Oliko suvussasi enemmän punaisia vai valkoisia vuonna 1918?

Valkoisia olivat, tilallisia oli paljon, nimismies ja pappeja. Pari taisteli valkoisten puolella, loput vain kannatti valkoisia.

Toisaalta olen sukua sekä Jaakko Ilkalle (kuten moni muukin suomalainen), mutta myös hänen vihamiehelleen Klaus Flemingille :D

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka ette tiedä: kyselkää ajoissa niiltä isovanhemmiltanne!

Kun he kuolevat, ei enää ole, keltä kysyä. Vanhemmiten jokainen kiinnostuu juuristaan ja historiastaan ja silloin harmittaa todella, jos ei ole vastauksia kysymyksiin.

Minua harmittaa kovasti kun en ehtinyt jutella ukkini kanssa näistä asioista. Hän ehti kuolla minun ollessa vielä lapsi. 

Nro 5

Äidin puolelta ei kumpiakaan, näillä seuduilla ei ollut yhteenottoja. Toisen isoisän vanhemmat olivat vielä amerikansiirtolaisia tuolloin, joten eivät hekään olleet osallisia.

Valkoisia tietenkin, tosin kuka kehtaisi myöntää olevansa punaisten jälkeläinen.

Valkoisia kaikki.

Isoisäni oli tamperetta valtaamassa.

kevyet mullat- pappa.

Kaiken huipuksi löysin netistä vaarin ääninauhan -50 luvulta viime viikolla. 

Joo, tuo talollisuus ei ratkaise niinkään vaan paikkakunta. Minunkin suvussani talolliset olivat monesti punaisten puolella ja isoisäni isän torppariperhe taas valkoisten puolella.

En tiedä kun äiti tai isä ei koskaan viitsinyt ottaa selvää. Olin 17-v kun viimeinen kuoli, enkä niin kiinnostunut asiasta. Muita sukulaisia mulla ei ole, mutta uumoilisin että ovat joko olleet tollukkoina aika puolueettomia, ehkä punaiseen päin kallellaan. Kenenkään en tiedä sotineen. Mistähän näitä voisi alkaa selvittää?

Vierailija kirjoitti:

Valkoisia tietenkin, tosin kuka kehtaisi myöntää olevansa punaisten jälkeläinen.

Kaikki jotka ei asu Etelä-Pohjanmaalla. Ei se muualla ole mikään juttu.

Vierailija kirjoitti:

Valkoisia tietenkin, tosin kuka kehtaisi myöntää olevansa punaisten jälkeläinen.

Varmaan tamperelaiset kehtaa...

Niillä on vieläkin se kummallinen leninmuseokin...

Vierailija kirjoitti:

Valkoisia tietenkin, tosin kuka kehtaisi myöntää olevansa punaisten jälkeläinen.

Toisaalta kuka kehtaa myöntää olevansa valkoisten jälkeläinen.

Omassa suvussa oli molempia. Veljekset kääntyivät toisiaan vastaan jne. Järkyttävää aikaa, toivottavasti jatkossa asiat osataan ratkaista toisin

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka ette tiedä: kyselkää ajoissa niiltä isovanhemmiltanne!

Kun he kuolevat, ei enää ole, keltä kysyä. Vanhemmiten jokainen kiinnostuu juuristaan ja historiastaan ja silloin harmittaa todella, jos ei ole vastauksia kysymyksiin.

Suoraan sanottuna olen ihan iloinen siitä etten tiedä oman suvun punaisista ja valkoisista. Koko jako on poikinut niin paljon huonoa verta ja katkeruutta myöhempienkin sukupolvien elämään (ei tietenkään kaikilla) että ihan hyvä ettei ole enää niin tarkkaan tiedossa kummalla puolella kenenkin sukulaiset olivat.

Muuten sukuhistoria kyllä kiinnostaa, mutta tämä nimenomainen asia ei.

Mun suku ei tainnut edes olla Suomessa vielä silloin, haha. Ainakin näin muistelisin äidin sanoneen muutama vuosi sitten kun asiasta kysyin.

Maaseudun syrjäkylillä torppareita, talollisisia ja maatyöväkeä, sellaisella seudulla, jossa ei taisteltu. En tiedä ketään sukulaista joka olisi osallistunut siihen sotaan, mutta lapsuudessani kuulin kyllä vanhojen juttuja suojeluskuntien ja työväenyhdistysten touhuista. Niillä seuduilla taisi nekin olla enimmäkseen urheiluharrastuksia.

Isänpuolen mummo kertoi lapsuudestaan juttuja, sympatiat oli hänellä enemmän punaisten puolella, isompia tilallisia vastaan. Ei hänelläkään kyllä niinkään poliittisista syistä, vaan oli köyhempien ja heikompien puolella, jotka olivat heikommilla luokkayhteiskunnassa.

Pyrkivät olemaan kertomatta puoltaan. Yksi oli melkein punainen. Mieluummin olivat antamassa ruokaa, puuta, oravannahkoja ja kankaita niitä tarvitseville, kuin olisivat sitoutuneet kummallekaan puolella. Antelias maine auttoi. Niin ja ulkontoina löytyi sekä ortodokseja että luterilaisia. Olivat tottuneet naimaan ristiin. Kirkkoa enemmän maistui tanssi ja karjalanpiirakat! Vaikeita aikoja aina kun joutui avaamaan ovensa...

Itä-Suomi

Mitä tarkoitat, kummassa suvussa? Jokainen tulee kahdesta suvusta, ellei nyt ihan sisäsiittoisia ole oltu. Naiset ilmeisesti useimmiten viittaavaan äitinsä sukuun puhuessaan "meidän suvusta" ja miehen isänsä puolen.  

Valkoisia oli isäni puoli ja punaisiin sukulaisiini suhtautui isoisän uusivaimo jokseenkin alentuvasti, vaikka olisivat syntyneet 60 luvulla.

Isoisäni sisko meni naimisiin entisen punavangin kanssa. Muistan tämän miehen oikein hyvin. Tämä sisko asui Tampereen punaisimmalla seudulla.

Asioista ei puhuttu suoraan. Naapurin mukavan vanhemman pariskunnan luona olin usein alle kouluikäisenä. Vasta lukioaikana joku kertoi, että tämä mukava mies oli kenttäoikeuden jäsen ollut, ja paikkakunnalla teloitettiin noin 200 ihmistä joka on väkilukuun nähden suurimpia Suomessa.

Kovasti yhteenaikaan kiinnostuin sisällissodasta, silloin vielä oli tervepäisiä sodassa taistelleitakin ihmisiä elossa.

Nyt ei taida olla elossa montaa, jolla olisi omakohtaisia muistoja sisällissodasta.

Sodan hirveimpiä tapauksia ei kai vieläkään ole uskallettu dokumentoida. Minusta äidin teloittaminen alle kouluikäisine lapsineen on pahimmasta päästä.

Teloitettujen punaäitien vauvat annettiin adoptioon johonkin valkoiseen perheeseen, mutta jos lapsi osasi jo puhua, se meni usein samaan kuoppaan äitinsä kanssa.

Ei aavistustakaan.

Isovanhempani syntyvät vasta 20-30-luvulla ja isoisovanhemmista oli syntyessäni elossa vain kaksi. Ei olla tosta aiheesta koskaan suvussa puhuttu, ei vaan oo tullu puheeksi. 

Moni tuon ajan sukulaisista oli tilallinen. Oisiko olleet valkoisia sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Mun suku ei tainnut edes olla Suomessa vielä silloin, haha. Ainakin näin muistelisin äidin sanoneen muutama vuosi sitten kun asiasta kysyin.

Äidin isä oli tuolloin Pietarissa ja koko omaisuutensa joutui taakseen jättämään kun salateitä tuli Suomeen 20 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka ette tiedä: kyselkää ajoissa niiltä isovanhemmiltanne!

Kun he kuolevat, ei enää ole, keltä kysyä. Vanhemmiten jokainen kiinnostuu juuristaan ja historiastaan ja silloin harmittaa todella, jos ei ole vastauksia kysymyksiin.

Miksi niiltä pitää sisällissotajuttuja kysellä? Eikö olisi parempi että semmoiset ikävät aiheet jätettäisiin jo unholaan. Kenenkään elämään ei luulisi vaikuttavan se, millä puolella joku esivanhempansa on ollut sata vuotta sitten - asiat on siitä jo niin paljon muuttunueet ja tuo oli hyvin lyhyt ajanjakso kenenkään elämässä...

Minua ainakin kiinnostaa ihan muut asiat isovanehmpieni elämässä, ja niistä onkin sitten paljon juteltu.

Isän ukki oli Tampereella tehtaalla työnjohtajana, että eipä jää arvailujen varaan, ei tosin osallistunu varsinaisiin sotatoimiin, joten selvisi vankeustuomiolla.. oli kuitenkin punakaartin johtohenkilöitä, mutta siirty sisällissodan jälkeen muihin maisemiin ja liittyi suojekuntaan ja oli jopa IKL:n jäsen ja niiltä listoilta myös kaupunginvaltuustossa.. eli valkaistu punainen 😅 eli kumpaa pitää hävetä enemmän punaista vai valkoista isoukkia, varsinkin kun ovat yksi ja sama henkilö..

Äidin puolelta en tiedä, mutta luultavasti enemmän valkoisia kuin punaisia...