Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
naiset: kokemuksia haluttomuudesta selviämisestä
08.12.2014 |
Olen siis mies ja koitan ratkoa parisuhdettani vaivaavaa tilannetta. Lapsi on 7kk ja meiltä on kadonnut seksielämä ja muu läheisyys. Se on minulle äärimmäisen raskasta.
Mieluiten kuulisin kommentteja naisilta, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja kärsineet haluttomuudesta, mutta hellyys ja halu on löytynyt. Stereotypiset provo ja muut kommentit kotitöistä, vieraissa käymisestä jne. voitte säästää johonkin muuhun ketjuun.
Eli tilanne seuraava: Meillä oli suht hyvä seksielämä. Raskauden aikana seksi väheni aika radikaalisti. Ensin paha olo, sitten nainen kärsi oman kehon muutoksista ja koki olevansa ruma (minä koitin parhaani mukaan tehdö selväksi että hön oli ja on ihana). Koko raskauden ajan pidin häntä hyvänä, jalakhierontaa, paijaamista, seksi usein vain hönen tyydytyksestä huolehtimista.
Nyt lapsen syntymän jälkeen on todella hiljaista. Seksiä (yhdyntää) on ollut vissiin 4 krt. Pari kertaa hän on hyväillyt minulle orgasmin (aina minun aloitteestani) minä puolestani hänelle paljon useammin. Kerran pari jotain on tapahtunut hänen aloitteestaan.
Vauva-arki on tietysti raskasta, mutta nykyään yöt menee aika hyvin (jo jonkun aikaa) eikä minun tilanteeni ole mitenkään vähemmän stressinen. Yhteistä aikaa, jolloin läheisyys tulisi kyseeseen on vähän, mutta minua kirvelee kun se käytetään joululahjojen valintaan tai TV:n katsomiseen (ei paljoa ehkö 3 krt vko puoli tuntia).
Kaipaan kovasti kaikkea läheisyyttää, mutta parhaillaan lähes kaikki pussailut (jotka eivät muutu suudelmiksi yrityksistä huolimatta) lähtevät minulta.
Minä koitan purra huultani ja olla nostamatta asiaa jatkuvasti esiin. Kärsin kuitenkin aika paljon ja asia on aivan jatkuvasti mielessäni.
En tiedä mitä tehdä. Välillä tekee mieli "kostaa" ja olla etäinen takaisin, mutta ajatus tuntuu lapselliselta ja epärakentavalta. Kaikki tuntuu loukkaavalta. Kun vaimo kertoo ajatelleensa minua ja katselleensa kuinka komealta näytin tilanteessa X, se vain ärsyttää minua. Silloin tällöin tapahtuvat minilähestymiset useimmiten rakentuvat hänen hyväilyynsä. Minua loukkaa se, että minä olen se joka on ilmaissut läheisyyden puutteen, seksin puutteen ja jatkuvasti torjutuksi tulemisen olevan iso ongelma ja silti hänen ainoa kiinnostus on, että minä pitäisin häntä hyvänä. Koitan rakentavasti ajatella, että hienoa että kiinnostus heräilee, mutta käytännössä minua vaan vituttaa.
Miten saan kumppanin haluamaan minua! Ja haluamaan minun nautintoa, ei vaan omaansa!
Ja muuten vaimoni on todella huomioonottava ja hyvä tyyppi. Ei ollenkaan itsekästä tyyppiä.
En oikeen jaksaisi lukea kommentteja ihmisiltä, jotka eivät ole ikinä tällaista läpikäyneet. Se, että joku joka nai 4 krt vko kertoo minulle että heillä sujuu kivasti ei oikein auta minua ratkaisun löytämisessä. Ja toivon että AV:lle tavanomaiset "käy vieraissa / naisesi käy vieraissa" kommentit jäisivät pienelle huomiolle.
Pidän itsestäni suht hyvää huolta (en tarpeeksi kun aikaa ei ole), autan kotona (ei tässä mitään harrastuksia ole aikoihin ollut, kaikki aika menee kotona ja töissä).
Kaikki rakentavat kommentit, johon ei liity kotityöt otetaan innolla vastaan, koska en tiedä pystynko toista lasta hankkimaan jos pitää olla tyyliin 4v tällaisilla fiiliksillä.
Kommentit (95)
onneksi meillä ei ole kipuja tms. Yhdynnät nyt eivät ole olleet mitään super kokemuksia, mutta ihan positiivisia (ymmärtääkseni) molemmille.
Kiitos täysjärkisistä kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette vapaamielisiä seksin suhteen, niin osta joululahjaksi kaunis yöpaita, dildo (jolla voi kiihottaa klitorista) tai romantiikka peli (http://www.coolstuff.fi/Esileikkipeli-Nookii) JA lahjakortti hierontaan, jotta nainen voi käydä rentoutumassa. Mutta älä vihjaile seksistä, ettei vaimo koe painetta. Lahjat voi jättää käyttämättä tai käyttää myöhemminkin mutta saat vihajttua vähän, että asia on sinulle tärkeä.
Kyllä minäkin lapsia halusin mutta vähempikin olisi näin jälkikäteen riittänyt. Luulin kuitenkin että mies on vahvasti perhekeskeinen arvoiltaan ja että pidämme yhtä myötä-ja vastoinkäymisissä. Todellisuus oli sitten jotain muuta. Olisi pitänyt saada 1-2 lasta korkeintaan, opiskella ja hankkia "hyvä"työpaikka eikä jäädä kotiin vuosiksi lasten takia ja unohtaa kaikki omat jutut koska miehen työ oli vaativa ja myös omat opiskeluni ja työssäkäyntini hankalaa miehen jatkuvan poissaolon takia koska lapsetkin piti jonkun huolehtia. Virheeni oli siis ilmeinen. Pitäisi ajatella itseään eikä perustaa perhettä ja luulla että asiat menevät niin kun luulee ja tilanteet ovat muuttumattomia.Toki miehenkin pitäisi ottaa sellainen vastuu että kertoo ja alkaa tehdä asioille jotain jos ei ole tyytyväinen eikä pakene jonkun ihanan lapsettoman ihastuksen sänkyyn.
. T nro 5
Meillä asia on toisinpäin. Haluaisin paljon enemmän seksiä, mitä meillä on. Ei auta puhumiset ja eri vaihtoehdot. Ei vaan huvita on vastaus. Kärsin. Lapset antavat voimaa ja toivomus muutoksesta. Etsin nyt elämän iloa muualta esim. harratuksista. N35
Meillä ei ole lapsia vielä ollenkaan, mutta pitkä suhde jo takana ja haluttomuuskin ehditty kokea.
Kokeilimme ensimmäiseksi haluttomuuteen tuota "uhrautumista", eli minä annoin miehelle seksiä ja tein hänelle seksuaalisia palveluksia, vaikka itseä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Minun kohdallani tämä vain pahensi tilannetta. Olen jälkeenpäin ajatellut, että jos tuo olisi jätetty väliin, haluttomuuskausi olisi ehkä jäänyt vain kuukausien mittaiseksi, kun se nyt oli useampia vuosia. Toisen seksiorjana oleminen vaikutti minäkuvaani kielteisesti ja halusin miestä sen seurauksena entistäkin vähemmän. Kun aikaisemmin olin sentään noin kerran kuussa halunnut oma-aloitteisesti ja nauttinut seksistä, nyt en halunnut enää yhtään mitään muuta kuin itsetyydytystä yksin ollessani (olisin voinut haluta myös muita miehiä, mutta pettämään en kuitenkaan rupea vaan eroan ennemmin).
Tämän tiedostettuani laitoin totaalisen stopin kaikelle omaa seksuaalista haluani kuihduttavalle toiminnalle. Kerroin miehelle, miksi näin, ja sitten keskityin olemaan tiukkana. Ei ollut helppoa sanoa kerta toisensa jälkeen aloitetta tekevälle miehelle, että nyt ei ikävä kyllä tee mieli. Olisin niin kovasti halunnut miehen olevan tyytyväinen. Pidin kuitenkin pääni. Samalla keskityimme suhteemme henkisen puolen parantamiseen. Siihen sisältyi mm. sellaista, että opettelimme kannustamaan toisiamme, tuomaan spontaanisti esiin toisen hyviä puolia, kiittämään, hellimään (ei-seksuaalisesti), pyytämään anteeksi ja myöntämään omat virheet heti kun on vähänkin aihetta jne. Siis elämään yhdessä toisiamme rakastaen ja kunnioittaen.
Kaiken tuon opetteluun meni pitkä aika, useita vuosia. Samalla seksielämämme on kuitenkin hitaasti tullut aktiivisemmaksi ja vanhat haavat ovat alkaneet parantua. Minun miehelläni oli aluksi juuri tuollainen asenne kuin sinulla ap kuulostaa viestisi perusteella olevan: seksittömyys satuttaa ja vituttaa jatkuvasti. Olisi tärkeää, että opettelisit luopumaan siitä ajatuksesta, että seksiä on oltava jatkuvasti. Jos koet noin suurta painetta seksin saamisesta, tulet tahattomastikin syyllistäneesi vaimoasi sen puutteesta, vaikka osaisit kielesikin pitää hallinnassa (sen aistii myös elekielestä). Oma mieheni syyllisti minua aluksi ihan sanallisestikin, mikä vain pahensi tilannetta entisestään.
Me ihmiset olemme herkkiä olentoja. Psyykkinen järjestelmämme voi mennä yllättävän vähästä pois raiteiltaan. Ei kaikilla eikä jokaisella samoista syistä, mutta kannattaa silti suhtautua kunnioituksella henkilöön, joka elää kanssasi. Sinulla on suuri vastuu siitä, miten häntä kohtelet. Samoin hänellä siitä, miten hän sinua kohtelee - nämä asiat ovat harvoin vain toisen "vika", ja meissäkin oli vikaa molemmissa kun suhtauduimme molemmat toisiimme tasapuolisen kylmästi. Jälkien korjaamisessa menee aikaa ja se on vain pakko hyväksyä.
Tsemppiä kovasti! Toivottavasti teillä ongelmakausi jää lyhyemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksestasi päätellen olet mitä ihanin mies ja symppaan tilannettanne kovasti. Pakko tosin sanoa, että seksihän ei ole mikään ihmisoikeus sinänsä ja ilmankin pärjää. Eikä meistä kukaan tunne sinun vaimoasi paremmin kuin sinä itse, joten ehkä voisit vaan luottaa vaistoosi hänen kanssaan. Yksi juttu on kuitenkin sellainen, jonka itse huomasin omien lasteni syntymien jälkeen (olen siis nainen) ja joka oli relevantti: minulle jäi päälle synnytyksen jälkeinen haluttomuus, koska jouduin esittämään vähän tylympää ja haluttomampaa kuin olinkaan, jotta mies tajusi ettei tosiaankaan kiinnosta. Sitten kun olisi jo hormonien puolesta kiinnostanut, olin jotenkin niin jumissa siinä haluttoman roolissa, että kesti pitkään päästä yli niistä itse rakentamistani suojamuureista ja päästää mies taas lähemmäs. Tässä voisi auttaa vähän machompi lähestymistapa, joka ei hyväksyisi eitä vastaukseksi ainakaan heti aluksi. IMHO.
Naisella on joku suristin ja olen kannustanut häntä sen käytössä, mutta taitaa akut olla aina vaan lataamatta. Uskon, että hänelle tekisi hyvää etsiskellä uudelleen sitä omaa seksuaalisuutta. Kuten tässä ketjussa kirjoitelleet ovat maininneet, pelkkä odottelu ei varmaankaan ole paras ratkaisu.
Ja kyllä tästä sen verran ollaan puhuttu että dildo jouluahjaksi ei liene oikea ratkaisu. Osaan ilmaista asian pehmeämminkin. Ja osaan tehdä aloitteita ilman kornia peliä. Tuollainen peli jäisi käyttämättä, ongelmahan on nimenomaan että leikkeihin ei päädytä. Jos suudelmat on hukuksissa tuskin lämpöä "ottaa paidan pois" -peliin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 lisää vielä, että minunkin mieheni oli arjen tekojen tasolla hyvä ja huomioiva mies. Hän teki paljon kaikenlaista konkreettista minun hyväkseni, ja ikävä kyllä muisti myös vedota tähän saadakseen seksiä ikään kuin vastapalvelukseksi. Meidän kohdallamme tämä ei ollut mikään ratkaisu haluttomuuteen, vaikka arjen pyörittämiseen osallistuminen onkin perusedellytys, jota ilman nyt ainakaan mikään ei voi toimia (tai ei voisi omalla kohdallani).
Ratkaisu oli henkisellä puolella, toisen arvostamisessa ja kunnioittamisessa psyykkisellä ja henkisellä tasolla, ja tämän kunnioituksen ilmaisemisessa myös sanoin. Sitä siis opettelimme molemmat tasapuolisesti. Alussa en edes tajunnut, että meiltä puuttui jotain. Nykyään tunnen tuskaa siitä, että elämme Suomessa, jossa ihmiset ympärillä ovat niin kovia ja kylmiä (itse sitä tajuamattaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisi tärkeää, että opettelisit luopumaan siitä ajatuksesta, että seksiä on oltava jatkuvasti."
Tämä ei ole yhtä helposti sanottu kuin tehty. Ja siihen liittyy aika paljon se, että kaikki muukin läheisyys on kortilla. Jalka- ja niskahieronnat on aika 6-0 nainen vastaanottavana osapuolena samoin kuin kaikki muukin välitön arkikoskettelu.
Mutta on se aika vaikeaa olla torjuttu ja toisen halujen ulkopuolella.
Kuitenkin ennen lasten syntymää molemmat sanoivat suoraan että hyvö seksielämä on hyvin tärkeää ja sen eteen pitää tehdä töitä ja että eriytymistä vastaan pitää taistella. En näe seksitöntä eloa ratkaisuna. En vaan usko että kestän sitä.
Noi yleiset arvostuksen osoitus kommentit on tietysti hyviä muistutuksia ja varmasti aina voi parantaa sillä saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesparka ei taida ihan tajuta miten paljon voimia lapsen tekeminen naiselta vaatii.
Kärsivällisyyttä. Pikkulapsiaika on parisuhteen suurin koetinkivi ja haluttomuus voi kestää jopa 2-3 vuottakin. Yritä keskittyä nyt tärkeimpään, eli lapsestanne huolehtimiseen ja nauttia siitä ajasta kun lapsi on pieni. Aika menee nopeasti ja kymmenen vuoden kuluttua et edes enää muista, millaista oli "elää puutteessa". Tsemppiä, kyllä ne vaiosi halut sieltä taas palaavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten eivät palaa.
Sopivasti tossunalla oleva vaimo antaa aina kun mies haluaa, sillä ei halua suututtaa miestä.
Ja 18 ei taida tajuta miten paljon voimia vaatii talon rakentaminen ja kahden yrityksen pyörittäminen samalla kun pitää huolen, että aikaa riittää vaimon tukemiseen ja lapsen ja huushollin hoitoon.
Silti läheisyys on minulle tärkeämpää kuin serkkujen joululahjat.
Jätetäänkö nämä nainen/mies kommentit vähemmälle tai rakentavammiksi, samoja ongelmia kun tuntuu olevan molemmin päin.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:39"]
Ja 18 ei taida tajuta miten paljon voimia vaatii talon rakentaminen ja kahden yrityksen pyörittäminen samalla kun pitää huolen, että aikaa riittää vaimon tukemiseen ja lapsen ja huushollin hoitoon.
Silti läheisyys on minulle tärkeämpää kuin serkkujen joululahjat.
Jätetäänkö nämä nainen/mies kommentit vähemmälle tai rakentavammiksi, samoja ongelmia kun tuntuu olevan molemmin päin.
[/quote]
Kukaan ei pakota rakentamaan taloa ja pyörittämään kahta yritystä kun kotona on vauva ja vaimo kaikkein tarvitsevimmillaan. Tuosta yhtälöstä seuraa pelkästään ongelmia, jotka saattavat kestää vuosikausia. Oma mieheni panosti työntekoon kun meidän lapset olivat pieniä, ja minä koin hänen hylänneen minut ja tarpeeni. Siinä me sitten hiljalleen kumpikin hiljaisesta vitutuksesta kärsien ns. kasvoimme erillemme ja rakkaus kuoli. Tuloksena minä lopulta petin kun en kotoa saanut tukea enkä ymmärrystä vaan lähinnä vaativaa tiuskimista.
Kai olet puhunut kumppanillesi tunteistasi? Ei hän välttämättä osaa aavistaa miten koville läheisyyden puute ottaa. Ja muista tietenkin sanoa, ettet halua painostaa, mutta olisi kiva jos hän yrittäisi tulla tässä asiassa vastaan.
kurjaa teille. Meillä (ap) kuitenkin niin, että tarvittaessa olen tullut kotiin kolmeksi (kun vaimolla on ollut tosi raskasta) ja jättänyt työpäiviä väliin koska yrittäjänä tämä on mahdollista. En todellakaan ole jättänyt vaimoa yksin vaan olen paikalla paljon enemmän kuin normi työtä tekemällä pystyisin. Ja talo tulee meille kaikille, ei minulle.
Petit siis koska koit miehesi hylänneen sinut ja tarpeesi. Heijastapa tuota kommenttiasi tähän ketjuun...
Minä en ole pettämässä.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:50"]
Kai olet puhunut kumppanillesi tunteistasi? Ei hän välttämättä osaa aavistaa miten koville läheisyyden puute ottaa. Ja muista tietenkin sanoa, ettet halua painostaa, mutta olisi kiva jos hän yrittäisi tulla tässä asiassa vastaan.
[/quote]
joo ollaan keskusteltu. Ja ihan rakentavastikin. Esim. järkkäsimme ollakrin niin, että siellä voisi helpommin heittäytyä hetkeen. Kerran ollaan uutta järjestystä kokeiltu 1 kk sitten. Tiedän että vaimoni tietää että minulla on aisian kanssa vaikeaa. Ei ehkä ymmärrä kuinka isosta asiasta on kyse, mutta jo nyt tiedän että hän toisaalta ottaa asiasta paineita niin koitan niellä aika paljon.
Alue: Aihe vapaa
5, halusitko itse monta lasta? Jos et, kuulostaa kammottavalta mitä ex-miehesi teki. Varmaan narsistisika.