Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui taas
20.09.2016 |
Pidimme sunnuntaina esikoisellemme nimenantojuhlat. Anoppi suuttui ensinnäkin siitä, että emme pitäneet ristiäisiä. Alkoi siis voivottelemaam " voi toista kun ei sitten pääse riparille, nyt jää ne uskon tärkeät opitkin saamatta". Kuulumme miehen kanssa kirkkoon mutta sekin on enemmänkin vain tapa kuin usko.
Toinen asia mikä ei häntä miellyttänyt oli nimi minkä annoimme. Hän oli siis raskauden alussa listannut häntä miellyttäviä nimiä, joista mikään loppuenlopuksi ei miellyttänyt meitä. Ja esitti toiveen, että jos hänen nimensä jollakin tapaa tulisi ilmi lapsemme nimessä jos tyttö vain on. Ja tyttö sieltä tulikin.
Kuitenkin nyt kävi niin, että valitsimme nimen, joka mielytti meitä sekä otimme minun äitini toisen nimen vauvamme toiseksi nimeksi.
En vain ymmärrä miksi suuttui kun anopin toinen nimi ei olisi sopinut lapsemme etunimen kanssa "Sara Päivikki" .
Päädyimme siis nimeen "Sara Sofia"
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Miniät vaan tuppaavat valittaa tuosta asiast jatkuvasti. On se kumma kun nykyaikana on varaa valita suhteita ja heittää muutama tärkeä suhde lapseltakin romukoppaan. Ja tää oli ohis kuten tuo aikaisempikin.
Taitaa olla eri miniät, jotka tuosta valittavat. Mä ainakaan en ole valittanut, enkä vie lapsiani anopin hoivaan kuin ihan äärimmäisessä hädässä. Miksi pyytäisin hoitoapua anopilta, joka ei kunnioita kasvatusperiaatteitani pätkääkään, ei edes viitsi kuunnella ohjeistusta, joka ei muuten kovin pitkä ole. Jos anoppi on meillä hoitamassa, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja penkoo kaappeja, on jäänyt kiinni rysän päällä. Kuulemma etsi tuttia.... Lisäksi puhuu kaikista pahaa, enkä voi luottaa siihen, ettei puhuisi minusta ja miehestäni pahaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Miniät vaan tuppaavat valittaa tuosta asiast jatkuvasti. On se kumma kun nykyaikana on varaa valita suhteita ja heittää muutama tärkeä suhde lapseltakin romukoppaan. Ja tää oli ohis kuten tuo aikaisempikin.
Saattaa olla vähän kylmä kommentti, mutta eihän se lapsi siinä mitään menetä, jos suhdetta ei ole alunperinkään luotu.
Ja kumpihan sen suhteen heittää romukoppaan: nimestä loukkaantunut anoppi vai miniä joka ei noudata anopin toiveita nimestä? Siis jos vertaa ap:n tapaukseen.
Kyllä lapselle tärkeintä on hvyvinvoivat vanhemmat. Joillakin on isovanhempia, jotka tuottavat vanhemmille pahoinvointia.
Riitaan tarvitaan aina kaksi vai onko miniä se puhdas pulmunen jota on aina kohdeltu väärin? Aikuisten tulisi näyttää esimerkkiä lapsille ja sopia riitansa. Kyllä ne lapset viimeistää 18 vuotiaana alkaa kysellä isovanhempienkin perään.
Onks se joku riita, jos anoppi loukkaantuu nimestä? Mitähän pahaa miniä on siinä tehnyt? Miten sen "riidan" voi sopia? Antamalla anopille periksi ja vaihtamalla lapsen nimeksi anopille sopiva?
Minun appiukkoni loukkaantui, kun ostimme vääränmerkkisen auton. Mikä oli meidän osuutemme "riidassa"? Olisiko meidän pitänyt pyytää anteeksi? Vai vaihtaa auto hänen haluamaansa merkkiin?
Riitelyä ei ole se, ettei rupea kynnysmatoksi.
Asiasta voi keskustella kuten aikuiset, ei tartte kynnysmatoksi ruveta. Jos keskustelu ei auta, se on sitten eri juttu. Tässä jutussa moni on heti polttamassa siltoja ja se on minusta typerää mitättömästä riidasta.
Näissä riidoissa se suuttua nöksähtäjä on kyllä yleensä se vanhemman polven edustaja. Nuoret yrittää sovitella ja miellyttää, keskustella ja ottaa huomioon, mutta Suuren Ikäluokan Edustajaa on todella vaikea miellyttää jos hän sille päälle sattuu. Suututaan ja riidellään ihan vaan riitelemisen vuoksi ja sitten odotetaan että nuoret nöyrinä pyytelee anteeksi ja korjaa käyttäytymistään. Tätä on niin nähty ainakin meidän suvussa.
No, sittenhän asialle ei voi mitään. Onneksi meillä on järkevää porukkaa, niin nuoret, kuin vanhatkin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta, mutta anoppisi on oikeassa.
Just näin!
Tylsää on ihmisten elämä, kun ei voi anopin kanssa puhua, pitää kirjoittaa tänne.
Toisekseen olen miettinyt, miten nää naikkoset uskaltaa naida ne miehensä, kun kasvattajana on aina umpihullu anoppi? Minä kiertäisin kaukaa moiset moukkamaiset perheet ja heidän poikansa. Vai vakkako siellä kantensa valitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Alapeukuttajat, kaipaisin teiltä perusteluja?
Tottahan tuo on, jos vaatimuksia esittää, kannattaa ensin miettiä, mitä vaatii, ettei tule kaivettua itselleen kovin syvää kuoppaa.
Me taas yritimme antaa tytöllemme anopin toisen nimen vauvan toiseksi nimeksi. Ennen ristiäisiä anoppi kysyi nimeä ja kerroimme sitten, että tämmöistä nimiyhdistelmää olemme miettineet. Anoppi suuttui aivan järkyttävästi ja huusi, ettei hänen toista nimeäänhän ei lapselle anneta! Annoimme sitten tilalle minun äitini toisen nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivatko kirkkoon kuuluvat valita ihan vaan nimenantamisen? enpä ole tullut ajatelleeksi mutta varmaan näin.
Aikamoinen näpäytys. En ihmettele että anoppi loukkaantui kun miniän äidin nimi kelpaa mutta ei hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Onneksi isovanhemmuus on paljon muutakin kuin lastenhoitoa. Siinä voi tulla melkoinen hämmennys aikanaan, kun saa oman lapsensa 18v päivillä kuulla, että anoppi on antanut lapsen serkuille jokaiselle noin 20 000 euroa lahjaksi (verovapaasti usean vuoden aikana) ja oma lapsi on saanut joka vuosi pelkän onnittelukortin. Jos ei pidä äidistä, ei ole pakko pitää tämän lapsistakaan.
Sarjassamme mielikuvitusmaailmassa, ja ehkä jonkun yksittäisen anopin elämässä. On minunkin mummoni pelannut ties miten perinnöillään muuten, ja arvaappa millaiseksi miellämme me lapsenlapset kaikki mummomme. Myös se jolle perintö on osoitettu. Mietippä muuten jos on vaikka 7 lastenlasta, tai edes 4. Vaatisi jo 80000-140000e pelkästään noihin lahjuksiin. Tai ainakin minä olen säästänyt omia lapsen varten, en lapsenlapsia varten. Aika harvassa taitaa olla tuollaiset tapaukset kuitenkin.
Toisekseen, kyllä minusta olisi aika ihmeellistä, että joku ihminen 20 000e:n vuoksi veisi lasta hoitoon ihmiselle josta ei pidä tai johon ei luota/haluaisi luoda suhdetta jonka epäilisi olevan vaikkapa vahingollinen lapselleen. Tarkoitan että jos minun anoppi olisi ihan kamala ihminen, niin en kyllä jäisi katumaan etäisiä välejä 20000e:n vuoksi. Tuon oma lapseni voi säästäkin, jos käy esim välivuoden ajan duunaritöissä, ja asuu sen ajan kotonani.
Eikö sen isovanhemmuuden pitäisi kuitenkin perustua ihan puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välillä? Sitä aitoa lämpöä ja rakkautta on hankala saada, jos kuvittelee olevansa vanhempi vanhemman paikalla.Mulla on hankala uskoa, että nimestäloukkaantujamummot on oikeasti niitä ihania mummoja, joihin lapsetkin suurin sydämin ihastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti anoppisi saa vielä lisää lapsenlapsia niin ei tarvii hössöttää teidän tytön takia niin paljon. Ja noin yleisesti, minkälaisia anoppeja ja mummoja näistä anoppivalittajista aikanaan tulee? Valittavat sitten miniöistä ja vävyistä?
Ei. Ne, jotka ovat järjettömän anopin kanssa joutuneet elämään varovat varmasti, että heistä ei tule samanlaisia. Näin on toiminut mm. oma äitini, joka on oman miniänsä kanssa hyvissä väleissä. Ei sekaannu veljeni perheen elämään, ei yritä päsmäröidä, ei valita ja kitise, mutta auttaa aina kun tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Onneksi isovanhemmuus on paljon muutakin kuin lastenhoitoa. Siinä voi tulla melkoinen hämmennys aikanaan, kun saa oman lapsensa 18v päivillä kuulla, että anoppi on antanut lapsen serkuille jokaiselle noin 20 000 euroa lahjaksi (verovapaasti usean vuoden aikana) ja oma lapsi on saanut joka vuosi pelkän onnittelukortin. Jos ei pidä äidistä, ei ole pakko pitää tämän lapsistakaan.
Just näin. Eikä tuokaan anoppi varmasti tajua yhtään, että tuossa on tehnyt enemmän kiusaa lapsenlapselle kuin miniälleen. Miten muuten asia tuli ilmi?
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen näpäytys. En ihmettele että anoppi loukkaantui kun miniän äidin nimi kelpaa mutta ei hänen.
Entä jos olisi tilanne, että molemmat mummot haluavat oman nimen toiseksi nimeksi? Onko tässä tapauksessa parempi loukata omaa äitiä, koska anoppi on pyhä lehmä?
Ja nimi on makuasia siinä missä joku vaatekin. On ihan normaalia että joku toinen nimi kelpaa ja joku toinen ei. Ei se lapsi ole mikään nukke, jota koristellaan muiden sanelemalla tavalla, ettei vaan pahoiteta mieltä. Nimen pitää olla sellainen, jonka vanhemmat ovat rakkaudella valinneet.
Pitääkö isovanhempien saada sitten päättää myös harrastukset, koulukaverit, päiväkoti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti anoppisi saa vielä lisää lapsenlapsia niin ei tarvii hössöttää teidän tytön takia niin paljon. Ja noin yleisesti, minkälaisia anoppeja ja mummoja näistä anoppivalittajista aikanaan tulee? Valittavat sitten miniöistä ja vävyistä?
Ei. Ne, jotka ovat järjettömän anopin kanssa joutuneet elämään varovat varmasti, että heistä ei tule samanlaisia. Näin on toiminut mm. oma äitini, joka on oman miniänsä kanssa hyvissä väleissä. Ei sekaannu veljeni perheen elämään, ei yritä päsmäröidä, ei valita ja kitise, mutta auttaa aina kun tarvitaan.
Eikö tosiaankaan ole muuta vaihtoehtoa kuin päsmäri tai kynnysmatto? Koska siltä tuo kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen näpäytys. En ihmettele että anoppi loukkaantui kun miniän äidin nimi kelpaa mutta ei hänen.
Entä jos olisi tilanne, että molemmat mummot haluavat oman nimen toiseksi nimeksi? Onko tässä tapauksessa parempi loukata omaa äitiä, koska anoppi on pyhä lehmä?
Ja nimi on makuasia siinä missä joku vaatekin. On ihan normaalia että joku toinen nimi kelpaa ja joku toinen ei. Ei se lapsi ole mikään nukke, jota koristellaan muiden sanelemalla tavalla, ettei vaan pahoiteta mieltä. Nimen pitää olla sellainen, jonka vanhemmat ovat rakkaudella valinneet.
Pitääkö isovanhempien saada sitten päättää myös harrastukset, koulukaverit, päiväkoti?
Järkevä miniä olisi laittanut joko Sara Päivikki Sofia tai Sara Sofia Päivikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen näpäytys. En ihmettele että anoppi loukkaantui kun miniän äidin nimi kelpaa mutta ei hänen.
Miten tuo on pois anopilta? Kun poikansa anopin nimi kävi, niin PAKKO olla myös hänen nimensä?
Tuo on vähän sama kuin mun anoppi, joka on äärettömän katkera joka sekunnista mitä mun lapset viettää mun vanhempien kanssa. Jos ollaan viikonloppu kotona, asia kunnossa. Jos käydään mun vanhusten luona -> kriisi. Ja kauhea kysely heti, koska hän saa lapset yökylään jne. Mun porukat siis asuu parin tunnin ajomatkan päässä, anoppila näkyy makkarin ikkunasta, kun puissa ei ole lehtiä. Anoppi näkee lapsia joka ikinen viikko, mun vanhemmat ei edes joka kuukausi. Mutta hän se tässä vääryyttä kärsii, ja mun äiti saa kaiken! Ja sehän on tietysti mun vika.
Mun anoppi huikkasi ristiäisissä papille ovella että nähdään sitten taas kun tulet kastamaan sen pojan! Kyseessä oli siis tyttölapsemme ristiäiset. Ja pettymys oli ollut suuri kun saimme tytön. Ei meille vaan appivanhemmille. Vieläkin muistan tuon päällimmäisenä ristiäisistä vaikka aikaa jo kulunut. Juntti mikä juntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Onneksi isovanhemmuus on paljon muutakin kuin lastenhoitoa. Siinä voi tulla melkoinen hämmennys aikanaan, kun saa oman lapsensa 18v päivillä kuulla, että anoppi on antanut lapsen serkuille jokaiselle noin 20 000 euroa lahjaksi (verovapaasti usean vuoden aikana) ja oma lapsi on saanut joka vuosi pelkän onnittelukortin. Jos ei pidä äidistä, ei ole pakko pitää tämän lapsistakaan.
Sarjassamme mielikuvitusmaailmassa, ja ehkä jonkun yksittäisen anopin elämässä. On minunkin mummoni pelannut ties miten perinnöillään muuten, ja arvaappa millaiseksi miellämme me lapsenlapset kaikki mummomme. Myös se jolle perintö on osoitettu. Mietippä muuten jos on vaikka 7 lastenlasta, tai edes 4. Vaatisi jo 80000-140000e pelkästään noihin lahjuksiin. Tai ainakin minä olen säästänyt omia lapsen varten, en lapsenlapsia varten. Aika harvassa taitaa olla tuollaiset tapaukset kuitenkin.
Toisekseen, kyllä minusta olisi aika ihmeellistä, että joku ihminen 20 000e:n vuoksi veisi lasta hoitoon ihmiselle josta ei pidä tai johon ei luota/haluaisi luoda suhdetta jonka epäilisi olevan vaikkapa vahingollinen lapselleen. Tarkoitan että jos minun anoppi olisi ihan kamala ihminen, niin en kyllä jäisi katumaan etäisiä välejä 20000e:n vuoksi. Tuon oma lapseni voi säästäkin, jos käy esim välivuoden ajan duunaritöissä, ja asuu sen ajan kotonani.
Eikö sen isovanhemmuuden pitäisi kuitenkin perustua ihan puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välillä? Sitä aitoa lämpöä ja rakkautta on hankala saada, jos kuvittelee olevansa vanhempi vanhemman paikalla.Mulla on hankala uskoa, että nimestäloukkaantujamummot on oikeasti niitä ihania mummoja, joihin lapsetkin suurin sydämin ihastuvat.
Ymmärsit sitten miniämäisesti tahallaan väärin.
Isovanhemmuuden pitäisi perustua puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välille ja koska tuo paremmin toteutuu kuin silloin, kun vanhemmat vastaavat hoitamisesta ja isovanhempi saa valita pelkän hauskanpidon vailla vastuuta unista ja syömisistä? Eli ei lapsenlapsia mummolaan hoitoon vaan sinne mennää vieraisille koko perheenä. Mummo ei ole hoitoautomaatti. Jos äiti pitää isoäitiä ilkeänä, ei lapsenlapsilla koskaan ole mahdollisuutta kokea aitoa isoäitiyttä, koska heidän äitinsä tekee kaikkensa korostaakseen omaa mielipidettään.
Toiseksi ei pidä loukkaantua siitä, jos isovanhempi kohtelee lapsenlapsia eri tavalla siksi, että yhdessä perheessä äiti on laillasi tätä mieltä "Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?" Jos miniä kokee noin, niin sitten hän joutuu hyväksymään sen, että joku toinen kokee toisin ja ylläpitää hyviä välejä isovanhempiin. Nykymummot ovat oppineet, että perintöä ei kannata jättää, joten rahat kannattaa jakaa jo eläissään ja mikä olisi kätevämpää kuin antaa verottomana 3 vuoden välein mukava summa niille lapsenlapsille, joiden vanhemmat eivät pidä isoäitiä ilkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Onneksi isovanhemmuus on paljon muutakin kuin lastenhoitoa. Siinä voi tulla melkoinen hämmennys aikanaan, kun saa oman lapsensa 18v päivillä kuulla, että anoppi on antanut lapsen serkuille jokaiselle noin 20 000 euroa lahjaksi (verovapaasti usean vuoden aikana) ja oma lapsi on saanut joka vuosi pelkän onnittelukortin. Jos ei pidä äidistä, ei ole pakko pitää tämän lapsistakaan.
Sarjassamme mielikuvitusmaailmassa, ja ehkä jonkun yksittäisen anopin elämässä. On minunkin mummoni pelannut ties miten perinnöillään muuten, ja arvaappa millaiseksi miellämme me lapsenlapset kaikki mummomme. Myös se jolle perintö on osoitettu. Mietippä muuten jos on vaikka 7 lastenlasta, tai edes 4. Vaatisi jo 80000-140000e pelkästään noihin lahjuksiin. Tai ainakin minä olen säästänyt omia lapsen varten, en lapsenlapsia varten. Aika harvassa taitaa olla tuollaiset tapaukset kuitenkin.
Toisekseen, kyllä minusta olisi aika ihmeellistä, että joku ihminen 20 000e:n vuoksi veisi lasta hoitoon ihmiselle josta ei pidä tai johon ei luota/haluaisi luoda suhdetta jonka epäilisi olevan vaikkapa vahingollinen lapselleen. Tarkoitan että jos minun anoppi olisi ihan kamala ihminen, niin en kyllä jäisi katumaan etäisiä välejä 20000e:n vuoksi. Tuon oma lapseni voi säästäkin, jos käy esim välivuoden ajan duunaritöissä, ja asuu sen ajan kotonani.
Eikö sen isovanhemmuuden pitäisi kuitenkin perustua ihan puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välillä? Sitä aitoa lämpöä ja rakkautta on hankala saada, jos kuvittelee olevansa vanhempi vanhemman paikalla.Mulla on hankala uskoa, että nimestäloukkaantujamummot on oikeasti niitä ihania mummoja, joihin lapsetkin suurin sydämin ihastuvat.
Ymmärsit sitten miniämäisesti tahallaan väärin.
Isovanhemmuuden pitäisi perustua puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välille ja koska tuo paremmin toteutuu kuin silloin, kun vanhemmat vastaavat hoitamisesta ja isovanhempi saa valita pelkän hauskanpidon vailla vastuuta unista ja syömisistä? Eli ei lapsenlapsia mummolaan hoitoon vaan sinne mennää vieraisille koko perheenä. Mummo ei ole hoitoautomaatti. Jos äiti pitää isoäitiä ilkeänä, ei lapsenlapsilla koskaan ole mahdollisuutta kokea aitoa isoäitiyttä, koska heidän äitinsä tekee kaikkensa korostaakseen omaa mielipidettään.
Toiseksi ei pidä loukkaantua siitä, jos isovanhempi kohtelee lapsenlapsia eri tavalla siksi, että yhdessä perheessä äiti on laillasi tätä mieltä "Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?" Jos miniä kokee noin, niin sitten hän joutuu hyväksymään sen, että joku toinen kokee toisin ja ylläpitää hyviä välejä isovanhempiin. Nykymummot ovat oppineet, että perintöä ei kannata jättää, joten rahat kannattaa jakaa jo eläissään ja mikä olisi kätevämpää kuin antaa verottomana 3 vuoden välein mukava summa niille lapsenlapsille, joiden vanhemmat eivät pidä isoäitiä ilkeänä.
Niin, eli on oikein antaa lapsen kärsiä seuraamukset, kun miniän/vävyn naama ei miellytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mautonta oli antaa äitisi toinen nimi. Tasapuolista olisi ollut, ettei kummankaan isoäidin nimi näy.
Ei elämässä voi tehdä yhtään mitään, jos kaiken pitää olla tasapuolista ja aina miettii, ettei vaan kukaan mieltänsä pahoita.
Muista tämä sitten kun anoppi hoitaa miehen siskon lapsia.
Eiköhän tuollaisen anopin lastenhoitopalveluita ilmankin pärjää.. En minäkään tykkäisi, jos joku yrittäisi päättää meidän lapsemme nimen. Saati sitten että loukkaantuisi annetusta nimestä. Meilläkin molempien suvussa kulkee nimi, ja esikoiselle annettiin miehen suvussa kulkeva nimi. Olisi ollut naurettavaa touhua, jos vanhempani olisivat tästä loukkaantuneet.
Lastenhoitajia meiltä ainakin löytyy vino pino ihan kavereista, tädeistä ja sedistä. Luojan kiitos ei olle vain yhden ihmisen lastenhoidon varassa. Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?
Onneksi isovanhemmuus on paljon muutakin kuin lastenhoitoa. Siinä voi tulla melkoinen hämmennys aikanaan, kun saa oman lapsensa 18v päivillä kuulla, että anoppi on antanut lapsen serkuille jokaiselle noin 20 000 euroa lahjaksi (verovapaasti usean vuoden aikana) ja oma lapsi on saanut joka vuosi pelkän onnittelukortin. Jos ei pidä äidistä, ei ole pakko pitää tämän lapsistakaan.
Sarjassamme mielikuvitusmaailmassa, ja ehkä jonkun yksittäisen anopin elämässä. On minunkin mummoni pelannut ties miten perinnöillään muuten, ja arvaappa millaiseksi miellämme me lapsenlapset kaikki mummomme. Myös se jolle perintö on osoitettu. Mietippä muuten jos on vaikka 7 lastenlasta, tai edes 4. Vaatisi jo 80000-140000e pelkästään noihin lahjuksiin. Tai ainakin minä olen säästänyt omia lapsen varten, en lapsenlapsia varten. Aika harvassa taitaa olla tuollaiset tapaukset kuitenkin.
Toisekseen, kyllä minusta olisi aika ihmeellistä, että joku ihminen 20 000e:n vuoksi veisi lasta hoitoon ihmiselle josta ei pidä tai johon ei luota/haluaisi luoda suhdetta jonka epäilisi olevan vaikkapa vahingollinen lapselleen. Tarkoitan että jos minun anoppi olisi ihan kamala ihminen, niin en kyllä jäisi katumaan etäisiä välejä 20000e:n vuoksi. Tuon oma lapseni voi säästäkin, jos käy esim välivuoden ajan duunaritöissä, ja asuu sen ajan kotonani.
Eikö sen isovanhemmuuden pitäisi kuitenkin perustua ihan puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välillä? Sitä aitoa lämpöä ja rakkautta on hankala saada, jos kuvittelee olevansa vanhempi vanhemman paikalla.Mulla on hankala uskoa, että nimestäloukkaantujamummot on oikeasti niitä ihania mummoja, joihin lapsetkin suurin sydämin ihastuvat.
Ymmärsit sitten miniämäisesti tahallaan väärin.
Isovanhemmuuden pitäisi perustua puhtaaseen iloon lapsenlapsen ja isovanhemman välille ja koska tuo paremmin toteutuu kuin silloin, kun vanhemmat vastaavat hoitamisesta ja isovanhempi saa valita pelkän hauskanpidon vailla vastuuta unista ja syömisistä? Eli ei lapsenlapsia mummolaan hoitoon vaan sinne mennää vieraisille koko perheenä. Mummo ei ole hoitoautomaatti. Jos äiti pitää isoäitiä ilkeänä, ei lapsenlapsilla koskaan ole mahdollisuutta kokea aitoa isoäitiyttä, koska heidän äitinsä tekee kaikkensa korostaakseen omaa mielipidettään.
Toiseksi ei pidä loukkaantua siitä, jos isovanhempi kohtelee lapsenlapsia eri tavalla siksi, että yhdessä perheessä äiti on laillasi tätä mieltä "Mitä sitten jos tuo lastenhoitaja olisikin epäluotettava/ilkeä/ei kunnioittaisi meidän kasvatusperiaatteita?" Jos miniä kokee noin, niin sitten hän joutuu hyväksymään sen, että joku toinen kokee toisin ja ylläpitää hyviä välejä isovanhempiin. Nykymummot ovat oppineet, että perintöä ei kannata jättää, joten rahat kannattaa jakaa jo eläissään ja mikä olisi kätevämpää kuin antaa verottomana 3 vuoden välein mukava summa niille lapsenlapsille, joiden vanhemmat eivät pidä isoäitiä ilkeänä.
Niin, eli on oikein antaa lapsen kärsiä seuraamukset, kun miniän/vävyn naama ei miellytä?
Eihän se lapsi kärsi, koska äitinsä mielestä isoäiti on ilkeä. Silloinhan lapselle on hyvä olla kaukana tuollaisesta ihmisestä.
Jos taas muut miniät ja lapset ovat toista mieltä, heillä on hyvät välit mummoihin ja pappoihin, niin silloinhan on ihan OK, että nämä muut lapsenlapset saavat erilaisia asioita kuin mitä ilkeäksi anoppia nimittämän lapsen saavat.
Mukavan miniän lapset saavat tarvittaessa mummin hoitajaksi, ilkeäksi isoäitiä nimittävän miniän lapset hoitaa sitten ne kaverit ja naapurit. Kaikki voittavat.
Alue: Aihe vapaa
Näissä riidoissa se suuttua nöksähtäjä on kyllä yleensä se vanhemman polven edustaja. Nuoret yrittää sovitella ja miellyttää, keskustella ja ottaa huomioon, mutta Suuren Ikäluokan Edustajaa on todella vaikea miellyttää jos hän sille päälle sattuu. Suututaan ja riidellään ihan vaan riitelemisen vuoksi ja sitten odotetaan että nuoret nöyrinä pyytelee anteeksi ja korjaa käyttäytymistään. Tätä on niin nähty ainakin meidän suvussa.