiinkin. Antakaa hyvät anopit niiden miniöiden olla äitejä.

Samaa mieltä. Jos pikkulasten äiti on väsynyt, niin siihen voi todeta, että kaikkea aikansa ja sitten ääneen miettiä, että olisiko kiva lähteä shoppailemaan Tukholmaan, kun töistä on pitkä viikonloppu vapaata. Kun on isot lapset, on taas aikaa.

Tää on varmaan tarkoitettu vinoiluksi tyyliin niin metsä vastaa kuin huutaa. Mikä siinä on niin hankalaa mummoilla ymmärtää kultainen keskitie?

Jos minä valitan väsymystä, niin toivon empatiaa, joku toinen äiti saattaa toivoa apua. Normaali täysillä käyvä ihminen vastaa joko: Voi minäkin muistan tuon ajan, se on raskasta. Ymmärrän sinua. Kyllä se helpottaa. Oletteko Mikon kanssa yrittäneet vuorotella öitä? TAI Voi se on rankkaa aikaa. Voinko minä auttaa jotenkin? Riippuen täysin siitä haluaako/pystyykö mummo auttamaan.

Joskus se paras apu muuten on ihan vaan valmista ruokaa ja taputusta olkapäälle, pari kaunista sanaa kuinka hyvä äiti toinen on, eikä suinkaan yökyläilyä, jotta esim mummo ja vauva saa olla ilman äidin "valvovaa silmää". Eniten ihmettelen näitä mummoja, jotka haluaisivat muutaman kuukauden ikäisen hoitoon, mutta leikki-ikäinen ei kelpaakaan. Kyllä siinä sopii jo epäillä kenen tarpeita ajatellaan..

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on ollut tapana, että vauvan nimi kerrotaan vasta ristiäisissä. Anopille oli kauhistus moinen tapa, koska hänen suvussaan suurinpiirtein ollut nimi jo ennen syntymää, ja tämä on ainoa oikea tapa toimia. Monta kertaa vinkui ja mankui, että kyllä mummun PITÄÄ saada tietää nimi. Joutui odottamaan, raukka, ristiäisiin asti. Ihan kuten muutkin. Meillä oli nimi selvillä 3 päivää ennen h-hetkeä, joten vaikea sitä nimeä olis ollut kertoa, kun ei sitä itsekään tiennyt.

Kun teidän suvussa on tapana, minnekkäs se mies taas unohtui. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.

Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.

Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.

Alapeukuttajat, kaipaisin teiltä perusteluja?

Tottahan tuo on, jos vaatimuksia esittää, kannattaa ensin miettiä, mitä vaatii, ettei tule kaivettua itselleen kovin syvää kuoppaa.

Miksi pahoittaisin mieleni siitä, että joku saa jotain mitä itse en halua?

No tuota nyt ei usko kukaan. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

En usko, ei yksikään anoppi tai isöäiti suutu nimivalinnoista.

Sara Sofian olisi kyllä voinut kastaa, kun kerran olette molemmat kirkossakin. Ei siitä mitään haittaakaan olisi ollut ja olisi sitten helpompi päättää käykö rippikoulun vai ei.

Ei haittaa, ettei kasteta vauvana. Kun käy rippikoulun, kastetaan ennen konfirmaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suvussa on ollut tapana, että vauvan nimi kerrotaan vasta ristiäisissä. Anopille oli kauhistus moinen tapa, koska hänen suvussaan suurinpiirtein ollut nimi jo ennen syntymää, ja tämä on ainoa oikea tapa toimia. Monta kertaa vinkui ja mankui, että kyllä mummun PITÄÄ saada tietää nimi. Joutui odottamaan, raukka, ristiäisiin asti. Ihan kuten muutkin. Meillä oli nimi selvillä 3 päivää ennen h-hetkeä, joten vaikea sitä nimeä olis ollut kertoa, kun ei sitä itsekään tiennyt.

Kun teidän suvussa on tapana, minnekkäs se mies taas unohtui. ;)

Miksi ihmeessä kaikki tavat ja traditiot pitäisi miehen suvusta ammentaa? Mies halusi ristiäiset, minä nimiäiset, kun en kirkkoon kuulu. Pappi kävi kastamassa, lapset ovat kirkon jäseniä. Tarpeeksi hyvä kompromissi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.

Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.

Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.

Alapeukuttajat, kaipaisin teiltä perusteluja?

Tottahan tuo on, jos vaatimuksia esittää, kannattaa ensin miettiä, mitä vaatii, ettei tule kaivettua itselleen kovin syvää kuoppaa.

Miksi pahoittaisin mieleni siitä, että joku saa jotain mitä itse en halua?

No tuota nyt ei usko kukaan. Ohis.

Sä vissiin oot semmoinen peruskateellinen, jos tuollainen on sulle vierasta. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Meidän vauvalle annettiin myös nimi, josta ei anoppi pitänyt. No, onneksi on päättänyt ratkaista ongelman niin, että kutsuu tyttöä hänen toisella nimellään... Todella tökeröä ja näen punaista joka kerta kun hän kutsuu meidän "Maijaa", "Kaisaksi"... :(

Ootko sä tai mies puhunut anopille asiasta? Tyyliin lapsen nimi on Maija Kaisa, mutta kutsumanimi on Maija. Todella typerää käytöstä anopilta.

Mua tympäsee, meillä pojan nimi loppuu konsonanttiin. Siihen on anopin ihan pakko i loppuun, tyyliin "Oliver" -> "Oliveri".