Lue keskustelun säännöt.
Mitä outoa/tökeröä/kummallista vieras on tehnyt teillä ollessaan?
14.09.2016 |
Löysin samasta aiheesta vuosien takaisen ketjun, mutta se oli valitettavasti lukittu. Jatketaan tässä!
Itselläni ei ole tällaisia kokemuksia kuin yksi.
Mieheni kaveri oli meillä iltaa istumassa. Miehet istuivat olohuoneessa, ja minä laittauduin kylppärissä. Olin juuri asentamassa piilareita silmiini, kun ovi aukesi, tämä kaveri tuli sisään veti housut kinttuunsa, istui pöntölle muina miehinä ja ryhtyi vääntämään sitä itseään! Siinä mun vieressäni! Tuikkasin pöyristyneenä toisen piilarin nopeasti silmään ja häivyin.
Viipyi muuten melkein puoli tuntia istunnollaan. Sen verran tunsin kaveria että kehtasin sanoa suorat sanat.
Kertokaahan tekin!
Kommentit (471)
Jos asuu kennelissä niin lasten mukaan ottaminen kannattaa varmaan varmistaa emännältä.
MUTTA jos asuu normaalissa kodissa niin ainakaan meille ei tuoda yhtään koiraa kysymättä ja onneksemme ystävämme ovat fiksuja koskaan ei ole tarvinnut tästä asiasta käydä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numeron 285 penkojavieraasta muistui mieleen kaverin kaveri, jonka kiltteyttäni päästin kotiini ja jouduin jättämään yksinään muutamaksi tunniksi. Illalla, kun hän oli jo lähtenyt, kuulin kirjahyllystäni tutun kolahduksen ja kiltteyden työstä meni maku sen siliän tien. Kolahdus nimittäin kuului metallisesta kassalippaastani, jonka tukeva kahva pysyi pystyssä jonkin aikaa mutta lopulta kaatui väistämättä kolinan kanssa ja joka siksi oli minun jäljiltäni aina alhaalla. Lippaassa oli passi ja papereita nätissä pinossa sekä jonkin verran kolikoita, joita olin työntänyt kannen kolikkoaukosta sisään. Nyt lippaan sisältö oli aivan sekaisin. Minulle on ihan sama, oliko vieras ravistellut lipasta pelkästä uteliaisuudesta vai saadakseen sieltä kolikoita tai setelinnurkkaa ulos. Ajatus se tässäkin oli tärkein.
Olimme sopineet ystäväni kanssa, että hän tulisi katsomaan muutaman kuukauden ikäistä poikaani. Hän soitti tullessaan, että voisiko hänen ystävänsä tulla mukaan. Ihmettelin asiaa, mutta en kehdannut kieltäytyä, tiesin ihmisen entuudestaan kouluajoilta. Tullessaan tämä hänen ystävänsä alkoi arvostelemaan kotiani. "Ai kamala, kun täällä on kirkasta. Mä en kyllä tykkää valkoisesta.. Ihan liian valoisaa minun makuuni. Ohho onpas ikkunalaudalla pölyä.." ym. Hetken kuunneltuani sanoin hänelle, että "Voi että Ellu onneksi sinun ei tarvitse asua täällä, siivouskomero löytyy eteisestä, ulko-ovi samasta suunnasta". Oli hiljaa loppu vierailun. Henkilö ei taida kuulua edelleenkään suosikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Kun lähdin aamulla töihin, yöksi jäänyt miestuttava jäi nukkumaan. Kun iltapäivällä palasin kotiin, vieras oli lähtenyt, mutta oli näköjään syönyt kissan tonnikalapurkin. Jääkaapissa olisi ollut muutakin syötävää. Toivottavasti maistui.
Tai ehkä oli ruokkinut kissan.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri soitti eräänä iltana seitsemän uutisten aikaan ovikelloa ja kysyi voiko tulla meille kahville. No, enhän minä oikein kehdannut kieltääkään, asiallista naapuria. Niinhän siinä sitten kävi, että vielä yhdentoista aikaan illalla naapuri istua tönötti sohvalla, vaikka minä ja mieheni olimme moneen kertaan tehneet selväksi, että lähdemme suihkuun ja nukkumaan - aamulla kun oli aikanen työhön lähtö. Naapuri ilmoitti tyynesti ;"tehkää rauhassa ilta-hommanne, minä ajattelin katsoa vielä tämän ohjelman" Vähän ennen puolta yötä mieheni sitten ystävällisesti pyysi naapuria positumaan. siinä oli lyhyt kahvilla käynti :)
Varmaan sähköt katkaistu häneltä ja halusi nähdä ohjelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kääntää aina meillä ollessaan vessapaperirullan toisin päin siihen telineeseen. Siis siten, että se seuraava pala on seinän puolella. Näin käy joka kerta, joten on varmaan todella tärkeä asia hänelle...
Lisäksi hän kerran meillä lapsenvahtina ollessaan oli muuttanut keittiön kaappien järjestystä sekä viikannut uudestaan kaikki vaatteet tyttäreni vaatekaapista. Annoin kyllä tästä palautetta, kyseessä on kuitenkin aikuisten ihmisten oma koti.
Veljeni ja hänen silloinen avovaimonsa olivat meillä kylässä. Veljen avokki kävi vessassa ja sieltä kuului kamala pamaus. Ihan selvästi kuuli kun jotain tippui lavuaariin. Vähän ajan päästä avokki hiippaili syyllisen näköisenä vessasta pois ja oli nolona koko illan. Seuraavana aamuna huomattiin että lavuaarissa oli halkeama.
Avokki oli ilmeisesti uteliaisuuttaan kurkistanut lavuaarin yläpuolella olevaan peilikaappiin ja siellä säilytettiin isohkoa painavaa purkkia joka oli aina tippumaisillaan kun kaapin ovi avattiin. Minä ja mies tietysti tiedettiin se ja osattiin avata ovi varovasti, pidettiin kättä edessä ettei purkki pääse tipahtamaan. Veljen avokki ei tietenkään tiennyt eikä osannut varoa... Minusta oli aika tökeröä alkaa penkomaan uteliaana toisten kaappeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme tosi väsyneitä kun kuopus oli n. 2 kk ikäinen. Järjestimme ristiäiset kotona ja monta päivää oli siivottu, leivottu jne. Yksi kummeist auttoi onneksi laittamaan tarjoilut esille jne. No, ristiäiskutsuun oli merkitty aika, siis esim klo 14-16, mikä siis tarkoittaa, että neljältä se on sitten kiitos ja näkemiin. Vauva itkeskeli ja kello lähestyi neljää, jolloin vieraat alkoivat lähteä. Juhlat olivat mukavat, mutta olin helpottunut. Mutta yksi vanha ystävä sen kun istua tapitti, kello oli lähes seitsemän kun hän lähti kotiin. Välillä mies kantoi itkevää vauvaa edes takaisin kun minä yritin seurustella (toki imetin välillä). Esikoinenkin alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Tiskit olisi pitänyt laittaa jne. Teki mieli sanoa, että voisitko jo lähteä, mutta en kehdannut. Tämä ystävä oli itse lapseton.
"Talo elää tavallaan, vieraat käy ajallaan."
Siinäpä vinkki jatkoa ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää vieraat, jotka alkavat kysymättä availla kaappeja etsiäkseen esimerkiksi juomalasia, vaikka itse olisi vieressä. Onko ihan kamalan vaikea sanoa, että vähän janottaa, saisinkohan lasin. Siinä sitten kytätään kaikki kaapit läpi, kun ei tiedetä, missä niitä laseja säilytetään.
Mua taas ärsyttää ettei itse osata katsoa kaapista. Ei siellä mitään salaisuuksia ole, kato ihan reippaasti vaan. Erityisesti ärsyttää ne jotka kysyy keittiössä; missä sulla on roskis. Sanon joka kerta piruuttani että nurkkakaapissa ylimmällä hyllyllä. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ja hänen silloinen avovaimonsa olivat meillä kylässä. Veljen avokki kävi vessassa ja sieltä kuului kamala pamaus. Ihan selvästi kuuli kun jotain tippui lavuaariin. Vähän ajan päästä avokki hiippaili syyllisen näköisenä vessasta pois ja oli nolona koko illan. Seuraavana aamuna huomattiin että lavuaarissa oli halkeama.
Avokki oli ilmeisesti uteliaisuuttaan kurkistanut lavuaarin yläpuolella olevaan peilikaappiin ja siellä säilytettiin isohkoa painavaa purkkia joka oli aina tippumaisillaan kun kaapin ovi avattiin. Minä ja mies tietysti tiedettiin se ja osattiin avata ovi varovasti, pidettiin kättä edessä ettei purkki pääse tipahtamaan. Veljen avokki ei tietenkään tiennyt eikä osannut varoa... Minusta oli aika tökeröä alkaa penkomaan uteliaana toisten kaappeja.
Aika tyhmä paikka säilyttää sitä purkkia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme kyllä maalla mutta jotenkin ihmetyttää että monille on itsestännselvää että myös koira on tervetullut kylään (sisälle). Yksi söi poikani lenkkarit iltapuhteena eteisessä odotellessaan kun me muut söimme päivällistä. Saimme kyllä uudet lenkkarit seuraavana päivänä mutta eihän tuo kivaa ole. Toinen koira (eri vieraat) juoksi ympäri kämppää ja ehti ahmia suklaata rasiasta, jäi silti henkiin. Kolmas pureskeli vauvan leluja ja omistajat vain naureskelivat, ehdin pelastaa ne suuremmilta tuhoilta. Mulla on ymmärrystä sille että lapset vähän sotkevat ja ehkäpä joskus jotain rikkovatkin mutta että koirat! Nykyisin on kaksi kissaa, pahoitellen ilmoitan että koirat saavat jäädä ulos...
Oletpä sinäkin järjenjättiläinen..koirat ovat vähän kuin pieniä lapsia varsinkin nuorina ja jotkut vanhempinakin vielä. Kyllä niillekkin pitää jotain tekemistä löytyä eikä nyhjöttää yksin eteisessä. Opettele seuraavan kerran sanomaan vieraillesi, että ottavat koiralleen tekemistä mukaan.
Hölmökö olet? Miksi minä emäntänä olisin vastuussa siitä että koiranomistaja tietää koiransa tarpeista? Mutta ymmärrän kyllä mistä tämä koiraproblematiikka saa alkunsa, jos sinun kaltaisesi hankkivat koiran! Kiitos siitä!
Lapset ovat meille aina tervetulleita, joskin itse kylään mennessäni varmistan että kutsu koski myös lapsia. Odotan kyllä että pikkulasten vanhemmat katsovat lastensa perään meillä, niin etteivät he tuhoa mitään tai joudu vaaratilanteisiin. Kuten aiemmin sanoin, ei ole lainkaan itsestäänselvää että haluan kotiini koiran, siinä menee selvä raja. Mutta jos sellainen tulisikin niin on aivan erityisen tärkeää että sen perään katsotaan, ja se EI ole emännän tehtävä. Itse häpeäisin silmät päästäni jos lapseni, saatikka eläimeni, tuhoaisi jotain toisen kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydettiin ystäväpariskunta firman mökille kanssamme viikonlopun viettoon. Mökki on hyvä, palvelukeskuksessa sijaitseva eikä mikään alkeellinen erämaamökki. Matka on aika pitkä, mutta he halusivat tulla omalla autolla, ei samalla kyydillä. Heillä oli mukanaan kaikki omat kamppeet, peitot, tyynyt jne vaikka mökillä oli hyvät, siistit, uudehkot varusteet. Kun heille tuli nälkä, kävivät kaupassa, tekivät itselleen ruoan ja söivät sen. Hämmentyneenä tehtiin sitten miehen kanssa meille muuta syötävää. Viikonlopun ajan heillä oli koko ajan omaa ohjelmaa tyyliin: nyt nypitään kulmakarvat, eikä mikään yhteinen tekeminen kiinnostanut. Minä olin ajatellut, että yhdessä kokkaillaan ja tehdään jotain mukavaa. Ei pyydetty toista kertaa mukaan.
Meidän sukulaiset voisi käyttäytyä just noin. Ei tulis yhteisistä kokkailuista mitään, kun väen vängällä pitäisi syödä niitä omia ruokia, "ettei vaan tule teille ylimääräisiä kuluja/pyykkiä ym. ja ettei mitenkään oltais vaivoiksi ja häiriöksi"
Toisaalta huomaavaista, mutta menee jo överiksi. Ei voi olla rennosti, kun pitää miettiä kustannuksia ja että mitkä on teidän ja mitkä meidän ruokia....
Vierailija kirjoitti:
Mä olin varmaankin lapsena tällainen outo tapaus. Tämä johtui vain siitä, että minut oli opetettu käyttäytymään tietyllä tavalla ja niin oli pakko tehdä, sillä jos olisin käyttäytynyt toisin ja vanhemmat olisivat saaneet tietää asiasta, olisin saanut rangaistuksen. Esimerkkejä lapsuuden kyläilysäännöistä:
- ei saanut ottaa tarjottavia, koska "ei pidä mennä syömään toisten ruokia". Ainoa poikkeus oli juhlat, jolloin sai ottaa yhden lajin jokaista ja erilaisia leikattavia asioita, kuten kakkua niin pienen siivun, kun suinkin pystyi leikkaamaan.
- isäntäperhe on kaikissa asioissa oikeissa eli vaikka isäntäperhe olisi esittänyt jonkun väärän väitteen, tuli olla heidän kanssaan samaa mieltä.- isäntäperheen tuli aina voittaa eli jos vaikkapa kylässä pelasi isäntäperheen lasten kanssa lautapeliä tms. tuli vaikka huijata, jotta peli päättyi aina isäntäperheen lasten voittoon.
- omia suorituksia ja saavutuksia tuli aina vähätellä. Kun esimerkiksi voitin eräässä harrastamassani lajissa kilpailun, tuli kylässä aina vähätellä tyyliin "no, sen kisan taso oli huono" tai "no, kyllähän niitä vahinkoja sattuu" tms.
- kylässä piti kaikkeen pyytää lupa. Edes istuutuminen ei ollut sallittua ilman kehotusta tai luvan pyytämistä.
Ootko mun serkku? Harmitti kyllä, kun olin vuokrannut leffan ja ostanut sipsejä, niin pitkän suostuttelun jälkeen suostuit ottamaan vain yhden sipsin. Olisi ollut mukavaa nauttia rennosti hyvästä leffasta ja naposteltavista ilman kursailua.
Samoin olisi ollut teininä kiva nauttia grillattavista yhdessä, eikä niin että te serkut seisoitte keittiön oven kynnyksellä katsomassa, kun meidän perhe söi. Tuli aina sellainen olo, ettei teille kelpaa mikään, vaikka tiesinkin sen johtuvan kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli viiniasiantuntija kylään :D
Oli kyse siis treffeistä ja kutsuin miehen meille. Tarjosin viiniä ja mies haukkui sen ihan pystyyn. Istuin silmät selälläni ihan hiljaa ja naukkailin viinini. Ei saanut toista kutsua. Ilta päättyi lyhyeen.
En ikinä itse viitsisi vieraisilla haukkua tarjottavia vaikka en pitäisikään.
Ei tuollainen ihminen ajattele asiaa siltä kantilta. Jos hän on viiniharrastaja, niin hän arvostelee nimenomaan tuotetta, eikä sinua. Ei tuo viini ole sinun tekemääsi, joten miksi loukkaantua jos sitä haukutaan? Tosin onhan tuo aika turhaa käytöstä jos pöydässä ei ole muita alan harrastajia. Ehkä hän yritti tehdä vaikutuksen tietämyksellään.
Olitko paikalla kuulemassa miten mies arvosteli tuotteen? Onko arvostelut tuotteen niinkuin viininasiantuntijat arvostelee, "aromikas, viipyilevä, herukkainen jne"? Vai onko haukkunut "kauheeta kurapaskaa, eihän tätä pysty juomaan"? Jos jälkimmäinen niin kyllähän siinä samalla haukutaan ostajakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ja hänen silloinen avovaimonsa olivat meillä kylässä. Veljen avokki kävi vessassa ja sieltä kuului kamala pamaus. Ihan selvästi kuuli kun jotain tippui lavuaariin. Vähän ajan päästä avokki hiippaili syyllisen näköisenä vessasta pois ja oli nolona koko illan. Seuraavana aamuna huomattiin että lavuaarissa oli halkeama.
Avokki oli ilmeisesti uteliaisuuttaan kurkistanut lavuaarin yläpuolella olevaan peilikaappiin ja siellä säilytettiin isohkoa painavaa purkkia joka oli aina tippumaisillaan kun kaapin ovi avattiin. Minä ja mies tietysti tiedettiin se ja osattiin avata ovi varovasti, pidettiin kättä edessä ettei purkki pääse tipahtamaan. Veljen avokki ei tietenkään tiennyt eikä osannut varoa... Minusta oli aika tökeröä alkaa penkomaan uteliaana toisten kaappeja.
Aika tyhmä paikka säilyttää sitä purkkia...
Varmasti niiden mielestä joilla haluttaa katsoa toisten kaappeihin.
Vierailija kirjoitti:
eläimetön perhe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme kyllä maalla mutta jotenkin ihmetyttää että monille on itsestännselvää että myös koira on tervetullut kylään (sisälle). Yksi söi poikani lenkkarit iltapuhteena eteisessä odotellessaan kun me muut söimme päivällistä. Saimme kyllä uudet lenkkarit seuraavana päivänä mutta eihän tuo kivaa ole. Toinen koira (eri vieraat) juoksi ympäri kämppää ja ehti ahmia suklaata rasiasta, jäi silti henkiin. Kolmas pureskeli vauvan leluja ja omistajat vain naureskelivat, ehdin pelastaa ne suuremmilta tuhoilta. Mulla on ymmärrystä sille että lapset vähän sotkevat ja ehkäpä joskus jotain rikkovatkin mutta että koirat! Nykyisin on kaksi kissaa, pahoitellen ilmoitan että koirat saavat jäädä ulos...
Itsekin ihmettelen tätä koiraihmisten ajattelua, että mikäli koira elää heidän kodissaan sisällä kuin perheenjäsen, on se automaattisesti tervetullut mihin tahansa kotiin.
Ei meille. Ei minkäänlaisin säännöin. Sitten loukkaannutaan "mutta eihän Musti voi odottaa autossa, kotona, missä ikinä kahta tuntia."
Samalla laillahan lapsetkin otetaan mukaan (lapsettomiin) kyläpaikkoihin, eikä edes kysytä että sopiiko lapsi ottaa mukaan. Pahemmin lapset sotkevat ja rikkovat paikkoja kuin koirat. Lukuisia esimerkkejä on tässäkin ketjussa vaikka kuinka. Tosi epämukava sitten näiden seistessä ovella alkaa sanoa, että sori, meille ei lapsia oteta... Ihan varmasti menee herne nenään.
Lapsi on jo siinä määrin eri asia, kun sitä ei oikein voi jättää kotiin odottelemaan (eri asia sitten teinit). Eli jos haluaa perheellisen ystävän käymään ilman lapsia, niin varmista sinä ensin häneltä, milloin hän olisi lapsivapaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt maailmaa kaada, mutta yleensä ärsyttää vieraat, jotka kysyvät tyyliin saanko yhden hajustamattoman kosteuspyyhkeen lapselleni tai saisiko mieheni syödä yhden soijajukurtin kaapistanne, varmasti löytynee sellainen?
Tai sitten, että tätä hedelmäsalaattia on todella hankala syödä tällaisella ottimella hae kaapistasi LEIKKELEHAARUKKA, ok? Ja kun vastaa, että ei ole, niin vieras minuutin päästä. Voisitko oikeasti hakea sitten jonkin vastaavan välineen kuin leikkelehaarukka.
No kun ei ole!
Itse en kysele ylimääräisiä kylässä, otan omat erikoistavarat mukaan.
Samaistuin ja sain hyvät naurut 😂
Mulla oli kaveri, joka pizzaa haettuamme joka helvetin kerta kysyi yhtä epäuskoisen kuuloisesti: "Eikö sulla oo pizzapyörää?"
No ei vieläkään ole, eikä tule. Sitten hän joka kerta likasi hyvän leikkuuveitseni leikkaamalla pizzansa viipaleiksi. Itse syön pizzan ihan vain käsin repimällä, enkä tarvitse mitään välineitä. Pientähän tuo veitsen likaaminen on, mutta tiesi mulle joka kerta lisää tiskiä.... lautanenkin piti erikseen vielä ottaa, kun ei pizzalaatikosta voinut syödä.
Elän ihan onnellista elämää vieläkin ilman sitä vitun pizzapyörää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt maailmaa kaada, mutta yleensä ärsyttää vieraat, jotka kysyvät tyyliin saanko yhden hajustamattoman kosteuspyyhkeen lapselleni tai saisiko mieheni syödä yhden soijajukurtin kaapistanne, varmasti löytynee sellainen?
Tai sitten, että tätä hedelmäsalaattia on todella hankala syödä tällaisella ottimella hae kaapistasi LEIKKELEHAARUKKA, ok? Ja kun vastaa, että ei ole, niin vieras minuutin päästä. Voisitko oikeasti hakea sitten jonkin vastaavan välineen kuin leikkelehaarukka.
No kun ei ole!
Itse en kysele ylimääräisiä kylässä, otan omat erikoistavarat mukaan.
Samaistuin ja sain hyvät naurut 😂
Mulla oli kaveri, joka pizzaa haettuamme joka helvetin kerta kysyi yhtä epäuskoisen kuuloisesti: "Eikö sulla oo pizzapyörää?"
No ei vieläkään ole, eikä tule. Sitten hän joka kerta likasi hyvän leikkuuveitseni leikkaamalla pizzansa viipaleiksi. Itse syön pizzan ihan vain käsin repimällä, enkä tarvitse mitään välineitä. Pientähän tuo veitsen likaaminen on, mutta tiesi mulle joka kerta lisää tiskiä.... lautanenkin piti erikseen vielä ottaa, kun ei pizzalaatikosta voinut syödä.Elän ihan onnellista elämää vieläkin ilman sitä vitun pizzapyörää.
No mä en koskaan ole repinyt kyllä pizzaa, ihan käytän veistä sen leikkaamiseen. Ja todellakin otan lautasen palan alle. Mielestäni on hiukan sekopäistä käytöstä nillittää astioiden käytöstä ruokaillessa.
Pizzapyörät on tosi huonoja. Niillä saa sataan kertaan sahata että saa palat erilleen.
Kaikista eniten on pöyristyttänyt, kun tapasin nettiystävän ensimmäistä kertaa. Käytiin yhdessä tapahtumassa ja oltiin sovittu että kaveri voi tulla sen jälkeen luokseni yöksi koska asui kaukana, mutta hän tiesi varsin hyvin, että seuraavana päivänä minulla on yksin muuta menoa. Kun päästiin luokseni tämä uusi tuttavuus kuitenkin ilmoitti, että jää kahdeksi yöksi. Ei siis kysynyt sopisiko, vaan oikeasti vain ilmoitti että hänen junansa muuten lähtee vasta ylihuomenna. Olin jo valmiiksi pettynyt ensimmäiseen iltaan ja kyseisen (kaikinpuolin epäilyttävän) ihmisen käytökseen livenä ja kaduin sitä että ylipäätään päästin hänet kylään luokseni, mutta todella ärsytti vasta kun jouduin jättämään tämän tuntemattoman ihmisen yksin omaan kotiini, samalla kun lähdin itse sovittuun menoon toisen kaverin kanssa. Lähtiessäni kotoa hän vielä toisteli moneen kertaan että "älä pelkää en mä sun kaappeja tongi, en aio tutkia sun tavaroita" jne. minkä pitäisi mielestäni olla ihan itsestäänselvyys eikä mainitsemisen arvoinen asia. Kotiin tullessani koriste-esineitä oli eri asennoissa ja muutenkin koko jutusta jäi ikävä fiilis. Ei nähty ikinä uudestaan vaikka hän yritti tämänkin jälkeen kutsua itse itseään kylään. Olin niin nuori ja tyhmä etten tajunnut ettei minun olisi tarvinnut alunperinkään suostua tuollaiseen, mutta opinpahan kerrasta.
Toinen ikävä tilanne toisen nettituttavuuden kanssa oli, kun kutsuin erään miehen kotiini. Minulla on koira ja vasta paikan päällä mies ilmoitti, että on allerginen eikä halua olla koiran kanssa samassa tilassa (hänen naamastaan kuitenkin näki, että oikea syy oli se ettei hän pitänyt koirastani). Tämän jälkeen mies kysyi, voisiko koiran laittaa vaikka kerrostaloja RAPPUKÄYTÄVÄÄN ja vielä ihan tosissaan. En todellakaan vienyt koiraani mihinkään rappuun, mutta vieras heittäytyi lopulta niin hankalaksi että koirani oli muutaman tunnin naapurissa ystävälläni hoidossa... Sanomattakin on selvää ettemme tavanneet enää uudestaan ja vielä selvempää on, että jos koen ikinä elämässäni enää mitään vastaavaa se on mies joka sinne rappuun lentää. Jestas mikä lapanen olenkaan ollut!! :D