Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui taas
20.09.2016 |
Pidimme sunnuntaina esikoisellemme nimenantojuhlat. Anoppi suuttui ensinnäkin siitä, että emme pitäneet ristiäisiä. Alkoi siis voivottelemaam " voi toista kun ei sitten pääse riparille, nyt jää ne uskon tärkeät opitkin saamatta". Kuulumme miehen kanssa kirkkoon mutta sekin on enemmänkin vain tapa kuin usko.
Toinen asia mikä ei häntä miellyttänyt oli nimi minkä annoimme. Hän oli siis raskauden alussa listannut häntä miellyttäviä nimiä, joista mikään loppuenlopuksi ei miellyttänyt meitä. Ja esitti toiveen, että jos hänen nimensä jollakin tapaa tulisi ilmi lapsemme nimessä jos tyttö vain on. Ja tyttö sieltä tulikin.
Kuitenkin nyt kävi niin, että valitsimme nimen, joka mielytti meitä sekä otimme minun äitini toisen nimen vauvamme toiseksi nimeksi.
En vain ymmärrä miksi suuttui kun anopin toinen nimi ei olisi sopinut lapsemme etunimen kanssa "Sara Päivikki" .
Päädyimme siis nimeen "Sara Sofia"
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vauvalle annettiin myös nimi, josta ei anoppi pitänyt. No, onneksi on päättänyt ratkaista ongelman niin, että kutsuu tyttöä hänen toisella nimellään... Todella tökeröä ja näen punaista joka kerta kun hän kutsuu meidän "Maijaa", "Kaisaksi"... :(
Meillä lapsenlapsen nimi on tyyliin Rymy eli ei-ihan-tavallinen nimi, mutta kierrämme asian kutsumalla häntä lapsenlapseksi. Siitä ei voi loukkaantua, vaikka mielestäni lapsenlapsen toinen nimi Olavi olisi ollut ihan hyvä käyttönimenä.
Siis jutellessa lapselle sanotte: "Tuopas Lapsenlapsi pallo mummulle. No mutta, onko Lapsenlapsi kakannut kun niin haisee. Onko Lapsenlapsella jano?" Oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vauvalle annettiin myös nimi, josta ei anoppi pitänyt. No, onneksi on päättänyt ratkaista ongelman niin, että kutsuu tyttöä hänen toisella nimellään... Todella tökeröä ja näen punaista joka kerta kun hän kutsuu meidän "Maijaa", "Kaisaksi"... :(
Meillä lapsenlapsen nimi on tyyliin Rymy eli ei-ihan-tavallinen nimi, mutta kierrämme asian kutsumalla häntä lapsenlapseksi. Siitä ei voi loukkaantua, vaikka mielestäni lapsenlapsen toinen nimi Olavi olisi ollut ihan hyvä käyttönimenä.
Ehdottomasti päivän paras.
Jos et tykkää naapurin Pirkon nimestä, niin kutsutko häntä naapuriksi? Jos kaverisi Yrjön nimi ei miellytä, niin kutsutko häntä kaveriksi? Jos kollegan nimi ei miellytä, niin huikkaat aina: hei työkaverini!
Vai onko se lapsenlapsi niin paljon arvossa alemmassa edeltämainituista, että häntä et voi nimeltä kutsua?
Vierailija kirjoitti:
Voi ristus,oisko se niin vaikeaa ottaa se anoppikin huomioon?
Jos miniän elämän tarkoitus on kostaa ja väheksyä niin ei ole itsekään mikään kiva ihminen.
Miksi anoppi pitäisi lapsen nimeä päätettäessä ottaa huomioon? Se, että itse päättää lapsen nimen puolisonsa kanssa, ei ole omien tai appivanhempien väheksyntää.
Perus miniä joka ei tikkua halua laittaa ristiin, että anoppi saisi tuntea olonsa osalliseksi. Itse en ole anoppi, mutta miniä kyllä olen. Isän puoleinen mummo kun monesti muutenkin jää taka-alalle kun lapsenlapsia syntyy. Nainen kun on läheisempi tietysti äidilleen. Niin ja olet myös perus mammantyttö.
Liekkityttö kirjoitti:
Siinähän et usko, ei ole pois minulta eikä keltään muultakaan.
Siinä mielessä on pois, että provoilulla luodaan epäuskottavuuden ilmapiiri ja aitoihinkin tarinoihin suhtaudutaan vähättelevästi, tai ainakin kyynisesti.
Ympärivuorokautinen kirjautumispakko saattaisi vähän kohentaa tilannetta.
Vakoipalstailijat ovat jo kyyynistyneet ja menettäneet luotamuksensa aiheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toinen mummoista olisi välttämättä halunnut päättää kummit, ristiäisten paikan, tarjoilut ja vieraslistan.
Lisäksi minua haukuttiin siitä kun en halunnut lapselle samaa kutsumanimeä kuin jollakin sukulaisellaan on (inhoan näitä erotteluksi käytettyjä pikku-liisa ja iso-liisa tyylejä).
No pääni pidin kaikessa ja lapsi (kuten kaikki mahdolliset tulevatkin) kastettiin hänelle varta vasten tehdyssä kastemekossa ja muutkin asiat oli meidän maun mukaiset.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen mummoista olisi välttämättä halunnut päättää kummit, ristiäisten paikan, tarjoilut ja vieraslistan.
Lisäksi minua haukuttiin siitä kun en halunnut lapselle samaa kutsumanimeä kuin jollakin sukulaisellaan on (inhoan näitä erotteluksi käytettyjä pikku-liisa ja iso-liisa tyylejä).
No pääni pidin kaikessa ja lapsi (kuten kaikki mahdolliset tulevatkin) kastettiin hänelle varta vasten tehdyssä kastemekossa ja muutkin asiat oli meidän maun mukaiset.
Oikein! Meillä anoppi yritti päättää kaikesta. Vaikka olin miehen kanssa päättänyt esim. että ristiäiset ovat kotona, eikä kirkossa ja srk-talolla anopin vaatimuksen mukaisesta, niin minä tietysti olin ihan hänen kiusakseen tehnyt päätökset, ja tietysti yksin. Tai siis hän pitkin kylää väitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuttui taas. Onko anopilla tapana suutahdella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Alapeukuttajat, kaipaisin teiltä perusteluja?
Tottahan tuo on, jos vaatimuksia esittää, kannattaa ensin miettiä, mitä vaatii, ettei tule kaivettua itselleen kovin syvää kuoppaa.Miksi pahoittaisin mieleni siitä, että joku saa jotain mitä itse en halua?
No tuota nyt ei usko kukaan. Ohis.
Sä vissiin oot semmoinen peruskateellinen, jos tuollainen on sulle vierasta. Ohis.
Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihana anoppi ja uskon että olin hyvä miniä.
Kauhealta ja uskomattomilta kuulostavat nämä teidän kertomukset. Millaisia teidän miehenne ovat, on ovat kasvaneet moisen pirttihirmun kanssa? Luulisi siitä jälkiä jäävän?!
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihana anoppi ja uskon että olin hyvä miniä.
Kauhealta ja uskomattomilta kuulostavat nämä teidän kertomukset. Millaisia teidän miehenne ovat, on ovat kasvaneet moisen pirttihirmun kanssa? Luulisi siitä jälkiä jäävän?!
Oma mieheni on tällaisen kasvattama. Oikein kultainen on, mutta omaa tahtoa ei aina löydy. Olettaa minun ottavan vastuun vähän kaikesta. Ns. naisten jutuista varsinkin. Vähän pelottaa miten käy kun vauva tulee kuvioihin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihana anoppi ja uskon että olin hyvä miniä.
Kauhealta ja uskomattomilta kuulostavat nämä teidän kertomukset. Millaisia teidän miehenne ovat, on ovat kasvaneet moisen pirttihirmun kanssa? Luulisi siitä jälkiä jäävän?!
On jäänyt jälkiä, paljonkin. Tunteiden kanssa on todella solmussa. On käynyt terapiassa tästä syystä. Narsistin (äiti) ja alkoholistin (isä) lapsi. On vaikeuksia näyttää tunteitaan edes omille lapsille saati minulle. Todella hyväntahtoinen ja kiltti mies, näkee selvästi, että kärsii menneisyydestään. Yhtään ei uskalla unelmoida.
Ei kuulu anopille että kastetaanko vai ei eikä myöskään nimiasia. Ei se voi tollasta päättää. Oma linja vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kysytty sukulaisilta aina nimistä että onko kaikkien mielestä hyvä.
Yhden nimen äitini teilannut koska oli edesmenneen tätini kamalan miehen nimi niin toivoi ettei sitä.
Aina on mummut ja vaarit saaneet hyväksyä ja toiset nimet suvusta.Tyytyväisenä pysyy kaikki.
Mut meillä näin,ei ole tarvetta koittaa riidellä kenenkään kanssa....
Kirkkoon liitetään tottakai,nykyään on niin paljon pakanoita että se on pahempaa anarkiaa!!;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihana anoppi ja uskon että olin hyvä miniä.
Kauhealta ja uskomattomilta kuulostavat nämä teidän kertomukset. Millaisia teidän miehenne ovat, on ovat kasvaneet moisen pirttihirmun kanssa? Luulisi siitä jälkiä jäävän?!Oma mieheni on tällaisen kasvattama. Oikein kultainen on, mutta omaa tahtoa ei aina löydy. Olettaa minun ottavan vastuun vähän kaikesta. Ns. naisten jutuista varsinkin. Vähän pelottaa miten käy kun vauva tulee kuvioihin mukaan.
Kuulostaa tutulta tuo "tahdottomuus". Emmätiiä on kovin yleinen vastaus. Ärsyttävää, mutta johtuu siitä, ettei ole lapsuudenkodissaan koskaan saanut mitään arvoa mielipiteelleen.
Nyt kun ehdin niin palasimpa tähän keskusteluun ja yllätyin kommenttimäärästä :)
Mulla ja anopillani on siis yleisesti ihan hyvät välit mitä nyt satunnaisesti suuttuilee kummallisista asioista kuten viimeisin tämä nimiäiskeissi. Aikaisemmin taisi suuttua kun laitoin ruokaa ja vauvalla oli vaippa täysi enkä kesken ruoanlaiton halunnut vaippaa vaihtaa. Enkä ruokaa laittanut kuin korkeintaan vartin.
Mutta ei siitä sen enempää.
Huomasin, että joku olikin kysynyt miksi emme lastamme kastaneet niin siksi, koska emme koe lapsen tarvitsevan kristillistä kasvatusta. Jos Sara joskus kristinuskosta kiinnostuu niin ilman muuta saa liittyä kirkkoon.
Ei anoppini tyranni ole, on vain välillä tahditon ja itsekeskeinen.
AP
Miksi nimenomaan miesten äidit on niin hirveitä?!
Meidän lasta ei myöskään kastettu, koska en itse hyväksy lapsikastetta ja mies ei usko ensinkään. Meilläkin anoppi oli tästä pahoillaan. Lapsi kävi kuitenkin koulussa ihan normaalisti evlut uskonnon opetuksessa ja oppi siellä sen minkä muutkin. Ja riparinkin hän kävi, koska halusin että oppii kristinuskosta ja saa rauhassa miettiä omaa suhtautumistaan. Kasteelle hän ei kuitenkaan mennyt, mutta sai kuitenkin sellaisen todistuksen, että on käynyt rippikoulun ja voi mennä kirkossa naimisiin.
Jotkut anopit harmittelee vähän kaikkea, mutta kyllä ne yleensä siitä vuosien mittaan pääsee yli.
On se vaan kumma juttu, että näillä naisilla on näin paljon aikaa jonniinjoutavien asioiden jäpättämiseen. Voi hyvänen aika, hoitakaa nyt välillä niitä lapsianne, älkää koko ajan parjatko ja voivotelko jotakin, hohoijaa tätä elämän köyhyyttä
Alue: Aihe vapaa
Meillä lapsenlapsen nimi on tyyliin Rymy eli ei-ihan-tavallinen nimi, mutta kierrämme asian kutsumalla häntä lapsenlapseksi. Siitä ei voi loukkaantua, vaikka mielestäni lapsenlapsen toinen nimi Olavi olisi ollut ihan hyvä käyttönimenä.