lääkärin kummallinen, syyllistävä käytös eilen sairaalan päivystyksessä

Minä olen meikannut yläasteelta asti. Se käy hyvin nopeasti ja helposti. Viis minuuttia max. Kun menen lääkäriin, käyn suihkussa, pesen hiukset ja meikkaan sekä laitan hyvää tuoksua, vaikka olisin viimeiset neljä päivää maannut sängyn pohjalla samoissa vaatteissa ja pesemättömänä (vakava masennus). Se johtuu siitä, että kunnioitan lääkäriä ja yleensä kanssaihmisiä sen verran, etten lähde minään sottuhaisulina liikenteeseen. Ja olen ollut vakavasti sairaskin, ollut leikkauksissa, kroonisia sairauksia, kuten sanottu kärsinyt vakavasta masennuksesta...

Mulle on jotkut tutut ja "ystävät" sanoneet, että MUTTA ETHÄN SÄ NÄYTÄ SAIRAALTA, lääkäri ei kuitenkaan koskaan. Voihan sitä olla vaikka miten meikkaamaton, tukka pystyssä ja mökkirönttöissä, ja silti luulosairas ja turhaan lääkärissä.

Luulisi lääkärin ymmärtävän, että esim. masentuneelle se laittautuminen voi olla voimien keräämistä, että yleensä jaksaa lähteä lääkäriin. Samaten olen meikannut ja käynyt suihkussa, kun olen fyysisten vaivojen takia joutunut lähtemään päivystykseen. Sori vaan etten halua olla siellä ihmisten tuijotettavana kuin seinästä repäistynä, kalmankalpeana ja tuskanhieltä haisten. Lääkärinkin varmaan mukavampi tutkia, kun en ole suoraan raahautunut sieltä sängynpohjalta. Vähemmällä tietty pääsisin kun en vaivautuisi.

Mitä sanotte, lääkärit? Onko parempi olla uskottava, pesemätön, likainen, meikkaamaton ja kampaamaton potilas kuin nähdä hiukan vaivaa ja olla sitten "tekosairas"?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sain kerran epäasiallista kohtelua päivystyksessä. Olen todell terve ihminen ollut aina enkä ole juuri lääkärissä ravannut. Jouduin kuitenkin pieneen leikkaukseen ja minulle sanottiin, että jos haavsn seutu alkaa punottaa eli tulehtuu, täytyy tulla näyttämään.

Haavan alue alkoi punottaa ja koska minulla ei ollut asiasta mitään asiantuntemusta, soitin päivystykseen. Siellä sanoivat, että tule vaan näyttämään haavaa päivystykseen. Tein näin, odotin tunteja omaa vuoroani. Kivut rupesivat olemaan kovat, kun särkylääkkeen vaikutus alkoi loppua enkä ollut tajunnut ottaa niitä mukaan. Lopulta pääsin lääkärin vastaanotolle. Hän käski minut menemään makuulle. Yritin, mutta haavan alueelle sattui niin paljon, etten pystynyt.

Lääkäri suuttui tästä minulle ja tokaisi, että tuolla on kuolemansairaita ihmisiä, jotka pystyvät silti menrmään makuulle. Hän tutki sitten haavan siten, että seison. Hän mitään sanomatta otti taskustaan kuulakärkikynän ja piirsi sillä punottavan alueen ympärille viivan ja sanoi, että jos alue kasvaa, pitää tulla takaisin.

Tämä oli elämäni nöyryyttävin lääkärikokemus. Nuori naislääkäri.

Eikö vastaanottava sh katsonut haavaasi ennen kuin jäit jonottamaan lääkärille pääsyä? Normaalisti, ainakin meidän päivystyksessä sh tekee esihaastattelun ja tarvittaessa vaivaan tarkistuksen jotta lääkärille "pääsevät" vain aiheelliset tapaukset. Vai oliko sh arvioinut että tarvitset lääkäriä ja sitten kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä että vaivan pitää pahentua, jotta tarvitset esim. antib. kuurin?

Ikävää kuitenkin lääkärin kuittailu sinulle. Väsymystä ja turhautumista ei pitäisi purkaa potilaaseen. Mutta ihmisiä ne lääkäritkin vain ovat..

ensiavun sh

Tuommoinen lääkäri tarvitsisi nikkeli hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä päivystyksessä hoitajana ja siellä käy kyllä joukoittain ihmisiä aivan turhaan. Monet voisivat hyvin odottaa aamuun tai arkipäivään ja mennä muualle viemästä aikaa oikeasti sairailta. Ei ihme että lääkärit kyynistyvät kun sadas flunssapotilas tulee valittamaan kurkkukipua vaikka ei oikeasti olisi lääkärin tarpeessa ollenkaan. En tarkoita nyt ap:tä.

Miksi tulet kommentoimaan, kun sinulla ei ole mitään oikeaa sanottavaa tämän ketjun aiheesta? Se, että päivystyksessä käydään monesti turhaan, lienee kaikille itsestään selvää ja sinäkään et kuitenkaan tarkoittanut, että ap olisi mennyt turhaan. Mitä siis yrität sanoa viestilläsi? Että lääkärin käytös ap:ta kohtaan oli ok, koska päivystyksessä käy paljon turhaan ihmisiä? Et taida olla penaalin terävimpiä kyniä...

Oletko joku mielisairas narkomaani?

Ettet vaan ollut ruinaamassa päihdyttäviä kolmiolääkkeitä, että pääset fiilistelemään? Taisi lääkäri arvata pelin hengen.

Vierailija kirjoitti:

VALITTAMALLA SUOMI NOUSUUN!

Ai, noinko meinaat? Aloita sinä! Me muut ajateltiin keskustella asioista täällä niiden oikeilla nimillä. Jos joku saa asiatonta kohtelua lääkäriltä, saa siitä jakaa kokemuksiaan. Katsos kun kenenkään ei tarvitse kokea tuollaista, kuten ap.

Mä sain jostain aikoinaan salmonellan. Ja tietääkseni sitä ei voi itse aiheuttaa. Olin työelämässä ollut jo vuosia veroja maksamassa. Silti lääkäri totesi kuinka kalliiksi olin yhteiskunnalle tullut! Jep! Oli varmaan lekurin taskusta pois!

Joku kirjoitti et ehkä lääkärin edellinen potilas oli ollut hankala ja tunteet ei ollu kerenny tasaantua.Eli jos mun työkaveri on ilkee niin voin tempasta kotimatkalla seuraavaa vastaantulijaa turpaan kun en kerenny rauhoittaa mun tunteita töissä.Kuulostaa ammatilliselta käyttäytymiseltä.

Niskajumi on hyvin harvoin päivystysasia. Siis asia, joka ei voi odottaa seuraavaan aamuun. Tottakai tähän tulee alapeukutuksia, mutta se vain on niin. Oikeasti sairaat ( verenmyrkytykset, halvaukset jne..) odottaa kun nämä huutaa kaikista kovimpaan ääneen. Ottakaa kipulääkkeitä kotona, niin ei tartte mennä hakemaan "piikkejä". t. Triage.

Niskajumi tai hartiajumi ei ole päivystysasia, jos ihan virallisia kriteereitä tutkitaan. Siinä tässä on moni ketjuun vastannut oikeassa. On toki erilaisia "jumeja", joillakin pää ei käänny mihinkään suuntaan, mutta harvemmin tilanne niin paha on. Valtaosa on näitä, jotka eivät pääse seuraavana päivänä lääkäriin kun ei haluta olla töistä pois ja se ei mitenkään ole päivystyshoidon kriteeri se.

Lehdessä oli juttua, että ainakin täällä Jyväskylässä kysytään nykyään kaikilta ensiapuun tulevilta alkoholin käytöstä, että saataisiin suurkuluttajat hoitoon. Aika outoa hyysäämistä kysellä kaikilta asiasta, jos asia ei liity lääkitysten antamiseen tai potilas ei vaikuta ottaneelta.

Vierailija kirjoitti:

Oleppa töissä polilla niin näet kansan kirjon.

Nimen omaan sen kirjon eli että kaikki eivät ole viikonloppuna kännissä tai käytä alkoa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä oli vain kyllästynyt, kun lauantaina änkesit sinne niskajumin vuoksi. Ei voinut vissiin odottaa maanantaihin?

Tuota noin, ihan ohiksena, mutta eikös ap "ängenny" päivystykseen, eikä lääkärin kotiin "meikeissään"? Ehkä lekurilla oli vaikka työvuoro, ja täten velvollisuus ottaa vastaan potilaita? Vai miten sinä toimisit? Muuta kuin suollat täällä paskaa?

Tuo käynti ei paljon lääkäriä rasittanut (ainoastaan suhahti 5000 euroa muutamassa minuutissa taskuun). Ehkä olisi voinut juttu olla hieman eri, jos olisi lekuri joutunut päivystäessään usean tunnin vaikean leikkauksen tekemään (kirurgin ominaisuudessa tietenkin).

Olen samaa mieltä siitä, että työvuoron aikana lääkäri on töissä ja siitä maksetaan palkkaa siksi, että päivyystyksessä hoidetaan kiireellistä hoitoa vaativia potilaita. Ja hankala niskajumi ON päivystysasia.

Mutta päivystävän lääkärin tulotasosta sulla on kyllä ihan väärä käsitys. Tai kerro missä maksetaan noin niin siirryn sinne töihin.

aivan, Munchausen on mielisairaus jossa henkilö liioittelee OMIA  sairauksia jotta saisi hellyyttä ja huolenpitoa usein hitohenkilökunnalta. 

Munchausen By Proxy on jossa henkilö liioittelee /keksii lapsensa sairauksia jotta lapsi ja myös sen huoltaja saisi huomiota muilta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meikannut yläasteelta asti. Se käy hyvin nopeasti ja helposti. Viis minuuttia max. Kun menen lääkäriin, käyn suihkussa, pesen hiukset ja meikkaan sekä laitan hyvää tuoksua, vaikka olisin viimeiset neljä päivää maannut sängyn pohjalla samoissa vaatteissa ja pesemättömänä (vakava masennus). Se johtuu siitä, että kunnioitan lääkäriä ja yleensä kanssaihmisiä sen verran, etten lähde minään sottuhaisulina liikenteeseen. Ja olen ollut vakavasti sairaskin, ollut leikkauksissa, kroonisia sairauksia, kuten sanottu kärsinyt vakavasta masennuksesta...

Mulle on jotkut tutut ja "ystävät" sanoneet, että MUTTA ETHÄN SÄ NÄYTÄ SAIRAALTA, lääkäri ei kuitenkaan koskaan. Voihan sitä olla vaikka miten meikkaamaton, tukka pystyssä ja mökkirönttöissä, ja silti luulosairas ja turhaan lääkärissä.

Luulisi lääkärin ymmärtävän, että esim. masentuneelle se laittautuminen voi olla voimien keräämistä, että yleensä jaksaa lähteä lääkäriin. Samaten olen meikannut ja käynyt suihkussa, kun olen fyysisten vaivojen takia joutunut lähtemään päivystykseen. Sori vaan etten halua olla siellä ihmisten tuijotettavana kuin seinästä repäistynä, kalmankalpeana ja tuskanhieltä haisten. Lääkärinkin varmaan mukavampi tutkia, kun en ole suoraan raahautunut sieltä sängynpohjalta. Vähemmällä tietty pääsisin kun en vaivautuisi.

Mitä sanotte, lääkärit? Onko parempi olla uskottava, pesemätön, likainen, meikkaamaton ja kampaamaton potilas kuin nähdä hiukan vaivaa ja olla sitten "tekosairas"?

Mä olen sillä kannalla, että päivystyksessä olkoon mottona: tule sellaisena kuin olet. Toki perushygienian hoitoa arvostamme, mutta meikkaamista ja laittautumista mua varten ei todellakaan tarvita. Tiedän, että monille on itsestään selvää meikata ja laittautua aina kun lähtee ovesta ulos ja että meikkaaminen on useille helppo rutiini.

Silti tuntuu jotenkin oudolta potilas, joka kuvaa olevansa esim. kuolemanväsynyt tai kamalan kipeä, ja silti kasvoilla on täydelliset varjostukset ja huulten rajaukset, siis tyyliin jos olet oksentanut kolme päivää ja kuumetta on 40 astetta. Ja sit toisaalta, kun hoitaa tuttuja potilaita, voi esim. laittautumisen määrästä ajatella että "nyt tuo Mari on varmasti oikeasti kipeä, kun se ei oo jaksanut meikata".  Mutta joka tapauksessa laittautuminen ja laittautumattomuus on jokaisen oma asia ja lääketieteelliset päätökset tehdään ihan muilla perusteilla kun sillä, onko huulipunaa vai ei.

Valitettavast ulkonäkö vaikuttaa lääkärin asenteeseen. Mikäli on kyseessä nainen,joka pukeutuu siististi ja on laittautunut kuten yleensä tekee, niin itse huomasin jo lääkärin asenteesta (kyseessä keskussairaala) että taitaa olla turhan takia tuo potilas, nuori nainen. Kun otettiin ekg ja sitä ennen mitattiin verenpaine,niin kylläpä muuttui lääkäri hämmästyneeksi. Vaikka on sairas, EI TARVITSE NÄYTTÄÄ SAIRAALTA. Löytyihän se diagnoosi ja lääkitys, vaikka potilas ei näyttänyt sairaalta. Ulkonäkö hämää. Nykyisin olen sydänpoliklinikan vakioasiakas, edelleen meikattuna ja laitettuna.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kerran menin hengenahdistuksen takia ja hulluksi haukuttiin, eikä edes tutkittu kunnolla. Onneksi sain astmalääkkeet vielä samana vuonna, niin ei enää tarvitse vain kärsiä.

Meilläkin tuli joskus psykiatrian päivytykseen nuorin nainen ahdistuksen vuoksi yleislääkärin lähetteellä. Jo hoitajan haastattelun jälkeen selvisi, että kyseessä oli hengenahdistus, eikä psyykkinen ahdistus. Potilaalla vieläpä oli astma.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavast ulkonäkö vaikuttaa lääkärin asenteeseen. Mikäli on kyseessä nainen,joka pukeutuu siististi ja on laittautunut kuten yleensä tekee, niin itse huomasin jo lääkärin asenteesta (kyseessä keskussairaala) että taitaa olla turhan takia tuo potilas, nuori nainen. Kun otettiin ekg ja sitä ennen mitattiin verenpaine,niin kylläpä muuttui lääkäri hämmästyneeksi. Vaikka on sairas, EI TARVITSE NÄYTTÄÄ SAIRAALTA. Löytyihän se diagnoosi ja lääkitys, vaikka potilas ei näyttänyt sairaalta. Ulkonäkö hämää. Nykyisin olen sydänpoliklinikan vakioasiakas, edelleen meikattuna ja laitettuna.

Muistan nuorena ja sairaana törmänneeni samaan. Kun oli periaatteessa hehkeä parikymppinen, tuomittu elämään nolon sairauden kanssa, sitä kohensi omaa mielialaansa laittautumalla - ja samalla peitti kylmänhikisen, harmahtavankalpean ihon ja mustat renkaat silmien ympärillä. Laihuuden ja lommoposket pystyi aika pitkälle naamioimaan tyylikysymykseksi. Parin ensiapu-osastohoitokierroksen jälkeen sitä oppi, että tulee paremmin kuulluksi, jos näyttää yhtä kurjalta kuin miltä tuntuu. Enää en vaivaudu.  -14

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meikannut yläasteelta asti. Se käy hyvin nopeasti ja helposti. Viis minuuttia max. Kun menen lääkäriin, käyn suihkussa, pesen hiukset ja meikkaan sekä laitan hyvää tuoksua, vaikka olisin viimeiset neljä päivää maannut sängyn pohjalla samoissa vaatteissa ja pesemättömänä (vakava masennus). Se johtuu siitä, että kunnioitan lääkäriä ja yleensä kanssaihmisiä sen verran, etten lähde minään sottuhaisulina liikenteeseen. Ja olen ollut vakavasti sairaskin, ollut leikkauksissa, kroonisia sairauksia, kuten sanottu kärsinyt vakavasta masennuksesta...

Mulle on jotkut tutut ja "ystävät" sanoneet, että MUTTA ETHÄN SÄ NÄYTÄ SAIRAALTA, lääkäri ei kuitenkaan koskaan. Voihan sitä olla vaikka miten meikkaamaton, tukka pystyssä ja mökkirönttöissä, ja silti luulosairas ja turhaan lääkärissä.

Luulisi lääkärin ymmärtävän, että esim. masentuneelle se laittautuminen voi olla voimien keräämistä, että yleensä jaksaa lähteä lääkäriin. Samaten olen meikannut ja käynyt suihkussa, kun olen fyysisten vaivojen takia joutunut lähtemään päivystykseen. Sori vaan etten halua olla siellä ihmisten tuijotettavana kuin seinästä repäistynä, kalmankalpeana ja tuskanhieltä haisten. Lääkärinkin varmaan mukavampi tutkia, kun en ole suoraan raahautunut sieltä sängynpohjalta. Vähemmällä tietty pääsisin kun en vaivautuisi.

Mitä sanotte, lääkärit? Onko parempi olla uskottava, pesemätön, likainen, meikkaamaton ja kampaamaton potilas kuin nähdä hiukan vaivaa ja olla sitten "tekosairas"?

Mä olen sillä kannalla, että päivystyksessä olkoon mottona: tule sellaisena kuin olet. Toki perushygienian hoitoa arvostamme, mutta meikkaamista ja laittautumista mua varten ei todellakaan tarvita. Tiedän, että monille on itsestään selvää meikata ja laittautua aina kun lähtee ovesta ulos ja että meikkaaminen on useille helppo rutiini.

Silti tuntuu jotenkin oudolta potilas, joka kuvaa olevansa esim. kuolemanväsynyt tai kamalan kipeä, ja silti kasvoilla on täydelliset varjostukset ja huulten rajaukset, siis tyyliin jos olet oksentanut kolme päivää ja kuumetta on 40 astetta. Ja sit toisaalta, kun hoitaa tuttuja potilaita, voi esim. laittautumisen määrästä ajatella että "nyt tuo Mari on varmasti oikeasti kipeä, kun se ei oo jaksanut meikata".  Mutta joka tapauksessa laittautuminen ja laittautumattomuus on jokaisen oma asia ja lääketieteelliset päätökset tehdään ihan muilla perusteilla kun sillä, onko huulipunaa vai ei.

No tuskin mulla koskaan täydelliset meikit on 😂 mutta kuten sanottu, siihen menee joku 5 min siihen ehostukseen. Kun todellakin olen meikannut yläasteelta asti. Suunnilleen sama aika ja vaiva menee kuin hampaiden pesuun. Kuume ei mitenkään estä meikkaamista, eikä oksentaminenkaan, jos ei just silloin oksennuta. Meikkaan yleensä kun sairaana sängyssä, peili siinä edessä. Viis minsaa ja valmiina. Tietysti jos (nais)lääkäri itse ei ole tottunut meikkaamaan, siinä menee hänellä kauemmin ja se on vaikeampaa. Mulla se käy hyvin helposti. Usein katson samalla telkkaria tai jos kiire on, meikkaan bussissa. Silloin kun ajoin autoa, peruutuspeilistä tsekkasin ripsarit valoissa.

En tiedä miksi pitäisi näyttää räjähtäneeltä ollakseen uskottava. Eikä tosiaan ole niin, että meikkaisin lääkäriä varten. Sama se on jos menen Siwaan. Ei se ole Siwan myyjää varten, mutta en odota että Siwan kassa tuomitsee mut sen perusteella onko meikkiä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit ovat rikkaita, yleensä rikkaiden perheiden lapsia. Päivystyksessä (ainakin vielä taannoin) lääkäri oli koko viikonlopun työssä, koska siitä sai hurjat ylityökorvaukset!!! Eivät suostu tekemään normivuorotyötä niin kuin hoitajat, koska palkka olisi huonompi.  Päivystyksessä usein kokemattomia lääket.kandeja.  Yksin ei kannattaisi mennä päivystykseen vaan mukana pitäisi olla joku kiukkuinen omainen joka alkaa huutoräyhäämään-niin silloin alkaa apua kyllä tulemaan.  Esim. romanit :/ tekee näin ja kyllä noppeesti pääsee hoitoon ja tutkimuksiin.

90-luvun loppupuolella valmistuttuani lääkäriksi JOUDUIN tekemään terveyskeskuksessa päivystysvuoroa lauantaista klo 12 maanantaihin klo 8 asti. Sen jälkeen piti vielä tehdä normi maanantain työpäivä. Välillä ei ehtinyt välttämättä nukkua yhtään tai jos olisi ehtinytkin, ei unen päästä saanut kiinni. (Vielä 70-luvulla kunnanlääkärit päivystivät aina vuoroin viikon kerrallaan. )Minähän olisin mielelläni tehnyt vuorotyötä, mutta Lääkäriliitto ei sellaista halua lääkäreiden tekevän. Minä en ole myöskään rikkaan perheen lapsi, vanhempani olivat talkkareita. Lääketieteen kandeilla päivystyksessä on aina kokenut lääkäri takapäivystäjänä. Romanit saattavat joskus kiukuta, mutta heitä käsitellään kuten muitakin potilaita, ja lähes poikkeuksetta he käyttäytyvätkin samoin kuin muutkin potilaat.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen meikannut yläasteelta asti. Se käy hyvin nopeasti ja helposti. Viis minuuttia max. Kun menen lääkäriin, käyn suihkussa, pesen hiukset ja meikkaan sekä laitan hyvää tuoksua, vaikka olisin viimeiset neljä päivää maannut sängyn pohjalla samoissa vaatteissa ja pesemättömänä (vakava masennus). Se johtuu siitä, että kunnioitan lääkäriä ja yleensä kanssaihmisiä sen verran, etten lähde minään sottuhaisulina liikenteeseen. Ja olen ollut vakavasti sairaskin, ollut leikkauksissa, kroonisia sairauksia, kuten sanottu kärsinyt vakavasta masennuksesta...

Mulle on jotkut tutut ja "ystävät" sanoneet, että MUTTA ETHÄN SÄ NÄYTÄ SAIRAALTA, lääkäri ei kuitenkaan koskaan. Voihan sitä olla vaikka miten meikkaamaton, tukka pystyssä ja mökkirönttöissä, ja silti luulosairas ja turhaan lääkärissä.

Luulisi lääkärin ymmärtävän, että esim. masentuneelle se laittautuminen voi olla voimien keräämistä, että yleensä jaksaa lähteä lääkäriin. Samaten olen meikannut ja käynyt suihkussa, kun olen fyysisten vaivojen takia joutunut lähtemään päivystykseen. Sori vaan etten halua olla siellä ihmisten tuijotettavana kuin seinästä repäistynä, kalmankalpeana ja tuskanhieltä haisten. Lääkärinkin varmaan mukavampi tutkia, kun en ole suoraan raahautunut sieltä sängynpohjalta. Vähemmällä tietty pääsisin kun en vaivautuisi.

Mitä sanotte, lääkärit? Onko parempi olla uskottava, pesemätön, likainen, meikkaamaton ja kampaamaton potilas kuin nähdä hiukan vaivaa ja olla sitten "tekosairas"?

Mielummin ajattelet sitä lääkäriä ja odotushuoneessa olevia muita potilaita jätät niiden hajusteiden kanssa löträämisen. Pesulla voi toki käydä, kerran olen käännyttänyt potilaan kotiin pesulle, kun haisi niin karsealle, ettei voinut tutkia. Tuli sitten uudelleen, peseytyneenä.