Lue keskustelun säännöt.
Anoppi suuttui taas
20.09.2016 |
Pidimme sunnuntaina esikoisellemme nimenantojuhlat. Anoppi suuttui ensinnäkin siitä, että emme pitäneet ristiäisiä. Alkoi siis voivottelemaam " voi toista kun ei sitten pääse riparille, nyt jää ne uskon tärkeät opitkin saamatta". Kuulumme miehen kanssa kirkkoon mutta sekin on enemmänkin vain tapa kuin usko.
Toinen asia mikä ei häntä miellyttänyt oli nimi minkä annoimme. Hän oli siis raskauden alussa listannut häntä miellyttäviä nimiä, joista mikään loppuenlopuksi ei miellyttänyt meitä. Ja esitti toiveen, että jos hänen nimensä jollakin tapaa tulisi ilmi lapsemme nimessä jos tyttö vain on. Ja tyttö sieltä tulikin.
Kuitenkin nyt kävi niin, että valitsimme nimen, joka mielytti meitä sekä otimme minun äitini toisen nimen vauvamme toiseksi nimeksi.
En vain ymmärrä miksi suuttui kun anopin toinen nimi ei olisi sopinut lapsemme etunimen kanssa "Sara Päivikki" .
Päädyimme siis nimeen "Sara Sofia"
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää näihin anoppitarinoihin, joku tehtailee näitä ihan urakalla.
Nää on kyllä kaikki ihan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin lapselle pidettiin nimenantojuhlat ja päätin heti ettältytölle tulee nimi joka meitä vanhempia miellyttää. Ei siis kerrottu nimeä vasta kuin juhlan alussa. Juhlaa ennen oma äitini kyllä yritti sitä udella ja koska oli viisaudessaan antanut minulle saman toisen nimen mikä itsellään on, yritti tietysti ehdottaa että tulisiko nyt lapsenlapsellekin. No ei tullut. Anopin suunnalta taas kuului heti nimen paljastuttua kommenttia että "onneksi ei annettu hänen toista nimeään". Tulkitsin sen hieman pettyneeksi ilmaukseksi. Anoppi on nimittäin vähän sellainen persoona etten aina oikein tiedä mitä hän sanomisillaan tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Jään kyllä välillä miettimään, kun liki jokaisessa miniä-anoppi-vauva -asetelmasta löytyy tuo uhkaus, että jos homma ei mene anopin mielen mukaan niin lastenhoitoapua on turha pyytää.
Tai kiristämiseksihän tuota oikeastaan voisi sanoa.
Löytyykö tuollaisia ihmisiä ihan oikeasti? Että se oma suhde lapsenlapseen on aina sitä mukaan, mitä saa omia halujaan ja tahtojaan läpi? Että jos ei saa puuttua asioihin tms. niin ei sitten kiinnosta tutustua lapsenlapseenkaan?
Anteeksi, kuulostaa vaan jotenkin niin häiriintyneeltä ajattelutavalta. Tulee mieleen pikkulapsi, joka ilmoittaa tomerasti "Mä en sitten leiki teijän kaa!" jos ei saa mukailla leikkiä mieleisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nimenomaan miesten äidit on niin hirveitä?!
Eh, klassisissa kauhea anoppi-vitseissä keskiössä ovat yleensä nimenomaan ne miesten anopit...
Vierailija kirjoitti:
Miksi nimenomaan miesten äidit on niin hirveitä?!
Jos mietitään ihan sukupuolten ja perheiden dynamiikkaa, niin: 1.) Lastenkasvatukseen liittyy pitkä naisten kulttuuri. On luonnollista, että nimenomaan äiti joutuu törmäyskurssille lapseen liittyvissä asioissa 2.) Oman vanhemman kanssa välit ovat aina suoremmat, ja murrosikä on saanut aikaan luonnollisen itsenäistymisen ja hajuraon. Anopinhan kanssa tuota tilannetta ei tavallaan ole, ja anoppi saattaa jopa pitää miniää jollain tapaa "lapsena". Siis ihan tiedostamattaan.
Toki sitten voidaan vielä miettiä, että ovatko onko naisten jotenkin helpompaa "pompotella" poikaa ja pojan perhettä kuin tyttären perhettä. Tavallaan poikaa pidetään lapsellisempana ja avuttomampana kuin tytärtä, ja tämä heijastuu myös heidän perheiden kohteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Miniät vaan tuppaavat valittaa tuosta asiast jatkuvasti. On se kumma kun nykyaikana on varaa valita suhteita ja heittää muutama tärkeä suhde lapseltakin romukoppaan. Ja tää oli ohis kuten tuo aikaisempikin.
Saattaa olla vähän kylmä kommentti, mutta eihän se lapsi siinä mitään menetä, jos suhdetta ei ole alunperinkään luotu.
Ja kumpihan sen suhteen heittää romukoppaan: nimestä loukkaantunut anoppi vai miniä joka ei noudata anopin toiveita nimestä? Siis jos vertaa ap:n tapaukseen.
Kyllä lapselle tärkeintä on hvyvinvoivat vanhemmat. Joillakin on isovanhempia, jotka tuottavat vanhemmille pahoinvointia.
Riitaan tarvitaan aina kaksi vai onko miniä se puhdas pulmunen jota on aina kohdeltu väärin? Aikuisten tulisi näyttää esimerkkiä lapsille ja sopia riitansa. Kyllä ne lapset viimeistää 18 vuotiaana alkaa kysellä isovanhempienkin perään.
Onks se joku riita, jos anoppi loukkaantuu nimestä? Mitähän pahaa miniä on siinä tehnyt? Miten sen "riidan" voi sopia? Antamalla anopille periksi ja vaihtamalla lapsen nimeksi anopille sopiva?
Minun appiukkoni loukkaantui, kun ostimme vääränmerkkisen auton. Mikä oli meidän osuutemme "riidassa"? Olisiko meidän pitänyt pyytää anteeksi? Vai vaihtaa auto hänen haluamaansa merkkiin?
Riitelyä ei ole se, ettei rupea kynnysmatoksi.
Asiasta voi keskustella kuten aikuiset, ei tartte kynnysmatoksi ruveta. Jos keskustelu ei auta, se on sitten eri juttu. Tässä jutussa moni on heti polttamassa siltoja ja se on minusta typerää mitättömästä riidasta.
Mitähän keskustelemista on anopin/äidin kanssa siinä millä nimellä lapsensa nimeää tai minkä merkkisen autln ostaa? Kumpikaan asia ei kuulu niille vanhemmille pätkääkään. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Jään kyllä välillä miettimään, kun liki jokaisessa miniä-anoppi-vauva -asetelmasta löytyy tuo uhkaus, että jos homma ei mene anopin mielen mukaan niin lastenhoitoapua on turha pyytää.
Tai kiristämiseksihän tuota oikeastaan voisi sanoa.
Löytyykö tuollaisia ihmisiä ihan oikeasti? Että se oma suhde lapsenlapseen on aina sitä mukaan, mitä saa omia halujaan ja tahtojaan läpi? Että jos ei saa puuttua asioihin tms. niin ei sitten kiinnosta tutustua lapsenlapseenkaan?
Anteeksi, kuulostaa vaan jotenkin niin häiriintyneeltä ajattelutavalta. Tulee mieleen pikkulapsi, joka ilmoittaa tomerasti "Mä en sitten leiki teijän kaa!" jos ei saa mukailla leikkiä mieleisekseen.
Oikeasti täytyy olla tosi paha tilanne, että anopilta hoitoapua pyydän. Anopille on annettu mahdollisuuksia (huom! useita), mutta pieleen on mennyt. On pengottu laatikoita/kaappeja, ilkeilty, arvosteltu ja v*ttuiltu, jätetty täysin huomioimatta annettu ohjeistus syömisen ja nukkumisaikataulun suhteen, lapsi ollut likaisessa vaipassa ikuisuuksia, kun puhelimeen hölöttävä tollo ei hoksaa sankkaa kakkalemua, ulkoilutettu pientä toppahaalarissa kun pihalla on +15 lämmintä.... Katos kun on kurjaa palella, kirkkaanpunaisena huutava lapsihan on vaan nälkäinen, miten niin liian kuuma? Miksi ihmeessä kukaan jättäisi lastaan tuollaiselle täysin järjettömälle ämmälle, vaikka lapsen mummu onkin? Ja ennen kuin kukaan kysyy, mieskään ei luota äitinsä kykyyn pitää huolta lapsistamme. Anoppi ei edes ole kovin vanha, mutta jonkinasteisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on vahvoja epäilyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Miniät vaan tuppaavat valittaa tuosta asiast jatkuvasti. On se kumma kun nykyaikana on varaa valita suhteita ja heittää muutama tärkeä suhde lapseltakin romukoppaan. Ja tää oli ohis kuten tuo aikaisempikin.
Saattaa olla vähän kylmä kommentti, mutta eihän se lapsi siinä mitään menetä, jos suhdetta ei ole alunperinkään luotu.
Ja kumpihan sen suhteen heittää romukoppaan: nimestä loukkaantunut anoppi vai miniä joka ei noudata anopin toiveita nimestä? Siis jos vertaa ap:n tapaukseen.
Kyllä lapselle tärkeintä on hvyvinvoivat vanhemmat. Joillakin on isovanhempia, jotka tuottavat vanhemmille pahoinvointia.
Riitaan tarvitaan aina kaksi vai onko miniä se puhdas pulmunen jota on aina kohdeltu väärin? Aikuisten tulisi näyttää esimerkkiä lapsille ja sopia riitansa. Kyllä ne lapset viimeistää 18 vuotiaana alkaa kysellä isovanhempienkin perään.
Onks se joku riita, jos anoppi loukkaantuu nimestä? Mitähän pahaa miniä on siinä tehnyt? Miten sen "riidan" voi sopia? Antamalla anopille periksi ja vaihtamalla lapsen nimeksi anopille sopiva?
Minun appiukkoni loukkaantui, kun ostimme vääränmerkkisen auton. Mikä oli meidän osuutemme "riidassa"? Olisiko meidän pitänyt pyytää anteeksi? Vai vaihtaa auto hänen haluamaansa merkkiin?
Riitelyä ei ole se, ettei rupea kynnysmatoksi.
Asiasta voi keskustella kuten aikuiset, ei tartte kynnysmatoksi ruveta. Jos keskustelu ei auta, se on sitten eri juttu. Tässä jutussa moni on heti polttamassa siltoja ja se on minusta typerää mitättömästä riidasta.
Näissä riidoissa se suuttua nöksähtäjä on kyllä yleensä se vanhemman polven edustaja. Nuoret yrittää sovitella ja miellyttää, keskustella ja ottaa huomioon, mutta Suuren Ikäluokan Edustajaa on todella vaikea miellyttää jos hän sille päälle sattuu. Suututaan ja riidellään ihan vaan riitelemisen vuoksi ja sitten odotetaan että nuoret nöyrinä pyytelee anteeksi ja korjaa käyttäytymistään. Tätä on niin nähty ainakin meidän suvussa.
Juuri näin! Vanhempi on yleensä se, joka arvostelee ja kommentoi nuoremmalle mitä milloinkin. Jos nuorempi puolustaa itseään, kertoo esimerkiksi, että kyse on hänen yksityisestä asiastaan, "riita" on valmis.
Itse en ymmärrä, miksi täysin oman määräysvallan piiriin kuuluvia asioita (nimenanto lapselle, automerkin valinta) pitäisi perustella ja niistä pitäisi keskustella kenenkään kanssa. Jos joku niistä mielensä pahoittaa, en katso itseni syyllistyneen riitelyyn. Minä en ole vastuussa siitä, millaisia tunteita toisissa herää, kun hoitelen yksityisasioitani.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti anoppisi saa vielä lisää lapsenlapsia niin ei tarvii hössöttää teidän tytön takia niin paljon. Ja noin yleisesti, minkälaisia anoppeja ja mummoja näistä anoppivalittajista aikanaan tulee? Valittavat sitten miniöistä ja vävyistä?
Oman kokemukseni mukaan päinvastaisia. Valtaosa ottanee opikseen, ettei ainakaan itse toista oman anopin virheitä ollessaan itse anoppi.
Tietää, millainen ei ainakaan itse halua olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Miniät vaan tuppaavat valittaa tuosta asiast jatkuvasti. On se kumma kun nykyaikana on varaa valita suhteita ja heittää muutama tärkeä suhde lapseltakin romukoppaan. Ja tää oli ohis kuten tuo aikaisempikin.
Saattaa olla vähän kylmä kommentti, mutta eihän se lapsi siinä mitään menetä, jos suhdetta ei ole alunperinkään luotu.
Ja kumpihan sen suhteen heittää romukoppaan: nimestä loukkaantunut anoppi vai miniä joka ei noudata anopin toiveita nimestä? Siis jos vertaa ap:n tapaukseen.
Kyllä lapselle tärkeintä on hvyvinvoivat vanhemmat. Joillakin on isovanhempia, jotka tuottavat vanhemmille pahoinvointia.
Riitaan tarvitaan aina kaksi vai onko miniä se puhdas pulmunen jota on aina kohdeltu väärin? Aikuisten tulisi näyttää esimerkkiä lapsille ja sopia riitansa. Kyllä ne lapset viimeistää 18 vuotiaana alkaa kysellä isovanhempienkin perään.
Onks se joku riita, jos anoppi loukkaantuu nimestä? Mitähän pahaa miniä on siinä tehnyt? Miten sen "riidan" voi sopia? Antamalla anopille periksi ja vaihtamalla lapsen nimeksi anopille sopiva?
Minun appiukkoni loukkaantui, kun ostimme vääränmerkkisen auton. Mikä oli meidän osuutemme "riidassa"? Olisiko meidän pitänyt pyytää anteeksi? Vai vaihtaa auto hänen haluamaansa merkkiin?
Riitelyä ei ole se, ettei rupea kynnysmatoksi.
Asiasta voi keskustella kuten aikuiset, ei tartte kynnysmatoksi ruveta. Jos keskustelu ei auta, se on sitten eri juttu. Tässä jutussa moni on heti polttamassa siltoja ja se on minusta typerää mitättömästä riidasta.
Näissä riidoissa se suuttua nöksähtäjä on kyllä yleensä se vanhemman polven edustaja. Nuoret yrittää sovitella ja miellyttää, keskustella ja ottaa huomioon, mutta Suuren Ikäluokan Edustajaa on todella vaikea miellyttää jos hän sille päälle sattuu. Suututaan ja riidellään ihan vaan riitelemisen vuoksi ja sitten odotetaan että nuoret nöyrinä pyytelee anteeksi ja korjaa käyttäytymistään. Tätä on niin nähty ainakin meidän suvussa.
Juuri näin! Vanhempi on yleensä se, joka arvostelee ja kommentoi nuoremmalle mitä milloinkin. Jos nuorempi puolustaa itseään, kertoo esimerkiksi, että kyse on hänen yksityisestä asiastaan, "riita" on valmis.
Itse en ymmärrä, miksi täysin oman määräysvallan piiriin kuuluvia asioita (nimenanto lapselle, automerkin valinta) pitäisi perustella ja niistä pitäisi keskustella kenenkään kanssa. Jos joku niistä mielensä pahoittaa, en katso itseni syyllistyneen riitelyyn. Minä en ole vastuussa siitä, millaisia tunteita toisissa herää, kun hoitelen yksityisasioitani.
Tämän itsekin huomannut!
En minäkään mene vaikkapa ystävilleni tai sukulaisilleni kertomaan, kuinka he ovat tehneet vääränlaisia ratkaisuja elämässään.
En minä niin typerä ole, että kuvittelen kaikkien haluavan tehdä samanlaisia ratkaisuja kuin minä itse tai että olisin oikeutettu niistä moralisoimaan tai että kenelläkään ylipäätänsä kiinnostaisi minun poikkeava mielipiteeni.
Jokaisen pitäisi muistaa sääntö "parempi olla hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa".
Ne pahat sanat aiheuttavat vai. Pahaa mieltä kaikille osapuolille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Miniät vaan tuppaavat valittaa tuosta asiast jatkuvasti. On se kumma kun nykyaikana on varaa valita suhteita ja heittää muutama tärkeä suhde lapseltakin romukoppaan. Ja tää oli ohis kuten tuo aikaisempikin.
Saattaa olla vähän kylmä kommentti, mutta eihän se lapsi siinä mitään menetä, jos suhdetta ei ole alunperinkään luotu.
Ja kumpihan sen suhteen heittää romukoppaan: nimestä loukkaantunut anoppi vai miniä joka ei noudata anopin toiveita nimestä? Siis jos vertaa ap:n tapaukseen.
Kyllä lapselle tärkeintä on hvyvinvoivat vanhemmat. Joillakin on isovanhempia, jotka tuottavat vanhemmille pahoinvointia.
Riitaan tarvitaan aina kaksi vai onko miniä se puhdas pulmunen jota on aina kohdeltu väärin? Aikuisten tulisi näyttää esimerkkiä lapsille ja sopia riitansa. Kyllä ne lapset viimeistää 18 vuotiaana alkaa kysellä isovanhempienkin perään.
Onks se joku riita, jos anoppi loukkaantuu nimestä? Mitähän pahaa miniä on siinä tehnyt? Miten sen "riidan" voi sopia? Antamalla anopille periksi ja vaihtamalla lapsen nimeksi anopille sopiva?
Minun appiukkoni loukkaantui, kun ostimme vääränmerkkisen auton. Mikä oli meidän osuutemme "riidassa"? Olisiko meidän pitänyt pyytää anteeksi? Vai vaihtaa auto hänen haluamaansa merkkiin?
Riitelyä ei ole se, ettei rupea kynnysmatoksi.
Asiasta voi keskustella kuten aikuiset, ei tartte kynnysmatoksi ruveta. Jos keskustelu ei auta, se on sitten eri juttu. Tässä jutussa moni on heti polttamassa siltoja ja se on minusta typerää mitättömästä riidasta.
Näissä riidoissa se suuttua nöksähtäjä on kyllä yleensä se vanhemman polven edustaja. Nuoret yrittää sovitella ja miellyttää, keskustella ja ottaa huomioon, mutta Suuren Ikäluokan Edustajaa on todella vaikea miellyttää jos hän sille päälle sattuu. Suututaan ja riidellään ihan vaan riitelemisen vuoksi ja sitten odotetaan että nuoret nöyrinä pyytelee anteeksi ja korjaa käyttäytymistään. Tätä on niin nähty ainakin meidän suvussa.
Juuri näin! Vanhempi on yleensä se, joka arvostelee ja kommentoi nuoremmalle mitä milloinkin. Jos nuorempi puolustaa itseään, kertoo esimerkiksi, että kyse on hänen yksityisestä asiastaan, "riita" on valmis.
Itse en ymmärrä, miksi täysin oman määräysvallan piiriin kuuluvia asioita (nimenanto lapselle, automerkin valinta) pitäisi perustella ja niistä pitäisi keskustella kenenkään kanssa. Jos joku niistä mielensä pahoittaa, en katso itseni syyllistyneen riitelyyn. Minä en ole vastuussa siitä, millaisia tunteita toisissa herää, kun hoitelen yksityisasioitani.
Tämän itsekin huomannut!
En minäkään mene vaikkapa ystävilleni tai sukulaisilleni kertomaan, kuinka he ovat tehneet vääränlaisia ratkaisuja elämässään.
En minä niin typerä ole, että kuvittelen kaikkien haluavan tehdä samanlaisia ratkaisuja kuin minä itse tai että olisin oikeutettu niistä moralisoimaan tai että kenelläkään ylipäätänsä kiinnostaisi minun poikkeava mielipiteeni.Jokaisen pitäisi muistaa sääntö "parempi olla hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa".
Ne pahat sanat aiheuttavat vai. Pahaa mieltä kaikille osapuolille.
Toiset eivät vaan opi, ja toiset suorastaan nauttivat aiheuttamastaan mielipahasta.
Mä muutin mun miehen luo, mies oli tässä asunut yksikseen vuosia. Stereotyyppinen maalaisjunttimies, ei välitä sisustuksesta jne pätkääkään. Äitinsä siis sisustanut. Mutta voi ei, sitten tulin mä. Ja katosi kaikki 60/70-luvun tonnin painavat matot, ruskeat ikkunaverhot ja sohvakin vaihtui (liian iso ja väärä väri). Ämmä kirjaimellisesti väänsi marttyyrinä krokotiilinkyyneleitä kun hänen ratkaisunsa vaihtuivat mun maun mukaisiksi. Ja ajatelkaas, paha miniä vaihtoi tavaroiden paikkaa keittiössä, minulle kerrottiin ihan vakavissaan, kuinka järjestys on epälooginen ja miten kattiloita ei mitenkään voi tuossa kaapissa säilyttää, koska sinne kuuluu vatkauskulhot. Täällä ei todellakaan ollut mitään design-tuotteita tai arvotavaraa, vaan sellaista roskaa, jota löytää uskonnollisten yhteisöjen kirppareilta eurolla, ja silti ei kauppa käy. Ihan kauhea miniä, kun sisustaa kodin oman maun mukaan... ja tätä on itketty niin minulle, miehelleni, koko kyläyhteisölle sekä vanhemmilleni! Kyllä häntä on tässä niin sorrettu! Ja tosiaan voi huomauttaa maton puutteesta tai rumista verhoista helposti (ja mielellään) useamman kerran. Kestän sen, että kerran tai pari mainitaan, mutta jatkuva nälviminen ensin vituttaa, sit suututtaa, ja lopulta ahdistaa. Mut on vielä kotona opetettu kiltiksi ja olemaan sanomatta vastaan, etteu vaan kukaan loukkaannu.... kauan sitä kesti, mutta kun se loppui, niin se loppui totaalisesti. En ole tekemisissä kuin pakolliset, enkä yhtään harmittelis vaikka ikinä en enää näkisi. Ja kritisointi oikeasti hyvin kattavaa, kaikki lasten kasvatukseen liittyvä, kodinhoito, mun sukulaiset... oivoi. Ainoa jota ikinä kehui oli hän itse. Jopa poikaansa, mun puolisoa, haukkui mulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minun anoppi on haukkunut poikaansa minulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minun anoppi on haukkunut poikaansa minulle...
Tietysti, jos toinen on peliriippuvainen juoppo, joka juoksentelee vieraissa, niin siihen haukkumiseen ehkä voi olla syytä.... Meillä taas ollut syyttä, esim. siitä, kun mies ei kerro meidän perheen asioita tarpeeksi hänelle. Kylän tietotoimistoahan sitä kaikki haluavat uskottunaan käyttää. Samoin haukkunut miehen ylimääräisiä kiloja ja sitä, kun anopin mökillä ei yksi rakennusprojekti edennyt riittävän nopsaan. Mies töissä päivät pitkän matkan päässä, menee reilu 10 h töihin matkoineen, lisäksi oma talo ja perhe, joskus ehkä olis kiva levätä vähän. Muttakun projekti. Ketään muuta ei voi pyytää kuin poikaansa (kun tekee hommat huolellisesti ja ilmaiseksi), itse ei pistä tikkua ristiin asian eteen, vaikka osaisi kyllä jos viitsisi.
Pitää poikaansa talkkarina, jolla 24h päivystys. Onneksi mun mies on alkanut sanomaan ei, ettei ihan ole juoksemassa anoppilaan joka kerta kun tulee käsky. Ja anoppi nimenomaan vaatii ja käskee, ikinä ei pyydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Miniät vaan tuppaavat valittaa tuosta asiast jatkuvasti. On se kumma kun nykyaikana on varaa valita suhteita ja heittää muutama tärkeä suhde lapseltakin romukoppaan. Ja tää oli ohis kuten tuo aikaisempikin.
Saattaa olla vähän kylmä kommentti, mutta eihän se lapsi siinä mitään menetä, jos suhdetta ei ole alunperinkään luotu.
Ja kumpihan sen suhteen heittää romukoppaan: nimestä loukkaantunut anoppi vai miniä joka ei noudata anopin toiveita nimestä? Siis jos vertaa ap:n tapaukseen.
Kyllä lapselle tärkeintä on hvyvinvoivat vanhemmat. Joillakin on isovanhempia, jotka tuottavat vanhemmille pahoinvointia.
Riitaan tarvitaan aina kaksi vai onko miniä se puhdas pulmunen jota on aina kohdeltu väärin? Aikuisten tulisi näyttää esimerkkiä lapsille ja sopia riitansa. Kyllä ne lapset viimeistää 18 vuotiaana alkaa kysellä isovanhempienkin perään.
Onks se joku riita, jos anoppi loukkaantuu nimestä? Mitähän pahaa miniä on siinä tehnyt? Miten sen "riidan" voi sopia? Antamalla anopille periksi ja vaihtamalla lapsen nimeksi anopille sopiva?
Minun appiukkoni loukkaantui, kun ostimme vääränmerkkisen auton. Mikä oli meidän osuutemme "riidassa"? Olisiko meidän pitänyt pyytää anteeksi? Vai vaihtaa auto hänen haluamaansa merkkiin?
Riitelyä ei ole se, ettei rupea kynnysmatoksi.
Asiasta voi keskustella kuten aikuiset, ei tartte kynnysmatoksi ruveta. Jos keskustelu ei auta, se on sitten eri juttu. Tässä jutussa moni on heti polttamassa siltoja ja se on minusta typerää mitättömästä riidasta.
Näissä riidoissa se suuttua nöksähtäjä on kyllä yleensä se vanhemman polven edustaja. Nuoret yrittää sovitella ja miellyttää, keskustella ja ottaa huomioon, mutta Suuren Ikäluokan Edustajaa on todella vaikea miellyttää jos hän sille päälle sattuu. Suututaan ja riidellään ihan vaan riitelemisen vuoksi ja sitten odotetaan että nuoret nöyrinä pyytelee anteeksi ja korjaa käyttäytymistään. Tätä on niin nähty ainakin meidän suvussa.
Juuri näin! Vanhempi on yleensä se, joka arvostelee ja kommentoi nuoremmalle mitä milloinkin. Jos nuorempi puolustaa itseään, kertoo esimerkiksi, että kyse on hänen yksityisestä asiastaan, "riita" on valmis.
Itse en ymmärrä, miksi täysin oman määräysvallan piiriin kuuluvia asioita (nimenanto lapselle, automerkin valinta) pitäisi perustella ja niistä pitäisi keskustella kenenkään kanssa. Jos joku niistä mielensä pahoittaa, en katso itseni syyllistyneen riitelyyn. Minä en ole vastuussa siitä, millaisia tunteita toisissa herää, kun hoitelen yksityisasioitani.
Tämän itsekin huomannut!
En minäkään mene vaikkapa ystävilleni tai sukulaisilleni kertomaan, kuinka he ovat tehneet vääränlaisia ratkaisuja elämässään.
En minä niin typerä ole, että kuvittelen kaikkien haluavan tehdä samanlaisia ratkaisuja kuin minä itse tai että olisin oikeutettu niistä moralisoimaan tai että kenelläkään ylipäätänsä kiinnostaisi minun poikkeava mielipiteeni.Jokaisen pitäisi muistaa sääntö "parempi olla hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa".
Ne pahat sanat aiheuttavat vai. Pahaa mieltä kaikille osapuolille.
Mä kyllä kyseenalaistan todella sellaisen ihmisen käytöstavat, joka toisen kotiin tullessa haukkuu uuden sohvan, kaverin suuren muutoksen kokeneen hiuskuontalon tai alkaa tosissaan mollaamaan juuri hankittua autoa. Mä en tieten tahtoen halua kenenkään mieltä pahoittaa, ja jos huomaan sen uuden auton tms. niin en siitä mielipidettäni sano, jos mitään kaunista sanottavaa ei ole. Toki noteeraan asian, jos tiedän sen olevan tuttavalleni tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun näihin ketjuihin tulee monesti poikien äitejä valittamaan kuinka nykyminiät on itsekkäitä ja heittää suhteet romukoppaan. Ilmeisesti taustalla on pelko, että oma poika joskus hylkää äitinsä lapsenlapsen elämästä. Mulla on teille ihan suorat ohjeet, kuinka välit säilyy miniään ja poikaan:
-Älä oleta saavasi päättää lapsen nimeä, kiinteiden aloitusta tai mitään muutakaan joka on selvästi vanhempien päätettävissä oleva asia.
-Älä häiritse imettävää äitiä/nukkuvaa äitiä/nukkuvaa vauvaa
-Älä ota äidiltä sylistä vauvaa, vaan pyydä se syliisi
-Vie itkevä vauva takaisin äidilleen tai isälleen
-Älä kinu vauvaa/lasta hoitoon, jos haluat auttaa, niin ilmoita että olet tarvittaessa käytettävissä
-Älä vihjaile, etteivät äiti ja isä osaisi hoitaa/tulkita lastaan oikein. Jos äiti sanoo, että lapsi on väsynyt, niin kyllä se isolla todennäköisyydellä on sitä.
Näin helppoa se on!
T.Miniä joka tykkää anopistaan
Hyviä pointteja. Erityisesti "Vie itkevä vauva takaisin äidilleen tai isälleen". Ei siis niin että itkevää lasta puristetaan tiukasti omassa sylissä, kiikutetaan poispäin tissi paljaana odottavasta miniästä ja selitetään itkun syyksi mitä tahansa muuta kuin nälkä. Lapsi huutaa nälkäänsä ja isoäiti vaan hytkyttää eikä ymmärrä selvää suomea: "Anna se lapsi tänne. Sen on nälkä."
Jotenkin reppanat naiset on niitä, jotka alkaa nälviä miehensä äitiä. Ei tervepäiset ihmiset alennu moiseen, vaan ymmärtävät että ihmisiä on erilaisia, ja eri lähtökohdista ponnistaneita. Voisi osoittaa olevansa anopin huonon käytöksen yläpuolella, kun ei lähde ollenkaan mollaamaan häntä. Mutta ei, helpointa on kun haukkuu ja levittää ilkeämielistä soopaa kaikille, ja kaikkialla. Esim. AV:lla.
Kasvatatteko lapsennekin inhoamaan isänsä puoleista sukua?
No kyllä anoppi/isoäitiketjuissa niistä miesten anopeista kerrotaan kovin ikäviä asioita. Itselläni on ihan järkyttävä anoppi, mutta ei miestäni ole myöskään unelma-anopilla paiskattu.