Lue keskustelun säännöt.
Ihmisillä on sielu, kuolemaa ei ole
14.09.2016 |
Kuolemaa ei pidä pelätä, se on vain sielun kotiinpaluu.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.
Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"
Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.
Sen takia tietoisuus ei voi lakata olemasta. Jos olet tietoisuus on olemassa, niin se on olemassa aina. Se mikä ei ole olemassa, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Se ei voi muuttua miksikään muuksi. Oleminen ei siksi voi muuttua olemattomaksi, sillä ne kaksi ovat toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Näin ollen tietoisuus jatkaa olemista kuolemankin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta. Pitää olla aika tyhmä, jos uskoo, että ihmisen aistit välittävät realistisena koko maailmankaikkeuden. Sama kuin muurahainen tekisi varmoja päätelmiä todellisuudesta.
No tämä on juuri sellainen asia mitä en osaa noilla kilpaväittelijä halveksijoille selittää.
Kyseessä on joku niin abrsurdi suhteellisuuden tajuttomuus ja naiivi itsensä universumin keskipisteenä jääväämättä jättämisen taito, että en voi kun huokailla naamapalmuja tehden.
Huono vertauskuva on sekin jos joku kolmevuotias tietää numerot 1, 2, 3, 7 ja 9 eikä sen enempää, niin miten menet hänelle opettamaan mitään korkeampia yhtälöitä.
Vaikka lapsi kuinka huutaisi ja potkisi että kerro kerro ne yhtälöt, ei pysty eikä voi sitä hänelle kertoa.
Ne yhtälöt ovat olemassa, vaikkei lapsi niitä ymmärrä.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen, ettei yllä sanottu tarkoita sitä, että kuka vaan voi keksiä mitä vaan ja perustella sen sillä että "et vaan ymmärrä". Kerro edes yksi pointti, mistä juuri SINÄ tiedät totuuden tällaisessa asiassa, jota ihminen ei voi ymmärtää? Vai onko niin että vain SINÄ ja muut jotka ovat sinun kanssasi samaa mieltä voivat, erimieliset eivät voi? En tajua miten ihmeessä voit ottaa sen, että ihmiset ovat kanssasi eri mieltä, varmaksi merkiksi siitä että olet oikeassa? Talk about "abrsurdi suhteellisuuden tajuttomuus ja naiivi itsensä universumin keskipisteenä jääväämättä jättämisen taito".
SInä haluat vääristellä ja jankata. Et edes lue mitä toinen kirjoittaa.
Minä en tuhlaa sinuun aikaani.
Kirjoitan tämän nyt tähän viimeisen kerran. Olen sanonut jo. SINÄ SAAT USKOA MIHIN HALUAT!
Jos et halua keskustella omista uskomuksistasi, niin miksi osallistut tällaiseen uskomuksia käsittelevään keskusteluun? Ja kuule kiitos, en tosin mitenkään kaipaa kenenkään lupaa uskoa mihinkään.
Minä ihmettelen mitä sinä tässä ketjussa teet?
Keskustelen uskomuksista ja niiden perusteluista. Mutta ilmeisesti tarkoitus oli vain peräkkäin listata, mihin kukin uskoo, ei keskustella aiheesta. Sori, mun moka! No tässä oma lisäni siihen listaan: en todellakaan tiedä, mihin uskoa näissä ns. isoissa kysymyksissä, joten varmaankaan määritelmällisesti en usko juuri mihinkään. Täällä maan päällä uskon siihen, että väitteensä on syytä pystyä perustelemaan.
Jos sinä olisit vaikka käynyt maailman ympärysmatkalla ja sitten menisit käymään jossain kainuussa tynnyrissä kasvaneen sukulaisesi luona. Olisiko sinusta kiva kertoa kaikesta kokemastasi jos tuo tynnyriserkkusi kysyisi sinulta asiaa näin: " Kerro nyt siitä paska reissustasi mitä en usko että edes teit. Olit varmasti koko ajan kännissä. Todista ette ollut, et edes käynyt missään, puhut paskaa, minä voitin tämän väittelyn!"
Eli sinä menet sen kainuunserkun luokse sillä asenteella että et varmasti kerro hänelle puolella sanallakaan missä olet käynyt, eihän hän voi sitä ymmärtää kun on kerran niin tynnyrissä kasvanut, tuskin on kuuluutkaan ulkomaista? Minä en ole tässä keskustelussa kertaakaan sanonut ettei uskomuksesi pidä paikkaansa, olen vaan pytänyt jotain selvennystä ja perusteluja. Niitä en ole saanut yhtäkään, ylimielistä holier than thou -asennetta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.
Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"
Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.
Eli sielua ei voi olla koska paimentolainen.
En jaksa jankuttaa että sielu ei ole yhtä kuin minuus.
Pitäisi sen verran jokaisen tajuta että en ole vastuussa siitä miten muut sielun käsittävät.
Jos joku muu ajattelee sielusta tavalla x, ei minun tarvitse ajatella samalla tavalla.
Ärsyttävää on kun niputetaan kaikki samaan nippuun ja oletetaan että jokainen ajattelee partaukkoa pilven päällä, jos ei ajattele kuin tiedefanaatikot.
Et ole kertonut vielä että millä tavalla sielun käsität, joten on vähän hassua kiukutella, jos muut eivät ymmärrä miten sen käsität.
Ei sinulle sitä voi selittää. Sinä ymmärrät asioita omalla tasollasi. Kaikkea ei voi yksinkertaistaa sillä tavalla että saisit sen pureskelematta nieltyä.
Eli se on sinulle jonkinlainen epämääräinen fiilis jota et osaa pukea sanoiksi. Eipä ne uskomuspuolen jutut yleensä kestäkään rationaalisempaa analyysia, eli sitä "pureskelemista", josta näkee mitä se uskomus pitää sisällään.
Kieli on aika rajallinen. Samoin on sinun abstraktioiden käsityskyky.
Ajatteletko ja uskotko ihan tosissasi ettei mitään voi olla olemassa, jos sinä et sinun vajaavaisilla kyvyilläsi ymmärrä.
Aika itsekeskeistä kuvitella ja satuilla että todellisuus, dimensiot ja äärettömyys rajoittuu vain siihen mitä ihminen on tieteellisin menetelmin todentanut.
No kamoon nyt, ei ole kyllä minkäänlaista argumentointia ilmoittaa vaan että minunpa näkemykseni (tai tässä tapauksessa tietoni totuudesta) on vaan niin ihmeellinen ettet sinä sitä voi ymmärtää, ja olla mitenkään avaamatta sitä näkemystä muuten kuin löysällä höpinällä "dimensioista" ja "äärettömyydestä". Ryhdistäydy! (En ole noiden aikaisempien viestien kirjoittaja.)
Ryhdistäydy itse. Minua et komentele!
Sinun täytyy nyt vain hyväksyä se ettet voi kaikkea käsittää ja ymmärtää.
Ei siinä kiukuttelu ja skitsoaminen auta yhtään mitään.
Riittää jo pitkälle kun tajuaa että jumalia ei ole olemassa.
Riittää jo sekin pitkälle kun tajuaa että jumalat ja sielunvaellus ovat eri asioita.
Kyllä ja ei.
Sikäli samoja asioita että ne eivät ole totta.
Make1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun syytetään sieluun uskojia pelkureiksi jotka uskovat sieluun vain siksi että olisi muka pelottavaa ettei kuoleman jälkeen ole mitään, on todella laiskaa.
Minulla on vaikeaa masennusta ja olen halunnut kuolla pois ja melkein tappanutkin itseni. Olen ajatellut että olisi mahtavaa jos tietoisuus lakkaisi, eikä tarvitsisi kärsiä enää. En jää kaipaamaan yhtään mitään tästä maailmasta joka on kärsimystä täynnä.
Minusta he jotka ovat aivan varmoja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, ovat itse pelkureita. Heitä pelottaa ajatus että joutuisi vielä kuolemankin jälkeen jatkamaan taivaltamista, oppimista ja kehittymistä.
Kaikkein kammottavin ajatus tuntuu monille olevan karma ja se että sielunvaelluksen tiimoilta joutuisi oikeasti vastuuseen kaikesta mitä on tehnyt.
Laiskaa on nimenomaan uskoa satuihin tuonpuoleisesta, vaikka se on täysin terveen järjen vastaista. Käsitys sielusta perustuu ajatukseen minuuden jatkuvuudesta ruumiillisen olemassaolon jälkeen ja minuus itsessään on fiktio, jonka ihminen rakentaa itselleen elämän aikana. Kun sinä kuolet, niin materiaalinen olemassaolosi ja se energia joka sinussa on virrannut ei tietenkään mihinkään katoa, vaan muuttaa muotoaan, mutta minuuden fiktio katoaa. Kuolemanjälkeinen elämä onkin ehkä tässä mielessä olemassa jonkinlaisena energian jatkuvuutena, mutta mitään sellaista tietoisuutta ei ole enää olemassa siinä mielessä kuin sinä, Liisa (tai kuka vaan), siellä nyt ajattelet ja tunnet ja koet. Tokihan voi huvikseen kuvitella kaikenlaisia taivaita ja muita todellisuuksia, mutta se on pelkkää fantasiointia joka ei perustu mihinkään järkevään ajatteluun.
Argumentti: Muiden ajattelu on satua, minun ajatteluni järkevää. Siksi koska se vain on niin. Ja koska minä sanon, niin ja koska minä olen järkevä ja muut satuilevat.
Ja sitten olkiukko jostain "taivaasta"
Energian katoamattomuuden laki on kyllä ihan nykyisen tieteen valossa aika monen muunkin mielestä järkevä ajatus. Sama koskee tuota ajatusta, että minuus on pelkkä konstruktio, jota tukee moni psykologiaan perehtynyt. Ajatus sielusta ja tuonpuoleisesta sen sijaan perustuu tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaisten satuihin.
Sen takia tietoisuus ei voi lakata olemasta. Jos olet tietoisuus on olemassa, niin se on olemassa aina. Se mikä ei ole olemassa, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Se ei voi muuttua miksikään muuksi. Oleminen ei siksi voi muuttua olemattomaksi, sillä ne kaksi ovat toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Näin ollen tietoisuus jatkaa olemista kuolemankin jälkeen.
Ihan hyvä yritys, mutta kun mitään perustetta ei ole uskoa että tietoisuus on joku oma olevaisen muotonsa, eikä ihan tavallista ainetta/energiaa. Esim. kohta syömäni kananmuna kyllä lakkaa olemasta kananmuna kun minä sen syön ja sulatan, vaikkei sen aine/energia minnekään katoa.
Kiitos näistä viesteistä. Rukoilen teidän kaikkien puolesta, jotta edes yksikin teistä löytäisi Jeesuksen ja iankaikkisen elämän. Kiitos ja amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä viesteistä. Rukoilen teidän kaikkien puolesta, jotta edes yksikin teistä löytäisi Jeesuksen ja iankaikkisen elämän. Kiitos ja amen.
Se olis kyllä nastaa ja ratkaisisi monta monta ongelmaa. Kiitos rukouksestasi, toivottavasti mulle tärppää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen spiritualisti, en ateisti. Tiedän myös menneitä elämiäni täällä maan päällä.
Ap
Minäkin haluaisin muistaa jotain menneisyydestäni. On varmaan sovittu ennen tänne tuloani etten saa muistaa mitään.
Itse uskon että kuoleman jälkeen koko elämäni täällä maapalolla tässä yhdessä elämässä, käydään läpi.
Joku opas, ohjaaja on kanssani siinä tukena, ja katsomme kaikki tilanteet läpi niin minun näkökulmastani kuin myös niiden joita olen satuttanut tai auttanut.
Ajatus on aika pelottava, mutta minun mielestäni oikeudenmukaisin ja järkevin.
Olisi kohtuutonta että ihminen saisi perseillä kuinka paljon haluaa, ja sitten vaan pääsisi tiedottomuuteen tai paratiisiin.
Ateistit ja taivasparatiisi/kadotus uskovaiset ovat molemmat yhtä pihalla siitä mikä on kohtuullista.
Mitä tekemistä kohtuullisuudella on sen kanssa, mikä on totta?
Paljonkin. Se on sellainen asia mitä sinä itsekin olet vaatimassa.
Umm, täh? Ihmisiltä voi toki vaatia kaikenlaista, mm. kohtuullisuutta. Maailmankaikkeudelta en koe hyödylliseksi tai tarpeelliseksikaan vaatia yhtikäs mitään. Ei sitä kiinnosta minun vaatimukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen spiritualisti, en ateisti. Tiedän myös menneitä elämiäni täällä maan päällä.
Ap
Joo. "Tiedät".
Huokaus.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin, kaikella elävällä on sielu ei vain ihmisellä, ja kyllä synnymme tänne uudestaan, kukaan ei hengaa jeesuksen kanssa taivaassa eikä kukaan pala helvetissä, takaisin tullaan taänne tai jonnekin muualle ja tekojemme seuraukset kannetaan niin hyvässä kuin pahassa.
No helvettiä ei ole, mutta kun uskot Herraan Jumalaan, niin sielusi ei tänne enää tule. Jos et usko, se saa uuden mahdollisuuden ja syntyy uudelleen. Jossain vaiheessa lopun aikakin on tuleva ja sykli ei toistu. Silloin pelastuvat ne jotka pelastettu on.
Onko se sinun Herra Jumalasi se samainen lapsellinen ja julma sadisti joka siitä ihmisten itse kirjoittamassa kirjassa esiintyy?
Jos on niin pieraisen sellaiselle herralle naamaan.
Uskotko itse vapaasen kasvatukseen? Täyteen kurin puutteeseen? Eikö maallinen maailma tarvitse lakeja ja sääntöjä? Jumala ei ole julma eikä sadista, vaan hän rakastaa lapsiaa, myös sinua ja hän antaa anteeksi jos vain anteeksi pyydät. Poistaa pahan olosi. Sinäkin olet rakastettu.
Kirja on ihmisten kirjoittama, mutta Sana siinä on Jumalasta.
Sana siinä ei ole Jumalasta. Jumala jos sellainen on, on tietenkin täydellinen ja paras. Lue se kirja oikeasti joskus. Se kirja ei voi olla mistään kovin korkeasta, peräisin, koska kirjassa jumala ei ole rakastava.
Hän haluaa siinä itselleen kaiken maailman eläinuhreja ja muuta paskaa. Poikansakin tapattaa ja kiduttaa, ilman syytä.
No eihän se kirja aukeakaan ennen kuin olet uskossa. Sitten se on ihan eri kirja. Sana nousee esiin. Vanha testamentti on sen ajan kuva. Ne ohjeet on siihen aikaan sovitettu. Silloin ihmiset olivat pakanoita ja uhrasivat kaikenmaailman epäjumalille. No tottakai Jumala sovittaa tulemisensa aikaan sopivaan kuvaan. Ei se uhraaminen heille ole ollut ihmeellistä. Olisiko Jumalan pitänyt kertoa, että tuhansien vuosien päästä katsotte pornoa tietokoneelta ja se niinku paha juttu. Olisiko ne ymmärtänyt, tuskin.
Uusi testamentti on jo paljon ymmärrettävämpi, koska se on lähempänä meidän aikaa. Odotan mielenkiinnolla kolmososaa.
Ongelma on, että monet lukevat kirjaa kuten sanonta kuuluu "lukee kuin piru raamattua". Joka toki sopii jossain määrin kuvaan niiden kanssa jotka eivät ole Uskossa.
Ja jos sinulle olisi papit ja vanhempasi iskostaneet koraania päähän niin se olisi sinun raamattusi.
No ei ollut meillä koton uskovaisia ja linsasin koulussakin kirkon käynnitä ja Et-tunnilla oltiin. Raamattua en ole lukenut ennen viimeaikoja. Kerran yritin, mutta se oli silloiselle minälle aivan sontaa. Kaipa olin lähinnä agnostikko pitkän aikaa, kunnes Jumala tuli ja pelasti. Sitten kun otin kirjan käteen se aukesikin ihan eri tavalla. Aika moni muukin asia elämässä muuttui hyvin erikoisesti heräämisen jälkeen.
Eikä Jumalan Sana tule vain kirjasta, se on myös julistajien puheissa ja pyhän hengen avulla myös muissa teksteissä ja musiikissa, jos vain niiden luoja on ollut hengessä.
Voit jatkaa väittelyä, mutta et voi voittaa, koska minua ohjaa Jumalan Pyhä Henki ja kirjoitukseni on totuus. Tervetuloa mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä viesteistä. Rukoilen teidän kaikkien puolesta, jotta edes yksikin teistä löytäisi Jeesuksen ja iankaikkisen elämän. Kiitos ja amen.
Se olis kyllä nastaa ja ratkaisisi monta monta ongelmaa. Kiitos rukouksestasi, toivottavasti mulle tärppää!
Lue raamattua, vaikka netissä. Ole ennakkoluuloton. Pyydä Jeesukselta apua, kadu syntejäsi, usko. Saat rauhan. Mitään et menetä, voit saada rauhan sieluusi. Siunausta sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Taddeus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta. Pitää olla aika tyhmä, jos uskoo, että ihmisen aistit välittävät realistisena koko maailmankaikkeuden. Sama kuin muurahainen tekisi varmoja päätelmiä todellisuudesta.
No tämä on juuri sellainen asia mitä en osaa noilla kilpaväittelijä halveksijoille selittää.
Kyseessä on joku niin abrsurdi suhteellisuuden tajuttomuus ja naiivi itsensä universumin keskipisteenä jääväämättä jättämisen taito, että en voi kun huokailla naamapalmuja tehden.
Huono vertauskuva on sekin jos joku kolmevuotias tietää numerot 1, 2, 3, 7 ja 9 eikä sen enempää, niin miten menet hänelle opettamaan mitään korkeampia yhtälöitä.
Vaikka lapsi kuinka huutaisi ja potkisi että kerro kerro ne yhtälöt, ei pysty eikä voi sitä hänelle kertoa.
Ne yhtälöt ovat olemassa, vaikkei lapsi niitä ymmärrä.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen, ettei yllä sanottu tarkoita sitä, että kuka vaan voi keksiä mitä vaan ja perustella sen sillä että "et vaan ymmärrä". Kerro edes yksi pointti, mistä juuri SINÄ tiedät totuuden tällaisessa asiassa, jota ihminen ei voi ymmärtää? Vai onko niin että vain SINÄ ja muut jotka ovat sinun kanssasi samaa mieltä voivat, erimieliset eivät voi?
En ole tuo SINÄ, mutta jos nyt kuitenkin vastaisin.
Oletetaan, että Jumala on hyvä ja rakastava. Kaikki ottaisivat hänen onnellisena vastaan tältä pohjalta. Jos Usko nyt olisi asia jonka voi yhdellä lauseella saada ihmisessä aikaan niin eikö se olisi jo lausuttu. Eikö se olisi julkaistu lehdissä ja internetissä. Eikö tällöin kaikki ihmiset olisi jo Uskossa.
Koska kaikki eivät ole elävässä uskossa ole, ei se siis ole yhdellä lauseella todistettava asia.
Eikö vaatimuksesi silloin ole absurdi, vaadit meitä tuomaan uskoon koko ihmiskunnan, siis kertomalla yhden lauseen joka Uskon luo. Ja ei se ole meistä kiinni uskotko sinä vai et. Se on kiinni sinusta. Se on sinun ja Jumalan välinen asia. Me voimme vain helpottaa tietäsi lähemmäs Jumalaa, jos siis haluat kuunnella ja lähentyä. Sisimmässsäsi varmaan haluat, koska pyydät todistusta. Pyydät sitä kuitenkin väärältä lähteeltä, kun pyydät meiltä. Pyydä Isältä.
No joo, tässä nyt tulee erinomaisesti esille tuolla aiemminkin esilletuotu totuus, että uskon kieli on luonteeltaan epäloogista ja siitä on ihan turha yrittää perinteisen loogisen argumentoinnin keinoin keskustella. Joten taidan luovuttaa.
P.S. Olen pyytänyt. Ei hää vastannu!
Se on epäloogista jos ei ole Jeesus sydämmessä, sitten se on varsin loogista. :)
Ehkä et ole oikein tosissasi pyytänyt. Tai sitten et ole kuunnellut kun hän on vastannut. Tai ehkä et ole vielä valmis ottamaan häntä vastaan. Jos elämässä hädässä olet niin pyydä sitten, itse ainakin sain avun. Eikä se apu tietenkään siinä hetkessä tullut kun pyysin, mutta ajan kanssa. Todisteita jumalan kohtaamisesta on paljon. Niitä löytyy mm. TV7:n nettipalvelusta ihan videoina. Mene ystävä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään suurempaan voimaan, älykkyyteen tai kaiken takana olevaan suureen suunnitelmaan.
Silti olen joskus miettinyt, että voiko tietoisuus, joka tuntuu "minulta" koostua joskus jossain toisessa ihmisessä / eläimessä uudelleen, samalla tavoin kuin tämä nykyinenkin minuus on muotoutunut. Siis ihan luonnontieteellisessä mielessä. Miten tietoisuus muotoutuu, ja miten minuus syntyy? Atomithan siirtyvät ihmisestä toiseen...
Minulla oli lapsena voimakas tunne siitä, että olen syntynyt väärään paikkaan. Joku eteläeurooppalainen elämäntapa tuntui jotenkin paljon tutummalta kuin tämä pimeä ja ankea pohjola.
Hauskahan näitä on miettiä aina joskus näinä irrationaalisina hetkinä.
Niin ja tuosta kuolemanpelosta: pyörryin kerran, ja sen jälkeen mietin, että ehkä kuoleminen on jotain hyvin samankaltaista, tietoisuuden sammumista. Se oli hyvin levollinen ajatus / kokemus.
Ai niin, olen ateisti. :)
En ymmärrä miten kukaan voi olla ateisti. Ymmärrän erittäin erittäin erittäin hyvin agnostismin.
Ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista, eikä kerta kaikkiaan yhtään mitään muuta. En jaksa vängätä tästä kenenkään kanssa.
En halua minäkään vängätä. Olen aina vaan ajatellut että ateisti ajattelee että jumalaa/jumalia ei varmuudella ole, ja agnostikko ajattelee ettei hän voi tietää onko vaiko eikö ole.
Siksi pidän ateisteiksi itseään sanovia vähän yhtä höpsöinä kuin varmuudella Jeesukseen isipappaan uskovia.
En tiedä minne tietoisuus häviää. Energiahan ei katoa mihinkään. Olen aistinut poistuneiden sukulaisten ja tuttavien läsnäolon joten tuskin sielu minnekään lopullisesti poistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap höpöttää mitä sattuu. Ruumis kun kuolee, niin ihminen on kuollut. Ei ole mitään sielua mikä jää tai vaeltaa johonkin. Höpsistä!
Sinä höpötät kun et ymmärrä. Sielu on ikuinen. Ruumis on sielun väliaikainen koti.
Höpöhöpö itsellesi ja hyvää yötä.
Minusta olisi oikeastaan kiva yrittää kertoa omista yliluonnollisista kokemuksistani, mutten oikeasti uskalla kun tullaan pilkkaamaan ja haukkumaan.
Ihmisillä on hirveästi samankaltaisia kokemuksia rajakokemuksista ja kaikesta yliluonnollisesta, mutta suurin osa vaikenee, koska tuntuu niin inhottavalta tulla tyrmätyksi, vähätellyksi ja päin naamaa naureskelluksi.
Siksi asioita ei tiedekään hyvin tunne, koska asioista ei voi puhua.
Löysin Jeesuksen silloin, kun olisin vähiten odottanut. Hän tuli elämääni yhtäkkiä ja antoi rauhan. Hän ei tullut kirkossa eikä missään kokoontumisissa, vaan kotona,yksin ollessani ja hiljaisuudessa. Silloin, kun tuntui, että en enää jaksa. Kiitos Jeesus!
Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?
On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko eläimillä sielu? Miksi on/ei ole?
On. Kaikella elollisella on sielu; kuolema vain palauttaa sielun Vakuumiin.
Ei, eläinten sielu on veressä. Ei samanlainen kuin meillä eikä palaa kiertokulkuun.
Mutta eikö olekin ihana ajatus, että elämän elettyään saa nukahtaa ikiuneen eikä ikinä enää herätä. Elämä on monin paikoin vaikeaa ja raskasta ja usein niitä vaikeita asioita on enemmän kuin hyviä. Se on jotenkin hyvin lohdullista, että joku päivä kaikki tuo on ohi. Mutta se myös antaa perspektiiviä omaan elämään, ettei esim. jätä eteen tulevia mahdollisuuksia käyttämättä, unelmia toteuttamatta. Minä uskon, että minä ja elämäni loppuu kun kuolen. Minä lakkaan silloin olemasta. Ja hyvä niin.