Seurustelisitko itseäsi lyhyemmän miehen kanssa?
Tai miehet: seurustelisitko itseäsi pidemmän naisen kanssa?
Olen nyt tapaillut itseäni lyhyempää miestä ja olen korviani myöten ihastunut tähän. Kemiat kohtaa sekä hän on todella huomaavainen, hyvännäköinen ja meillä on samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja tavoitteita elämälle
Silti tuo pituus mietityttää, olen siis melko pitkä 175cm nainen, joten kovin yllättäväähän ei ole, että olen kiinnostunut lyhyemmästä, sillä onhan suomalaisten miesten keskipituus vain luokkaa 177-178cm, joten aika moni mies on mua lyhyempi.
Mites omalla kohdalla? Voisitko kiinnostua itseäsi lyhyemmästä miehestä?
Kommentit (86)
Olen pari kertaa elämässäni ihastunut hullun lailla itseni pituiseen tai lyhyempään mieheen. Siinä ei sentit kiinnosta kun mies kolahtaa täysillä. N 165 cm
Olen naimisissa itseäni noin sentin lyhyemmän kanssa ja kyllä, tunnen itseni ihan tarpeeksi "pieneksi ja naiselliseksi" hänen vierellä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä että miehen pitäisi olla huomattavasti naista pidempi mutta jokaisella saa toki olla omat kriteerit. Joskus kävin esim netistä treffeillä tosi pitkien miesten kanssa tietämättä heidän pituutta etukäteen mutta itselleni sellainen +20cm pituusero oli enemmänkin turn off kuin mikään ihannetilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein ollut kiinnostunut suurinpiirtein itseni pituisista miehistä eli 165-175 cm pitkistä, mutta tuossa alkaa olla ehdoton alaraja jo. Olen itse kuitenkin 170 cm enkä haluaisi olla päätä pidempi kuin mies. Haluan tuntea olevani pieni ja naisellinen enkä suhteen maskuliininen osapuoli.
Tuo on ehkä yleisin syy miksi nainen haluaa pidemmän miehen. Että voi tuntea itsensä keijukaiseksi. Olisi mukavaa jos nainenkin voisi elää elämäänsä itsensä eikä peilaten miehen kautta. Sama kuin joillain miehillä on oltava 30cm lyhyempi nainen jotta voi tuntea itsensä terminaattoriksi.
Anteeksi mutta minusta tuo on jollain tapaa huvittavaa :D
Se on säälittävää ja pinnallista.
Olen myös niitä, jotka eivät haluaisi seurustella ylipainoisen kanssa. :) Pinnallinen olen, niin kuin jokainen ihminen.
Olen seurustellut. Suhde ei päättynyt miehen lyhyyden vuoksi.
Olen 169cm pitkä.
Ulkonäkö ei ole minulle miehessä tärkeä asia, olen seurustellut sekä komeiden että rumien kanssa, on roimasti ylipainoista ja luikkulaihaa.. mutta pituus on asia jota haluan miehellä olevan ainakin pikkuisen enemmän kuin itselläni.
Lyhin seurustelukumppanini on ollut 173cm, hänen kanssaan käytin pelkkiä matalia kenkiä. Itseäni lyhyempiä olen tapaillut, mutta se pituus on osoittautunut itselleni ongelmaksi minulle. Häiritsee.
En ole ylpeä tästä, mutta vastaus on ei. En voisi seurustella itseäni lyhyemmän kanssa.
Oon 190 cm ja miehet luonnollisestikin lyhyempiä. On myös nykyinen mies jonkin verran pienempi.
En ole itse varsinaisesti seurustellut itseäni lyhyemmän kanssa, tapailin kyllä kerran saman pituista miestä (olen 154 cm) ja oltiin ihanan söpön näköisiä yhdessä. :3 ja oli ihanaa kerrankin pussailla ilman että tarvitsisi varvistella! Eli kyllä seurustelisin!
En, mutta vain koska itse olen alle 150cm nainen
Voisin seurustella itseäni pidemmän naisen kanssa; ei minun itsetuntoni ole kiinni kumppanini pituudesta. Ja sitä paitsi minulla on erinomaisen hyvä ystävä, joka kulkee pyörätuolissa ja ellei hän olisi ollut varattu jo tutustuessamme, niin saattaisin hyvin kuvitella seurustelevani hänen kanssaan.... Miksi kumppanin pituudelle halutaan antaa niin suuri painoarvo? Vai onko niistä tasa-arvon mustista pisteistä, joissa tasa-arvoisessa suhteessakin nainen kuitenkin haluaa -alitajuisesti- itseään pidemmän miehen, jotta voi uhriutua ja tai odottaa alkukantaisesti, että hänen kookas miehensä puolustaa ja suojelee häntä. Vai onko kyse siitä, että mies voi olemalla naistaan pidempi saattaisi edes jollain tasolla osoittaa olevansa naistaan "korkeammalla tasolla" kun kovin harvassa on muutoin ne askareet ja paikat jossa mies voisi osoittaa olevansa mies ja tehdä sellaista, mihin nainen ei muka sukupuolensa rampauttamana itse pystyisi lainkaan. - Eri asia on, että nainen ei haluaisi ryhtyä tai tehdä, jos voi odottaa tai toivoa, että joku muu tekisi sen hänen puolestaan. - Toki mieskin voi olla "sukupuolensa rampauttama" ja odottaa, että jotkin asiat tekisi vain naiset, tai nainen.
Olen itse 154-senttinen, joten en seurustelisi. Esim. 160-senttisen miehen "kelpuuttaisin" kuitenkin mielelläni.
Luultavasti en, mutta olenkin itse 162cm pitkä, joten miehen pitäisi olla jo aika minimittainen että olisi minua lyhyempi :D
En olisi itsestäni uskonut, mutta olen käynyt pariin otteeseen ulkona miehen kanssa, joka on aivan mainio. Jaamme samat mielenkiinnon kohteet ja meillä on kerrassaan hauskaa yhdessä! Juttua riittää ja jaamme sana huumorintajun. Mutta en vaan saa mitään fyysistä innostusta häntä kohtaan, koska olin sen verran pettynyt hänet tavatessani siitä, että hän on minua ehkä 1 -2 cm lyhyempi ja hyvin pienikokoinen, siro...kuten minä. En vaan pysty. Hän pitää minusta ja haluaa tavata vielä, mutta olen ryhtynyt passiiviseksi, enkä ole enää mennyt tapaamisille, koska en halua enää johtaa harhaan..
Ei väliä. Harvassa kyllä mua lyhyemmät miehet, olen 153 cm pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin seurustella itseäni pidemmän naisen kanssa; ei minun itsetuntoni ole kiinni kumppanini pituudesta. Ja sitä paitsi minulla on erinomaisen hyvä ystävä, joka kulkee pyörätuolissa ja ellei hän olisi ollut varattu jo tutustuessamme, niin saattaisin hyvin kuvitella seurustelevani hänen kanssaan.... Miksi kumppanin pituudelle halutaan antaa niin suuri painoarvo? Vai onko niistä tasa-arvon mustista pisteistä, joissa tasa-arvoisessa suhteessakin nainen kuitenkin haluaa -alitajuisesti- itseään pidemmän miehen, jotta voi uhriutua ja tai odottaa alkukantaisesti, että hänen kookas miehensä puolustaa ja suojelee häntä. Vai onko kyse siitä, että mies voi olemalla naistaan pidempi saattaisi edes jollain tasolla osoittaa olevansa naistaan "korkeammalla tasolla" kun kovin harvassa on muutoin ne askareet ja paikat jossa mies voisi osoittaa olevansa mies ja tehdä sellaista, mihin nainen ei muka sukupuolensa rampauttamana itse pystyisi lainkaan. - Eri asia on, että nainen ei haluaisi ryhtyä tai tehdä, jos voi odottaa tai toivoa, että joku muu tekisi sen hänen puolestaan. - Toki mieskin voi olla "sukupuolensa rampauttama" ja odottaa, että jotkin asiat tekisi vain naiset, tai nainen.
Vähän liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Kyse on todennäköisesti biologiasta ja jonkunlaisesta sisäsyntyisestä tarpeesta olla se pienempi ja heikompi osapuoli. Toisin sanoen sukupuolten välisen eron korostamisesta.
Tiedäthän, että heteromiehiä viehättävät naisissa naiselliset piirteet ja naisia miehiset piirteet. Yksilöllistä on kuinka voimakkaasti kukakin suosii naisellisia tai miehisiä piirteitä, tutkimusten mukaan mitä lähempänä ääripäätä kumpikin on, sitä enemmän ääripään piirteitä arvostaa jne. Huomaan sen ainakin itse: olen aika äärifeminiininen ja pidän maskuliinisemmista ja "rumemmista" miehistä kuin monet tuntemani naiset, jos saa ihan vapaasti määritellä mitkä piirteet viehättää eniten. Mutta olen loppujen lopuksi kokonaisuuden ja ennen kaikkea henkisten ominaisuuksien arvostaja, joten käytännön valinnoissani tuo ei välttämättä toteudu.
Olen 170 pitkä ja mieheni 165 :) miehellä tuntui olevan ongelmia pituuden kanssa seurustelun alkuaikoina... en saanut pitää korkeita korkoja (platform sekä 12cm korot). Seitsemäs vuosi menossa, korkkarit ei haittaa häntäkään enää :) (tosin kenkien korko madaltunut vuosien saatossa)
Mukavaa, että olet löytänyt mieleisesi seurustelukumppanin. :)
Voisin seurustella. Minä olen aina pitänyt lyhyistä miehistä.
N, 158 cm
Joo, jos ei nyt puhuta mistään 20 tai 30 cm:n erosta (olen itse kuitenkin "vain" 170cm)
Olen itse niin lyhyt että minua lyhyempää miestä on vaikea löytää joten on pakko vastata En.
En. Miehen pitää olla vähintään pituiseni (170cm)
Seurustelisin, jos olisi tyyppiseni
-N153cm