Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei sano suoraan, enkä minä kehtaa kysyä. Hääkutsusta ym :(
18.09.2016 |
Yritän pitää tämän mahdollisimman lyhyenä.
Meitä on ollut tälläinen kolmen tytön porukka, peruskoulun alusta asti. Minä muutin aiemmin pk-seudulle, nämä kaksi ystävääni sitten muutamia vuosia myöhemmin. Tässä välissä heistä tuli toki läheisempiä, mutta nähtiin silti porukalla niin usein kun mahdollista.
Näin aikuisena meistä yksi, sanotaan vaikka Kaisa näkee meitä molempia usein, ja minä ja tämä kihlautunut Maija nähdään ehkä noin joka toinen kuukausi. Lähes viikottain pidetään kuitenkin yhteyttä.
Muutama viikko sitten käytiin Maijan kanssa kahdestaan konsertissa. Majoitin Maijaa vähän aikaa sitten eräästä syystä, jota nyt ei ole olennaista mainita. Mutta että olen pitänyt häntä myös hyvin läheisenä ystävänäni.
Maija kihlautui vähän aikaa sitten. Onnittelin häntä normaalisti ja hän vastasi kiitti. Ei olla sen jälkeen nähty, eikä oltu puheissa.
Näin n. viikko tämän jälkeen Kaisaa kaupungilla ja kysyin, haluaako hän lähteä kanssani ulos viikonloppuna. Ei onnistu, hän on sopinut Maijan kanssa hääpukusovituksen. Hetken olin hiljaista ja sitten sain kysyttyä, että ovatko häät jo suunnitteilla, näin pitkällä..? Kyllä hääpaikka-, kirkot ym on jo varattu. Kaisa on kaaso (mikä nyt ei yllätä, enkä ole tästä mitenkään loukkaantunut.)
Kysyin milloin häät ovat. Kaisa sanoi ettei muista. Mietin ääneen, että se pitää tietää hyvissä ajoin, kun minulla on mieheni kanssa usein ollut tapana matkustaa kesällä paljon. Hiljaisuus. Kaaso, ei muista päivää, ei kuukautta.
Vaihdoin nopeasti puheenaihetta, koska tilanne oli suoraansanottuna helvetin kiusallinen molemmille.
En tahdo tunkea väkisin häihin. En halua, että minulle ei voida puhua ennen häitä... Kehtaanko kysyä kutsusta suoraan, kutsutaanko minua ollenkaan? On todella paha mieli ja näin pienestä asiasta. Koko juttuhan saattaa olla vain omaa spekulaationi...
Kommentit (129)
Minulla on muutama kaveri, kuten sinä. Olen todella sosiaalinen, joten minut on kutsuttu jo kolmen ihmisen kaasoksi ja tiedän ainakin yhden, joka vielä haluaisi, että olen hänen kaasonsa. Olen todella imarreltu, mutta tavallaan myös surullinen, koska en voi tai halua ottaa näitä ihmisiä omiksi kaasoikseni.
Minulla on oma paras ystäväni, jolle ei ole kilpailijaa. Me olemme täysin erottamattomat. Tiedän, että tulen loukkaamaan monia, kun kahden vuoden päästä menen naimisiin, koska he hehkuttavat sitä, kuinka ovat parhaita ystäviäni. Tottakai he ovat tärkeitä ja läheisiä, ja haluan viettää heidän kanssaan koko loppuelämäni, mutta kukaan ei saavuta minua tunnetasolla niin täydellisesti kuin se yksi oikea "bestis". Hän on vähän kuvailemasi: polttelee kannabista, sairaalloisen ylipainoinen, työkyvyttömyyseläkkeellä kilpirauhasen ja muiden vaivojen takia. Ulkoisesti moni ei voi käsittää, mitä meillä on yhteistä ja odotan tuleeko samanlaisia reaktioita ihmisiltä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin minun rakas, empaattinen ja älykäs ystäväni.[/quote]
Voisitko ajatella, että sanoisit arponeesi näiden parhaiden ystävien kesken sen, että kenestä tulee kaaso ja arpa osui tuohon ystävääsi, mutta, että kaikki olisivat olleet yhtä vahvoja ehdokkaita? Oisko se win-win -tilanne? Kellään ei syytä loukkaantua! Voisit vaikka etukäteenkin sanoa, että arpa ratkaisee, kun kaikki tärkeitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta kirjoitti:
Mulle kävi niin, että läheinen ystäväni 25 vuoden ajalta jätti minut sivuun kaikista kuvioista ihan tyystin kun meni naimisiin.
Kosinnasta luin Facebookista, otin tottakai heti onnittelujen kera yhteyttä ja kyselin lisää, ilmaisten iloni hänen puolestaan. Hän kiitteli ja kertoi onnellisena kaikki yksityiskohdat kosinnasta jne. Olimme olleet sitä ennen muutaman kuukauden niin että vain viestittelimme ja soittelimme, kumpikaan ei ehtinyt tapaamaan kasvokkain. Kihlautumisen jälkeen kuitenkin näimme ja kahvittelimme taas entiseen tapaan, kahvilareissumme tai ylipäätänsä keskustelumme kestivät aina tuntikausia. Olimme olleet todella läheisiä toisillemme viimeiset 25 vuotta, 5-vuotiaista alkaen. Välillä tuli näitä näkemättömyystaukoja, mutta eivät ne tuntuneet vaikuttavan väleihimme millään tavalla, pystyimme kertomaan mielipiteemme suoraan ja uskoutumaan toiselle ihan mistä asiasta vain.
Muutama kuukausi kihlautumisesta saapuikin sitten jo hääkutsu.
Tuntui kuin minua olisi potkaistu mahaan. Ei mitään selitystä tapahtuneelle. En koskaan saanut tietää mitä oikein tapahtui, mihin luottamukselliset välimme oikein katosivat. Toivoin ja luulin olevani hänen kaasonsa tai ainakin olisin ollut ilolla mukana järjestämässä rakkaan ystäväni polttareita ja häitä. En tietääkseni ollut tehnyt mitään sellaista, minkä takia minut olisi pitänyt jättää näin merkittävästä asiasta rannalle ja pitää pimennossa kaikesta.
Toisaalta, luulen tietäväni tai minulla on ainakin aavistus syystä. Minulla ja morsiamella oli yhteinen kaveri, jota en nykyisin voi sietää. Tämä kaveri on tunnettu laajasti loismaisesta elämäntyylistään sekä asioiden pummimisesta muilta. Hän on aikuinen ihminen, mutta polttaa kannabista, jopa lapsensa huoneessa silloin kun tämä oli aivan pieni. Nuorempina olimme aina menneet tämän pummin tahdon mukaan, aivan kaikki piti tehdä hänen mukaansa tai hän sai raivokohtauksen. Tämä ystäväni, morsian, on jostain syystä aina pitänyt tästä pummista, ja pitänyt hänet mukana kuvioissa. Kyllähän hänkin huokailee ja kohauttelee olkiaan tämän pummin menolle ja käytökselle, mutta ehkä lähinnä vain naureskelee ja huvittunut, enemmän kuin ärsyyntynyt. Toki välillä myös huolissaan.
No, morsian ja pummi ovat pysyneet ystävinä ja hehkuttaneet moneen otteeseen pitkäkestoista ystävyyttään tarhaiästä saakka (tasan yhtä pitkäkestoinen ystävyys kuin minulla ja morsiamella oli...)
Ja en tosiaan pysty sietämään tätä pummia. Veikkaan että pummi on ollut mukana kaikessa, ja minut jätettiin sen takia sivuun. Olisin todella halunnut olla mukana järjestämässä ja tukemassa parasta ystävväni hänen suurena päivänään, mutta niin ei vaan tapahtunut.
Olin todella lamaantunut ja shokissa tämän hääkutsun jälkeen. Olo oli todella nöyryytetty. Vatvoin ja pyörittelin asiaa viikkotolkulla, kunnes morsian itse kyseli ilmoittautumisen perään. Keksin valheen ja ilmoitin etten pääse tulemaan. Vähän ennen häitä morsian ilmoitti Facebookissa olevansa raskaana. Onnittelin, Facebookissa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.
No tämän viestin perusteella vaikutat ainakin melko takertuvalta päällepäsmäriltä ja ilkeältä. Jos sinä et siedä jotain ihmistä niin sitten kukaan muukaan ei saa hengailla hänen kanssaan? Legendaarinen koulukiusaajan ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama kaveri, kuten sinä. Olen todella sosiaalinen, joten minut on kutsuttu jo kolmen ihmisen kaasoksi ja tiedän ainakin yhden, joka vielä haluaisi, että olen hänen kaasonsa. Olen todella imarreltu, mutta tavallaan myös surullinen, koska en voi tai halua ottaa näitä ihmisiä omiksi kaasoikseni.
Minulla on oma paras ystäväni, jolle ei ole kilpailijaa. Me olemme täysin erottamattomat. Tiedän, että tulen loukkaamaan monia, kun kahden vuoden päästä menen naimisiin, koska he hehkuttavat sitä, kuinka ovat parhaita ystäviäni. Tottakai he ovat tärkeitä ja läheisiä, ja haluan viettää heidän kanssaan koko loppuelämäni, mutta kukaan ei saavuta minua tunnetasolla niin täydellisesti kuin se yksi oikea "bestis". Hän on vähän kuvailemasi: polttelee kannabista, sairaalloisen ylipainoinen, työkyvyttömyyseläkkeellä kilpirauhasen ja muiden vaivojen takia. Ulkoisesti moni ei voi käsittää, mitä meillä on yhteistä ja odotan tuleeko samanlaisia reaktioita ihmisiltä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin minun rakas, empaattinen ja älykäs ystäväni.
Voisitko ajatella, että sanoisit arponeesi näiden parhaiden ystävien kesken sen, että kenestä tulee kaaso ja arpa osui tuohon ystävääsi, mutta, että kaikki olisivat olleet yhtä vahvoja ehdokkaita? Oisko se win-win -tilanne? Kellään ei syytä loukkaantua! Voisit vaikka etukäteenkin sanoa, että arpa ratkaisee, kun kaikki tärkeitä!
Että mieluummin pitää valehdella jostain perkeleen arpajaisista kuin kertoa rehellisesti totuuden? Ai luoja, älä vaan sano että olet tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella, että sanoisit arponeesi näiden parhaiden ystävien kesken sen, että kenestä tulee kaaso ja arpa osui tuohon ystävääsi, mutta, että kaikki olisivat olleet yhtä vahvoja ehdokkaita? Oisko se win-win -tilanne? Kellään ei syytä loukkaantua! Voisit vaikka etukäteenkin sanoa, että arpa ratkaisee, kun kaikki tärkeitä!
En tykkää valehdella ystävyyssuhteissa, mutten toisaalta halua pahoittaa kenenkään mieltä, joten ehkä toi olisi ihan asiallinen tapa handlata tilanne.
Itse ajattelin, että tapaan jokaisen kasvokkain ja selitän, kuinka tärkeä ja ihana ihminen hän on minulle, mutta valitettavasti halusin valita toisen ihmisen kaasoksi, koska olemme yhdessä kestäneet läpi niin monta asiaa, mutta haluaisin ehdottomasti, että tulisi häihin ja olisi mukana polttareissa ja on minulle todella rakas.
En ole kauhean kiero luonne niin ärsyttää jotenkin tämä tilanne. En halua loukata ketään.
Tuo arpominen saattaa olla vaarallista. Ehkä porukka haluaa että arvot kaason heidän nähtensä. Sitten on noloa alkaa selitellä, että yksinäni vaan haluan arvonnan tehdä... Selkä suoraksi vaan, ja rehellisyydellä eteen päin niin ei voi kukaan loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo arpominen saattaa olla vaarallista. Ehkä porukka haluaa että arvot kaason heidän nähtensä. Sitten on noloa alkaa selitellä, että yksinäni vaan haluan arvonnan tehdä... Selkä suoraksi vaan, ja rehellisyydellä eteen päin niin ei voi kukaan loukkaantua.
Itsekin mietin, että menis oudoksi, kun oon juuri tunnettu siitä, että järjestän kaikenmaailman kissanristiäisiä vähäpätöisimmästäkin syystä niin kyllä nyt joku alkaisi epäillä, jos tekisin sala-arvonnan enkä jotain Facebook-livestreamiä vähintään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo arpominen saattaa olla vaarallista. Ehkä porukka haluaa että arvot kaason heidän nähtensä. Sitten on noloa alkaa selitellä, että yksinäni vaan haluan arvonnan tehdä... Selkä suoraksi vaan, ja rehellisyydellä eteen päin niin ei voi kukaan loukkaantua.
Itsekin mietin, että menis oudoksi, kun oon juuri tunnettu siitä, että järjestän kaikenmaailman kissanristiäisiä vähäpätöisimmästäkin syystä niin kyllä nyt joku alkaisi epäillä, jos tekisin sala-arvonnan enkä jotain Facebook-livestreamiä vähintään :D
Jos olet tuo asianomainen, niin pakko sanoa että kuulostat todella kivalta ihmiseltä :-) Varmasti tuo tuleva kaasosikin arvostaa sinua ja ystävyyttänne! Tsemppiä hääjärjestelyihin! Ps. Minäkin kannatan suoraa rehellisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
25 vuotta "ystävyyttä" ? kirjoitti:
...Ja en tosiaan pysty sietämään tätä pummia. Veikkaan että pummi on ollut mukana kaikessa, ja minut jätettiin sen takia sivuun. Olisin todella halunnut olla mukana järjestämässä ja tukemassa parasta ystävväni hänen suurena päivänään, mutta niin ei vaan tapahtunut.
Olin todella lamaantunut ja shokissa tämän hääkutsun jälkeen. Olo oli todella nöyryytetty. Vatvoin ja pyörittelin asiaa viikkotolkulla, kunnes morsian itse kyseli ilmoittautumisen perään. Keksin valheen ja ilmoitin etten pääse tulemaan. Vähän ennen häitä morsian ilmoitti Facebookissa olevansa raskaana. Onnittelin, Facebookissa. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.
Minulla on muutama kaveri, kuten sinä. Olen todella sosiaalinen, joten minut on kutsuttu jo kolmen ihmisen kaasoksi ja tiedän ainakin yhden, joka vielä haluaisi, että olen hänen kaasonsa. Olen todella imarreltu, mutta tavallaan myös surullinen, koska en voi tai halua ottaa näitä ihmisiä omiksi kaasoikseni.
Minulla on oma paras ystäväni, jolle ei ole kilpailijaa. Me olemme täysin erottamattomat. Tiedän, että tulen loukkaamaan monia, kun kahden vuoden päästä menen naimisiin, koska he hehkuttavat sitä, kuinka ovat parhaita ystäviäni. Tottakai he ovat tärkeitä ja läheisiä, ja haluan viettää heidän kanssaan koko loppuelämäni, mutta kukaan ei saavuta minua tunnetasolla niin täydellisesti kuin se yksi oikea "bestis". Hän on vähän kuvailemasi: polttelee kannabista, sairaalloisen ylipainoinen, työkyvyttömyyseläkkeellä kilpirauhasen ja muiden vaivojen takia. Ulkoisesti moni ei voi käsittää, mitä meillä on yhteistä ja odotan tuleeko samanlaisia reaktioita ihmisiltä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin minun rakas, empaattinen ja älykäs ystäväni.
Pilven polttelu yhdistää? vai onko hän diilerisi?
Minulla on muutama kaveri, kuten sinä. Olen todella sosiaalinen, joten minut on kutsuttu jo kolmen ihmisen kaasoksi ja tiedän ainakin yhden, joka vielä haluaisi, että olen hänen kaasonsa. Olen todella imarreltu, mutta tavallaan myös surullinen, koska en voi tai halua ottaa näitä ihmisiä omiksi kaasoikseni.
Minulla on oma paras ystäväni, jolle ei ole kilpailijaa. Me olemme täysin erottamattomat. Tiedän, että tulen loukkaamaan monia, kun kahden vuoden päästä menen naimisiin, koska he hehkuttavat sitä, kuinka ovat parhaita ystäviäni. Tottakai he ovat tärkeitä ja läheisiä, ja haluan viettää heidän kanssaan koko loppuelämäni, mutta kukaan ei saavuta minua tunnetasolla niin täydellisesti kuin se yksi oikea "bestis". Hän on vähän kuvailemasi: polttelee kannabista, sairaalloisen ylipainoinen, työkyvyttömyyseläkkeellä kilpirauhasen ja muiden vaivojen takia. Ulkoisesti moni ei voi käsittää, mitä meillä on yhteistä ja odotan tuleeko samanlaisia reaktioita ihmisiltä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin minun rakas, empaattinen ja älykäs ystäväni.