Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen haluttomuus - kuinka kauan?
17.09.2016 |
Olemme 30- ja 33-vuotias pariskunta, yhteisiä vuosia takana viisi. Saimme ensimmäisen lapsemme reilu puoli vuotta sitten.
Parisuhteemme on aina ollut molemmille yhtä juhlaa. Rakastamme j arvostamme toisiamme, keskusteluyhteys on kunnossa ja vietämme mielellämme aikaa yhdessa, omaa aikaakaan unohtamatta. Kotitöiden ja rahankäytön suhteen olemme melko tasapuolisia, ja arki niin sanotusti rullaa. Muistan mielelläni puolisoani pienillä lahjoilla, oli kyse sitten kukista tai hieronnoista, kehun naistani kauniiksi ja osallistun vauvan hoitoon työpäiväni jälkeen sekä tietysti viikonloppuisin. Pidämme molemmat vartalostamme huolen, ja ainakin naiseni sanoo minuakin komeaksi. Kaiken siis pitäisi olla kunnossa?
Mutta. Haluttomuus. Synnytyksen jälkeen seksielämämme on kuollut täysin. Itselleni sopiva määrä seksiä olisi noin 3 - 5 kertaa viikossa, mutta sitten synnytyksen määrä on ollut pyöreä nolla. Ymmärrän, että imetys vaikuttaa hormooneihin ja mieli on pitkälti vauvassa, vaikka fyysisesti hän onkin jo aikoja sitten palautunut synnytyksestä. Olenkin pyrkinyt olemaan painostamatta puolisoani, sillä seksiteema saa hänet hyvin kiusaantuneeksi. Olemme puhuneet asiasta ja vastaus on aina ollut "katsotaan sitten joskus ehkä". Yksipuoliseen seksiin naisellani ei juuri ole kiinnostusta.
On helppo sanoa, että halut kyllä palaavat ajan kanssa ja pitää vain olla kärsivällinen, mutta omalta osaltani tilanne tuntuu aivan sietämättömältä. Ajattelen seksiä päivittäin ja himoitse naistani "salaa" jatkuvasti hänet nähdessäni. Oloni on päivittäin kuin nälkään nääntyvällä karkkikaupassa, ja tunnen joka päivä jotain sisälläni kuolevan hiljalleen. Mielestäni seksuaalisuus on parisuhteen ihanimpia puolia, ja sikäli toisinaan minusta tuntuu, kuin suuri osa muutoin hyvää parisuhdettamme - ja minua - olisi hävinnyt. Valvon itse aamuisin, että naiseni saisi levätä, ja vaikka unenpuute onkin kaamea, kestäisin sen kyllä jos vain seksielämä olisi edes jokseenkin tyydyttävää.
Yhteiseen aikaan ei ole mahdollisuutta kuin viikonloppuisin, jolloin naiseni mieluiten vain katselee televisiota tai näkee tuttaviaan. Lapsi on vielä niin pieni, ettei sitä hoitoon saa, eikä isovanhempia ole 500km sätellä. Täysin kaksinkeskeistä aikaa ei siis ole eikä tule, vaikka kuinka haluaisikin.
Onko synnytyksen jälkeen enää koskaan seksiä? Kuulisin mielelläni kokemuksia suuntaan ja toiseen.
Ja ennen kuin joku sanoo, niin en juo viinaa, en hyväksy pettämistä, en huomioi naistani ainoastaan seksin vuoksi - ja tekisin aivan mitä tahansa saadakseni seksielämämme kuntoon!
Kommentit (44)
Minä ole synnyttänyt 2 lasta, ja kyllä meillä oli heti seksiä, jopa niin, ettei ihan odoteltu sitä suositusta oliko se 7 viikkoa vai mikä jälkitarkastuksen jälkeen. Thetiin sitä ennen käsin, ja sitten aika pian yhdyntöjä. Itselläni korkea libido, joten janosin seksiä. Ja ihan molempien jälkeen. Seksiä oli myös raskausaikana ihan loppuun saakka. Kummankin jälkeen.
Sinuna AP selittäisin vaimollesi tunteesi tarkkaan, ehkähän ei ihan ymmärrä tuntojasi. Ja on varmaan totta tuo, että seksittömyys ruokkii itseään; jos seksi onnautinnollista (siis myös naiselle) sitä sitten haluaa kun vain siihen ryhtyy.
Zemppiä täältäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisipa siinä useampi kuukausi mennä molempien lasten jälkeen, että puolisolla teki ollenkaan mieli seksiä. Toisen jälkeen taisi mennä pari vuotta ennenkuin hän itse ekan kerran teki aloitteen, tuossa välissä seksiä oli ehkä kerran kuussa tai harvemmin, sittemmin noin kerran viikossa eli samaa tahtia kuin ennen lapsia. Raskausaikoja on ikävä, silloin pantiin lähes päivittäin.
Ekan synnytyksen jälkeen meni useampi kuukausi ennen kuin uskalsi edes kokeilla yhdyntää. Repesin niin pahasti nimittäin. Ennen yhdynnän kokeilemista oli toki useampaan kertaan käsin hyväilty puolin ja toisin. Toisen synnytyksen jälkeen tunsin palautuneeni parissa viikossa (en siis tietenkään oikeasti palautunut noin nopeasti kunnolla, mutta ekan synnytyksen kipeisiin repeämiin verrattuna olin kuin elämäni kunnossa) ja kokeilimme yhdyntää noin 3 viikkoa synnytyksestä ja tuntui hyvältä. Sen jälkeen on seksiä harrastettu viikoittain. Välillä voi olla viikon tai jopa kahden tauko, jos on stressiä tai huonompi vaihe suhteessa, mutta yleensä 2-3 kertaa viikossa nautiskellaan toisistamme ja loma-aikoina voi olla päivittäinkin. Seksi on ihan todella paljon parempaa kuin ennen raskauksia. En olisi uskonut että näin voisi olla mutta nautin tietysti täysillä. Ehkä synnytys jotenkin vaikutti siihen että seksi tuntuu entistä paremmalta ja kai olen iän myötä myös vapautuneempi ja kokeilunhaluisempi. Ja tietysti meillä molemmilla taidot karttuneet vuosien varrella.
Meillä kolme lasta ja minulla on tästä kokemusta. Olen nainen. Ensimmäisen jälkeen halut palasivat noin vuosi synnytyksen jälkeen. Toisen lapsen jälkeen halut palasivat noin vuosi synnytyksen jälkeen. Kolmannen jälkeen taisi mennä noin puoli vuotta.
Uskon, että haluttomuutta kestää helposti ainakin niin kauan kun kuukautiset on poissa. Toinen on imetys, sitten kun imetys vähenee reilusti, alkaa halut palaamaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa ainakin sen, että pahin virhe minkä tässä vaiheessa teet, on painostaminen. Jos vaimosi joutuu pelkäämään, että jokainen kosketus tai läheisyyden osoitus on kutsu seksiin, menee tilanne helposti siihen että kaikki läheisyys loppuu.
Tiedän että sitä helposti ajattelee niin, että kun ollaan jo lähekkäin niin tekee mieli "katsoa kortit" eli tunnustella josko tällä kertaa haluttaisi. Mutta se vain pahentaa. Jos sitä malttaisi vaikka pari kuukautta olla lähellä niin että ei kertaakaan edes anna ymmärtää että haluat, niin se helpottaa vaimon syyllisyyden/taakan tunnetta ja vapauttaa miettimään omia tuntemuksia. En siis tietysti voi vaimosi puolesta puhua, mutta tämä on oma kokemukseni.
Ja sitten vielä; Jos teillä kunnioitus ja rakkaus pysyy ja kumpikaan ei katkeroidu toiselle mistään, niin tämä ON vain väliaikaista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme lasta ja minulla on tästä kokemusta. Olen nainen. Ensimmäisen jälkeen halut palasivat noin vuosi synnytyksen jälkeen. Toisen lapsen jälkeen halut palasivat noin vuosi synnytyksen jälkeen. Kolmannen jälkeen taisi mennä noin puoli vuotta.
Uskon, että haluttomuutta kestää helposti ainakin niin kauan kun kuukautiset on poissa. Toinen on imetys, sitten kun imetys vähenee reilusti, alkaa halut palaamaan.
Omasta kokemuksesta voin sanoa ainakin sen, että pahin virhe minkä tässä vaiheessa teet, on painostaminen. Jos vaimosi joutuu pelkäämään, että jokainen kosketus tai läheisyyden osoitus on kutsu seksiin, menee tilanne helposti siihen että kaikki läheisyys loppuu.
Tiedän että sitä helposti ajattelee niin, että kun ollaan jo lähekkäin niin tekee mieli "katsoa kortit" eli tunnustella josko tällä kertaa haluttaisi. Mutta se vain pahentaa. Jos sitä malttaisi vaikka pari kuukautta olla lähellä niin että ei kertaakaan edes anna ymmärtää että haluat, niin se helpottaa vaimon syyllisyyden/taakan tunnetta ja vapauttaa miettimään omia tuntemuksia. En siis tietysti voi vaimosi puolesta puhua, mutta tämä on oma kokemukseni.
Ja sitten vielä; Jos teillä kunnioitus ja rakkaus pysyy ja kumpikaan ei katkeroidu toiselle mistään, niin tämä ON vain väliaikaista.
Kyllä! Juuri näin. Olen sama kuin 24. Vaikka seksi alkoi luistaa hyvinkin nopeasti toisen synnytyksen jälkeen (minulla ei niinkään hormonit vaikuttaneet haluihin, imetin melkein 2v) niin ekan synnytyksen jälkeisestä ajasta tunnistan erittäinkin hyvin tuon painostamisen. Vaikka sitä mieheni ei varmasti tarkoittanutkaan eikä sanallisesti painostanut, niin tuntui pahalta kun lähestulkoon kaikki läheisyys oli sitä että hän yritti kokeilla kepillä jäätä, josko sillä kertaa irtoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika lohdutonta luettavaa nuo vastaukset.
Vaikka ymmärrän kyllä puolisoni tunteet ja ne haasteet, jotka hän imetyksen aikana kokee, en voi olla kokematta tätä seksittömyyttä puhtaana kidutuksena. Omasta mielestäni seksi on yksi oleellisimmista asioista parisuhteessa (ei kuitenkaan kaikkein tärkein), ja miltei ainoa asia elämässäni jota haluan tehdä ainoastaan naiseni kanssa. Vertaus on varmasti tönkkö, mutta minulle tämä tuntuu siltä kuin puolisoni ei suostuisi puhumaan minulle puoleen vuoteen. Se muuttaa niin ihmistä kuin suhdettammekin.
Vastausten (ja tuon toisen ketjun) perusteella ei kai muuta voi kuin odottaa ja toivoa parasta. Monella ilmeisesti on seksin loputtua loppunut myös se parisuhde.
ap
Mä olen tätä mietiskellyt pitkään. Itsellä kolme lasta ja paljonkin kokemusta synnytyksen jälkeisestä haluttomuudesta.
Kumpa vain miehet asennoituisivat tähän niin, että tämä on väliaikaista. Jaksaisivat tukea vaimoa ja odottaa.
Meillä kun puhuttiin kolmannesta, niin kysyin suoraan mieheltä: Oletko valmis siihen että menee taas puoli vuotta synnytyksen jälkeen niin että EN YHTÄÄN halua seksiä? Mies sanoi olevansa siihen valmis, koska tietää sen menevän ohi.
Ja tämä "Monella ilmeisesti on seksin loputtua loppunut myös se parisuhde." Tottakai se loppuu jos tästä tehdään joku ongelma. Jos vain ymmärtäisi että ne halut kyllä palautuu niin elämä olis helpompaa ja parisuhde voisi hyvin. Jos mies käyttää tämän haluttomuuden ajan siihen että painostaa, valittaa, antaa läheisyyttä vaan seksin toivossa, niin kyllähän se suhdekin siihen kakaramaiseen käytökseen kaatuu. Jos molemminpuolinen kunnioitus säilyy niin parisuhde pysyy ja seksi palaa
Surullista luettavaa ja yleistä tuntuu olevan.
Nainen helposti sulkeutuu sinne äiti-kuplaan ja sieltä nyt vaan pitää tulla pois. Pelkkä hiljaa odottelu tuskin auttaa.
Itse muistan että synnytysten jälkeen 1. kerta on jotenkin aina jännittänyt, että toimiiko paikat ja tunnunko miehestä hyvältä. Ehkä tämäkin voi nostaa naisen kynnystä mutta ylitettävä se vaan on 😊
Minulla on 2 lasta, toisen (ja viimeisen) jälkeen seksielämä on parasta, omatkin paikat jotenkin iän tai synnytysten myötä herkistyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista kuunneltavaa. Vaimo on synnyttänyt neljä lasta. Joka raskauden aikana naitiin hänen haluistaan kuin kanit. Joka raskauden jälkeen aloittiin yhdynnä alle 1kk sisään, kun välihan leikkaushaava oli parantunut, vaimon aloitteesta. Vaimoni ei ole koskaan vedonnut lapsiin tai lastenhoidon raskauteen, pitänyt parisuhteen hyvinvoinnin aina ykkösenä jaanut itsekin seksistä voimia arkeen.
Monille naisille on ilmeisen vaikea tajuta, ettei miehet kiukuttele tahallaan. Jos mies ja miehen hormonitoimita on koko iän tottunut seksiin pari kolme kertaa viikossa, niin ei sitä voi kääntää pois päältä. Testojen ylipursuaminen muuttaa tunnetusti miehen ärtyisäksi, eikä sille ole paljoa tehtävissä halusi tai ei. Siten puolen vuoden saati pidempi pakkoselibaatti hajoittaa mieheltä molemmat päät. Äiti joka keskittää kaiken huomionsa vain itseensä ja syntyneeseen lapseensa ottaa järjettömän riskin perheen tulevaisuudesta. Ilman miestä ei olisi lastakaan. Eikä tule toistakaan ihan helposti, jos ensin panttaa seksiä vuoden pari synnytyksen jälkeen.
Meillä oli aikoinaan miltei samat speksit. Oikeastaan ainoa ero oli siinä, että oltiin oltu vielä vähemmän aikaa yhdessä ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Haluttomuutta kesti vaimon taholta jokseenkin tasan 25 vuotta, kunnes seksi loppui kokonaan; tarkoitan ihan sitä mitä tuohon kirjoitin "kokonaan".
Sen verran seksiä on tuohon 25 vuoden ajanjaksoon mahtunut, että lapsia on yhteensä kolme. Kovin montaa kertaa ei kenenkään kohdalla "tarvinnut" yrittää, vaan se tärppäsi miltei kerta laakista.
Seksiä oli tuona aikana keskimäärin 5-6 kertaa vuodessa; luitte aivan oikein - vuodessa.Tahti ei siitä kiihtynyt edes lasten teko aikaan. LIsäksi tuohon ajanjaksoon sisältyy useita 6-12 kuukauden täysin kuivaia jaksoja. Lyhyempiä kuivia pätkiä en jaksa edes muistella, koska mitään muuta ei käytännössä ollut.
Lupauksia paremmasta kyllä riitti, varsinkin alkuaikoina. Nuo lupaukset eivät vain koskaan realisoituneet; "sitten kun " siirtyi aina vain kauemmas ja kauemmas.
Mikään mitä minä tein tai jätin tekemättä, keskustelun avausyrityksistä puhumattakkaan, ei tuottanut mitään tulosta. Nyt jokin aika sitten vaimo sai sanottua, ettei hän ole milloinkaan kaivannut seksiä ja että se on hänen miellestään vain lasten saamista varten. Samalla kävi selväksi, että hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta harrastaa seksiä enää milloinkaan.
Olis kertonut tuon silloin 25 vuotta sitten tai oikeastaan jo silloin kun mentiin yhteen. En olisi tuhlannut parasta aikaa elämästäni turhiin toiveisiin ja olisi hänkin saanut kuivettua ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan miltei samat speksit. Oikeastaan ainoa ero oli siinä, että oltiin oltu vielä vähemmän aikaa yhdessä ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Haluttomuutta kesti vaimon taholta jokseenkin tasan 25 vuotta, kunnes seksi loppui kokonaan; tarkoitan ihan sitä mitä tuohon kirjoitin "kokonaan".
Sen verran seksiä on tuohon 25 vuoden ajanjaksoon mahtunut, että lapsia on yhteensä kolme. Kovin montaa kertaa ei kenenkään kohdalla "tarvinnut" yrittää, vaan se tärppäsi miltei kerta laakista.
Seksiä oli tuona aikana keskimäärin 5-6 kertaa vuodessa; luitte aivan oikein - vuodessa.Tahti ei siitä kiihtynyt edes lasten teko aikaan. LIsäksi tuohon ajanjaksoon sisältyy useita 6-12 kuukauden täysin kuivaia jaksoja. Lyhyempiä kuivia pätkiä en jaksa edes muistella, koska mitään muuta ei käytännössä ollut.
Lupauksia paremmasta kyllä riitti, varsinkin alkuaikoina. Nuo lupaukset eivät vain koskaan realisoituneet; "sitten kun " siirtyi aina vain kauemmas ja kauemmas.
Mikään mitä minä tein tai jätin tekemättä, keskustelun avausyrityksistä puhumattakkaan, ei tuottanut mitään tulosta. Nyt jokin aika sitten vaimo sai sanottua, ettei hän ole milloinkaan kaivannut seksiä ja että se on hänen miellestään vain lasten saamista varten. Samalla kävi selväksi, että hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta harrastaa seksiä enää milloinkaan.
Olis kertonut tuon silloin 25 vuotta sitten tai oikeastaan jo silloin kun mentiin yhteen. En olisi tuhlannut parasta aikaa elämästäni turhiin toiveisiin ja olisi hänkin saanut kuivettua ihan rauhassa.
Äärettömän surullista luettavaa. Oon ihan todella pahoillani tästä. Oletteko siis edelleen yhdessä? Miten aiot jatkossa tyydyttää seksuaaliset tarpeesi, jos kerran puoliso ei seksiä enää halua ollenkaan? Vaikeaa edes ajatella tuota tilannetta omalle kohdalle, kun seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta sekä minulle että miehelle.
Eivät kaikki naiset ole koskaan haluttomia, itse pyysin mieheltäni, toki varovaista, seksiä kymmenen päivää synnytyksen jälkeen, ja hyvältä tuntui. Jollei seksiä suhteessa olisi, tuntisin, ettei mies minusta välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan miltei samat speksit. Oikeastaan ainoa ero oli siinä, että oltiin oltu vielä vähemmän aikaa yhdessä ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Haluttomuutta kesti vaimon taholta jokseenkin tasan 25 vuotta, kunnes seksi loppui kokonaan; tarkoitan ihan sitä mitä tuohon kirjoitin "kokonaan".
Sen verran seksiä on tuohon 25 vuoden ajanjaksoon mahtunut, että lapsia on yhteensä kolme. Kovin montaa kertaa ei kenenkään kohdalla "tarvinnut" yrittää, vaan se tärppäsi miltei kerta laakista.
Seksiä oli tuona aikana keskimäärin 5-6 kertaa vuodessa; luitte aivan oikein - vuodessa.Tahti ei siitä kiihtynyt edes lasten teko aikaan. LIsäksi tuohon ajanjaksoon sisältyy useita 6-12 kuukauden täysin kuivaia jaksoja. Lyhyempiä kuivia pätkiä en jaksa edes muistella, koska mitään muuta ei käytännössä ollut.
Lupauksia paremmasta kyllä riitti, varsinkin alkuaikoina. Nuo lupaukset eivät vain koskaan realisoituneet; "sitten kun " siirtyi aina vain kauemmas ja kauemmas.
Mikään mitä minä tein tai jätin tekemättä, keskustelun avausyrityksistä puhumattakkaan, ei tuottanut mitään tulosta. Nyt jokin aika sitten vaimo sai sanottua, ettei hän ole milloinkaan kaivannut seksiä ja että se on hänen miellestään vain lasten saamista varten. Samalla kävi selväksi, että hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta harrastaa seksiä enää milloinkaan.
Olis kertonut tuon silloin 25 vuotta sitten tai oikeastaan jo silloin kun mentiin yhteen. En olisi tuhlannut parasta aikaa elämästäni turhiin toiveisiin ja olisi hänkin saanut kuivettua ihan rauhassa.
Äärettömän surullista luettavaa. Oon ihan todella pahoillani tästä. Oletteko siis edelleen yhdessä? Miten aiot jatkossa tyydyttää seksuaaliset tarpeesi, jos kerran puoliso ei seksiä enää halua ollenkaan? Vaikeaa edes ajatella tuota tilannetta omalle kohdalle, kun seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta sekä minulle että miehelle.
Seksi ja seksuaalisuun olisi ollut minullekkin tärkeitä. Asutaan vielä toistaiseksi saman katon alla. Kaikki vähäinenkin läheisyys on loppunut, ei edes nukuta samassa huoneessa. Eikä pahemmin puhuta muusta kuin välttämättömistä arkeen liittyvistä asoista.
Olen tässä pikkuhiljaa selvitellyt omia ajatuksiani ja katkeruutta. Suunta on minulle selvä; tällaisena tämä ei loputtomiin jatku, sitä en tiedä on vaimo tajunnut tätä. Luulkoon mitä haluaa, en näe tässä tilanteessa tarpeelliseksi infota asiasta millään tasolla. Kunhan olen itse valmis, ilmoitan että saa pakata tavaransa ja painua minne huvittaa; talo on minun oli jo ennen yhteen muuttoa.
Jostain pitää koettaa sitten löytää oikea nainen. En tiedä mistä, miten ja milloin, mutta siinä on sitten ainakin selvä tavoite tiedossa. Senkin tiedän mitä teen selväksi heti alkuun mahdolliselle uudelle kumppanille. Toista kertaa en aio tulla tuolla tavalla kusetetuksi; oletettavissa olevaa elinaikaa on kuitenkin sen verran vähän jäljellä.
Nuorimman lapsen syntymän jälkeen seksi loppui täysin. En painostanut, enkä kysellyt, mutta kyllä vaimo tiesi, että olisin halunnut. Jätin hänet rauhaan, kun tiesin, ettei hän halunnut mitään vonkauksia. Ajattelin, että ajan kanssa homma korjaantuu. Ei korjaantunut. 10 vuotta meni täysin seksittä ja kun viimein otin asian esiin, niin totesi, ettei tilanne tule koskaan tästä muuttumaan. Ota tai jätä oli hänen kommenttinsa ja kun jätin niin sekin oli ihan ok hänelle. Ja kaikkeni yritin hänelle ja perheelle antaa. No onneksi on toisenkinlaisia naisia. Tämä siis jo vanha juttu.
M50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taas mies ei antanut seksiä kummassakaan raskaudessa enää 15 viikolta eteenpäin. Ihan hyvin näytti pärjäävän ilman... Synnytyksen jälkeen oli heti tunkemassa penistään suuhun. Noiden aikojen tunteita on meillä selvitelty vielä pitkää. Nyt menee kuitenkin taas hyvin. Ei minusta kannata pienestä luovuttaa!
Vierailija kirjoitti:
Surullista kuunneltavaa. Vaimo on synnyttänyt neljä lasta. Joka raskauden aikana naitiin hänen haluistaan kuin kanit. Joka raskauden jälkeen aloittiin yhdynnä alle 1kk sisään, kun välihan leikkaushaava oli parantunut, vaimon aloitteesta. Vaimoni ei ole koskaan vedonnut lapsiin tai lastenhoidon raskauteen, pitänyt parisuhteen hyvinvoinnin aina ykkösenä jaanut itsekin seksistä voimia arkeen.
Monille naisille on ilmeisen vaikea tajuta, ettei miehet kiukuttele tahallaan. Jos mies ja miehen hormonitoimita on koko iän tottunut seksiin pari kolme kertaa viikossa, niin ei sitä voi kääntää pois päältä. Testojen ylipursuaminen muuttaa tunnetusti miehen ärtyisäksi, eikä sille ole paljoa tehtävissä halusi tai ei. Siten puolen vuoden saati pidempi pakkoselibaatti hajoittaa mieheltä molemmat päät. Äiti joka keskittää kaiken huomionsa vain itseensä ja syntyneeseen lapseensa ottaa järjettömän riskin perheen tulevaisuudesta. Ilman miestä ei olisi lastakaan. Eikä tule toistakaan ihan helposti, jos ensin panttaa seksiä vuoden pari synnytyksen jälkeen.
Miehille on näköjään täysin mahdotonta tuntea minkäänlaista empatiaa lapsensa synnyttänyttä naista kohtaan. Hoetaan vaan sitä miltä se miehestå tuntuu. Miten te ette tajua miltä kaikki tuntuu naisesta? Naisen koko keho on niinkuin rekkakolarin jäljiltä ja pahiten on ottanut osumaa juuri se alapää. Eikö teitä yhtään hävetä vinkua jostakin seksistä sen älkeen kun olette nähneet naisen kehon runnoutumisen, veren, sakset ja tikkien laiton, hitaan toipumisen? Ettekö te ole koskaan aikuisia?
Ja se että joku ehdottaa että nainen voi ottaa suihin. Itseäni loukkasi suunnattomasti kun mieheni ehdotti sellaista kun vasta toivuin. Siihenkin tarvitsee tietenkin oman halun muuten se rikkoo. Miksi ei kysytä miksi mies ei voi vetää käteen sen aikaa?
Itselläni ensimmäinen yhdyntä tuntui siltä kuin sisääni olisi työnnetty pitkä veitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista kuunneltavaa. Vaimo on synnyttänyt neljä lasta. Joka raskauden aikana naitiin hänen haluistaan kuin kanit. Joka raskauden jälkeen aloittiin yhdynnä alle 1kk sisään, kun välihan leikkaushaava oli parantunut, vaimon aloitteesta. Vaimoni ei ole koskaan vedonnut lapsiin tai lastenhoidon raskauteen, pitänyt parisuhteen hyvinvoinnin aina ykkösenä jaanut itsekin seksistä voimia arkeen.
Monille naisille on ilmeisen vaikea tajuta, ettei miehet kiukuttele tahallaan. Jos mies ja miehen hormonitoimita on koko iän tottunut seksiin pari kolme kertaa viikossa, niin ei sitä voi kääntää pois päältä. Testojen ylipursuaminen muuttaa tunnetusti miehen ärtyisäksi, eikä sille ole paljoa tehtävissä halusi tai ei. Siten puolen vuoden saati pidempi pakkoselibaatti hajoittaa mieheltä molemmat päät. Äiti joka keskittää kaiken huomionsa vain itseensä ja syntyneeseen lapseensa ottaa järjettömän riskin perheen tulevaisuudesta. Ilman miestä ei olisi lastakaan. Eikä tule toistakaan ihan helposti, jos ensin panttaa seksiä vuoden pari synnytyksen jälkeen.
Miehille on näköjään täysin mahdotonta tuntea minkäänlaista empatiaa lapsensa synnyttänyttä naista kohtaan. Hoetaan vaan sitä miltä se miehestå tuntuu. Miten te ette tajua miltä kaikki tuntuu naisesta? Naisen koko keho on niinkuin rekkakolarin jäljiltä ja pahiten on ottanut osumaa juuri se alapää. Eikö teitä yhtään hävetä vinkua jostakin seksistä sen älkeen kun olette nähneet naisen kehon runnoutumisen, veren, sakset ja tikkien laiton, hitaan toipumisen? Ettekö te ole koskaan aikuisia?
Ja se että joku ehdottaa että nainen voi ottaa suihin. Itseäni loukkasi suunnattomasti kun mieheni ehdotti sellaista kun vasta toivuin. Siihenkin tarvitsee tietenkin oman halun muuten se rikkoo. Miksi ei kysytä miksi mies ei voi vetää käteen sen aikaa?
Itselläni ensimmäinen yhdyntä tuntui siltä kuin sisääni olisi työnnetty pitkä veitsi.
Onko se keho niinkuin sen rekkakolarin jäljiltä tuon 10 tai jopa 25 vuotta. Se aikako sen mies raukan pitää vetää käteen, kun rouva ei saa itsestään mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista kuunneltavaa. Vaimo on synnyttänyt neljä lasta. Joka raskauden aikana naitiin hänen haluistaan kuin kanit. Joka raskauden jälkeen aloittiin yhdynnä alle 1kk sisään, kun välihan leikkaushaava oli parantunut, vaimon aloitteesta. Vaimoni ei ole koskaan vedonnut lapsiin tai lastenhoidon raskauteen, pitänyt parisuhteen hyvinvoinnin aina ykkösenä jaanut itsekin seksistä voimia arkeen.
Monille naisille on ilmeisen vaikea tajuta, ettei miehet kiukuttele tahallaan. Jos mies ja miehen hormonitoimita on koko iän tottunut seksiin pari kolme kertaa viikossa, niin ei sitä voi kääntää pois päältä. Testojen ylipursuaminen muuttaa tunnetusti miehen ärtyisäksi, eikä sille ole paljoa tehtävissä halusi tai ei. Siten puolen vuoden saati pidempi pakkoselibaatti hajoittaa mieheltä molemmat päät. Äiti joka keskittää kaiken huomionsa vain itseensä ja syntyneeseen lapseensa ottaa järjettömän riskin perheen tulevaisuudesta. Ilman miestä ei olisi lastakaan. Eikä tule toistakaan ihan helposti, jos ensin panttaa seksiä vuoden pari synnytyksen jälkeen.
Miehille on näköjään täysin mahdotonta tuntea minkäänlaista empatiaa lapsensa synnyttänyttä naista kohtaan. Hoetaan vaan sitä miltä se miehestå tuntuu. Miten te ette tajua miltä kaikki tuntuu naisesta? Naisen koko keho on niinkuin rekkakolarin jäljiltä ja pahiten on ottanut osumaa juuri se alapää. Eikö teitä yhtään hävetä vinkua jostakin seksistä sen älkeen kun olette nähneet naisen kehon runnoutumisen, veren, sakset ja tikkien laiton, hitaan toipumisen? Ettekö te ole koskaan aikuisia?
Ja se että joku ehdottaa että nainen voi ottaa suihin. Itseäni loukkasi suunnattomasti kun mieheni ehdotti sellaista kun vasta toivuin. Siihenkin tarvitsee tietenkin oman halun muuten se rikkoo. Miksi ei kysytä miksi mies ei voi vetää käteen sen aikaa?
Itselläni ensimmäinen yhdyntä tuntui siltä kuin sisääni olisi työnnetty pitkä veitsi.
Ja taas joku tuli länkyttämään synnytyksen jälkeisistä välittömistä tuntemuksista, kun puheena on ollut pitempi kestoinen haluttomuus taikka oikeastaan halujen palautumattomuus edes ajan kuluessa ja jopa täydellinen valehtelu aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista kuunneltavaa. Vaimo on synnyttänyt neljä lasta. Joka raskauden aikana naitiin hänen haluistaan kuin kanit. Joka raskauden jälkeen aloittiin yhdynnä alle 1kk sisään, kun välihan leikkaushaava oli parantunut, vaimon aloitteesta. Vaimoni ei ole koskaan vedonnut lapsiin tai lastenhoidon raskauteen, pitänyt parisuhteen hyvinvoinnin aina ykkösenä jaanut itsekin seksistä voimia arkeen.
Monille naisille on ilmeisen vaikea tajuta, ettei miehet kiukuttele tahallaan. Jos mies ja miehen hormonitoimita on koko iän tottunut seksiin pari kolme kertaa viikossa, niin ei sitä voi kääntää pois päältä. Testojen ylipursuaminen muuttaa tunnetusti miehen ärtyisäksi, eikä sille ole paljoa tehtävissä halusi tai ei. Siten puolen vuoden saati pidempi pakkoselibaatti hajoittaa mieheltä molemmat päät. Äiti joka keskittää kaiken huomionsa vain itseensä ja syntyneeseen lapseensa ottaa järjettömän riskin perheen tulevaisuudesta. Ilman miestä ei olisi lastakaan. Eikä tule toistakaan ihan helposti, jos ensin panttaa seksiä vuoden pari synnytyksen jälkeen.
Miehille on näköjään täysin mahdotonta tuntea minkäänlaista empatiaa lapsensa synnyttänyttä naista kohtaan. Hoetaan vaan sitä miltä se miehestå tuntuu. Miten te ette tajua miltä kaikki tuntuu naisesta? Naisen koko keho on niinkuin rekkakolarin jäljiltä ja pahiten on ottanut osumaa juuri se alapää. Eikö teitä yhtään hävetä vinkua jostakin seksistä sen älkeen kun olette nähneet naisen kehon runnoutumisen, veren, sakset ja tikkien laiton, hitaan toipumisen? Ettekö te ole koskaan aikuisia?
Ja se että joku ehdottaa että nainen voi ottaa suihin. Itseäni loukkasi suunnattomasti kun mieheni ehdotti sellaista kun vasta toivuin. Siihenkin tarvitsee tietenkin oman halun muuten se rikkoo. Miksi ei kysytä miksi mies ei voi vetää käteen sen aikaa?
Itselläni ensimmäinen yhdyntä tuntui siltä kuin sisääni olisi työnnetty pitkä veitsi.Ja taas joku tuli länkyttämään synnytyksen jälkeisistä välittömistä tuntemuksista, kun puheena on ollut pitempi kestoinen haluttomuus taikka oikeastaan halujen palautumattomuus edes ajan kuluessa ja jopa täydellinen valehtelu aiheesta.
Vai länkyttämään? Enpä ihmettele että sinulle ei heru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista kuunneltavaa. Vaimo on synnyttänyt neljä lasta. Joka raskauden aikana naitiin hänen haluistaan kuin kanit. Joka raskauden jälkeen aloittiin yhdynnä alle 1kk sisään, kun välihan leikkaushaava oli parantunut, vaimon aloitteesta. Vaimoni ei ole koskaan vedonnut lapsiin tai lastenhoidon raskauteen, pitänyt parisuhteen hyvinvoinnin aina ykkösenä jaanut itsekin seksistä voimia arkeen.
Monille naisille on ilmeisen vaikea tajuta, ettei miehet kiukuttele tahallaan. Jos mies ja miehen hormonitoimita on koko iän tottunut seksiin pari kolme kertaa viikossa, niin ei sitä voi kääntää pois päältä. Testojen ylipursuaminen muuttaa tunnetusti miehen ärtyisäksi, eikä sille ole paljoa tehtävissä halusi tai ei. Siten puolen vuoden saati pidempi pakkoselibaatti hajoittaa mieheltä molemmat päät. Äiti joka keskittää kaiken huomionsa vain itseensä ja syntyneeseen lapseensa ottaa järjettömän riskin perheen tulevaisuudesta. Ilman miestä ei olisi lastakaan. Eikä tule toistakaan ihan helposti, jos ensin panttaa seksiä vuoden pari synnytyksen jälkeen.
Miehille on näköjään täysin mahdotonta tuntea minkäänlaista empatiaa lapsensa synnyttänyttä naista kohtaan. Hoetaan vaan sitä miltä se miehestå tuntuu. Miten te ette tajua miltä kaikki tuntuu naisesta? Naisen koko keho on niinkuin rekkakolarin jäljiltä ja pahiten on ottanut osumaa juuri se alapää. Eikö teitä yhtään hävetä vinkua jostakin seksistä sen älkeen kun olette nähneet naisen kehon runnoutumisen, veren, sakset ja tikkien laiton, hitaan toipumisen? Ettekö te ole koskaan aikuisia?
Ja se että joku ehdottaa että nainen voi ottaa suihin. Itseäni loukkasi suunnattomasti kun mieheni ehdotti sellaista kun vasta toivuin. Siihenkin tarvitsee tietenkin oman halun muuten se rikkoo. Miksi ei kysytä miksi mies ei voi vetää käteen sen aikaa?
Itselläni ensimmäinen yhdyntä tuntui siltä kuin sisääni olisi työnnetty pitkä veitsi.
Ja miestä voi sitten loukata ihan vapaasti ja sen pitää olla sitten sen jälkeen heti valmiina kun rouvaa sattuu kiinnostamaan.
Minä erehdyin valittamaan seksikertojen vähyydestä. Ei ollu edes kysymys mistään synnytyksen jälkeisestä tauosta, muuten vaan touhuttiin vaimosta johtuvista syistä niin harvoin ettei tahtonut muistaa mistä se värkki löytyy. Tähän oli vastuksena, että vedä vaikka käteen jos on niin kova tuska. Siitähän se sitten vasta elämä alkoi, kun vastasin tähän että mitä luulet minun tehneen järjissä pysyäkseni.
Ai luoja sitä mekkalaa, joka tuosta seurasi. " Sinä et halua minua, minä en kelpaa sinulle, runkkaat mieluummin kuin harrastat seksiä minun kanssani, eikö sinulle aito nainen kelpaa, turha tuollaisen runkkarin tulla seksiä anomaan.....
En ole tuon jälkeen seksiä pahemmin vaimolta anonut, eikä sitä kyllä ole tarjottukaan, pitäköön tunkkinsa.
juu ei palaudu mikään enää ennalleen. Kannattaa ehdottomasti hankkia lapsia. Sinulla tuo näkyy seksittömyytenä, niinkuin monilla muillakin. Sitten kun on mennyt vähän aikaa hommataan lisää lapsia. Miksi? En voi ymmärtää. Kyllä ne ottaa paljon enemmän kuin antaa. Nyt olet nähnyt mitä tapahtuu seksielämälle. Seuraavaksi huomaat, miten ne vievät rahaa yhä enemmän, ja enemmän. Sitten niitä kiusataan koulussa, tai ne kiusaavat. Opiskeluvaukeuksia, huonoja kavereita haistattelua, lisää rahanmenoa, kioskimurto, vatsahuuhtelu kiljun juonnista, sairaalareissuja, aviokriisi, avioero, ositus, ja kun kaikki tämä on käyty läpi, ja ne ovat lentäneet pesästä, olet mielenterveytesi menettänyt vanhus, joka epätoivoisesti viagran voimin yrittää hankkia uutta naista(mummoa). Siinä se elämä sitten meni, olisi voinut mennä toisinkin. Älkää hommatko lapsia, jos arvostatte mielenterveyttä, seksiä, omaa aikaa, ja parisuhdettanne.