Mitä ajattelet äidistä, jolla on ylävartalossa tatuointeja selvästi näkyvissä?

Wt

Mielessäni lasken sitä rahasummaa, joka niihin on voinut mennä

Että se on ottanut tatuointeja ja saanut lapsen.

...oispa mullakin niin paljon ylimääräistä aikaa ja energiaa kuin näillä palstan tatuointivihaajilla. Vois päivästä toiseen velloa inhon pyörteissä jotain ihan täysin triviaalia ja omasta elämästä irrallista asiaa kohtaan.

Yleensä ajattelen ensimmäisenä, että kylläpä tatuoinnit ovat rumia, mutta toisaalta muiden tatuoinnit ovat minulle ihan se ja sama. Ystäväpiirini naisilla ei yläkropan tatuointeja ole.

Haluaisin itsekin tatuoinnin. Ei vain koskaan ole siihen varaa. Kateellinen Olen.

En ajattele.

Että naisella on lapsi, tatuointi, kenties pitkä/lyhyt tukka, kivat vaatteet.. Nuo ovat tuollaisia huomioita joita tekee kun näkee ihmisen. En päättele niistä mitään tai lokeroi.

Ihmettelen

Halveksin ahdasmielistä, passiivis-aggressiivista aloittajaa ja ahdasmielisiä vastaajia. Lapsianne käy sääliksi. Minulla ei ole tatuointeja.

No en oikein mitään..Ei kai tatuoinneilla ja äitydellä ole mitään tekemistä keskenään.Joskus tosin näkee tökeröitä ja huonosti tehtyjä tatuointeja silloin mietin etteikö tatuoinnin ottajalla ole silmiä ollenkaan.

Että sillä on tatuointeja. Jos on alle 12 v. tatuoitu niinkuin eilen näin, ihmettelisin vanhempia hiljaa mielessäni.

Kumma muuten, kun kukaan ei ole kehittänyt siirrettäviä tapetteja. Voisi saada lastenhuoneen tapettinsa vanhainkodinkin seinään.

White trash.

Minun tulevien lasteni äidillä ei ole tatuointeja tai silikoneja.

Riippuu ihan siitä että onko ne hienoja tatuointeja vai ei.

p.s. Tekeekö se minusta huonon ihmisen jos ihan pikkuisen toivon että ihminen saisi elämäänsä jotain oikeita ongelmia jos sillä riittää energiaa tehdä numero toisen tatuoinneista?

No en varmaan edes huomaa. En tykkää tatuoinneista, no joku pieni menee, mutta jokaisen oma asia mitä keholleen tekee. Ja sillä, onko tatska äidillä, isällä, mummolla, papalla, teinillä jne. ei ole mitään merkitystä.

Mitä pitäisi ajatella? Itse olen tatuoitu (olkapää/olkavarsi, käsivarsi, ranteet, sääret) minulla on ihana ja taitava 3-vuotias ja toinen tuloillaan. Asun hyvin hoidetussa omakotitalossa, käyn työssä (lähes 10 vuotta samassa työpaikassa), samoin aviomieheni. Aika tasapaksu keskiluokainen elämä sen enempää erittelemättä. En juo tai käytä huumeita. Poltin ennen lasta. Lapseni osaa käyttäytyä, kiittää ja olla hiljaa kuin pitää. On reipas ja iloinen. Käytöstavat, luonnon ja muiden ihmisten kunnioittaminen on tärkeitä niin kasvatuksessamme kuin joka päiväisessä elämässämme. Miten ihmeessä tatuointini liittyvät siihen että olen äiti? =D

En ajattele sen enempää kuin sellaisestakaan äidistä jolla on permanentti ja marimekon laukku.

Jos on hienoja isoja tatuointeja niin ajattelen että vau! Jos jotain kliseisiä tähtiä, sydämiä, unisieppareita, lasten nimiä, idolin kasvoja, suosikkijoukkueen logoja, tassukuvia, kamalia tekstejä..... niin sitten ajattelen että yäk wt.

Että se on huono ihminen ja äiti ja wt ja onneksi itse olen parempi. Tulee elämässä onnistumisen tunne. Sarkasmi päättyy tähän.