Ihmisillä on sielu, kuolemaa ei ole

Vierailija kirjoitti:

Löysin Jeesuksen silloin, kun olisin vähiten odottanut. Hän tuli elämääni yhtäkkiä ja antoi rauhan. Hän ei tullut kirkossa eikä missään kokoontumisissa, vaan kotona,yksin ollessani ja hiljaisuudessa. Silloin, kun tuntui, että en enää jaksa. Kiitos Jeesus!

Amén! M28 ja latino

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin, kaikella elävällä on sielu ei vain ihmisellä, ja kyllä synnymme tänne uudestaan, kukaan ei hengaa jeesuksen kanssa taivaassa eikä kukaan pala helvetissä, takaisin tullaan taänne tai jonnekin muualle ja tekojemme seuraukset kannetaan niin hyvässä kuin pahassa.

No helvettiä ei ole, mutta kun uskot Herraan Jumalaan, niin sielusi ei tänne enää tule. Jos et usko,  se saa uuden mahdollisuuden ja syntyy uudelleen. Jossain vaiheessa lopun aikakin on tuleva ja sykli ei toistu. Silloin pelastuvat ne jotka pelastettu on.  

Onko se sinun Herra Jumalasi se samainen lapsellinen ja julma sadisti joka siitä ihmisten itse kirjoittamassa kirjassa esiintyy?

Jos on niin pieraisen sellaiselle herralle naamaan.

Uskotko itse vapaasen kasvatukseen?  Täyteen kurin puutteeseen?  Eikö maallinen maailma tarvitse lakeja ja sääntöjä?  Jumala ei ole julma eikä sadista, vaan hän rakastaa lapsiaa, myös sinua ja hän antaa anteeksi jos vain anteeksi pyydät. Poistaa pahan olosi. Sinäkin olet rakastettu.

Kirja on ihmisten kirjoittama, mutta Sana siinä on Jumalasta.

Sana siinä ei ole Jumalasta. Jumala jos sellainen on, on tietenkin täydellinen ja paras. Lue se kirja oikeasti joskus. Se kirja ei voi olla mistään kovin korkeasta, peräisin, koska kirjassa jumala ei ole rakastava.

Hän haluaa siinä itselleen kaiken maailman eläinuhreja ja muuta paskaa. Poikansakin tapattaa ja kiduttaa, ilman syytä.

No eihän se kirja aukeakaan ennen kuin olet uskossa. Sitten se on ihan eri kirja. Sana nousee esiin. Vanha testamentti on sen ajan kuva. Ne ohjeet on siihen aikaan sovitettu. Silloin ihmiset olivat pakanoita ja uhrasivat kaikenmaailman epäjumalille. No tottakai Jumala sovittaa tulemisensa aikaan sopivaan kuvaan. Ei se uhraaminen heille ole ollut ihmeellistä. Olisiko Jumalan pitänyt kertoa, että tuhansien vuosien päästä katsotte pornoa tietokoneelta ja se niinku paha juttu. Olisiko ne ymmärtänyt, tuskin. 

Uusi testamentti on jo paljon ymmärrettävämpi, koska se on lähempänä meidän aikaa. Odotan mielenkiinnolla kolmososaa.

Ongelma on, että monet lukevat kirjaa kuten sanonta kuuluu "lukee kuin piru raamattua".  Joka toki sopii jossain määrin kuvaan niiden kanssa jotka eivät ole Uskossa. 

Ja jos sinulle olisi papit ja vanhempasi iskostaneet koraania päähän niin se olisi sinun raamattusi.

No ei ollut meillä koton uskovaisia ja linsasin koulussakin kirkon käynnitä ja Et-tunnilla oltiin. Raamattua en ole lukenut ennen viimeaikoja. Kerran yritin, mutta se oli silloiselle minälle aivan sontaa. Kaipa olin lähinnä agnostikko pitkän aikaa, kunnes Jumala tuli ja pelasti. Sitten kun otin kirjan käteen se aukesikin ihan eri tavalla. Aika moni muukin asia elämässä muuttui hyvin erikoisesti heräämisen jälkeen.

Eikä Jumalan Sana tule vain kirjasta, se on myös julistajien puheissa ja pyhän hengen avulla myös muissa teksteissä ja musiikissa, jos vain niiden luoja on ollut hengessä. 

Voit jatkaa väittelyä, mutta et voi voittaa, koska minua ohjaa Jumalan Pyhä Henki ja kirjoitukseni on totuus. Tervetuloa mukaan!

Anteeksi vain, mutta tuollainen ylimielisyys ja väittelyjen voittaminen ei kyllä kuulosta ihan Pyhältä Hengeltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?

On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.

Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.

Paskaa. Luepa ne verimagian perusteet uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?

On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.

Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.

Paskaa. Luepa ne verimagian perusteet uudestaan.

Luepa sä kirjallisuutta, aloita vaikka Lorna Byrnen kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?

On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.

Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.

Paskaa. Luepa ne verimagian perusteet uudestaan.

Luepa sä kirjallisuutta, aloita vaikka Lorna Byrnen kirjoista.

Tiedonkalastelua. En kerro tietolähteitäni.

Pakko ottaa kantaa keskusteluun. Olen itse kokenut ruumiista irtautumisen.

Olin kuullut, että jotkut tieteilijät uskovat ihmisen koostuvan ruumiista ja sielusta. Suhtauduin jokseenkin skeptisesti asiaan, mutta en ajatellut sitä juuri sen enempää. Olin myös jossain vaiheessa elämää kuullut ruumista irtautumisesta (netissä törmännyt), mutta kuvittelin sen olevan jotenkin unenomainen tunne eli aika epämääräinen. Toisin sanoen kuvittelin ruumiista irtautumisen olevan jokin mielenterveydellisten absurdi uneen verrattavissa oleva kokemus. Täytyy sanoa, että olin todella väärässä tai sitten aistit voivat hämätä ihmistä niin pahasti, että en usko tällä hetkellä edes tämän näppäimistön ja tietokoneen olevan nyt olemassa joilla siis parhaillaan kirjoitan.

Kun ruumiista irtautuminen alkoi, luulin ihan oikeasti olevani kuollut. Siis sillä hetkellä olin ihan varma että olin kuollut. En voi sanoin kuvailla kuinka todellinen ja selvä se tilanne oli ja seuraava kuulostaa varmasti todella järjettömältä ellei ole itse kokenut vastaavaa. Mainittakoon tässä välissä, että olen ihan tavallinen työssäkäyvä, aktiivisesti urheileva ja sosiaalinen ihminen. Mitään diagnooseja ei ole (edes allergioita tms.) Ajatukseni ja tietoisuuteni lähtivät yhtäkkiä kohoamaan ylöspäin lähemmäs kattoa vaakatasossa. Ainut asia mitä halusin tehdä oli huutaa/ilmoittaa äidilleni että: "Mä kuolin." Ei siinä kokemuksessa mikään muu ahdistanut kuin se, että halusin tiedoittaa asiasta. Tuossa vaiheessa en katsonut mitenkään itseäni, ainoastaan ajatukset ja tietoisuus menivät ylöspäin ja en saanut kontaktia mihinkään tässä reaalimaailmassa. Katon läpimenon jälkeen näin, että "ruumistani" kuskattiin ambulanssiin. Sen jälkeen vauhti vain kiihtyi ja oli ensin jotain sinistä, vähän vaaleampaa. Sen jälkeen vauhti oli jotain niin nopeaa, että en tiennyt edes mitään sellaista olevan olemassakaan. Oli vain jotain tummansinistä. En tiedä miten tuossa tunteessa tunsi sen vauhdin, mutta siis sinkosin jollain ihan käsittämättömällä vauhdilla ylöspäin. En voi kuvailla, mutta se oli ihan älytön nopeus. Halusin takaisin enemmän kuin mitään muuta. Muistan vain kaksi vaaleaa hahmoa ja sen, että löin pääni lähelle toista olkapäätä. Sen jälkeen aloin vain itkemään hysteerisesti kun tajusin eläväni. Ihan järkyttävä kokemus ja vähintään yhtä todellisen tuntuinen kuin unihalvaus eli hyvin, hyvin todellisen tuntuinen. Luojan kiitos en ole kokenut mitään vastaavaa vuosikausiin, mutta tuon muistan ikuisesti ja pelkään alituisesti kokevani saman joskus ja sitä, etten pääsekkään takaisin & että voimat eivät riitä, jos niin käy joskus vanhana.

Ehkä kaikki on vain aivojen tuottamaa, mutta ehkä tämäkin elämä on vain harhaa. Ehkä on, ehkä ei, emme tiedä ja sen kanssa on vain elettävä. On kuitenkin mielenkiintoista, että esim. ihmisen näkemät/aistimat värit ovat vain hyvin pieni osa säteilyspektristä. Kalkkarokäärmeet aistivat infrapunasäteilyn eli tässä esimerkki säteilystä mikä on ikään kuin todellista, vaikka me emme aisti tai näe sitä millään tavalla. Emme voi olla varmoja, mitä kaikkea muuta on mitä meidän herkkyystaso ei kykene aistimaan. Vai voiko jokin tietty tapahtuma saada aikaan kemiallisia reaktioita, jotka saavat ihmisen aistimaan pienempiä tai suurempia taajuuksia kuin perustilassa? Ihan mielenkiintoisia asioita, mutta toisaalta turhauttavia. Vastauksia tämän kaltaisiin kysymyksiin tuskin saamme meidän elinaikanamme.

Vierailija kirjoitti:

Pakko ottaa kantaa keskusteluun. Olen itse kokenut ruumiista irtautumisen.

Olin kuullut, että jotkut tieteilijät uskovat ihmisen koostuvan ruumiista ja sielusta. Suhtauduin jokseenkin skeptisesti asiaan, mutta en ajatellut sitä juuri sen enempää. Olin myös jossain vaiheessa elämää kuullut ruumista irtautumisesta (netissä törmännyt), mutta kuvittelin sen olevan jotenkin unenomainen tunne eli aika epämääräinen. Toisin sanoen kuvittelin ruumiista irtautumisen olevan jokin mielenterveydellisten absurdi uneen verrattavissa oleva kokemus. Täytyy sanoa, että olin todella väärässä tai sitten aistit voivat hämätä ihmistä niin pahasti, että en usko tällä hetkellä edes tämän näppäimistön ja tietokoneen olevan nyt olemassa joilla siis parhaillaan kirjoitan.

Kun ruumiista irtautuminen alkoi, luulin ihan oikeasti olevani kuollut. Siis sillä hetkellä olin ihan varma että olin kuollut. En voi sanoin kuvailla kuinka todellinen ja selvä se tilanne oli ja seuraava kuulostaa varmasti todella järjettömältä ellei ole itse kokenut vastaavaa. Mainittakoon tässä välissä, että olen ihan tavallinen työssäkäyvä, aktiivisesti urheileva ja sosiaalinen ihminen. Mitään diagnooseja ei ole (edes allergioita tms.) Ajatukseni ja tietoisuuteni lähtivät yhtäkkiä kohoamaan ylöspäin lähemmäs kattoa vaakatasossa. Ainut asia mitä halusin tehdä oli huutaa/ilmoittaa äidilleni että: "Mä kuolin." Ei siinä kokemuksessa mikään muu ahdistanut kuin se, että halusin tiedoittaa asiasta. Tuossa vaiheessa en katsonut mitenkään itseäni, ainoastaan ajatukset ja tietoisuus menivät ylöspäin ja en saanut kontaktia mihinkään tässä reaalimaailmassa. Katon läpimenon jälkeen näin, että "ruumistani" kuskattiin ambulanssiin. Sen jälkeen vauhti vain kiihtyi ja oli ensin jotain sinistä, vähän vaaleampaa. Sen jälkeen vauhti oli jotain niin nopeaa, että en tiennyt edes mitään sellaista olevan olemassakaan. Oli vain jotain tummansinistä. En tiedä miten tuossa tunteessa tunsi sen vauhdin, mutta siis sinkosin jollain ihan käsittämättömällä vauhdilla ylöspäin. En voi kuvailla, mutta se oli ihan älytön nopeus. Halusin takaisin enemmän kuin mitään muuta. Muistan vain kaksi vaaleaa hahmoa ja sen, että löin pääni lähelle toista olkapäätä. Sen jälkeen aloin vain itkemään hysteerisesti kun tajusin eläväni. Ihan järkyttävä kokemus ja vähintään yhtä todellisen tuntuinen kuin unihalvaus eli hyvin, hyvin todellisen tuntuinen. Luojan kiitos en ole kokenut mitään vastaavaa vuosikausiin, mutta tuon muistan ikuisesti ja pelkään alituisesti kokevani saman joskus ja sitä, etten pääsekkään takaisin & että voimat eivät riitä, jos niin käy joskus vanhana.

Ehkä kaikki on vain aivojen tuottamaa, mutta ehkä tämäkin elämä on vain harhaa. Ehkä on, ehkä ei, emme tiedä ja sen kanssa on vain elettävä. On kuitenkin mielenkiintoista, että esim. ihmisen näkemät/aistimat värit ovat vain hyvin pieni osa säteilyspektristä. Kalkkarokäärmeet aistivat infrapunasäteilyn eli tässä esimerkki säteilystä mikä on ikään kuin todellista, vaikka me emme aisti tai näe sitä millään tavalla. Emme voi olla varmoja, mitä kaikkea muuta on mitä meidän herkkyystaso ei kykene aistimaan. Vai voiko jokin tietty tapahtuma saada aikaan kemiallisia reaktioita, jotka saavat ihmisen aistimaan pienempiä tai suurempia taajuuksia kuin perustilassa? Ihan mielenkiintoisia asioita, mutta toisaalta turhauttavia. Vastauksia tämän kaltaisiin kysymyksiin tuskin saamme meidän elinaikanamme.

Kuolit siis ikäänkuin oikeassa elämässä? Koska moni kokee ruumista irtautumista ilman kuolemaakin.

Olen kuullut että toisella puolella väritkin aistii ihan erilaisena kuin täällä, paljon värikkäämpinä ja kirkkaimpina kuin täällä ikinä + skaala on paljon laajempi.

Vierailija kirjoitti:

Youtubesta löytyy erinomainen kolmiosainen dokumentti nimeltään Mielen salattu voima. Siinä on suomenkieliset tekstit. Käsitellään muun muassa ruumiistapoistumiskokemuksia, kuolemanrajakokemuksia, reinkarnaatiota, kuolinvuodekokemuksia, telepatiaa ja paljon muuta.

Ap

Tämä kannattaa katsoa. Tiedeuskovainen kaverini ei tosin suostunut, oli lukenut netistä että ko. dokumenttisarja on paska :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Youtubesta löytyy erinomainen kolmiosainen dokumentti nimeltään Mielen salattu voima. Siinä on suomenkieliset tekstit. Käsitellään muun muassa ruumiistapoistumiskokemuksia, kuolemanrajakokemuksia, reinkarnaatiota, kuolinvuodekokemuksia, telepatiaa ja paljon muuta.

Ap

Tämä kannattaa katsoa. Tiedeuskovainen kaverini ei tosin suostunut, oli lukenut netistä että ko. dokumenttisarja on paska :)

Kaverisi taitaa ottaa lähdekritiikin liian kirjaimellisesti, tai sitten hän on vaan yksinkertaisesti auktoriteettiuskovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?

On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.

Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.

Höpö höpö. Eläimillä on sielu. Olisi aika naurettavaa että vain ihmisellä olisi sielu. Ihminen ei ole millään tavoin eläimiä ylempänä tai hienompi. Ihminen on eläimistä julmimmaksi kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?

On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.

Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.

Höpö höpö. Eläimillä on sielu. Olisi aika naurettavaa että vain ihmisellä olisi sielu. Ihminen ei ole millään tavoin eläimiä ylempänä tai hienompi. Ihminen on eläimistä julmimmaksi kehittynyt.

Höpöhöpö, tämä on vain sun oma näkemykses.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?

On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.

Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.

Höpö höpö. Eläimillä on sielu. Olisi aika naurettavaa että vain ihmisellä olisi sielu. Ihminen ei ole millään tavoin eläimiä ylempänä tai hienompi. Ihminen on eläimistä julmimmaksi kehittynyt.

Höpöhöpö, tämä on vain sun oma näkemykses.

Ihmiset jotka pitävät omaa lajiaan muita parempana, ovat kykenemättömiä jääväämään itsensä. Hyvin itsekeskeistä ja lapsellista olettaa olevansa parempaa lajia kuin miljardit muut lajit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?

On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.

Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.

Höpö höpö. Eläimillä on sielu. Olisi aika naurettavaa että vain ihmisellä olisi sielu. Ihminen ei ole millään tavoin eläimiä ylempänä tai hienompi. Ihminen on eläimistä julmimmaksi kehittynyt.

Höpöhöpö, tämä on vain sun oma näkemykses.

Ihmiset jotka pitävät omaa lajiaan muita parempana, ovat kykenemättömiä jääväämään itsensä. Hyvin itsekeskeistä ja lapsellista olettaa olevansa parempaa lajia kuin miljardit muut lajit.

Hyvin itsekeskeistä tehdä ihan omia tulkintojaan toisen tekstistä.  Kannattaa lukea sitä kirjallisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Pakko ottaa kantaa keskusteluun. Olen itse kokenut ruumiista irtautumisen.

Olin kuullut, että jotkut tieteilijät uskovat ihmisen koostuvan ruumiista ja sielusta. Suhtauduin jokseenkin skeptisesti asiaan, mutta en ajatellut sitä juuri sen enempää. Olin myös jossain vaiheessa elämää kuullut ruumista irtautumisesta (netissä törmännyt), mutta kuvittelin sen olevan jotenkin unenomainen tunne eli aika epämääräinen. Toisin sanoen kuvittelin ruumiista irtautumisen olevan jokin mielenterveydellisten absurdi uneen verrattavissa oleva kokemus. Täytyy sanoa, että olin todella väärässä tai sitten aistit voivat hämätä ihmistä niin pahasti, että en usko tällä hetkellä edes tämän näppäimistön ja tietokoneen olevan nyt olemassa joilla siis parhaillaan kirjoitan.

Kun ruumiista irtautuminen alkoi, luulin ihan oikeasti olevani kuollut. Siis sillä hetkellä olin ihan varma että olin kuollut. En voi sanoin kuvailla kuinka todellinen ja selvä se tilanne oli ja seuraava kuulostaa varmasti todella järjettömältä ellei ole itse kokenut vastaavaa. Mainittakoon tässä välissä, että olen ihan tavallinen työssäkäyvä, aktiivisesti urheileva ja sosiaalinen ihminen. Mitään diagnooseja ei ole (edes allergioita tms.) Ajatukseni ja tietoisuuteni lähtivät yhtäkkiä kohoamaan ylöspäin lähemmäs kattoa vaakatasossa. Ainut asia mitä halusin tehdä oli huutaa/ilmoittaa äidilleni että: "Mä kuolin." Ei siinä kokemuksessa mikään muu ahdistanut kuin se, että halusin tiedoittaa asiasta. Tuossa vaiheessa en katsonut mitenkään itseäni, ainoastaan ajatukset ja tietoisuus menivät ylöspäin ja en saanut kontaktia mihinkään tässä reaalimaailmassa. Katon läpimenon jälkeen näin, että "ruumistani" kuskattiin ambulanssiin. Sen jälkeen vauhti vain kiihtyi ja oli ensin jotain sinistä, vähän vaaleampaa. Sen jälkeen vauhti oli jotain niin nopeaa, että en tiennyt edes mitään sellaista olevan olemassakaan. Oli vain jotain tummansinistä. En tiedä miten tuossa tunteessa tunsi sen vauhdin, mutta siis sinkosin jollain ihan käsittämättömällä vauhdilla ylöspäin. En voi kuvailla, mutta se oli ihan älytön nopeus. Halusin takaisin enemmän kuin mitään muuta. Muistan vain kaksi vaaleaa hahmoa ja sen, että löin pääni lähelle toista olkapäätä. Sen jälkeen aloin vain itkemään hysteerisesti kun tajusin eläväni. Ihan järkyttävä kokemus ja vähintään yhtä todellisen tuntuinen kuin unihalvaus eli hyvin, hyvin todellisen tuntuinen. Luojan kiitos en ole kokenut mitään vastaavaa vuosikausiin, mutta tuon muistan ikuisesti ja pelkään alituisesti kokevani saman joskus ja sitä, etten pääsekkään takaisin & että voimat eivät riitä, jos niin käy joskus vanhana.

Ehkä kaikki on vain aivojen tuottamaa, mutta ehkä tämäkin elämä on vain harhaa. Ehkä on, ehkä ei, emme tiedä ja sen kanssa on vain elettävä. On kuitenkin mielenkiintoista, että esim. ihmisen näkemät/aistimat värit ovat vain hyvin pieni osa säteilyspektristä. Kalkkarokäärmeet aistivat infrapunasäteilyn eli tässä esimerkki säteilystä mikä on ikään kuin todellista, vaikka me emme aisti tai näe sitä millään tavalla. Emme voi olla varmoja, mitä kaikkea muuta on mitä meidän herkkyystaso ei kykene aistimaan. Vai voiko jokin tietty tapahtuma saada aikaan kemiallisia reaktioita, jotka saavat ihmisen aistimaan pienempiä tai suurempia taajuuksia kuin perustilassa? Ihan mielenkiintoisia asioita, mutta toisaalta turhauttavia. Vastauksia tämän kaltaisiin kysymyksiin tuskin saamme meidän elinaikanamme.

Tällaisia kokemuksia olisi kiva kuulla enemmänkin, jos ihmiset vaan uskaltaisivat kertoa.

En todellakaan ymmärrä mitä mieltä tähän ketjuun on kenenkään jeesukselaisen tai tiedeuskovaisen tulla Sotimaan, Kilpailemaan, Väittelemään ja Käännyttämään.

On aika henkilökohtaisia ja herkkiä asioita nämä.

Jos haluatte kilpailla ja tapella, menkää vaikka pelaamaan ulos jotain peliä. Urheilkaa ja siellä yrittäkää nitistää toisianne ja olla voittajia.

Šatov Dostojevskin Riivaajissa sanoi tuon, ap.

Kyllä. Minäkin kuulisin mielelläni muiden kokemuksia aiheesta. Nuo ovat sellaisia asioita mitä minä en ainakaan ikinä pystyisi lähipiirin (perheen tai ystävien) kesken ottamaan esille, ilman että pitäisivät minua täysin kahjona. Ainoastaan läheisin ystäväni tietää unihalvauksista. Hän oli luonani yötä kun olimme vielä  n. parikymppisiä ja sanoin että en varmaan kohta enää voi vastata. Olimme siis katsoneet leffan ja juttelimme jotain ja molemmat olivat ns. makoilemassa (minä sängyllä ja hän sohvalla.) Eikä mennyt kauaa kun sitä syventyvää tunnetta seurasi unihalvaus ja tämä ystävä säntäsi paikalle kun ihmetteli varmaan että enkö oikeasti enää vastaa hänelle. Luulin että unihalvaus menisi poikki ennen kuin ystävä ehtisi nähdä halvaustilan, mutta hänen mukaan silmäni olivat kuin kauhuelokuvasta eikä enää uskaltanut nukkua eri huoneessa. Säikähti ihan kunnolla vaikka ei ole muuten mikään säikky esim. pimeässä. Olin yllättynyt että unihalvauksen kauhun voi nähdä päälle päin. Tai että sen voi ylipäätään saada jonkun muun ihmisen läsnäollessa. Joku oli netissä sanonut että hänen koiransa oli alkanut haukkumaan unihalvauksen jälkeen, mutta tiedä sitten oliko totta vai ei. Tietysti sekin voi olla sattumaa.

Seuraava kysymys unihalvauksia kokeneille - oletko ikinä saanut positiivista unihalvausta? Jos, niin miltä se tuntui ja millä tavalla se poikkesi pahoista unihalvauksista (niistä yleisistä)? Niitäkin on kuulemma olemassa ja minä saan unihalvauksia miltei päivittäin, joskus jopa muutaman (vaikka nukun mahalleni ja kyljelleen.) Niiden joukkoon ei ole ikinä mahtunut yhtäkään positiivista unihalvausta ja minun saamien unihalvausten kokonaismäärä on aika suuri.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minäkin kuulisin mielelläni muiden kokemuksia aiheesta. Nuo ovat sellaisia asioita mitä minä en ainakaan ikinä pystyisi lähipiirin (perheen tai ystävien) kesken ottamaan esille, ilman että pitäisivät minua täysin kahjona. Ainoastaan läheisin ystäväni tietää unihalvauksista. Hän oli luonani yötä kun olimme vielä  n. parikymppisiä ja sanoin että en varmaan kohta enää voi vastata. Olimme siis katsoneet leffan ja juttelimme jotain ja molemmat olivat ns. makoilemassa (minä sängyllä ja hän sohvalla.) Eikä mennyt kauaa kun sitä syventyvää tunnetta seurasi unihalvaus ja tämä ystävä säntäsi paikalle kun ihmetteli varmaan että enkö oikeasti enää vastaa hänelle. Luulin että unihalvaus menisi poikki ennen kuin ystävä ehtisi nähdä halvaustilan, mutta hänen mukaan silmäni olivat kuin kauhuelokuvasta eikä enää uskaltanut nukkua eri huoneessa. Säikähti ihan kunnolla vaikka ei ole muuten mikään säikky esim. pimeässä. Olin yllättynyt että unihalvauksen kauhun voi nähdä päälle päin. Tai että sen voi ylipäätään saada jonkun muun ihmisen läsnäollessa. Joku oli netissä sanonut että hänen koiransa oli alkanut haukkumaan unihalvauksen jälkeen, mutta tiedä sitten oliko totta vai ei. Tietysti sekin voi olla sattumaa.

Seuraava kysymys unihalvauksia kokeneille - oletko ikinä saanut positiivista unihalvausta? Jos, niin miltä se tuntui ja millä tavalla se poikkesi pahoista unihalvauksista (niistä yleisistä)? Niitäkin on kuulemma olemassa ja minä saan unihalvauksia miltei päivittäin, joskus jopa muutaman (vaikka nukun mahalleni ja kyljelleen.) Niiden joukkoon ei ole ikinä mahtunut yhtäkään positiivista unihalvausta ja minun saamien unihalvausten kokonaismäärä on aika suuri.

Hyvä muuten, mutta unihalvausta ei voi saada hereillä ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minäkin kuulisin mielelläni muiden kokemuksia aiheesta. Nuo ovat sellaisia asioita mitä minä en ainakaan ikinä pystyisi lähipiirin (perheen tai ystävien) kesken ottamaan esille, ilman että pitäisivät minua täysin kahjona. Ainoastaan läheisin ystäväni tietää unihalvauksista. Hän oli luonani yötä kun olimme vielä  n. parikymppisiä ja sanoin että en varmaan kohta enää voi vastata. Olimme siis katsoneet leffan ja juttelimme jotain ja molemmat olivat ns. makoilemassa (minä sängyllä ja hän sohvalla.) Eikä mennyt kauaa kun sitä syventyvää tunnetta seurasi unihalvaus ja tämä ystävä säntäsi paikalle kun ihmetteli varmaan että enkö oikeasti enää vastaa hänelle. Luulin että unihalvaus menisi poikki ennen kuin ystävä ehtisi nähdä halvaustilan, mutta hänen mukaan silmäni olivat kuin kauhuelokuvasta eikä enää uskaltanut nukkua eri huoneessa. Säikähti ihan kunnolla vaikka ei ole muuten mikään säikky esim. pimeässä. Olin yllättynyt että unihalvauksen kauhun voi nähdä päälle päin. Tai että sen voi ylipäätään saada jonkun muun ihmisen läsnäollessa. Joku oli netissä sanonut että hänen koiransa oli alkanut haukkumaan unihalvauksen jälkeen, mutta tiedä sitten oliko totta vai ei. Tietysti sekin voi olla sattumaa.

Seuraava kysymys unihalvauksia kokeneille - oletko ikinä saanut positiivista unihalvausta? Jos, niin miltä se tuntui ja millä tavalla se poikkesi pahoista unihalvauksista (niistä yleisistä)? Niitäkin on kuulemma olemassa ja minä saan unihalvauksia miltei päivittäin, joskus jopa muutaman (vaikka nukun mahalleni ja kyljelleen.) Niiden joukkoon ei ole ikinä mahtunut yhtäkään positiivista unihalvausta ja minun saamien unihalvausten kokonaismäärä on aika suuri.

Mitenköhän tämä tarina liittyy sieluun ja kuolemattomuuteen? Unihalvaus ihan selitettävissä oleva fysiologinen tila (osa aivoista on unessa, osa ei), vaikka kauhealta ja yliluonnolliselta saattaakin tuntua. Itse olen saanut unihalvauksia myös, yhtäkään positiivista ei ole joukossa, myös ne harvat selkounet, joita olen nähnyt, lähtevät tosi nopsasti pelottaville urille tahtomattani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.

Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.

Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.

Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.

Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio,  jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.

Mitä tarkoittaa väite "minuus itsessään on fiktio"? Tosi outo väite.

Minä olen kokenut positiivisia unihalvauksia, ja viime aikoina kokemukseni ovat olleet pääasiassa hyviä. Uskon tämän johtuvan siitä, että olen tietoisesti työstänyt traumojani (=hyvin vaikea lapsuus) jo usean vuoden ajan, ja nykyään ne eivät vaivaa enää juuri ollenkaan. Tämän myötä myös unihalvauskokemukset ovat muuttuneet positiivisiksi, ja nykyään niihin liittyy usein myös ruumiistairtaantumisia. Rakastan näitä yöllisiä seikkailujani! :)