Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei sano suoraan, enkä minä kehtaa kysyä. Hääkutsusta ym :(
18.09.2016 |
Yritän pitää tämän mahdollisimman lyhyenä.
Meitä on ollut tälläinen kolmen tytön porukka, peruskoulun alusta asti. Minä muutin aiemmin pk-seudulle, nämä kaksi ystävääni sitten muutamia vuosia myöhemmin. Tässä välissä heistä tuli toki läheisempiä, mutta nähtiin silti porukalla niin usein kun mahdollista.
Näin aikuisena meistä yksi, sanotaan vaikka Kaisa näkee meitä molempia usein, ja minä ja tämä kihlautunut Maija nähdään ehkä noin joka toinen kuukausi. Lähes viikottain pidetään kuitenkin yhteyttä.
Muutama viikko sitten käytiin Maijan kanssa kahdestaan konsertissa. Majoitin Maijaa vähän aikaa sitten eräästä syystä, jota nyt ei ole olennaista mainita. Mutta että olen pitänyt häntä myös hyvin läheisenä ystävänäni.
Maija kihlautui vähän aikaa sitten. Onnittelin häntä normaalisti ja hän vastasi kiitti. Ei olla sen jälkeen nähty, eikä oltu puheissa.
Näin n. viikko tämän jälkeen Kaisaa kaupungilla ja kysyin, haluaako hän lähteä kanssani ulos viikonloppuna. Ei onnistu, hän on sopinut Maijan kanssa hääpukusovituksen. Hetken olin hiljaista ja sitten sain kysyttyä, että ovatko häät jo suunnitteilla, näin pitkällä..? Kyllä hääpaikka-, kirkot ym on jo varattu. Kaisa on kaaso (mikä nyt ei yllätä, enkä ole tästä mitenkään loukkaantunut.)
Kysyin milloin häät ovat. Kaisa sanoi ettei muista. Mietin ääneen, että se pitää tietää hyvissä ajoin, kun minulla on mieheni kanssa usein ollut tapana matkustaa kesällä paljon. Hiljaisuus. Kaaso, ei muista päivää, ei kuukautta.
Vaihdoin nopeasti puheenaihetta, koska tilanne oli suoraansanottuna helvetin kiusallinen molemmille.
En tahdo tunkea väkisin häihin. En halua, että minulle ei voida puhua ennen häitä... Kehtaanko kysyä kutsusta suoraan, kutsutaanko minua ollenkaan? On todella paha mieli ja näin pienestä asiasta. Koko juttuhan saattaa olla vain omaa spekulaationi...
Kommentit (129)
Ystävystyin uskovaisen naisen kanssa. Kävin heillä kylässä ja kaikki oli ok siihen asti, kun mies kuuli, etten kuulu kirkkoon.
Nyt olemme ystäviä salaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Off topic, mutta miksivedes pitää olla joku kaaso? Amerikkalaista hössötystä. Itselläni ei ollut, vaikka oli jopa aika isot häät.
Temppiä aloittaja!
Ja mielestäni tuo ei ole pieni asia! Kyllä on törkeää, jos noin menee.
itse olisin hiljaa, ja jos kutsua ei tule, heivaisin heti "kaverit".
toki voi kysyä, mutta voi olla noloa, ei sinulle mutta yleisesti.
Itse tekisin niin etten kyselisi yhtään mitään enää. En ottaisi Maijaan itse yhteyttä mutta jos hän olisi minuun yhteydessä juttelisin kyllä edelleen kaikenlaista.
Alkaisin kuitenkin pikku hiljaa ottaa etäisyyttä häneen. Nimittäin en oikein usko tuohon ilmoitettuun syyhyn vaan paremminkin uskon ettet saa kutsua koska et ole Maijalle kovin tärkeä ystävä loppujen lopuksi.
Alkaisin siis vähitellen ottaa vähän etäisyyttä ja tutustua uusiin ihmisiin. Hankkisin muitakin ystäviä enkä pitäisi Maijaa enää hirveän tärkeänä ystävänä. Keskittyisin ihan muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä että jos olette noin vanhoja ystäviä ja molemminpuolinen yhteydenpito säilynyt noin kauan ja olette vielä olleet kolmen tytön porukka niin kieltämättä aika loukkaavaa ettet saa ollenkaan kutsua ja toinen kaveri on kaaso. Ymmärrettävää on että Kaisa on läheisempänä ystävänä kaaso mutta siis vähän loukkaavaa että sinua ei oteta mukaan ollenkaan.
Itse en varmaan edes kehtaisi olla kutsumatta tuossa tilanteessa kun olet siis häntä majoittanutkin ei niin kauan aikaa sitten. Olisi mennyt Kaisan luo sitten!
Vierailija kirjoitti:
Jos sua ei kutsuta, ajattele, mitkä säästöt. Ei tartte ostaa vaatteita, käydä kampaajalla, ei ehkä lahjaakaan.
No lahjaa nyt ei ainakaan. Ei kai kukaan oikeasti odota saavansa normaalin tapaan lahjaa ihmiseltä, jonka on jättänyt kutsumatta häihinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota Maijaan yhteyttä ja selvitä asia, niin saat paremman mielen ja saatte toivottavasti ystävyytenne jatkumaan.
Mulle kävi niin, että läheinen ystäväni 25 vuoden ajalta jätti minut sivuun kaikista kuvioista ihan tyystin kun meni naimisiin.
Kosinnasta luin Facebookista, otin tottakai heti onnittelujen kera yhteyttä ja kyselin lisää, ilmaisten iloni hänen puolestaan. Hän kiitteli ja kertoi onnellisena kaikki yksityiskohdat kosinnasta jne. Olimme olleet sitä ennen muutaman kuukauden niin että vain viestittelimme ja soittelimme, kumpikaan ei ehtinyt tapaamaan kasvokkain. Kihlautumisen jälkeen kuitenkin näimme ja kahvittelimme taas entiseen tapaan, kahvilareissumme tai ylipäätänsä keskustelumme kestivät aina tuntikausia. Olimme olleet todella läheisiä toisillemme viimeiset 25 vuotta, 5-vuotiaista alkaen. Välillä tuli näitä näkemättömyystaukoja, mutta eivät ne tuntuneet vaikuttavan väleihimme millään tavalla, pystyimme kertomaan mielipiteemme suoraan ja uskoutumaan toiselle ihan mistä asiasta vain.
Muutama kuukausi kihlautumisesta saapuikin sitten jo hääkutsu.
Tuntui kuin minua olisi potkaistu mahaan. Ei mitään selitystä tapahtuneelle. En koskaan saanut tietää mitä oikein tapahtui, mihin luottamukselliset välimme oikein katosivat. Toivoin ja luulin olevani hänen kaasonsa tai ainakin olisin ollut ilolla mukana järjestämässä rakkaan ystäväni polttareita ja häitä. En tietääkseni ollut tehnyt mitään sellaista, minkä takia minut olisi pitänyt jättää näin merkittävästä asiasta rannalle ja pitää pimennossa kaikesta.
Toisaalta, luulen tietäväni tai minulla on ainakin aavistus syystä. Minulla ja morsiamella oli yhteinen kaveri, jota en nykyisin voi sietää. Tämä kaveri on tunnettu laajasti loismaisesta elämäntyylistään sekä asioiden pummimisesta muilta. Hän on aikuinen ihminen, mutta polttaa kannabista, jopa lapsensa huoneessa silloin kun tämä oli aivan pieni. Nuorempina olimme aina menneet tämän pummin tahdon mukaan, aivan kaikki piti tehdä hänen mukaansa tai hän sai raivokohtauksen. Tämä ystäväni, morsian, on jostain syystä aina pitänyt tästä pummista, ja pitänyt hänet mukana kuvioissa. Kyllähän hänkin huokailee ja kohauttelee olkiaan tämän pummin menolle ja käytökselle, mutta ehkä lähinnä vain naureskelee ja huvittunut, enemmän kuin ärsyyntynyt. Toki välillä myös huolissaan.
No, morsian ja pummi ovat pysyneet ystävinä ja hehkuttaneet moneen otteeseen pitkäkestoista ystävyyttään tarhaiästä saakka (tasan yhtä pitkäkestoinen ystävyys kuin minulla ja morsiamella oli...)
Ja en tosiaan pysty sietämään tätä pummia. Veikkaan että pummi on ollut mukana kaikessa, ja minut jätettiin sen takia sivuun. Olisin todella halunnut olla mukana järjestämässä ja tukemassa parasta ystävväni hänen suurena päivänään, mutta niin ei vaan tapahtunut.
Olin todella lamaantunut ja shokissa tämän hääkutsun jälkeen. Olo oli todella nöyryytetty. Vatvoin ja pyörittelin asiaa viikkotolkulla, kunnes morsian itse kyseli ilmoittautumisen perään. Keksin valheen ja ilmoitin etten pääse tulemaan. Vähän ennen häitä morsian ilmoitti Facebookissa olevansa raskaana. Onnittelin, Facebookissa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta kirjoitti:
Olin todella lamaantunut ja shokissa tämän hääkutsun jälkeen. Olo oli todella nöyryytetty. Vatvoin ja pyörittelin asiaa viikkotolkulla, kunnes morsian itse kyseli ilmoittautumisen perään. Keksin valheen ja ilmoitin etten pääse tulemaan. Vähän ennen häitä morsian ilmoitti Facebookissa olevansa raskaana. Onnittelin, Facebookissa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.
Sinun tilanteesi ei kyllä ole ollenkaan sama kuin aloittajan. Sait kutsun, mutta oman pikkumaisuutesi takia venkoilit ja lopulta vaheltelit morsiammelle ja jäit itse pois häistä.
Kirjoitit, että olisit halunnut tukea ystävääsi hänen hääpäivänään, mutta tuo on kaukana siitä. Jos olisit hyväksynyt kutsun, olisit varmasti päässyt porukan mukaan suunnittelemaan polttareita jne. Mutta nyt katkaisit kokonaan ystävyyden, kun et päässyt kaasoksi.
En voi ymmärtää.
25 vuotta "ystävyyttä" ? kirjoitti:
Mulle kävi niin, että läheinen ystäväni 25 vuoden ajalta jätti minut sivuun kaikista kuvioista ihan tyystin kun meni naimisiin.
Kosinnasta luin Facebookista, otin tottakai heti onnittelujen kera yhteyttä ja kyselin lisää, ilmaisten iloni hänen puolestaan. Hän kiitteli ja kertoi onnellisena kaikki yksityiskohdat kosinnasta jne. Olimme olleet sitä ennen muutaman kuukauden niin että vain viestittelimme ja soittelimme, kumpikaan ei ehtinyt tapaamaan kasvokkain. Kihlautumisen jälkeen kuitenkin näimme ja kahvittelimme taas entiseen tapaan, kahvilareissumme tai ylipäätänsä keskustelumme kestivät aina tuntikausia. Olimme olleet todella läheisiä toisillemme viimeiset 25 vuotta, 5-vuotiaista alkaen. Välillä tuli näitä näkemättömyystaukoja, mutta eivät ne tuntuneet vaikuttavan väleihimme millään tavalla, pystyimme kertomaan mielipiteemme suoraan ja uskoutumaan toiselle ihan mistä asiasta vain.
Muutama kuukausi kihlautumisesta saapuikin sitten jo hääkutsu.
Tuntui kuin minua olisi potkaistu mahaan. Ei mitään selitystä tapahtuneelle. En koskaan saanut tietää mitä oikein tapahtui, mihin luottamukselliset välimme oikein katosivat. Toivoin ja luulin olevani hänen kaasonsa tai ainakin olisin ollut ilolla mukana järjestämässä rakkaan ystäväni polttareita ja häitä. En tietääkseni ollut tehnyt mitään sellaista, minkä takia minut olisi pitänyt jättää näin merkittävästä asiasta rannalle ja pitää pimennossa kaikesta.
Toisaalta, luulen tietäväni tai minulla on ainakin aavistus syystä. Minulla ja morsiamella oli yhteinen kaveri, jota en nykyisin voi sietää. Tämä kaveri on tunnettu laajasti loismaisesta elämäntyylistään sekä asioiden pummimisesta muilta. Hän on aikuinen ihminen, mutta polttaa kannabista, jopa lapsensa huoneessa silloin kun tämä oli aivan pieni. Nuorempina olimme aina menneet tämän pummin tahdon mukaan, aivan kaikki piti tehdä hänen mukaansa tai hän sai raivokohtauksen. Tämä ystäväni, morsian, on jostain syystä aina pitänyt tästä pummista, ja pitänyt hänet mukana kuvioissa. Kyllähän hänkin huokailee ja kohauttelee olkiaan tämän pummin menolle ja käytökselle, mutta ehkä lähinnä vain naureskelee ja huvittunut, enemmän kuin ärsyyntynyt. Toki välillä myös huolissaan.
No, morsian ja pummi ovat pysyneet ystävinä ja hehkuttaneet moneen otteeseen pitkäkestoista ystävyyttään tarhaiästä saakka (tasan yhtä pitkäkestoinen ystävyys kuin minulla ja morsiamella oli...)
Ja en tosiaan pysty sietämään tätä pummia. Veikkaan että pummi on ollut mukana kaikessa, ja minut jätettiin sen takia sivuun. Olisin todella halunnut olla mukana järjestämässä ja tukemassa parasta ystävväni hänen suurena päivänään, mutta niin ei vaan tapahtunut.
Olin todella lamaantunut ja shokissa tämän hääkutsun jälkeen. Olo oli todella nöyryytetty. Vatvoin ja pyörittelin asiaa viikkotolkulla, kunnes morsian itse kyseli ilmoittautumisen perään. Keksin valheen ja ilmoitin etten pääse tulemaan. Vähän ennen häitä morsian ilmoitti Facebookissa olevansa raskaana. Onnittelin, Facebookissa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.
Ei kuulosta kovin kaksiselta ystävyydeltä jos yhden ihmisen taki jättää sinut syrjään kaikista hääjärjestelyistä ja -kuvioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, porukka tälläkin palstalla ihan tosissaan väittää ettei tämänkaltaista draamaa muka esiinny aikuisten naisten porukoissa kun joku sanoo ettei jaksa sitä ja hengailee mieluummin yksin tai miesten kanssa. Juuri näiden käsittämättömien "en leiki sun kaa" -kuvioiden takia en vain kestä naisia.
Vastaavia tilanteita on myös miehillä. En lokeroisi.
Odotinkin jo tätä kommenttia, kaikkihan tietävät että tätä esiintyy vain ja ainoastaan miehillä, ja varsinkin miehillä, ainakin enemmän miehillä, ja ihan varmasti paljon enemmän miehillä. Tämä kommentti myös liittyy aivan oleellisesti aloittajan kysymään pulmaan, sillä aloittaja on mies, jolla on 2 mieskaveria, ja tähän miesten väliseen ongelmaan aloittaja nyt hakisi hyvää neuvoa. Parastahan tässä on että tämä asiantuntija lausunto tuli siis mieheltä. Mutta jos nyt kuitenkin keskittyisit auttamaan tätä aloittajaa...jookosta
Vierailija kirjoitti:
25 vuotta "ystävyyttä" ? kirjoitti:
Olin todella lamaantunut ja shokissa tämän hääkutsun jälkeen. Olo oli todella nöyryytetty. Vatvoin ja pyörittelin asiaa viikkotolkulla, kunnes morsian itse kyseli ilmoittautumisen perään. Keksin valheen ja ilmoitin etten pääse tulemaan. Vähän ennen häitä morsian ilmoitti Facebookissa olevansa raskaana. Onnittelin, Facebookissa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.
Sinun tilanteesi ei kyllä ole ollenkaan sama kuin aloittajan. Sait kutsun, mutta oman pikkumaisuutesi takia venkoilit ja lopulta vaheltelit morsiammelle ja jäit itse pois häistä.
Kirjoitit, että olisit halunnut tukea ystävääsi hänen hääpäivänään, mutta tuo on kaukana siitä. Jos olisit hyväksynyt kutsun, olisit varmasti päässyt porukan mukaan suunnittelemaan polttareita jne. Mutta nyt katkaisit kokonaan ystävyyden, kun et päässyt kaasoksi.
En voi ymmärtää.
Unohdin lisätä viestiini että siis polttarit oli jo pidetty(sain kuulla kun kysyin saatuani hääkutsun) ja häihin oli aikaa muutama viikko kun kutsu tuli. Oli todellinen yllätys että kaikki tapahtui noin nopeasti ja että morsian ei pyytänyt minua auttamaan tai kertonut valmisteluista kun puhuimme muista asioista tällä välin. Kaikki tapahtui todella lyhyellä aikajanalla, voi olla että vielä salassa ollut raskaus vaikutti tuohon reippaaseen tahtiin. Kaasous tai sen jääminen puuttumaan ei vaikuttanut mitenkään ratkaisevasti, se oli vain pisara meressä. Olen tottunut aiemminkin jäämään jatkuvasti kakkoseksi tälle aiemmin yhteiselle kaverillemme. Olisin halunnut olla mukana järjestelemässä kaikkea, auttaa tekemään ystävälleni ihanat ja ikimuistoiset häät, mutta sitä ei minulle suotu. Olisi voinut ystäväni edes selittää miksi tilanne oli sellainen ettei minua haluttu tai tarvittu mukaan.
- 25 vuotta "ystävyyttä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 vuotta "ystävyyttä" ? kirjoitti:
Olin todella lamaantunut ja shokissa tämän hääkutsun jälkeen. Olo oli todella nöyryytetty. Vatvoin ja pyörittelin asiaa viikkotolkulla, kunnes morsian itse kyseli ilmoittautumisen perään. Keksin valheen ja ilmoitin etten pääse tulemaan. Vähän ennen häitä morsian ilmoitti Facebookissa olevansa raskaana. Onnittelin, Facebookissa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.
Sinun tilanteesi ei kyllä ole ollenkaan sama kuin aloittajan. Sait kutsun, mutta oman pikkumaisuutesi takia venkoilit ja lopulta vaheltelit morsiammelle ja jäit itse pois häistä.
Kirjoitit, että olisit halunnut tukea ystävääsi hänen hääpäivänään, mutta tuo on kaukana siitä. Jos olisit hyväksynyt kutsun, olisit varmasti päässyt porukan mukaan suunnittelemaan polttareita jne. Mutta nyt katkaisit kokonaan ystävyyden, kun et päässyt kaasoksi.
En voi ymmärtää.
Unohdin lisätä viestiini että siis polttarit oli jo pidetty(sain kuulla kun kysyin saatuani hääkutsun) ja häihin oli aikaa muutama viikko kun kutsu tuli. Oli todellinen yllätys että kaikki tapahtui noin nopeasti ja että morsian ei pyytänyt minua auttamaan tai kertonut valmisteluista kun puhuimme muista asioista tällä välin. Kaikki tapahtui todella lyhyellä aikajanalla, voi olla että vielä salassa ollut raskaus vaikutti tuohon reippaaseen tahtiin. Kaasous tai sen jääminen puuttumaan ei vaikuttanut mitenkään ratkaisevasti, se oli vain pisara meressä. Olen tottunut aiemminkin jäämään jatkuvasti kakkoseksi tälle aiemmin yhteiselle kaverillemme. Olisin halunnut olla mukana järjestelemässä kaikkea, auttaa tekemään ystävälleni ihanat ja ikimuistoiset häät, mutta sitä ei minulle suotu. Olisi voinut ystäväni edes selittää miksi tilanne oli sellainen ettei minua haluttu tai tarvittu mukaan.
- 25 vuotta "ystävyyttä"
Ensin kirjoitit, että vatvoit asiaa viikkotolkulla ja nyt, että sait kutsun vain muutamaa viikkoa ennen häitä. Ei nyt tarinan yksityiskohdat edes natsaa. Miksi tulet provoilemaan toisen ketjuun..?
Toi nimim. "25 vuotta ystävyyttä" ei voi olla tosissaan? Siis kuinka lapsellinen voi ihminen olla! Mua alkaa pelottaa voiko sitä häitä järjestää ollenkaan... Mistä sitä tietää miten kahjoja omat kaveritkin pohjimmiltaan on. Toisaalta ehkä tuontyylinen ihminen ei muutenkaan ole käytökseltään ihan ns. normaali.
Mun häissä oli vaan mun ja mieheni siskot ja veljet perheineen sekä molempien vanhemmat. Todella hyvin pystyi kaikille sanomaan, että oli vain lähimmät, joten kukaan ei loukkaantunut.
Eikö ketään muuta häiritse, että Kaisa on ollut se, joka on kertonut, miksei ap:tä ole kutsuttu? Jos tosiaan on ollut kyseessä läheinen ystävä, haluaisin kuulla selityksen häneltä itseltään enkä välikädeltä.
Tän ketjun myötä mä olen onnellinen, että mennään aasiassa naimisiin rannalla. Ne saa tulla, ketkä itse maksaa ja sitten on turha itkeä, kun ei saa kutsua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, porukka tälläkin palstalla ihan tosissaan väittää ettei tämänkaltaista draamaa muka esiinny aikuisten naisten porukoissa kun joku sanoo ettei jaksa sitä ja hengailee mieluummin yksin tai miesten kanssa. Juuri näiden käsittämättömien "en leiki sun kaa" -kuvioiden takia en vain kestä naisia.
Vastaavia tilanteita on myös miehillä. En lokeroisi.
Odotinkin jo tätä kommenttia, kaikkihan tietävät että tätä esiintyy vain ja ainoastaan miehillä, ja varsinkin miehillä, ainakin enemmän miehillä, ja ihan varmasti paljon enemmän miehillä. Tämä kommentti myös liittyy aivan oleellisesti aloittajan kysymään pulmaan, sillä aloittaja on mies, jolla on 2 mieskaveria, ja tähän miesten väliseen ongelmaan aloittaja nyt hakisi hyvää neuvoa. Parastahan tässä on että tämä asiantuntija lausunto tuli siis mieheltä. Mutta jos nyt kuitenkin keskittyisit auttamaan tätä aloittajaa...jookosta
Minun mielestäni on ihan asiallista puolustautua, jos tämänkin viestiketjun aloittaja tekee jotain kuluneita yleistyksiä siitä, kuinka miesporukat ovat niin reiluja ja naiset selkäänpuukottajia. Pyydettiin, ettei lokeroida. Ehkä kannattaa hyökätä tuota ensimmäisen viestin kirjoittajaa vastaan, joka eksyi aiheesta, jos asia kaivelee :)
Tulen kertomaan, kun kerrottavaa tulee olemaan. Itse en ole Maijaan yhteydessä, sillä tiedän että kokisin oloni kurjaksi hänen seurassaan.
Häitä ei ainakaan salailla, kun someen oli päivitetty kuvaa mekkokaupoilta... En tykännyt. :D
- Aloittaja (vähän lapsellinen ja hitusen katkera)