Miksi setäni ei toimi ja pyydä anteeksi?
Hän on 7-kymppinen ja halusi toimia isovanhempani kuolinpesän hoitajana vailla mitään kokemusta. Kuolinpesän varallisuus on 2,9 miljoonaa euroa. Hän hukkasi sieltä minulle kuuluneen paperin, jossa oli isovanhemman puolustus minua varten oman vanhempani uutta aviopuolisoa vastaan. Setä meni antamaan paperin tälle puolisolle!
Venhemmallani on edunvalvonnanhakuprosessi meneillään, siksi pesässä ei ole tällä hetkellä ketään, joka pitäisi minun sukuhaarani etujen puolta. Setää ei tämä kiinnosta.
Pyysin häneltä, että pyytää tämän paperin takaisin siltä, kenelle sen antoi mutta setä vastasi, että ei pyydä. Olen ihan palasina sedän minun mielestäni vihamielisen käytöksen takia. En ole eläessäni tehnyt hänelle mitään ansaitakseni tämän.
Pesässä ei ole kuin kolme osakasta ja se kolmaskaan ei ymmärtänyt vaatia lakimiestä hoitamaan pesää ja itse en voi vaatia, koska en ole osakas.
Kommentit (347)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ystävällinen neuvo: käy terapiassa. Turhat oikeudenkäynnit vie omaisuutesi ja lopunkin mielenterveyden.
Miten paljon se nyt voi muka maksaa? Aika pieni asia, mikä siitä tekisi kalliin käydä katsomassa? Ja setä saisi kumminkin tunnontuskia, kun olen niin loukattu, että pistän vielä rahaa siihen, kun hän ei pyydä anteeksi :) Eli ehkä joutuis näkemään muutkin kuin itsensä.
apNo jos riita-asian todistustaakka täyttyisi, että ylipäätään pääsisit oikeuteen asti niin setäsi asianajajan työtunnit sitten menisi maksuun ja samoin sinun asianajajan. Tuntitaksa ei sinänsä ole mikään pienen pieni (ihan hyvin vois mennä kymppitonni yhteensä) En usko, että sedällä olisi tunnontuskia, koska sinähän oikeuteen haluaisit omasta päätöksestäsi ja se olisi täysin sun valinta, joka ei palaudu hänen (täysin oikeaan) toimintaan pesänhoitajana, vaan sinun, no sanotaan, turhaan uhoon ja pään seinään hakkaamiseen. Oikeus on huono paikka hakea välienselvittelyjä ja anteeksipyyntöjä. Sinne kannattaa lähteä, vaan jos on todellinen laillinen keissi, eikä sulla ole, koska paperi on juridisesti mitätön. Oikeusjärjestelmän kuormittaminen tein kahdenkeskisten välien, ei juridisen oikeutuksen, takia on juuri sellaista, mikä kertoo sen, että aika naiivi olet. Tunnontuskat pitäs olla siinä kohtaa sulla, kun teet kiusaa ilman laillisia perusteita. Olettaisin kyllä, että et pääse oikeuteen asti, kun sulla ei ole keissiä tuossa.
Nyt on uusi päivä ja voit valita: paukutatko tänne uhoviestejä koko päivän vai teetkö jotain sellaista, joka lisäis sun hyvinvointia.
Mikä voi lisätä mun hyvinvointia, jos mua kusetetaan (mä en saa olla paikalla, vaimo sai) ja kustaan (paperi vaimolle) päin naamaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten itse menettelisitte minun tilanteessani?
apUnohtaisin koko jutun, koska mitään vääryyttä ei ole tapahtunut, rikoksesta puhumattakaan. En hautoisi kostoa kenellekään. Lakkaisin vaahtoamasta tällä palstalla ja käyttäisin senkin ajan tekemällä jotain positiivista lasteni kanssa, että heillä olisi elämässään edes yksi hyvä hetki äitinsä kanssa.
Eli sulla ei ole vääryydentuntoa ollenkaan. Kuvittelepa nyt tilanne, että tuntisit kärsineesi vääryyttä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ystävällinen neuvo: käy terapiassa. Turhat oikeudenkäynnit vie omaisuutesi ja lopunkin mielenterveyden.
Miten paljon se nyt voi muka maksaa? Aika pieni asia, mikä siitä tekisi kalliin käydä katsomassa? Ja setä saisi kumminkin tunnontuskia, kun olen niin loukattu, että pistän vielä rahaa siihen, kun hän ei pyydä anteeksi :) Eli ehkä joutuis näkemään muutkin kuin itsensä.
apNo jos riita-asian todistustaakka täyttyisi, että ylipäätään pääsisit oikeuteen asti niin setäsi asianajajan työtunnit sitten menisi maksuun ja samoin sinun asianajajan. Tuntitaksa ei sinänsä ole mikään pienen pieni (ihan hyvin vois mennä kymppitonni yhteensä) En usko, että sedällä olisi tunnontuskia, koska sinähän oikeuteen haluaisit omasta päätöksestäsi ja se olisi täysin sun valinta, joka ei palaudu hänen (täysin oikeaan) toimintaan pesänhoitajana, vaan sinun, no sanotaan, turhaan uhoon ja pään seinään hakkaamiseen. Oikeus on huono paikka hakea välienselvittelyjä ja anteeksipyyntöjä. Sinne kannattaa lähteä, vaan jos on todellinen laillinen keissi, eikä sulla ole, koska paperi on juridisesti mitätön. Oikeusjärjestelmän kuormittaminen tein kahdenkeskisten välien, ei juridisen oikeutuksen, takia on juuri sellaista, mikä kertoo sen, että aika naiivi olet. Tunnontuskat pitäs olla siinä kohtaa sulla, kun teet kiusaa ilman laillisia perusteita. Olettaisin kyllä, että et pääse oikeuteen asti, kun sulla ei ole keissiä tuossa.
Nyt on uusi päivä ja voit valita: paukutatko tänne uhoviestejä koko päivän vai teetkö jotain sellaista, joka lisäis sun hyvinvointia.
Ja kyllä se oli setä, joka teki kiusaa ilman laillisia perusteita. Vainajan tahto oli, että paperi tulee minulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten itse menettelisitte minun tilanteessani?
apUnohtaisin koko jutun, koska mitään vääryyttä ei ole tapahtunut, rikoksesta puhumattakaan. En hautoisi kostoa kenellekään. Lakkaisin vaahtoamasta tällä palstalla ja käyttäisin senkin ajan tekemällä jotain positiivista lasteni kanssa, että heillä olisi elämässään edes yksi hyvä hetki äitinsä kanssa.
Kuvittelepa tilanne, että paperi olisi luvattu sinulle (et vain tietäisi, onko se tehty) ja sitten se annettaisiinkin vihollisesi käteen. Et pitäisi sitä vääryytenä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten itse menettelisitte minun tilanteessani?
apUnohtaisin koko jutun, koska mitään vääryyttä ei ole tapahtunut, rikoksesta puhumattakaan. En hautoisi kostoa kenellekään. Lakkaisin vaahtoamasta tällä palstalla ja käyttäisin senkin ajan tekemällä jotain positiivista lasteni kanssa, että heillä olisi elämässään edes yksi hyvä hetki äitinsä kanssa.
Kuvittelepa tilanne, että paperi olisi luvattu sinulle (et vain tietäisi, onko se tehty) ja sitten se annettaisiinkin vihollisesi käteen. Et pitäisi sitä vääryytenä?
ap
Kun sillä paperilla ei ole yhtään mitään merkitystä, niin on ihan sama missä se on. Minusta sen voisi yhtä hyvin vaikka työntää hellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ystävällinen neuvo: käy terapiassa. Turhat oikeudenkäynnit vie omaisuutesi ja lopunkin mielenterveyden.
Miten paljon se nyt voi muka maksaa? Aika pieni asia, mikä siitä tekisi kalliin käydä katsomassa? Ja setä saisi kumminkin tunnontuskia, kun olen niin loukattu, että pistän vielä rahaa siihen, kun hän ei pyydä anteeksi :) Eli ehkä joutuis näkemään muutkin kuin itsensä.
apNo jos riita-asian todistustaakka täyttyisi, että ylipäätään pääsisit oikeuteen asti niin setäsi asianajajan työtunnit sitten menisi maksuun ja samoin sinun asianajajan. Tuntitaksa ei sinänsä ole mikään pienen pieni (ihan hyvin vois mennä kymppitonni yhteensä) En usko, että sedällä olisi tunnontuskia, koska sinähän oikeuteen haluaisit omasta päätöksestäsi ja se olisi täysin sun valinta, joka ei palaudu hänen (täysin oikeaan) toimintaan pesänhoitajana, vaan sinun, no sanotaan, turhaan uhoon ja pään seinään hakkaamiseen. Oikeus on huono paikka hakea välienselvittelyjä ja anteeksipyyntöjä. Sinne kannattaa lähteä, vaan jos on todellinen laillinen keissi, eikä sulla ole, koska paperi on juridisesti mitätön. Oikeusjärjestelmän kuormittaminen tein kahdenkeskisten välien, ei juridisen oikeutuksen, takia on juuri sellaista, mikä kertoo sen, että aika naiivi olet. Tunnontuskat pitäs olla siinä kohtaa sulla, kun teet kiusaa ilman laillisia perusteita. Olettaisin kyllä, että et pääse oikeuteen asti, kun sulla ei ole keissiä tuossa.
Nyt on uusi päivä ja voit valita: paukutatko tänne uhoviestejä koko päivän vai teetkö jotain sellaista, joka lisäis sun hyvinvointia.
Ja kyllä se oli setä, joka teki kiusaa ilman laillisia perusteita. Vainajan tahto oli, että paperi tulee minulle.
ap
Paperi on merkityksetön. Merkityksetön.
No jos siitä on sinun sana, että vainaja halusi paperin sinulle ja toisaalta paperia lukiessa huomaa, että se koskee toista henkilöä niin ehkä olis enemmän väärin luottaa sun sanaan ja antaa toista henkilöä koskeva paperi sinulle. Se ratkaiskoon pesänjakotilanteessa, ketä paperi koskee ja kenelle siinä esitetään toive. Huom, toive, ei vaade, koska vaadetta vainaja tuossa tilanteessa ei olisi voinut esittää.
Mutta sillä ei ole mitään väliä. Paperilla et tee yhtään mitään, eikä kyllä vaimokaan. Vainajalla voi olla mielipide, kyllä, mutta hän ei pysty jälkikäteen vaikuttamaan tuohon varsinaiseen asiaan, joten ny mielipide on sanottu ja siinäpä se. Hän ei siis aidosti - tää sun ois tärkee tajuta - voi vaikuttaa asiaan noin jälkeenpäin, joten se on ihan se ja sama vaikka sitä paperia ei ois kenelläkään. Ikävää, että hän teki virheen aikanaan, mutta hän ei pystyis sitä millään korjaamaan tässä vaiheessa ja siinä se. Oikeuskeissiä sulla siis ei ole, eikä näillä tiedoilla pesänhoitaja toiminut väärin. Sun yli ei ole kävelty, vaan on noudatettu sitä toimintamallia, mikä yleisesti on käytössä eli ei anneta toista henkilöä koskevia mielipidelappuja muille kuin sille henkilölle. Ja se on tosiaan on mielipidelappu, ei mitään muuta.
Sun hyvinvointia lisäis edellä kirjoitetun ymmärtäminen ja omaan elämääsi keskittyminen. Lasten kanssa ulkoilemaan vaikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten itse menettelisitte minun tilanteessani?
apUnohtaisin koko jutun, koska mitään vääryyttä ei ole tapahtunut, rikoksesta puhumattakaan. En hautoisi kostoa kenellekään. Lakkaisin vaahtoamasta tällä palstalla ja käyttäisin senkin ajan tekemällä jotain positiivista lasteni kanssa, että heillä olisi elämässään edes yksi hyvä hetki äitinsä kanssa.
Kuvittelepa tilanne, että paperi olisi luvattu sinulle (et vain tietäisi, onko se tehty) ja sitten se annettaisiinkin vihollisesi käteen. Et pitäisi sitä vääryytenä?
apKun sillä paperilla ei ole yhtään mitään merkitystä, niin on ihan sama missä se on. Minusta sen voisi yhtä hyvin vaikka työntää hellaan.
Minä en usko, että näin on. Vainajan tahto ei toteutunut. Että minä saan paperin avulla apua. Se oli paperin tarkoitus, ja tyhmempikin tajuaa sen. Vaikka kyse olisikin ei-juridisesti merkityksellisestä paperista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ystävällinen neuvo: käy terapiassa. Turhat oikeudenkäynnit vie omaisuutesi ja lopunkin mielenterveyden.
Miten paljon se nyt voi muka maksaa? Aika pieni asia, mikä siitä tekisi kalliin käydä katsomassa? Ja setä saisi kumminkin tunnontuskia, kun olen niin loukattu, että pistän vielä rahaa siihen, kun hän ei pyydä anteeksi :) Eli ehkä joutuis näkemään muutkin kuin itsensä.
apNo jos riita-asian todistustaakka täyttyisi, että ylipäätään pääsisit oikeuteen asti niin setäsi asianajajan työtunnit sitten menisi maksuun ja samoin sinun asianajajan. Tuntitaksa ei sinänsä ole mikään pienen pieni (ihan hyvin vois mennä kymppitonni yhteensä) En usko, että sedällä olisi tunnontuskia, koska sinähän oikeuteen haluaisit omasta päätöksestäsi ja se olisi täysin sun valinta, joka ei palaudu hänen (täysin oikeaan) toimintaan pesänhoitajana, vaan sinun, no sanotaan, turhaan uhoon ja pään seinään hakkaamiseen. Oikeus on huono paikka hakea välienselvittelyjä ja anteeksipyyntöjä. Sinne kannattaa lähteä, vaan jos on todellinen laillinen keissi, eikä sulla ole, koska paperi on juridisesti mitätön. Oikeusjärjestelmän kuormittaminen tein kahdenkeskisten välien, ei juridisen oikeutuksen, takia on juuri sellaista, mikä kertoo sen, että aika naiivi olet. Tunnontuskat pitäs olla siinä kohtaa sulla, kun teet kiusaa ilman laillisia perusteita. Olettaisin kyllä, että et pääse oikeuteen asti, kun sulla ei ole keissiä tuossa.
Nyt on uusi päivä ja voit valita: paukutatko tänne uhoviestejä koko päivän vai teetkö jotain sellaista, joka lisäis sun hyvinvointia.
Ja kyllä se oli setä, joka teki kiusaa ilman laillisia perusteita. Vainajan tahto oli, että paperi tulee minulle.
apPaperi on merkityksetön. Merkityksetön.
No jos siitä on sinun sana, että vainaja halusi paperin sinulle ja toisaalta paperia lukiessa huomaa, että se koskee toista henkilöä niin ehkä olis enemmän väärin luottaa sun sanaan ja antaa toista henkilöä koskeva paperi sinulle. Se ratkaiskoon pesänjakotilanteessa, ketä paperi koskee ja kenelle siinä esitetään toive. Huom, toive, ei vaade, koska vaadetta vainaja tuossa tilanteessa ei olisi voinut esittää.
Mutta sillä ei ole mitään väliä. Paperilla et tee yhtään mitään, eikä kyllä vaimokaan. Vainajalla voi olla mielipide, kyllä, mutta hän ei pysty jälkikäteen vaikuttamaan tuohon varsinaiseen asiaan, joten ny mielipide on sanottu ja siinäpä se. Hän ei siis aidosti - tää sun ois tärkee tajuta - voi vaikuttaa asiaan noin jälkeenpäin, joten se on ihan se ja sama vaikka sitä paperia ei ois kenelläkään. Ikävää, että hän teki virheen aikanaan, mutta hän ei pystyis sitä millään korjaamaan tässä vaiheessa ja siinä se. Oikeuskeissiä sulla siis ei ole, eikä näillä tiedoilla pesänhoitaja toiminut väärin. Sun yli ei ole kävelty, vaan on noudatettu sitä toimintamallia, mikä yleisesti on käytössä eli ei anneta toista henkilöä koskevia mielipidelappuja muille kuin sille henkilölle. Ja se on tosiaan on mielipidelappu, ei mitään muuta.
Sun hyvinvointia lisäis edellä kirjoitetun ymmärtäminen ja omaan elämääsi keskittyminen. Lasten kanssa ulkoilemaan vaikka?
Mutta kun kuka tahansa paperin lukeva ymmärtää, että siitä voi olla hyötyä minulle, niin miten se mennään antamaan vaimolle?
ap
"Se ratkaiskoon pesänjakotilanteessa, ketä paperi koskee ja kenelle siinä esitetään toive." Millä perusteilla luulet väittämäsi pätevän mihinkään?
ap
Paperihan on todiste. Se on todiste vaimoa vastaan. Siksi sitä ei olisi saanut hukata. Todiste isovanhempani tahdosta. Siksi se kuuluu minulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ystävällinen neuvo: käy terapiassa. Turhat oikeudenkäynnit vie omaisuutesi ja lopunkin mielenterveyden.
Miten paljon se nyt voi muka maksaa? Aika pieni asia, mikä siitä tekisi kalliin käydä katsomassa? Ja setä saisi kumminkin tunnontuskia, kun olen niin loukattu, että pistän vielä rahaa siihen, kun hän ei pyydä anteeksi :) Eli ehkä joutuis näkemään muutkin kuin itsensä.
apNo jos riita-asian todistustaakka täyttyisi, että ylipäätään pääsisit oikeuteen asti niin setäsi asianajajan työtunnit sitten menisi maksuun ja samoin sinun asianajajan. Tuntitaksa ei sinänsä ole mikään pienen pieni (ihan hyvin vois mennä kymppitonni yhteensä) En usko, että sedällä olisi tunnontuskia, koska sinähän oikeuteen haluaisit omasta päätöksestäsi ja se olisi täysin sun valinta, joka ei palaudu hänen (täysin oikeaan) toimintaan pesänhoitajana, vaan sinun, no sanotaan, turhaan uhoon ja pään seinään hakkaamiseen. Oikeus on huono paikka hakea välienselvittelyjä ja anteeksipyyntöjä. Sinne kannattaa lähteä, vaan jos on todellinen laillinen keissi, eikä sulla ole, koska paperi on juridisesti mitätön. Oikeusjärjestelmän kuormittaminen tein kahdenkeskisten välien, ei juridisen oikeutuksen, takia on juuri sellaista, mikä kertoo sen, että aika naiivi olet. Tunnontuskat pitäs olla siinä kohtaa sulla, kun teet kiusaa ilman laillisia perusteita. Olettaisin kyllä, että et pääse oikeuteen asti, kun sulla ei ole keissiä tuossa.
Nyt on uusi päivä ja voit valita: paukutatko tänne uhoviestejä koko päivän vai teetkö jotain sellaista, joka lisäis sun hyvinvointia.
Ja kyllä se oli setä, joka teki kiusaa ilman laillisia perusteita. Vainajan tahto oli, että paperi tulee minulle.
apPaperi on merkityksetön. Merkityksetön.
No jos siitä on sinun sana, että vainaja halusi paperin sinulle ja toisaalta paperia lukiessa huomaa, että se koskee toista henkilöä niin ehkä olis enemmän väärin luottaa sun sanaan ja antaa toista henkilöä koskeva paperi sinulle. Se ratkaiskoon pesänjakotilanteessa, ketä paperi koskee ja kenelle siinä esitetään toive. Huom, toive, ei vaade, koska vaadetta vainaja tuossa tilanteessa ei olisi voinut esittää.
Mutta sillä ei ole mitään väliä. Paperilla et tee yhtään mitään, eikä kyllä vaimokaan. Vainajalla voi olla mielipide, kyllä, mutta hän ei pysty jälkikäteen vaikuttamaan tuohon varsinaiseen asiaan, joten ny mielipide on sanottu ja siinäpä se. Hän ei siis aidosti - tää sun ois tärkee tajuta - voi vaikuttaa asiaan noin jälkeenpäin, joten se on ihan se ja sama vaikka sitä paperia ei ois kenelläkään. Ikävää, että hän teki virheen aikanaan, mutta hän ei pystyis sitä millään korjaamaan tässä vaiheessa ja siinä se. Oikeuskeissiä sulla siis ei ole, eikä näillä tiedoilla pesänhoitaja toiminut väärin. Sun yli ei ole kävelty, vaan on noudatettu sitä toimintamallia, mikä yleisesti on käytössä eli ei anneta toista henkilöä koskevia mielipidelappuja muille kuin sille henkilölle. Ja se on tosiaan on mielipidelappu, ei mitään muuta.
Sun hyvinvointia lisäis edellä kirjoitetun ymmärtäminen ja omaan elämääsi keskittyminen. Lasten kanssa ulkoilemaan vaikka?
Kiitos paljon! Nyt ymmärrän paremmin. Olen jankannut ihan turhaan tästäkin asiasta.
Lähden nyt lasten kanssa ulos. Illalla paistetaan lättyjä
Ihana vapauden tunne
Ap
Paperi oli todiste vainajan viimeisestä tahdosta ja vaikka se olisi juridisesti täysin merkityksetön, tämä todiste kuuluu minulle ja sillä simppeli sipuli.
ap
Ihmettelet, miksi et saanut tulla perunkirjoitukseen. Syy on yksinkertaisesti se, ettet ole pesän osakas. Isäsi on ja isäsi nykyisellä puolisolla oli isäsi antama valtakirja.
Pesänhoitaja ei siellä päättele, kenelle hän tuon tasoisia todisteita jakelee.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten itse menettelisitte minun tilanteessani?
apUnohtaisin koko jutun, koska mitään vääryyttä ei ole tapahtunut, rikoksesta puhumattakaan. En hautoisi kostoa kenellekään. Lakkaisin vaahtoamasta tällä palstalla ja käyttäisin senkin ajan tekemällä jotain positiivista lasteni kanssa, että heillä olisi elämässään edes yksi hyvä hetki äitinsä kanssa.
Kuvittelepa tilanne, että paperi olisi luvattu sinulle (et vain tietäisi, onko se tehty) ja sitten se annettaisiinkin vihollisesi käteen. Et pitäisi sitä vääryytenä?
apKun sillä paperilla ei ole yhtään mitään merkitystä, niin on ihan sama missä se on. Minusta sen voisi yhtä hyvin vaikka työntää hellaan.
Minä en usko, että näin on. Vainajan tahto ei toteutunut. Että minä saan paperin avulla apua. Se oli paperin tarkoitus, ja tyhmempikin tajuaa sen. Vaikka kyse olisikin ei-juridisesti merkityksellisestä paperista.
ap
Jos puhutaan vainajan tahdosta, jossa ei ole juridista perustetta niin siihen tulee suhtautua kuin elävänkin ihmisen tahtoon, jota kutsutaan myös toiveeksi tai mielipiteeksi silloin, kun asioihin ei voi todellisuudessa vaikuttaa lainkaan. Se että henkilö kuolee, ei tee mielipiteestä sen merkityksellisempää, esim minulla on paljon mielipiteitä ja toiveita, mutta jos kohta lenkillä jään auton alle niistä ei tule mikään "viimeinen tahto", jota sukuni ja perheeni pitää noudattaa. Valitettavasti kyseessä on pelkkä mielipide, jolla on sama arvo kuin vaimon mielipiteellä, sinun mielipiteellä, sedän mielipiteellä, minun mielipiteellä ja vaikkapa lapsesi kaverin äidin mielipiteellä. Nämä kaikki mielipiteet vaikuttavat kyseiseen asiaan yhtä paljon, eivät ollenkaan. Hän toivoi, että saat apua lapusta, mutta lapusta ei olisi sinulle todellisuudessa mitään apua, joten valitettavasti tämä mielipide oli sitten sellainen, joka ei voi toteutua, oli henkilö elossa tai ei. Varmasti isoäidilläsi oli muitakin mielipiteitä ja toiveita, jotka hänen elämänsä aikana eivät toteutuneet. Tämä toive, ettei vaimolla olisi oikeutta olla siellä kesäpaikalla on yksi niistä. Ei toteutettavissa enää tässä vaiheessa, lapulla tai ilman lappua. Tai vaikka hän eläisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelet, miksi et saanut tulla perunkirjoitukseen. Syy on yksinkertaisesti se, ettet ole pesän osakas. Isäsi on ja isäsi nykyisellä puolisolla oli isäsi antama valtakirja.
Se ei ole pätevä, koska isäni ei ole siinä kunnossa, että voisi sellaisen antaa. Hänestä on edunvalvonnan harkintaprosessi meneillään. Jos tuleva edunvalvoja ei tarkista perinnönjaon oikeellisuutta, niin MINULLA on oikeus isäni kuoltua purkaa tämä perinnönjako. Jos se nyt jaetaan. Että silleen. Tämä ei kuitenkaan ole minun intresseissäni ja lisäksi olen varma, että edunvalvoja tulee tarkistamaan jaon isäni osalta ainakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Paperihan on todiste. Se on todiste vaimoa vastaan. Siksi sitä ei olisi saanut hukata. Todiste isovanhempani tahdosta. Siksi se kuuluu minulle.
ap
Ei ole todiste vaimoa vastaan. Se on todiste isovanhempiesi mielipiteestä koskien sellaista asiaa, johon he eivät voisi enää vaikuttaa, vaikka olisivat elossa. Mielipiteitä voi ihmisillä olla, mutta edes eläessään heidän mielipiteellä tuosta asiasta ei enää tässä vaiheessa olisi mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperihan on todiste. Se on todiste vaimoa vastaan. Siksi sitä ei olisi saanut hukata. Todiste isovanhempani tahdosta. Siksi se kuuluu minulle.
apEi ole todiste vaimoa vastaan. Se on todiste isovanhempiesi mielipiteestä koskien sellaista asiaa, johon he eivät voisi enää vaikuttaa, vaikka olisivat elossa. Mielipiteitä voi ihmisillä olla, mutta edes eläessään heidän mielipiteellä tuosta asiasta ei enää tässä vaiheessa olisi mitään merkitystä.
Miksi sinä jankkaat tuota vaikutusta? Se oli todiste isovanhempani tahdosta, ei sitä olisi saanut hukata.
ap
Vierailija kirjoitti:
"Se ratkaiskoon pesänjakotilanteessa, ketä paperi koskee ja kenelle siinä esitetään toive." Millä perusteilla luulet väittämäsi pätevän mihinkään?
ap
Sillä perusteella, että mikäli paperilla ei ole juridista merkitystä, se yleensä pesänjakotilanteessa luovutetaan sille henkilölle, jota se koskee. Mikäli paperilla on juridinen merkitys, sitä kohdellaan muiden tositteiden tavoin, vrt. pätevä velkakirja (sitä ei luovuteta velalliselle) ja vaikka vanhainkodin henkilökunnalle osoitettu kiitoskirje hyvästä hoidosta (annetaan omaisten halusta vanhainkotiin). Tämä sinun kaipaamasi lappunen kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.
Unohtaisin koko jutun, koska mitään vääryyttä ei ole tapahtunut, rikoksesta puhumattakaan. En hautoisi kostoa kenellekään. Lakkaisin vaahtoamasta tällä palstalla ja käyttäisin senkin ajan tekemällä jotain positiivista lasteni kanssa, että heillä olisi elämässään edes yksi hyvä hetki äitinsä kanssa.