Oliko suvussasi enemmän punaisia vai valkoisia vuonna 1918?

En itseasiassa tiedä, olivatko koko sodassa. Isoisäni N. isän puolelta oli syntynyt 1917 ja kuoli 1965, ja hänen isästään (eli isoukistani) sanottakoon nyt vaikka Juhaniksi tai Juhanin veljistä on hyvin vähän tietoa, koska ukkini N. kuoli ennen syntymääni, Juhani kohta perään ja oma isäni oli silloin teini, joka ei älynnyt kysyä. Sukututkimuksen avulla olen saanut lisää tietoa suvun toisesta haarasta, mutta sotaseikkailuista ei heilläkään ole tietoa, katsotaan saanko yhteyden Juhanin veljien jälkeläisiin.

(Tästä Juhanista on paljastunut tosin yhteys Venäjän keisarilliseen armeijaan. )

Äidinäidin isä Eero taas oli sodan syttyessä viiden lapsen isä, hyvin rauhanomainen mies, maanviljelijä, jota ei kiinnostanut minkäänlainen sotiminen, ja isoäitini Annan kertoman mukaan hän juoksi aina varulta takametsään ison kiven taa piiloon, jos tilaa lähestyi joku. Kerran tuli valkoiset ja kerran punaiset, tonkivat navetat, ladot ja pottukuopat, mutta isoukkia ei löytynyt. Hän pelkäsi joutuvansa sotaan jommalle kummalle puolelle. Isomummi Hilda taas oli sellainen iso roteva naisimmeinen, sellainen persoona, että kylällä pelättiin hänen raivonpuuskiaan, (eikä ne uskaltaneet tulla hakemaan kovin usein), koska Hilda saattoi vetästä nyrkillä miehiä päin näköä, varsinkin jos kyseiset herrat olivat houkutelleet puolison ryyppyretkelle. (Mummi kertoi, että äidin selkäsaunaa oli syytä pelätä, koska silloin koivuniemen herra tanssi, mutta isä oli lempeä ja antavinaan selkään, käski kiljasta, että äiti oli tyytyväinen.) Eero kuoli muutaman kuukauden ennen syntymääni.

Minulla on syytä uskoa, että tarina on totta, koska tila on yhä olemassa, olen leikkinyt siellä takametsässä lapsena piilosta, kuten myös lapseni (äidilläni on kesämökki mummolan vieressä),  ja se on  täynnä isoja kiviä, joiden takana voi piileksiä.

N vm72

En edes tiedä ketä vanhempani ovat äänestäneet presidentiksi, saati jotain suvun historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei aavistustakaan.

Isovanhempani syntyvät vasta 20-30-luvulla ja isoisovanhemmista oli syntyessäni elossa vain kaksi. Ei olla tosta aiheesta koskaan suvussa puhuttu, ei vaan oo tullu puheeksi. 

Moni tuon ajan sukulaisista oli tilallinen. Oisiko olleet valkoisia sitten? 

Isojen maatilojen omistajat kyllä, mutta pienten tilojen olot kun eivät paljoa torppareista ja mäkitupalaisista eronneet, sympatiat saattoivat olla yhtä hyvin punaisten puolella. Ja kaikkialla Suomessa, rintamalinjojen pohjoispuolelle jääneellä alueella, ei koko sota välttämättä kaikkia edes koskettanut, jos ei talossa tai torpassa ollut niihin touhuihin sopivanikäistä ja töistä vapaata miesväkeä valkoisten rekrytoitavaksi.

Hyvinpä täällä suvun sadan vuoden takainen historia tunnetaan. Itse olen yli viiskymppinen, eikä ole hajuakaan, millä puolella isovanhempieni vanhemmat olivat, jos ylipäätään jollain puolella olivat. Isovanhempani olivat sisällisodan syttyessä vain muutaman vuoden iässä, joten he eivät tietenkään olleet millään puolella. Isovanhempieni vanhemmat isän puolelta olivat kuitenkin maanviljelijöitä ja kaiketi sen ajan mittapuulla kohtuukokoinen tilakin heillä oli, joten tuskinpa ainakaan punaisia olivat. Äidin puolen isovanhempieni vanhemmista ei mitään tietoa, mutta köyhiä olivat ja pappani sekatyömies, joten saattoivat heidän vanhempansa punaisten puolellakin olla, mutta mitään tietoa siitä ei ole.

 Jos itse olisin tuolloin elänyt, olisin todennäköisesti ollut punaisten rivissä, joko vapaaehtoisesti tai pakolla, tavan duunari kun olen.

Omassa lähisuvussani varmaan ollaan pääosin vasemmalle päin kallellaan, jos siis jonnekin kallellaan edes ollaan, mutta myös kokoomuslaisia löytyy, tosin lähinnä vain yksi perhe ja sen jälkeläiset . Ollaan siis ihan tavallisia duunareita pääosin. Toki se vasemmistolaisuus ei suvussani ole näkynyt mitenkään, eli kukaan ei ole koskaan tietääkseni omannut minkään puolueen jäsenkirjaa, vaan lähinnä se on rajoittunut vaaleissa äänestykseen ja uskon valtaosan vanhempieni sisaruksista äänestäneen SDP:tä. Sen jälkeisistä sukupolvista ei kovinkaan paljoa hajua, mutta luulen, että nuoremmista varmaan aika moni ei edes äänestä. Tämä kokoomuslainen, eli enoni oli yrittäjä, jota yritystä serkkuni jatkaa, kova kokoomuslainen hänkin. Vaikka siis olimme lapsina hyviä ystäviä ja paljon yhdessä, niin jos aikuisena olisi tullut 1918 kaltainen punaiset valkoiset sisällisota, olisimme mitä todennäköisimmin taistelleet vastakkaisilla puolilla.

Sekä äitini että isäni suvut ovat kotoisin sisällissodan rintama-alueilta, kahdelta eri paikkakunnalta. Muistan kuinka isoisät kertoivat sodan ajan tarinoita kun olin pieni mutta en muista varmaksi olivatko heidän isänsä kumman puolella. Aavistus olisi että yrittivät pysyä neutraaleina eivätkä olleet taisteluissa mukana. Mutta asemansa puolesta olisivat olleet luultavasti punaisia, koska eivät olleet ns. tilallisia.

Sen muistan kuulleeni kuinka isän puolen miehiä oltiin tultu etsimään kotoaan mutta he olivat menneet piiloon ja selviytyivät. Yhden lapsuudenkaverin isoisoisä oltiin haettu kotoa ja teloitettu kylämme tienvarressa. Luultavasti muitakin mutta tämä on ainoa josta tiedän.

Hirveitä aikoja :/

Kaikki valkoisia. Vasten tahtoaan siellä sodassa. Punainen naissotilas pelasti papan hengen...

Museokeskus Vapriikissa Tampereella on mielestäni hyytävä Tampere 1918 -näyttely.

Ylikankaan kirja Tie Tampereelle kertoo molempien osapuolten kauhuteoista sodan aikana.

Etelä-Suomessa asunut isoäiti puhui vapaussodasta eli hänen perheensä oli valkoisten puolella.

Minä puhun kansalaissodasta tai sisällissodasta, koska sota oli julma ja kauhistuttava.

Isoäiti adoptoi äidin, jonka oma äiti johti punaisia pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa. 

Mummi eli isänäiti oli kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta hänen suvustaan kukaan ei osallistunut sotaan. En tiedä, oliko syynä körttiuskonto. Maanviljelijäperhe auttoi ihmisiä, joilla ei ollut varaa ruokaan.

Ukin (eli mummin puolison) äiti työskenteli tehtaassa eli uskon, että hän oli punaisten puolella. Asiasta ei koskaan puhuttu.

Valkoisten hallitsemalla alueella,siis lähinnä pohjoisessa ei ollut väliä mitä mieltä olit vaan Mannerheimin pakko-otolla kaikki värvättiin valkoisten armeijaan ja kuri oli preussilaisten jääkäreille opettama kuri.

Tämä väki sitten valloitti kiireellä ja ihmisuhreista piittaamatta Tampereen, ennen kuin saksalaiset tulivat.

Valkoiset kärsivät valloituksessa hirvittävät tappiot ja toista sataa marssivaa ruotsalaista vapaaehtoista taisi kuolla yhden konekiväärin lakaisemana.

Tampereen valloituksessa, kuten muuallakaan ensimmäisen maailmansodan sotatantereilla ei ihmiselämä maksanut paljoa.

Erikoista kuten muissakin sisällissodan aikaisissa raporteissa on että yleisen kokemuksen mukaan puolustavan osapuolen tappiot ovat muro-osa hyökkäävän osapuolen tappioista, ja aina valkoisten valloitettua paikan on puolustajia kuollut taisteluissa monin verroin hyökkääjiin nähden.

Antautunteiden pikateloitukset on laskettu taisteluksi

Ainoat joista tiedän oli jotain maalaissukulaisia joita punaiset terrorisoivat. Muuta en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Valkoisia luultavasti.

Useimmat eivät tietääkseni olleet kummallakaan puolella, mutta jotkut olivat kyllä punaisiin päin kallellaan ja ainakin yksi kuoli punavankileirillä.

Valkoisia kaikki, en tiedä olleen yhtään punaista missään tuntemassani sukuhaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Isän ukki oli Tampereella tehtaalla työnjohtajana, että eipä jää arvailujen varaan, ei tosin osallistunu varsinaisiin sotatoimiin, joten selvisi vankeustuomiolla.. oli kuitenkin punakaartin johtohenkilöitä, mutta siirty sisällissodan jälkeen muihin maisemiin ja liittyi suojekuntaan ja oli jopa IKL:n jäsen ja niiltä listoilta myös kaupunginvaltuustossa.. eli valkaistu punainen 😅 eli kumpaa pitää hävetä enemmän punaista vai valkoista isoukkia, varsinkin kun ovat yksi ja sama henkilö..

Äidin puolelta en tiedä, mutta luultavasti enemmän valkoisia kuin punaisia...

No tuolta pohjalta ei jäisi arvailujen varaan, eli ilman muuta valkoisten puolella. Tehtaan työjohtajahan oli iso kiho tuohon aikaan ja eivät todellakaan mihinkään työväenyhdistyksiin kuuluneet, vaan jos johonkin kuuluivat, niin suojeluskuntiin.

Todella erikoinen historia isopapallasi. Mikä sitten lienikään tilanne tuolloin Tampereella. Eikö päässyt pois Tampereelta ja koki, että hengissä selviämisen kannalta on parempi liittyä punakaartiin. Kuitenkin myöhemmin paljasti todellisen luonteensa. Toisaalta taas on aina olemassa ihmisiä, jotka hyppäävät aina vahvemman puolen bandwagoniin, aatteista viis. Jos isopappasi uskoi, että punaiset voittavat ja päätti turvata selustansa. 20-30-luku taas oli äärioikeistolaisuuden vahvaa aikaa, joten silloin oli hyvä taas hypätä äärioikeiston kelkkaan.

Suurin osa valkoisia.

En tiedä että olisi ollut kumpiakaan. Meille Lappiin asti ei aivan täysillä yltäneet nuo kahinat, joskin yhden väkivallanteon tiedän kotikulmillani tapahtuneen. Mutta ei olleet varmaan mun sukulaisia.

Kaikki pappani olivat valkoisia Mannerheimin mieshaaremin jäseniä. Yksi oli musta.

Äidin suku taitaa olla kokonaan valkoinen, isän suku ainakin puoliksi punainen. 

Isovanhempani ovat syntyneet 1909-1916, joten ollesaan pikkulapsia sisällissodan aikana he eivät varmaankaan olleet puoliansa erityisesti valinneet. He ovat myös asuneet sen verran pohjoisessa, että siellä ei varsinaisia sotatoimiakaan ole ollut. Kuolleina he ovat myös olleet jo pitkään, enkä muista heidän koskaan mitään asiaan liittyvästä puhuneen. 

Vierailija kirjoitti:

Sekä äitini että isäni suvut ovat kotoisin sisällissodan rintama-alueilta, kahdelta eri paikkakunnalta. Muistan kuinka isoisät kertoivat sodan ajan tarinoita kun olin pieni mutta en muista varmaksi olivatko heidän isänsä kumman puolella. Aavistus olisi että yrittivät pysyä neutraaleina eivätkä olleet taisteluissa mukana. Mutta asemansa puolesta olisivat olleet luultavasti punaisia, koska eivät olleet ns. tilallisia.

Sen muistan kuulleeni kuinka isän puolen miehiä oltiin tultu etsimään kotoaan mutta he olivat menneet piiloon ja selviytyivät. Yhden lapsuudenkaverin isoisoisä oltiin haettu kotoa ja teloitettu kylämme tienvarressa. Luultavasti muitakin mutta tämä on ainoa josta tiedän.

Hirveitä aikoja :/

Siinä sodassa, ei oikein neutraaleja tunnustettu. Jostain tällaisesta neutraalista perheestä ampuivat punaiset pojan ja valkoiset toisen.

Vain valkoisia.