Lue keskustelun säännöt.
Ihmisillä on sielu, kuolemaa ei ole
14.09.2016 |
Kuolemaa ei pidä pelätä, se on vain sielun kotiinpaluu.
Kommentit (193)
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.
Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"
Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.
Sen takia tietoisuus ei voi lakata olemasta. Jos olet tietoisuus on olemassa, niin se on olemassa aina. Se mikä ei ole olemassa, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Se ei voi muuttua miksikään muuksi. Oleminen ei siksi voi muuttua olemattomaksi, sillä ne kaksi ovat toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Näin ollen tietoisuus jatkaa olemista kuolemankin jälkeen.
Ihan hyvä yritys, mutta kun mitään perustetta ei ole uskoa että tietoisuus on joku oma olevaisen muotonsa, eikä ihan tavallista ainetta/energiaa. Esim. kohta syömäni kananmuna kyllä lakkaa olemasta kananmuna kun minä sen syön ja sulatan, vaikkei sen aine/energia minnekään katoa.
Sä olet tietoinen kehostasi, etkö vain? Et siis voi olla kehosi. Kehosi kuolee, mutta tietoisuutesi jatkaa olemista. Et tarvitse siihen uskoa tai perustetta, riittää että tarkkailet itseäsi sisältä päin
Olet tietoinen että olet ihminen, et siis voi olla ihminen? Kerro mulle sitten millaista se aineeton tietoisuus kuoleman jälkeen on sitten kun olet kuollut. Jään odottamaan uteliaana raportteja tuonpuoleisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.
Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"
Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.
Sen takia tietoisuus ei voi lakata olemasta. Jos olet tietoisuus on olemassa, niin se on olemassa aina. Se mikä ei ole olemassa, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Se ei voi muuttua miksikään muuksi. Oleminen ei siksi voi muuttua olemattomaksi, sillä ne kaksi ovat toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Näin ollen tietoisuus jatkaa olemista kuolemankin jälkeen.
Ihan hyvä yritys, mutta kun mitään perustetta ei ole uskoa että tietoisuus on joku oma olevaisen muotonsa, eikä ihan tavallista ainetta/energiaa. Esim. kohta syömäni kananmuna kyllä lakkaa olemasta kananmuna kun minä sen syön ja sulatan, vaikkei sen aine/energia minnekään katoa.
Sä olet tietoinen kehostasi, etkö vain? Et siis voi olla kehosi. Kehosi kuolee, mutta tietoisuutesi jatkaa olemista. Et tarvitse siihen uskoa tai perustetta, riittää että tarkkailet itseäsi sisältä päin
No kehosta joo joltain osin, mutta en ole sitten millään tavalla tietoinen aivoistani, ja tuskinpa olet sinäkään. Jos minulle ei olisi kerrottu että päässäni sellaiset on, en tietäisi niistä mitään. Niin että ehkäpä aivoni ovat tietoiset kehostani, vai kuinka?
Tietoisuus on yksi ja ikuinen, ainoa mitä on oikeasti olemassa. Tätä Yhtä kutsutaan myös Jumalaksi. Tästä Jeesus yritti kertoa, että Jumala on Minä, joka on tie, totuus ja elämä. Meidän jokaisen Minä on yksi ja sama, ikuinen Jumala. Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Tyhmät ihmiset Paavali etunenässä ymmärsivät Jeesuksen puheet aivan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus on yksi ja ikuinen, ainoa mitä on oikeasti olemassa. Tätä Yhtä kutsutaan myös Jumalaksi. Tästä Jeesus yritti kertoa, että Jumala on Minä, joka on tie, totuus ja elämä. Meidän jokaisen Minä on yksi ja sama, ikuinen Jumala. Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Tyhmät ihmiset Paavali etunenässä ymmärsivät Jeesuksen puheet aivan väärin.
Olen lukenut sitä kirjaa ja se Paavali oli kyllä ihan dickhead.
Jos tietoisuuden pohtiminen kiinnostaa muutenkin kuin höpsismi-mutu-tasolla, suosittelen Daniel Dennettin kirjaa Tietoisuuden selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.
Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"
Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.
Sen takia tietoisuus ei voi lakata olemasta. Jos olet tietoisuus on olemassa, niin se on olemassa aina. Se mikä ei ole olemassa, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Se ei voi muuttua miksikään muuksi. Oleminen ei siksi voi muuttua olemattomaksi, sillä ne kaksi ovat toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Näin ollen tietoisuus jatkaa olemista kuolemankin jälkeen.
Ihan hyvä yritys, mutta kun mitään perustetta ei ole uskoa että tietoisuus on joku oma olevaisen muotonsa, eikä ihan tavallista ainetta/energiaa. Esim. kohta syömäni kananmuna kyllä lakkaa olemasta kananmuna kun minä sen syön ja sulatan, vaikkei sen aine/energia minnekään katoa.
Sä olet tietoinen kehostasi, etkö vain? Et siis voi olla kehosi. Kehosi kuolee, mutta tietoisuutesi jatkaa olemista. Et tarvitse siihen uskoa tai perustetta, riittää että tarkkailet itseäsi sisältä päin
Vaikka oletettaisiin että tietoisuus on kehosta erillinen ( mille en näe perustetta), miten ihmeessä siitä automaattisesti seuraa, että tietoisuus on myös kuolematon?
En jaksa tajuta miksi kenenkää uskovaisen, uskoi sitten vaikka saunatonttuun tai tietoisuuden kehost erillisyyteen pitäisi TODISTAA kenellekään se miksi uskoo.
Ei oikeasti tarvitse.
Ellei sitten ole pakottamassa toista uskomaan samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tajuta miksi kenenkää uskovaisen, uskoi sitten vaikka saunatonttuun tai tietoisuuden kehost erillisyyteen pitäisi TODISTAA kenellekään se miksi uskoo.
Ei oikeasti tarvitse.
Ellei sitten ole pakottamassa toista uskomaan samaan.
Kuka täällä on todistamisesta puhunut? Itse ainakin kaipaan PERUSTELUJA väitteille. Sitä kutsutaan keskusteluksi.
Totuutta on jokaisen vanhan uskonnon mystiikkaperinteessä. Nykyiset Raamatulla hakkaajat herättäisivät suuren suurta myötähäpeää gnostilais- ja ortodoksimystikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu maksaa 1,25% bruttotuloista meilläpäin.
Jeesusta ei näy mutta joku edustaa häntä ja puhuu jumalan tms nimissä ja vain 1,25%,
Tämä on halpa!!
Tunnetila ennen syntymää on sama kun tunnetila elämän jälkeen, sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään suurempaan voimaan, älykkyyteen tai kaiken takana olevaan suureen suunnitelmaan.
Silti olen joskus miettinyt, että voiko tietoisuus, joka tuntuu "minulta" koostua joskus jossain toisessa ihmisessä / eläimessä uudelleen, samalla tavoin kuin tämä nykyinenkin minuus on muotoutunut. Siis ihan luonnontieteellisessä mielessä. Miten tietoisuus muotoutuu, ja miten minuus syntyy? Atomithan siirtyvät ihmisestä toiseen...
Minulla oli lapsena voimakas tunne siitä, että olen syntynyt väärään paikkaan. Joku eteläeurooppalainen elämäntapa tuntui jotenkin paljon tutummalta kuin tämä pimeä ja ankea pohjola.
Hauskahan näitä on miettiä aina joskus näinä irrationaalisina hetkinä.
Niin ja tuosta kuolemanpelosta: pyörryin kerran, ja sen jälkeen mietin, että ehkä kuoleminen on jotain hyvin samankaltaista, tietoisuuden sammumista. Se oli hyvin levollinen ajatus / kokemus.
Ai niin, olen ateisti. :)
En ymmärrä miten kukaan voi olla ateisti. Ymmärrän erittäin erittäin erittäin hyvin agnostismin.
Ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista, eikä kerta kaikkiaan yhtään mitään muuta. En jaksa vängätä tästä kenenkään kanssa.
En halua minäkään vängätä. Olen aina vaan ajatellut että ateisti ajattelee että jumalaa/jumalia ei varmuudella ole, ja agnostikko ajattelee ettei hän voi tietää onko vaiko eikö ole.
Siksi pidän ateisteiksi itseään sanovia vähän yhtä höpsöinä kuin varmuudella Jeesukseen isipappaan uskovia.
Olet aina ajatellut väärin. Ota asioista selvää.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetila ennen syntymää on sama kun tunnetila elämän jälkeen, sitä ei ole.
Sinä tiedät tämän mistä? Mistä tiedät syntymää edeltävän tunnetilasi, kun et taatusti muista edes tunnetilaasi yksivuotiaana? Ja silti kaiketi olit olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kokenut positiivisia unihalvauksia, ja viime aikoina kokemukseni ovat olleet pääasiassa hyviä. Uskon tämän johtuvan siitä, että olen tietoisesti työstänyt traumojani (=hyvin vaikea lapsuus) jo usean vuoden ajan, ja nykyään ne eivät vaivaa enää juuri ollenkaan. Tämän myötä myös unihalvauskokemukset ovat muuttuneet positiivisiksi, ja nykyään niihin liittyy usein myös ruumiistairtaantumisia. Rakastan näitä yöllisiä seikkailujani! :)
Haluatko kertoa seikkailuistasi lisää? Miten kaukana pystyt käymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään suurempaan voimaan, älykkyyteen tai kaiken takana olevaan suureen suunnitelmaan.
Silti olen joskus miettinyt, että voiko tietoisuus, joka tuntuu "minulta" koostua joskus jossain toisessa ihmisessä / eläimessä uudelleen, samalla tavoin kuin tämä nykyinenkin minuus on muotoutunut. Siis ihan luonnontieteellisessä mielessä. Miten tietoisuus muotoutuu, ja miten minuus syntyy? Atomithan siirtyvät ihmisestä toiseen...
Minulla oli lapsena voimakas tunne siitä, että olen syntynyt väärään paikkaan. Joku eteläeurooppalainen elämäntapa tuntui jotenkin paljon tutummalta kuin tämä pimeä ja ankea pohjola.
Hauskahan näitä on miettiä aina joskus näinä irrationaalisina hetkinä.
Niin ja tuosta kuolemanpelosta: pyörryin kerran, ja sen jälkeen mietin, että ehkä kuoleminen on jotain hyvin samankaltaista, tietoisuuden sammumista. Se oli hyvin levollinen ajatus / kokemus.
Ai niin, olen ateisti. :)
En ymmärrä miten kukaan voi olla ateisti. Ymmärrän erittäin erittäin erittäin hyvin agnostismin.
Ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista, eikä kerta kaikkiaan yhtään mitään muuta. En jaksa vängätä tästä kenenkään kanssa.
En halua minäkään vängätä. Olen aina vaan ajatellut että ateisti ajattelee että jumalaa/jumalia ei varmuudella ole, ja agnostikko ajattelee ettei hän voi tietää onko vaiko eikö ole.
Siksi pidän ateisteiksi itseään sanovia vähän yhtä höpsöinä kuin varmuudella Jeesukseen isipappaan uskovia.
Olet aina ajatellut väärin. Ota asioista selvää.
Sinä olet ajatellut aina väärin. Ota sinä asioista selvää.
Vierailija kirjoitti:
Uskon myös näin. Olemme täällä vain käymässä.
Ainakin pakollisessa työtoiminnassa.
Paras ketju tällä palstalla pitkiin aikoihin. Kiitos aloittajalle.
Sielusta ei ole mitään todisteita.
Entäs jos se sielu asuukin siellä kvanttitason rakenteissa aivoissa?
https://azertag.az/en/xeber/scientists_offer_quantum_theory_of_souls_ex…
https://evolutionnews.org/2024/01/brain-as-a-quantum-system-theory-gets…
https://www.researchgate.net/publication/278651323_The_Quantum_Soul_A_S…
Hä? Tätä mieli-ruumis -ongelmaa on kyllä paljon filosofiassa pohdiskeltu, mutta tämä sinun sepustuksesi meni minultakin yli hilseen.