Lue keskustelun säännöt.
Ihmisillä on sielu, kuolemaa ei ole
14.09.2016 |
Kuolemaa ei pidä pelätä, se on vain sielun kotiinpaluu.
Kommentit (193)
Musta aina tuntuu että ne ihmiset jotka haluaa uskoa sieluihin ja enkeleihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin ja mihin lie, ei ole kauhean hyvin perillä siitä mitä ihan se parjattu tiede tällä hetkellä tietää (eli pitää perustellusti todennäköisimpänä vaihtoehtona) universumista ja maailmasta ja elämästä ja ihmisestä. Musta ihan se, tai siis tämä, todellisuus on niin käsittämätöntä ja tajunnanräjäyttävää matskua, että on ihan outoa että joku kaipaa vielä lisäksi jotain muuta, johon ei ole mitään pääsyä loogisen ajattelun keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Mitä tarkoittaa väite "minuus itsessään on fiktio"? Tosi outo väite.
En ole tuo kirjoittaja.
Ajattelen että minuus on kasa sepitteitä ja muistoja ja ehkä jotain temperamentin ja muun sekoitusta.
Sielu ei missään nimessä ole sama asia kuin minuus.
Sieluhan on voinut elää ja kokea miljoonia elämiä, osa eri ulottuvuuksissa ja eri galakseissa.
Silloin ei kuoleman jälkeen kukaan Martti Muhamatti Esko Pertti Kempeleeltä jatka matkaansa omien muistojensa ja stigmojensa kanssa.
Se sielu jonka polulla on ollut gorilla, Marutsella, Ismail, Özi ja Martti Muhamatti Esko, jatkaa matkaansa monien uusien oppien kanssa.
Ne opit ovat sellaisia syvällisempiä itsestään selvyyksiä joiden ei tarvitse enää päätään hakata seinään kun inkarnoituu Kuubaan rostitoiduksi.
Vierailija kirjoitti:
Musta aina tuntuu että ne ihmiset jotka haluaa uskoa sieluihin ja enkeleihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin ja mihin lie, ei ole kauhean hyvin perillä siitä mitä ihan se parjattu tiede tällä hetkellä tietää (eli pitää perustellusti todennäköisimpänä vaihtoehtona) universumista ja maailmasta ja elämästä ja ihmisestä. Musta ihan se, tai siis tämä, todellisuus on niin käsittämätöntä ja tajunnanräjäyttävää matskua, että on ihan outoa että joku kaipaa vielä lisäksi jotain muuta, johon ei ole mitään pääsyä loogisen ajattelun keinoin.
Hyvä että kerroit että susta tuntuu tolta.
Kuitenkin on suunnaton joukko ihmisiä jotka tekevät tiedettä ja ovat ihan oikeita oppineita tiedemiehiä, ja silti uskovat sieluihin ja ufoihin.
Voi elää elämäänsä ajatellen ettei mikään ole ihmeellistä tai sitten silleen että kaikki on ihmeellistä.
Minusta on luonnollista ajatella sillä tavalla että menee ikään kuin itsestään ja omasta peräreijän ympäristöstään mahdollisimman kauas. Jättää sen itsensä helvettiin siitä mokeltamasta ja ajattelee vähän kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Mitä tarkoittaa väite "minuus itsessään on fiktio"? Tosi outo väite.
En ole tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta oletan hänen tarkoittaneen ettei "minuus" ole mikään konkreettinen itsenäinen asia, vaan tapa käsitteellistä se monesta pienestä osatekijästä ja -prosessista koostuva aivotoiminta, joka saa meidat tuntemaan että olemme yksi ja jakamaton ja jatkuva "minä". Nopsasti pähkäiltynä vertauksena esim. puut ja metsät - olisi hölmöä väittää ettei metsiä ole olemassa, onhan toki, mutta metsä tarkoittaa vain suurta joukkoa puita yhdessä. Kaada puut, eikä metsääkään enää ole.
btw. monta puuta pitää olla että on metsä?
En kiellä, että ihmisellä voisi olla sielu, en kiellä henkimaailmaa jne. mutta en niihin suoranaisesti uskokaan, kun ei ole oikein kokemuksia. En siksi myöskään lyttää toisten näkemyksiä, sillä eihän kukaan meistä varmuudella voi tieää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Mitä tarkoittaa väite "minuus itsessään on fiktio"? Tosi outo väite.
En ole tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta oletan hänen tarkoittaneen ettei "minuus" ole mikään konkreettinen itsenäinen asia, vaan tapa käsitteellistä se monesta pienestä osatekijästä ja -prosessista koostuva aivotoiminta, joka saa meidat tuntemaan että olemme yksi ja jakamaton ja jatkuva "minä". Nopsasti pähkäiltynä vertauksena esim. puut ja metsät - olisi hölmöä väittää ettei metsiä ole olemassa, onhan toki, mutta metsä tarkoittaa vain suurta joukkoa puita yhdessä. Kaada puut, eikä metsääkään enää ole.
btw. monta puuta pitää olla että on metsä?
Erinomainen kysymys! En tiedä.
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
En kiellä, että ihmisellä voisi olla sielu, en kiellä henkimaailmaa jne. mutta en niihin suoranaisesti uskokaan, kun ei ole oikein kokemuksia. En siksi myöskään lyttää toisten näkemyksiä, sillä eihän kukaan meistä varmuudella voi tieää.
Se, ettei sitä lopullista vastausta voi varmuudella tietää, ei tarkoita sitä että kaikki näkemykset ovat yhtä hyviä ja niitä pitäisi kaikkia samalla tavalla kunnioittaa ja arvostaa eikä mitään ajatteluprosessia saa osoittaa täysin epäloogiseksi, edes silloin kun se perustuu johonkin täyteen väärinymmärrykseen tosiasioista (mikä on ihan eri asia kuin mielipide). Tämän ketjun perusteella toiselta on epäkunnioittavaa ja väärin kysyä edes sitä, miksi hän uskoo niin kuin uskoo. Huoh. Minäpä uskon että khfjyflkjhfljhgkhjfj ojdksjhkt0978908 gkuhfj. En aio selittää mitä tällä tarkoitan, loukkaannun jos joku kysyykään, saati vihjaa ettei tuo kyllä taida tarkoittaa yhtään mitään. Senkin kielitiedeuskovaiset, tarkoittaa tietenkin, olette vaan niin rajoittuineita ajattelultanne että ette voi ymmärtää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta aina tuntuu että ne ihmiset jotka haluaa uskoa sieluihin ja enkeleihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin ja mihin lie, ei ole kauhean hyvin perillä siitä mitä ihan se parjattu tiede tällä hetkellä tietää (eli pitää perustellusti todennäköisimpänä vaihtoehtona) universumista ja maailmasta ja elämästä ja ihmisestä. Musta ihan se, tai siis tämä, todellisuus on niin käsittämätöntä ja tajunnanräjäyttävää matskua, että on ihan outoa että joku kaipaa vielä lisäksi jotain muuta, johon ei ole mitään pääsyä loogisen ajattelun keinoin.
Hyvä että kerroit että susta tuntuu tolta.
Kuitenkin on suunnaton joukko ihmisiä jotka tekevät tiedettä ja ovat ihan oikeita oppineita tiedemiehiä, ja silti uskovat sieluihin ja ufoihin.
Voi elää elämäänsä ajatellen ettei mikään ole ihmeellistä tai sitten silleen että kaikki on ihmeellistä.
Minusta on luonnollista ajatella sillä tavalla että menee ikään kuin itsestään ja omasta peräreijän ympäristöstään mahdollisimman kauas. Jättää sen itsensä helvettiin siitä mokeltamasta ja ajattelee vähän kauempaa.
Joo, minäkin jättäisin itseni helvettiin mokeltamasta jos olisin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
En kiellä, että ihmisellä voisi olla sielu, en kiellä henkimaailmaa jne. mutta en niihin suoranaisesti uskokaan, kun ei ole oikein kokemuksia. En siksi myöskään lyttää toisten näkemyksiä, sillä eihän kukaan meistä varmuudella voi tieää.
Se, ettei sitä lopullista vastausta voi varmuudella tietää, ei tarkoita sitä että kaikki näkemykset ovat yhtä hyviä ja niitä pitäisi kaikkia samalla tavalla kunnioittaa ja arvostaa eikä mitään ajatteluprosessia saa osoittaa täysin epäloogiseksi, edes silloin kun se perustuu johonkin täyteen väärinymmärrykseen tosiasioista (mikä on ihan eri asia kuin mielipide). Tämän ketjun perusteella toiselta on epäkunnioittavaa ja väärin kysyä edes sitä, miksi hän uskoo niin kuin uskoo. Huoh. Minäpä uskon että khfjyflkjhfljhgkhjfj ojdksjhkt0978908 gkuhfj. En aio selittää mitä tällä tarkoitan, loukkaannun jos joku kysyykään, saati vihjaa ettei tuo kyllä taida tarkoittaa yhtään mitään. Senkin kielitiedeuskovaiset, tarkoittaa tietenkin, olette vaan niin rajoittuineita ajattelultanne että ette voi ymmärtää!!
Jos hermostuttaa tai ahdistaa, on hyvä tehdä jotain muuta kuin räyhätä täällä.
Nämä asiat joita tässä ketjussa käsitellään, ovat hyvin henkilökohtaisia.
On vähän tyhmää tulla tänne kilvoittelemaan ja todistelemaan mitään.
Olisi kiva jos ihmiset voisivat ja uskaltaisivat kertoa kokemuksistaan liittyen esim. nde:hen
Itse en ainakaan halua kertoa omista kokemuksistani koska tässä ketjussa on ollut kaikenlaisia halveksuvia kommentteja.
En oikeasti kerro elämäni hienoimmasta ja upeimmasta kokemuksesta kenellekään joka sanoo että olet hullu hömpänpömppä ja satuilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, kuten joku jo aihetta sivuuttikin, niin en ymmärrä miksi moni on heti lyttäämässä henkimaailman, "kummitukset" sun muut heti joksikin huuhaaksi, kun onhan tää maailma aika ihmeellinen paikka jo valmiiksi ja on paljon sellaista, mikä on tiedossa, mutta ei osata toistaiseksi tieteellisesti selittää perin pohin. Miettikää vaikka ajan ja tilan äärettömyyttä, mustia aukkoja... ja ihan vaa tää kaikki "maallinen" meidän ympärilläkin alkaa tuntuu oudolta, kun ajattelee, että mitä järkee on missään. Joskus kun katon jotain fail compilation videoo youtubesta, nii mietin et ei helvetti, kyl tää elämä on yhtä komediaa: täällä me vaa lillutaa jossai äärettömyydessä, tiputaan katoilta, kompastellaan... ja kaikki söpöt eläimet, jotka on pörröisiä ja isosilmäisiä... miten semmosiakin on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta aina tuntuu että ne ihmiset jotka haluaa uskoa sieluihin ja enkeleihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin ja mihin lie, ei ole kauhean hyvin perillä siitä mitä ihan se parjattu tiede tällä hetkellä tietää (eli pitää perustellusti todennäköisimpänä vaihtoehtona) universumista ja maailmasta ja elämästä ja ihmisestä. Musta ihan se, tai siis tämä, todellisuus on niin käsittämätöntä ja tajunnanräjäyttävää matskua, että on ihan outoa että joku kaipaa vielä lisäksi jotain muuta, johon ei ole mitään pääsyä loogisen ajattelun keinoin.
Hyvä että kerroit että susta tuntuu tolta.
Kuitenkin on suunnaton joukko ihmisiä jotka tekevät tiedettä ja ovat ihan oikeita oppineita tiedemiehiä, ja silti uskovat sieluihin ja ufoihin.
Voi elää elämäänsä ajatellen ettei mikään ole ihmeellistä tai sitten silleen että kaikki on ihmeellistä.
Minusta on luonnollista ajatella sillä tavalla että menee ikään kuin itsestään ja omasta peräreijän ympäristöstään mahdollisimman kauas. Jättää sen itsensä helvettiin siitä mokeltamasta ja ajattelee vähän kauempaa.
Joo, minäkin jättäisin itseni helvettiin mokeltamasta jos olisin sinä.
Otitko henkilökohtaisesti vai muutenko vaan halusit loukata?
En tarkoittanut että sinä olisit jotenkin mokeltaja tms. Älä viitsi olla mielensäpahoittaja. Ei kukaan arvosta sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Tosiaan, kuten joku jo aihetta sivuuttikin, niin en ymmärrä miksi moni on heti lyttäämässä henkimaailman, "kummitukset" sun muut heti joksikin huuhaaksi, kun onhan tää maailma aika ihmeellinen paikka jo valmiiksi ja on paljon sellaista, mikä on tiedossa, mutta ei osata toistaiseksi tieteellisesti selittää perin pohin. Miettikää vaikka ajan ja tilan äärettömyyttä, mustia aukkoja... ja ihan vaa tää kaikki "maallinen" meidän ympärilläkin alkaa tuntuu oudolta, kun ajattelee, että mitä järkee on missään. Joskus kun katon jotain fail compilation videoo youtubesta, nii mietin et ei helvetti, kyl tää elämä on yhtä komediaa: täällä me vaa lillutaa jossai äärettömyydessä, tiputaan katoilta, kompastellaan... ja kaikki söpöt eläimet, jotka on pörröisiä ja isosilmäisiä... miten semmosiakin on olemassa?
Mitä enemmän tietää, sitä enemmän tajuaa miten paljon on sellaista mitä ei tiedä.
Sellainen joka ei paljoa tiedä, on kaikkein varmimpana julistamassa miten paljon tietää ja kuinka varma on.
Siksi agnostismi, koska olen utelias ja luen. Mielestäni on mahdollista aivan naurettavatkin asiat. Ihan siksi koska eri ulottuvuudet, äärettömyys ja ajan illuusiot.
Minusta TUNTUU voimakkaasti siltä että ihminen on suhteellisen alhainen ja kyvytön olento. Pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
En kiellä, että ihmisellä voisi olla sielu, en kiellä henkimaailmaa jne. mutta en niihin suoranaisesti uskokaan, kun ei ole oikein kokemuksia. En siksi myöskään lyttää toisten näkemyksiä, sillä eihän kukaan meistä varmuudella voi tieää.
Se, ettei sitä lopullista vastausta voi varmuudella tietää, ei tarkoita sitä että kaikki näkemykset ovat yhtä hyviä ja niitä pitäisi kaikkia samalla tavalla kunnioittaa ja arvostaa eikä mitään ajatteluprosessia saa osoittaa täysin epäloogiseksi, edes silloin kun se perustuu johonkin täyteen väärinymmärrykseen tosiasioista (mikä on ihan eri asia kuin mielipide). Tämän ketjun perusteella toiselta on epäkunnioittavaa ja väärin kysyä edes sitä, miksi hän uskoo niin kuin uskoo. Huoh. Minäpä uskon että khfjyflkjhfljhgkhjfj ojdksjhkt0978908 gkuhfj. En aio selittää mitä tällä tarkoitan, loukkaannun jos joku kysyykään, saati vihjaa ettei tuo kyllä taida tarkoittaa yhtään mitään. Senkin kielitiedeuskovaiset, tarkoittaa tietenkin, olette vaan niin rajoittuineita ajattelultanne että ette voi ymmärtää!!
Jos hermostuttaa tai ahdistaa, on hyvä tehdä jotain muuta kuin räyhätä täällä.
Nämä asiat joita tässä ketjussa käsitellään, ovat hyvin henkilökohtaisia.
On vähän tyhmää tulla tänne kilvoittelemaan ja todistelemaan mitään.
Olisi kiva jos ihmiset voisivat ja uskaltaisivat kertoa kokemuksistaan liittyen esim. nde:hen
Itse en ainakaan halua kertoa omista kokemuksistani koska tässä ketjussa on ollut kaikenlaisia halveksuvia kommentteja.
En oikeasti kerro elämäni hienoimmasta ja upeimmasta kokemuksesta kenellekään joka sanoo että olet hullu hömpänpömppä ja satuilija.
Tiedätkö, yhtään ei hermostuta tai ahdista. Enkä mielestäni ole räyhännyt yhtään. Kannattaa aina anonyymeissä keskusteluissa huomioida että oma mielikuva siitä, että tiettyjen viestien taustalla on yksi ja sama henkilö, ei välttämättä pidä paikkaansa. Itse en ole ketään sanonut hömpänpömpäksi tai satuilijaksi. Vähän kyllä turhauttaa ja surettaa, miten kyvyttömiä ihmiset tuntuu oleva millään tasolla älylliseen keskusteluun. Tai halukkaita tarkastelemaan niitä omia uskomuksiaan tai ajatuksiaan millään tasolla kriittisesti, vaan tukkivat korvansa jos joku yrittää tosiasioiden valossa kyseenalaistaa yhtään mitään tai vaikkapa tarjota todennäköisempää selitystä. Tässä asiassa ei ole osaltani kyse mistään kilvoittelusta tai todistelusta, vaan älyllisestä keskustelusta. Mutta niin kuin sanoit, nämä asiat ovat henkilökohtaisia ja herkkiä. Silloin sitä on helposti niin tunne edellä että ei uskalla käyttää järkeään ihan loppuun saakka ja katsoa sitä todellisuutta ns. silmiin. Enkä nyt lähtökohtaisesti muutenkaan pidä tällaista anonyymiä nettipalstaa parhaana foorumina käsitellä itselle kaikkein tärkeimpiä kokemuksia, jos poikkipuoliset reaktiot toisilta keskustelijoilta oikeasti pahoittavat mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta aina tuntuu että ne ihmiset jotka haluaa uskoa sieluihin ja enkeleihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin ja mihin lie, ei ole kauhean hyvin perillä siitä mitä ihan se parjattu tiede tällä hetkellä tietää (eli pitää perustellusti todennäköisimpänä vaihtoehtona) universumista ja maailmasta ja elämästä ja ihmisestä. Musta ihan se, tai siis tämä, todellisuus on niin käsittämätöntä ja tajunnanräjäyttävää matskua, että on ihan outoa että joku kaipaa vielä lisäksi jotain muuta, johon ei ole mitään pääsyä loogisen ajattelun keinoin.
Hyvä että kerroit että susta tuntuu tolta.
Kuitenkin on suunnaton joukko ihmisiä jotka tekevät tiedettä ja ovat ihan oikeita oppineita tiedemiehiä, ja silti uskovat sieluihin ja ufoihin.
Voi elää elämäänsä ajatellen ettei mikään ole ihmeellistä tai sitten silleen että kaikki on ihmeellistä.
Minusta on luonnollista ajatella sillä tavalla että menee ikään kuin itsestään ja omasta peräreijän ympäristöstään mahdollisimman kauas. Jättää sen itsensä helvettiin siitä mokeltamasta ja ajattelee vähän kauempaa.
Joo, minäkin jättäisin itseni helvettiin mokeltamasta jos olisin sinä.
Otitko henkilökohtaisesti vai muutenko vaan halusit loukata?
En tarkoittanut että sinä olisit jotenkin mokeltaja tms. Älä viitsi olla mielensäpahoittaja. Ei kukaan arvosta sellaista.
Kirjoitin tuon aiemman lainaamasi viestin, mutta en myöhempää. Joku muu halusi loukata tahi ilmoittaa mielipiteensä.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin sielun pelastus! Syntinen ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla helvettiin kuoltuaan, jos ei tee parannusta. Avionrikkojat, huorintekijät, murhaajat, valehtelijat, varkaat, juomarit, homoseksuaalit, epäjumalanpalvojat, petkuttajat eivät pääse taivaaseen.
Tee parannus ja usko evankeliumi.
Jumalan ainoa Poika Jeesus Kristus kuoli ristillä ja maksoi synnit verellään, Jeesukseen uskomalla pelastut ikuiseen elämään. Ei ole muuta tietä Isän luo kuin Jeesus. Jeesus lunasti sinutkin synneistäsi. Kun teet parannuksen ja uskot evankeliumin sinä synnyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin tärkeää kuin sielun pelastus! Syntinen ihminen on erossa Jumalasta ja matkalla helvettiin kuoltuaan, jos ei tee parannusta. Avionrikkojat, huorintekijät, murhaajat, valehtelijat, varkaat, juomarit, homoseksuaalit, epäjumalanpalvojat, petkuttajat eivät pääse taivaaseen.
Tee parannus ja usko evankeliumi.
Jumalan ainoa Poika Jeesus Kristus kuoli ristillä ja maksoi synnit verellään, Jeesukseen uskomalla pelastut ikuiseen elämään. Ei ole muuta tietä Isän luo kuin Jeesus. Jeesus lunasti sinutkin synneistäsi. Kun teet parannuksen ja uskot evankeliumin sinä synnyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi.
Voitko selittää miksi ihmeessä Jumala organisoi tämän homman niin huonosti, että iso osa ihmisistä ei välttämättä ole Jeesuksesta vieläkään kuullut (vaikka aikaa on ollut yli 2000 vuotta), ja valtaosa niistäkin jotka ovat kuulleet, pitävät sitä lähinnä eksoottisena harhaoppina omaan uskontoonsa verrattuna. Miksi näin hemmetin hankala systeemi? Miksi Jumala ei halua kaikkia maailman ihmisiä luokseen, ja järjestä asioita niin että ihmisillä olisi edes jotenkin realistinen valinnanmahdollisuus tässä Jeesus-hommassa? Ja MIKSI kaikkivoipa Jumala ihan välttämättä halusi oman poikansa kärsivän, kun olisi aivan yhtä hyvin voinut antaa synnit suoraan anteeksi, vaikka kaikille, tai ainakin niille jotka niitä katuvat. Tätä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.
Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"
Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.
Sen takia tietoisuus ei voi lakata olemasta. Jos olet tietoisuus on olemassa, niin se on olemassa aina. Se mikä ei ole olemassa, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Se ei voi muuttua miksikään muuksi. Oleminen ei siksi voi muuttua olemattomaksi, sillä ne kaksi ovat toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Näin ollen tietoisuus jatkaa olemista kuolemankin jälkeen.
Ihan hyvä yritys, mutta kun mitään perustetta ei ole uskoa että tietoisuus on joku oma olevaisen muotonsa, eikä ihan tavallista ainetta/energiaa. Esim. kohta syömäni kananmuna kyllä lakkaa olemasta kananmuna kun minä sen syön ja sulatan, vaikkei sen aine/energia minnekään katoa.
Sä olet tietoinen kehostasi, etkö vain? Et siis voi olla kehosi. Kehosi kuolee, mutta tietoisuutesi jatkaa olemista. Et tarvitse siihen uskoa tai perustetta, riittää että tarkkailet itseäsi sisältä päin
Vittuako se ketään kiinnostaa. Kuka tätä haluaa miljoona vuotta putkeen? On siinä tietty se mahdollisuus, että näkee kun Suomi pääsee jalkapallon arvokisoihin.
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Tosiaan, kuten joku jo aihetta sivuuttikin, niin en ymmärrä miksi moni on heti lyttäämässä henkimaailman, "kummitukset" sun muut heti joksikin huuhaaksi, kun onhan tää maailma aika ihmeellinen paikka jo valmiiksi ja on paljon sellaista, mikä on tiedossa, mutta ei osata toistaiseksi tieteellisesti selittää perin pohin. Miettikää vaikka ajan ja tilan äärettömyyttä, mustia aukkoja... ja ihan vaa tää kaikki "maallinen" meidän ympärilläkin alkaa tuntuu oudolta, kun ajattelee, että mitä järkee on missään. Joskus kun katon jotain fail compilation videoo youtubesta, nii mietin et ei helvetti, kyl tää elämä on yhtä komediaa: täällä me vaa lillutaa jossai äärettömyydessä, tiputaan katoilta, kompastellaan... ja kaikki söpöt eläimet, jotka on pörröisiä ja isosilmäisiä... miten semmosiakin on olemassa?
Mitä enemmän tietää, sitä enemmän tajuaa miten paljon on sellaista mitä ei tiedä.
Sellainen joka ei paljoa tiedä, on kaikkein varmimpana julistamassa miten paljon tietää ja kuinka varma on.
Siksi agnostismi, koska olen utelias ja luen. Mielestäni on mahdollista aivan naurettavatkin asiat. Ihan siksi koska eri ulottuvuudet, äärettömyys ja ajan illuusiot.
Minusta TUNTUU voimakkaasti siltä että ihminen on suhteellisen alhainen ja kyvytön olento. Pieni.
Nämä sielusta höpisijäthän on kovasti tietävinään että heidän uskonsa on totta, vaikka se on pelkkää fantasiaa. Ihan mielenkiinnolla kyllä kuulisin perusteluja miksi ja miten tämä sielu ja taivas ja muu huuhaa on mahdollista, mutta kun heillä ei näytä olevan mitään järkevää perustelua uskomuksilleen, niin kohtelen niitä ihan samalla tavalla kuin muitakin satuja. Olen sillä tavalla vapaamielinen.
En ole tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta oletan hänen tarkoittaneen ettei "minuus" ole mikään konkreettinen itsenäinen asia, vaan tapa käsitteellistä se monesta pienestä osatekijästä ja -prosessista koostuva aivotoiminta, joka saa meidat tuntemaan että olemme yksi ja jakamaton ja jatkuva "minä". Nopsasti pähkäiltynä vertauksena esim. puut ja metsät - olisi hölmöä väittää ettei metsiä ole olemassa, onhan toki, mutta metsä tarkoittaa vain suurta joukkoa puita yhdessä. Kaada puut, eikä metsääkään enää ole.