Vierailija

Olemme 30- ja 33-vuotias pariskunta, yhteisiä vuosia takana viisi. Saimme ensimmäisen lapsemme reilu puoli vuotta sitten.

Parisuhteemme on aina ollut molemmille yhtä juhlaa. Rakastamme j arvostamme toisiamme, keskusteluyhteys on kunnossa ja vietämme mielellämme aikaa yhdessa, omaa aikaakaan unohtamatta. Kotitöiden ja rahankäytön suhteen olemme melko tasapuolisia, ja arki niin sanotusti rullaa. Muistan mielelläni puolisoani pienillä lahjoilla, oli kyse sitten kukista tai hieronnoista, kehun naistani kauniiksi ja osallistun vauvan hoitoon työpäiväni jälkeen sekä tietysti viikonloppuisin. Pidämme molemmat vartalostamme huolen, ja ainakin naiseni sanoo minuakin komeaksi. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa?

Mutta. Haluttomuus. Synnytyksen jälkeen seksielämämme on kuollut täysin. Itselleni sopiva määrä seksiä olisi noin 3 - 5 kertaa viikossa, mutta sitten synnytyksen määrä on ollut pyöreä nolla. Ymmärrän, että imetys vaikuttaa hormooneihin ja mieli on pitkälti vauvassa, vaikka fyysisesti hän onkin jo aikoja sitten palautunut synnytyksestä. Olenkin pyrkinyt olemaan painostamatta puolisoani, sillä seksiteema saa hänet hyvin kiusaantuneeksi. Olemme puhuneet asiasta ja vastaus on aina ollut "katsotaan sitten joskus ehkä". Yksipuoliseen seksiin naisellani ei juuri ole kiinnostusta.

On helppo sanoa, että halut kyllä palaavat ajan kanssa ja pitää vain olla kärsivällinen, mutta omalta osaltani tilanne tuntuu aivan sietämättömältä. Ajattelen seksiä päivittäin ja himoitse naistani "salaa" jatkuvasti hänet nähdessäni. Oloni on päivittäin kuin nälkään nääntyvällä karkkikaupassa, ja tunnen joka päivä jotain sisälläni kuolevan hiljalleen. Mielestäni seksuaalisuus on parisuhteen ihanimpia puolia, ja sikäli toisinaan minusta tuntuu, kuin suuri osa muutoin hyvää parisuhdettamme - ja minua - olisi hävinnyt. Valvon itse aamuisin, että naiseni saisi levätä, ja vaikka unenpuute onkin kaamea, kestäisin sen kyllä jos vain seksielämä olisi edes jokseenkin tyydyttävää.

Yhteiseen aikaan ei ole mahdollisuutta kuin viikonloppuisin, jolloin naiseni mieluiten vain katselee televisiota tai näkee tuttaviaan. Lapsi on vielä niin pieni, ettei sitä hoitoon saa, eikä isovanhempia ole 500km sätellä. Täysin kaksinkeskeistä aikaa ei siis ole eikä tule, vaikka kuinka haluaisikin.

Onko synnytyksen jälkeen enää koskaan seksiä? Kuulisin mielelläni kokemuksia suuntaan ja toiseen.

Ja ennen kuin joku sanoo, niin en juo viinaa, en hyväksy pettämistä, en huomioi naistani ainoastaan seksin vuoksi - ja tekisin aivan mitä tahansa saadakseni seksielämämme kuntoon!

Kommentit (17)

Vierailija

Ihan sama kokemus. Meillä valitettavasti kumppanin halut väheni jo radkauden aikana. Oma aloitukseni aiheesta, jossa hyvää keskustelua:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4338029/ketju/naiset_kokemuksia_haluttomu...

Meillä lopulta alkoi lämmetä imetyksen loppuessa reilun vuoden jälkeen. Ei kuitenkaan ehtinyt normalisoitua ennen toista raskautta, jonka aikana seksiä tosi vähän. Nyt toinen lapsi 3kk.

Keväällä kävimme neuvolan kautta kunnallisella seksuaaliterapeutilla. Se oli ehdottomasti hyvä kokemus ja suositeltava, vaikka hirmusti ihmisestä kiinni.
Se, että menimme sinne oli minulle tärkeää myös siksi että se oli kumppanilta osoitus ratkaisuhakuisuuteen ongelman suhteen. Haluttomalle osapuolellehan tilanne voi olla ok ja kärsivän osapuolen jankkaus on ainoa ongelma. On loukkaavaa kun toinen ohittaa itselle tärkeän aiheen - siksi avun hakeminen sinällään oli merkityksellistä. Oli siis muutenkin hyödyllistä.

Tsemppiä.

Vierailija

Itse olen nainen ja minulla meni noin vuosi synnytyksestä ennen kuin halut palasivat takaisin. Sitä ennen seksi ei olisi voinut kiinnostaa vähempää. Älä painosta naistasi. Se on varma keino vähentää haluja ennestään. Meillä taisi olla seksiä kolme kertaa koko synnytyksen jälkeisen vuoden aikana. Nyt sitä on noin 1-2 kertaa viikossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kun ei ole seksiä niin ei sitä halua, eli seksittömyys ruokkii itse itseään ja taas kun alkaa hommiin niin alkaa haluttaa enemmän..
Jos pienten lasten kanssa odottaa sitä hetkeä, että kummankin tekee mieli niin siitä menee vuosi jos toinenkin huomaamatta. Ihan voin kokemuksesta sanoa ja se pätee kyllä parisuhteessa sitten myöhemminkin. Homma ei meinaan helpotu lasten kasvaessa, ongelman laatu vaan muuttuu kunnes ne riiviöt muuttaa pois kotoa ja huomaatte olevanne toisillenne vieraita tai olette eronneet, on ollut ulkopuolisia suhteita tai olette hoksanneet että seksistä pitää sopia etukäteen ja järjestää sille aikaa. Kun tietää vaikka että ensi keskiviikkona ehtoolla siinä kymmenen aikaan aletaan hommiin niin kyllä se alkaa kutkuttamaan..

Ja jos se seksi tuntuu jotenkin tylsältä niin hankkikaa jotakin piristystä! Jotakin, joka innostaa molempia tai toista siis sitä haluttomampaa. Ja kun se aika on sovittu niin kumpikin tekee niitä kotihommia jne että se seksi mahdollistuu! Tai menkää jonnekin pois kotoa jos saatte lapsenvahdin.. Kuivan kauden jälkeen niitä tilaisuuksia voi alkaa löytyä siinä arjessa ja jos se tulee niin käyttäkää se! Toisistaan nauttiminen on aina ok, vaikkei se olisi vuosisadan romanttisin lemmenkohtaus...

Vierailija

Voi siinä mennä jopa muutama vuosi. Ensin on synnytyksestä toipuminen, sit imetys ja hormonaaliset muutokset. Sit jos jää kotiin, elämä on tietyllä tavalla puuduttavaa ja väsyttävää kotona olevalle äidille. Minulla halut palasivat ehkä kun kuopus oli n.3v ja palasin työelämään.

Annoin kuitenkin miehelle lähes aina, kun se halusi.eli seksitöntä ei ollut vaikka olin haluton. Apuna liukkari + värisevä dildo, niin homma ei tuntunut niin vastenmieliseltä. Näitä apuja voin suositella lämpimästi jokaiselle äidille.

Vierailija

Kyllähän synnytyksen jälkeen voi helposti vierähtää vuosi ilman seksiä. Naisella tosiaan hormonimuutokset, alapään muutokset yms. Ei ole kiva antaa miehen vain lykkiä kuivaan reikään jos itse ei ole kiihoittunut. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika ihmisen elämässä. Sen kyllä jaksaa olla seksittä. Keskity sinäkin nyt perheeseen. Monissa sairauksissa voi olla vuosikausia myös ilman seksiä, ei ole vakavaa vaikkakin toki ikävää.

Kuulostat välittävältä mieheltä. Kuitenkin monilla miehillä on erikosia käsityksiä, että naimaelämä jatkuu normaalisti heti synnäriltä tullessa. Kun hormonimuutokset yms voivat viedä kauankin aikaa palautuakseen.

Lisäksi ole iloinen, että vaimosi on selvinnyt ilman pahimpia vaurioita. Voisi nimittäin olla niinkin, että seksi ei edes onnistuisi ollenkaan koskan fyysisten vammojen takia....

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi siinä mennä jopa muutama vuosi. Ensin on synnytyksestä toipuminen, sit imetys ja hormonaaliset muutokset. Sit jos jää kotiin, elämä on tietyllä tavalla puuduttavaa ja väsyttävää kotona olevalle äidille. Minulla halut palasivat ehkä kun kuopus oli n.3v ja palasin työelämään.

Annoin kuitenkin miehelle lähes aina, kun se halusi.eli seksitöntä ei ollut vaikka olin haluton. Apuna liukkari + värisevä dildo, niin homma ei tuntunut niin vastenmieliseltä. Näitä apuja voin suositella lämpimästi jokaiselle äidille.

Itse en naisena pystyisi antamaan haluttomana... On lisäksi erittäin epäterveellistä naisen keholle antaa miehen työntyä sisään ilman että on itse kiihottunut. Kyllä miehenkin pitää jaksaa odotella että hommat palautuvat normaaliki normaalia tietä. Mitä mieltä miehesi oli siitä, että et ollut kiihottunut? Vaan vain annoit?

Vierailija

Puoli vuotta on kyllä vielä tosi lyhyt aika. Nyt vähän malttia. Kyllä se seksielämä usein palautuu, mutta ajan kanssa. Puoli vuotta on aikamoista hätiköintiä.

attol

Meiltä löytyy poika 2v ja tyttö 8kk. Seksiä ei juurikaan ole. Halut ovat alkaneet lisääntyä kun imetys on vähentynyt. Mutta aikaa on mitättömästi. Meillä ilmapiiri on nyös hyvib kuolettava.
Toivoisin että miehet olisivat armollisia synnyttäneille. Koko vartalo on annettu pienen ihmisen kodiksi, kaikki on muuttunut; vyötärö, rinnat, alapää, hiukset... Kauan kestää ymmärtää itseään ja omaa kehoaan ja olo on hyvin haavoittuvainen. Aivan kuin antaisi sielunsa toiselle revittäväksi ja toivoisi että saa sen samanlaisena takaisin.
Minulla eniten laskee haluja se, etten koe olevani riittävä miehelleni. Kun seksiä on ollut, olen keskittynyt ainoastaan miettimään miten mitättömälle se miehestä varmasti tuntuu. Alapää tuntuu löysälle ja rinnat epäkiihottaville. Yritä siinä sitten olla itsevarma ja haluta seksiä.
Keho ja mieli tarvitsee aikaa synnytyksen jälkeen. Jos haluat pysyä naisesi kanssa hyvissä väleissä niin kannattaa antaa hellyyttä ja huomiota ilman että painostat. Autat hyväksymään ja ymmärtämään että hän on hyvä "uutena äitinä".

jubias12

1. raskauden jälkeen aloitettiin vaimon mielestä "liian nopeasti". Toisen raskauden jälkeen meni reilu vuosi. Haluja oli muttei kykykjä.

Kyllä se siitä! Sittenhän se nussiminen onkin parempaa kun koskaan

Vierailija

Tuo vuosi meni meilläkin jokaisen lapsen jälkeen, joka synnytyksen jälkeen tosin seksikerrat per kuukausi vähenivät radikaalisti. Jotkut laskee päiviä että milloin viimeksi oli seksiä mutta meillä lasketaan kuukausia (kohta vuosia). Toissa vuonna seksiä oli kuudesti, viime vuonna kolmesti ja tänä vuonna kerran. Veikkaan että seuraava kerta on 2018 jos on enää ollenkaan.

Kun seksiä ei saa niin vuosien aikana ne omat halutkin katoavat ihan totaalisesti. Nuorempana seksin puute turhautti ja ärsytti mutta nykyään sitä ei enää edes ajattele kun on tottunut olemaan ilman. Tsemppiä AP:lle, kyllä se siitä vielä..

Vierailija

On aika lohdutonta luettavaa nuo vastaukset.

Vaikka ymmärrän kyllä puolisoni tunteet ja ne haasteet, jotka hän imetyksen aikana kokee, en voi olla kokematta tätä seksittömyyttä puhtaana kidutuksena. Omasta mielestäni seksi on yksi oleellisimmista asioista parisuhteessa (ei kuitenkaan kaikkein tärkein), ja miltei ainoa asia elämässäni jota haluan tehdä ainoastaan naiseni kanssa. Vertaus on varmasti tönkkö, mutta minulle tämä tuntuu siltä kuin puolisoni ei suostuisi puhumaan minulle puoleen vuoteen. Se muuttaa niin ihmistä kuin suhdettammekin.

Vastausten (ja tuon toisen ketjun) perusteella ei kai muuta voi kuin odottaa ja toivoa parasta. Monella ilmeisesti on seksin loputtua loppunut myös se parisuhde.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole seksiä niin ei sitä halua, eli seksittömyys ruokkii itse itseään ja taas kun alkaa hommiin niin alkaa haluttaa enemmän..
Jos pienten lasten kanssa odottaa sitä hetkeä, että kummankin tekee mieli niin siitä menee vuosi jos toinenkin huomaamatta. Ihan voin kokemuksesta sanoa ja se pätee kyllä parisuhteessa sitten myöhemminkin. Homma ei meinaan helpotu lasten kasvaessa, ongelman laatu vaan muuttuu kunnes ne riiviöt muuttaa pois kotoa ja huomaatte olevanne toisillenne vieraita tai olette eronneet, on ollut ulkopuolisia suhteita tai olette hoksanneet että seksistä pitää sopia etukäteen ja järjestää sille aikaa. Kun tietää vaikka että ensi keskiviikkona ehtoolla siinä kymmenen aikaan aletaan hommiin niin kyllä se alkaa kutkuttamaan..

Ja jos se seksi tuntuu jotenkin tylsältä niin hankkikaa jotakin piristystä! Jotakin, joka innostaa molempia tai toista siis sitä haluttomampaa. Ja kun se aika on sovittu niin kumpikin tekee niitä kotihommia jne että se seksi mahdollistuu! Tai menkää jonnekin pois kotoa jos saatte lapsenvahdin.. Kuivan kauden jälkeen niitä tilaisuuksia voi alkaa löytyä siinä arjessa ja jos se tulee niin käyttäkää se! Toisistaan nauttiminen on aina ok, vaikkei se olisi vuosisadan romanttisin lemmenkohtaus...

Itse olen ainakin huomannut pitkässä avioliitossa, että seksittömyys pitkään jatkuessaan voi alkaa helposti ruokkimaan itseään. Jos on todella pitkä kausi ilman seksiä niin yhtäkkiä voi huomata, että seksi ei kiinnosta enää ollenkaan. Eikä se kiinnostus edes palaa itsestään odottomalla. Varmaan vähän sama juttu kun anoreksiankin kanssa jos on tarpeeksi kauan syömättä vaikka aluksi on ihan hirveä nälkä niin jossain vaiheessa se muuttuu sellaiseksi, että ei enää kiinnosta syödä ollenkaan.

Vierailija

Ainakin itse kuitenkin koen olevani myös seksuaalinen olento ja jos puolisoni ei ollenkaan enää ikinä kohtelisi minua myös seksuaalisena olentona edes silloin tällöin niin kyllä siitä ero ennenpitkää tulisi, mutta en silloin tällöin tapahtuvan seksittömyyden takia eroaisi. Toki voisin olla ilman seksiä pitkässä suhteessa vaikka vuodenkin jos sille on joku hyvä syy vaikka sairaus tai elämän kriisi tms, mutta jos se jäisi pysyväksi olotilaksi niin ero siitä tulisi ennenpitkää. Koen kuitenkin, että olen myös seksuaalinen ihminen ja se on yhtä iso osa itseäni kuin kädet tai jalat ja en voi tukahduttaa sitä pois itsestäni kokonaan.

Silloin olisi rehellisintä erota jos puolisoani ei kiinnostaisi enää olenkaan millään tavalla tyydyttää minua enää ikinä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla