Taas tarhassa hoitajat sano rumasti mun lapsests!!!

Älä ota kaikkea loukkauksena. Joskus kyllä päiväkotiasiat on hoitajille itsestään selviä ja uudelle äidille/isälle uusia jos on ensimmäinen lapsi kyseessä.

Ostin housuvaippoja, heti sain palautetta, että vaihtaminen vie enemmän aikaa, kun joutuu lapselta kaikki housut poistamaan. Teippivaippa siis parempi.

Vein sormikkaat. En tajunnut, että sormien pujottelu vie hoitajalta kauan aikaa. Opin siis siitäkin.

Oli nappivälipukua, taas valitsin väärin. Vetoketjun saa nopeammin.

Itsellä kun oli ensimmäinen lapsi kyseessä ja en ajatellut päiväkodin toimintaa, että siellä puetaan yli kymmenen lasta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauha-Riitta kirjoitti:

Jotain vielä tuli mieleen, kun muistelen omia yksinhuoltaja-aikojani: Kun menee hakemaan lasta hoidosta, ei kannata pukeutua kovin erikoisesti, eikä käyttää huomiotaherättävää kampausta, lävistyskoruja tai muuta sellaista, joka poikkeaa normista. Kannattaa  näyttää mahdollisimman "normaalilta", mitä sillä sitten kukakin tarkoittaa. Riippumatta siitä. mistä tyylistä itse tykkää, niin lapsen parasta ajatellen huomiotaherättämätön tyyli on paras.  - Minusta aikanaan tehtiin lastensuojeluilmoitus, luultavasti naapureiden toimesta. Sain sitten kotiapua ja tuettuja lomia lasten kanssa, joten ilmoituksesta oli meille hyötyä. Oli se kyllä aluksi järkytys, kun menin vastaamaan ovikellon soittoon pariviikkoinen vauva kainalossa, ja ovella seisoi nuori mies lastensuojeluvirastosta.  Mielestäni olin hoitanut lapsiani parhaani mukaan, enkä käytttänyt kahvia vahvempia päihteitä.  - Mutta kuten sanottu, se oli onni onnettomuudessa, eikä lapsia otettu huostaan. Vain kerran uhattiin, että jos en tee jotain asiaa viranomaisten neuvon mukaan, niin "voidaan joutua ottamaan huostaan".  - Niin että hyvissä väleissä kannattaa pysyä niiden kanssa, jotka tietävät paremmin (tai ainakin uskovat tietävänsä).

Ihan ohimennen, on ihan sama mitä päälläs löytyy ja mitä koruja ja lävistyksiä löytyy, kunhan lapsesi on pukeutunut säänmukaisesti oikean kokoisiin vaatteisiin, ne on puhtaita ja muutama varalle vahingon sattuessas. En koskaan oo kuulluy kenenkään arvostelevan vanhempaa että onkohan se ok hoitaan lastaan kun on lävistyksiä siellä täällä ja pukeutuu mustaan tai muuta vastaavaa. Tärkeintä on välittäminen lapsesta, sen asioista ja lämmin rakastava suhde äidin ja lapsen välillä.

"Tarhantäti"

Ohi tämän keskustelun henkilöiden ja tapausten, mutta te tarhantädit olette kyllä vähän liian hanakoita "päättelemään" äidin ja lapsen lämpimän ja rakastavan suhteen tilaa. Milloin äiti onkin liian huolehtiva ja halailu eteisessä ei olekaan hyvä, milloin sen puute, jne. Ihan mitä milloinkin olette saaneet päähänne jonkin "tuntemuksenne" tiimoilta epäillä . Tai jos äiti on työtön, lihava, koru nenässä, liian kiltin eli lepsun näköinen, liian totisen eli ilkeän näköinen, väsyneen näköinen, liian vanha tai liian nuori, yksinhuoltaja, suurperheen äiti, maahanmuuttajaäiti. Kyllähän näitä asioita löytyy. Helppo on joutua silmätikuksi sellaisenkin "joka ei ole käynyt seulonnoissa eikä poliisiasemlalla auttamassa kaveriaan"!!

Kuinkas kauan sä oot ollut töissä tarhassa kun noin reippaasti menet tuollaisia väittämään?

Joo totta, on ihmisiä jotka eivät ole ammattillisia, mutta kyllä useimmat ymmärtävät että on erilaisia tempperamentteja vanhemmilla ja lapsilla, eli toiset halailevat kovasti ja toiset ei paljon ollenkaan.

"Tarhantäti"

En töissä, mutta asiakkaana useamman kerran: nähnyt kaikenlaista sivusta ja omaankin perheeseen kohdistuen. Työn puolesta myös muiden perheiden kokemuksia kunnellen. Turha väittää, ettei sellaista esiintyisi paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö että tavallisia asiansa horitavia ihmisiä ei sossut, poliisit tai tarhantädit häiritse eikä "aiheuta harmia".

Nämä vaivaavat vain ihmisiä, jotka omilla toimillaan sen aiheuttavat.

terv.

43-vee kukkahattutäti

Kunpa tuo pitäisikin aina 100% paikkansa. Valitettavasti ei pidä. Päiväkodin täditkin ovat vain ihmisiä, hyvine ja toisaalta myös huonoinen asenteineen ja ymmärryksineen/ymmärtämättömyyksineen.

Mua niin huvittaa nää ihmiset jokka kuvittelee, miten yks tai pari ilkeää tätiä voi pistää perheen elämän sekaisin. Jos perheen elämään puututaan, huoli on jo monella ja ennen yhtään sossun käyntiä ja lausuntoa jo monta virkaa tekevää ammattilaista on todennut et tilanne vaatii tukea tai puuttumista.

Sinä puhut nyt oikeista ongelmaperheistä, kun mielipide johon vastasit, yritti puhua siitä, että tarhoissa on myös paljon liikaa tulkintaa tätien taholta, jotka johtavat tavalliset hyvät perheet ikävään epävarmuuden ja kielteisten tunteiden kierteeseen. Mutta ei useinkaan sosiaalitoimikierteeseen kuitenkaan, huom.

Eikö muka pari ilkeää tätiä voi pistää perheen elämää sekaisin sellaisessa asemassa, jossa perhe on avuttomimmillaan lasta hoidossa pitävänä ja muutenkin altavastaavana tarkkailun ja ohjeiden alla. Ne paremmatkin perheet. Aikas paljon niitä parempiakin perheitä arvostellaan tätien kesken, ehkä silkkaa kateutta. Nähdään roskia siellä, missä niitä ei ole. Jotain on jo koulutuksessa vikana, tai ainakin toimintakulttuurissa.

Se harjoittelijana nähnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauha-Riitta kirjoitti:

Jotain vielä tuli mieleen, kun muistelen omia yksinhuoltaja-aikojani: Kun menee hakemaan lasta hoidosta, ei kannata pukeutua kovin erikoisesti, eikä käyttää huomiotaherättävää kampausta, lävistyskoruja tai muuta sellaista, joka poikkeaa normista. Kannattaa  näyttää mahdollisimman "normaalilta", mitä sillä sitten kukakin tarkoittaa. Riippumatta siitä. mistä tyylistä itse tykkää, niin lapsen parasta ajatellen huomiotaherättämätön tyyli on paras.  - Minusta aikanaan tehtiin lastensuojeluilmoitus, luultavasti naapureiden toimesta. Sain sitten kotiapua ja tuettuja lomia lasten kanssa, joten ilmoituksesta oli meille hyötyä. Oli se kyllä aluksi järkytys, kun menin vastaamaan ovikellon soittoon pariviikkoinen vauva kainalossa, ja ovella seisoi nuori mies lastensuojeluvirastosta.  Mielestäni olin hoitanut lapsiani parhaani mukaan, enkä käytttänyt kahvia vahvempia päihteitä.  - Mutta kuten sanottu, se oli onni onnettomuudessa, eikä lapsia otettu huostaan. Vain kerran uhattiin, että jos en tee jotain asiaa viranomaisten neuvon mukaan, niin "voidaan joutua ottamaan huostaan".  - Niin että hyvissä väleissä kannattaa pysyä niiden kanssa, jotka tietävät paremmin (tai ainakin uskovat tietävänsä).

Ihan ohimennen, on ihan sama mitä päälläs löytyy ja mitä koruja ja lävistyksiä löytyy, kunhan lapsesi on pukeutunut säänmukaisesti oikean kokoisiin vaatteisiin, ne on puhtaita ja muutama varalle vahingon sattuessas. En koskaan oo kuulluy kenenkään arvostelevan vanhempaa että onkohan se ok hoitaan lastaan kun on lävistyksiä siellä täällä ja pukeutuu mustaan tai muuta vastaavaa. Tärkeintä on välittäminen lapsesta, sen asioista ja lämmin rakastava suhde äidin ja lapsen välillä.

"Tarhantäti"

Ohi tämän keskustelun henkilöiden ja tapausten, mutta te tarhantädit olette kyllä vähän liian hanakoita "päättelemään" äidin ja lapsen lämpimän ja rakastavan suhteen tilaa. Milloin äiti onkin liian huolehtiva ja halailu eteisessä ei olekaan hyvä, milloin sen puute, jne. Ihan mitä milloinkin olette saaneet päähänne jonkin "tuntemuksenne" tiimoilta epäillä . Tai jos äiti on työtön, lihava, koru nenässä, liian kiltin eli lepsun näköinen, liian totisen eli ilkeän näköinen, väsyneen näköinen, liian vanha tai liian nuori, yksinhuoltaja, suurperheen äiti, maahanmuuttajaäiti. Kyllähän näitä asioita löytyy. Helppo on joutua silmätikuksi sellaisenkin "joka ei ole käynyt seulonnoissa eikä poliisiasemlalla auttamassa kaveriaan"!!

Kuinkas kauan sä oot ollut töissä tarhassa kun noin reippaasti menet tuollaisia väittämään?

Joo totta, on ihmisiä jotka eivät ole ammattillisia, mutta kyllä useimmat ymmärtävät että on erilaisia tempperamentteja vanhemmilla ja lapsilla, eli toiset halailevat kovasti ja toiset ei paljon ollenkaan.

"Tarhantäti"

Mutta kun tarhantätinä et voi mennä päättelemään sitäkään, onko perhe halaileva tai halailematon, kun näet heidät ohimennen eteisessä. Ehkä se ei ole luontevin tilanne, vaan ne asiat tehdään tai jätetään tekemättä, kun et ole vieressä seuraamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauha-Riitta kirjoitti:

Jotain vielä tuli mieleen, kun muistelen omia yksinhuoltaja-aikojani: Kun menee hakemaan lasta hoidosta, ei kannata pukeutua kovin erikoisesti, eikä käyttää huomiotaherättävää kampausta, lävistyskoruja tai muuta sellaista, joka poikkeaa normista. Kannattaa  näyttää mahdollisimman "normaalilta", mitä sillä sitten kukakin tarkoittaa. Riippumatta siitä. mistä tyylistä itse tykkää, niin lapsen parasta ajatellen huomiotaherättämätön tyyli on paras.  - Minusta aikanaan tehtiin lastensuojeluilmoitus, luultavasti naapureiden toimesta. Sain sitten kotiapua ja tuettuja lomia lasten kanssa, joten ilmoituksesta oli meille hyötyä. Oli se kyllä aluksi järkytys, kun menin vastaamaan ovikellon soittoon pariviikkoinen vauva kainalossa, ja ovella seisoi nuori mies lastensuojeluvirastosta.  Mielestäni olin hoitanut lapsiani parhaani mukaan, enkä käytttänyt kahvia vahvempia päihteitä.  - Mutta kuten sanottu, se oli onni onnettomuudessa, eikä lapsia otettu huostaan. Vain kerran uhattiin, että jos en tee jotain asiaa viranomaisten neuvon mukaan, niin "voidaan joutua ottamaan huostaan".  - Niin että hyvissä väleissä kannattaa pysyä niiden kanssa, jotka tietävät paremmin (tai ainakin uskovat tietävänsä).

Ihan ohimennen, on ihan sama mitä päälläs löytyy ja mitä koruja ja lävistyksiä löytyy, kunhan lapsesi on pukeutunut säänmukaisesti oikean kokoisiin vaatteisiin, ne on puhtaita ja muutama varalle vahingon sattuessas. En koskaan oo kuulluy kenenkään arvostelevan vanhempaa että onkohan se ok hoitaan lastaan kun on lävistyksiä siellä täällä ja pukeutuu mustaan tai muuta vastaavaa. Tärkeintä on välittäminen lapsesta, sen asioista ja lämmin rakastava suhde äidin ja lapsen välillä.

"Tarhantäti"

Ohi tämän keskustelun henkilöiden ja tapausten, mutta te tarhantädit olette kyllä vähän liian hanakoita "päättelemään" äidin ja lapsen lämpimän ja rakastavan suhteen tilaa. Milloin äiti onkin liian huolehtiva ja halailu eteisessä ei olekaan hyvä, milloin sen puute, jne. Ihan mitä milloinkin olette saaneet päähänne jonkin "tuntemuksenne" tiimoilta epäillä . Tai jos äiti on työtön, lihava, koru nenässä, liian kiltin eli lepsun näköinen, liian totisen eli ilkeän näköinen, väsyneen näköinen, liian vanha tai liian nuori, yksinhuoltaja, suurperheen äiti, maahanmuuttajaäiti. Kyllähän näitä asioita löytyy. Helppo on joutua silmätikuksi sellaisenkin "joka ei ole käynyt seulonnoissa eikä poliisiasemlalla auttamassa kaveriaan"!!

Kuinkas kauan sä oot ollut töissä tarhassa kun noin reippaasti menet tuollaisia väittämään?

Joo totta, on ihmisiä jotka eivät ole ammattillisia, mutta kyllä useimmat ymmärtävät että on erilaisia tempperamentteja vanhemmilla ja lapsilla, eli toiset halailevat kovasti ja toiset ei paljon ollenkaan.

"Tarhantäti"

En töissä, mutta asiakkaana useamman kerran: nähnyt kaikenlaista sivusta ja omaankin perheeseen kohdistuen. Työn puolesta myös muiden perheiden kokemuksia kunnellen. Turha väittää, ettei sellaista esiintyisi paljonkin.

Eli näet pätkän sieltä ja pätkän täältä ja annat oman mielikuvitukses täyttää loput. En ole tavannut ketään hoitajaa joka sanoo ketään huonoksi isäksi tai äidiksi siksi että on ylipainoinen, kiltin tai ilkeän näköinen tai mitään muutakaan ulkoista seikkaa. Ja mä olen vuosia tehnyt töitä päiväkodeissa, ollut työtoverina joka 8tuntia 5päivänä viikossa. Jos esiintyy niin ei varmastikkaan esiinny paljoa. Kuten sanoin, aina on muutama mätä omena korissa, näitä löytyy jokaisesta ammatissa, mutta suurin osa ei kavahda vanhempaa vaikka tämä olisi tatuoitu päästä varpaisiin.

Oletko nyt ihan varma ettet anna oman asenteellisuuden vaikuttaa puheisiisi? Vaikka taivaalta olisi satanut paskaa niskaan, työkaverini kokevat tärkeäksi ettei siirrä pahaa mieltään lapsen arkeen. Vaikka kuinka olisi vanhempi karjunut pahaa oloaan päin kasvojamme, emme anna sen näkyä sinun tai muidenkaan lasten hoitopäivässä. Ja todellakaan emme juoruile että onkohan tuossa huono äiti, kun on yksinhuoltaja. Emme todellakaan anna ulkonäöllisten seikkojen vaikuttaa ajatuksiimme tuollailla.

Mutta tiedätkö mitkä asiat kertovat teidän arjestanne? Ne monen monet palapelin osaset, ei yksittäiset.

-Jatkuvasti ei puhtaita vaatteita. Se onko ne kirpparilta vai merkkiliikkeestä on yhdentekevää. (Juu leikkivä lapsi likaantuu, tarkoitan sitä samaa paskalta haisevaa paitaa ja likaraitaisia alkkareita.)

-Jatkuvasti varavaatteita ei ole ja ne ovat liian pieniä ja eivät sään mukaiset. Ei siis yksittäiset tapaukset.

-kun pyydämme varustamaan lasta säänmukaisesti, pyynnöt jatkuvasti joko ohitetaan tai suhtaudutaan vihamielisesti.

-lasta haetaan toistuvasti vasta päiväkodin sulkemisajan jälkeen tai hakija haisee vanhalta viinalta.

-lapsen kertoessa mitä tekee muualla kuin päiväkodissa, joko vanhemmat eivät osallistu arkeen ollenkaan tai arjesta paljastuu vahvasti alkoholin käyttöä (ei ole puhetta siis mistään saunakaljasta, vaan puhtaasta örvellyksestä, jota lapsi on joutunut todistamaan) ja juu, emme ota puhtaana totuutena mitä lapsi kertoo, keskustelemme näistä asioista myös huoltajien kanssa.

-lapsesta löytyy mustelmia jotka ei selity leikistä tai kömpelyydestä tulleina. Toinen vanhemmastakin saa "äkillisiä" mustelmia.

Ja monet muut asiat... Mutta eipä vanhempien ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauha-Riitta kirjoitti:

Jotain vielä tuli mieleen, kun muistelen omia yksinhuoltaja-aikojani: Kun menee hakemaan lasta hoidosta, ei kannata pukeutua kovin erikoisesti, eikä käyttää huomiotaherättävää kampausta, lävistyskoruja tai muuta sellaista, joka poikkeaa normista. Kannattaa  näyttää mahdollisimman "normaalilta", mitä sillä sitten kukakin tarkoittaa. Riippumatta siitä. mistä tyylistä itse tykkää, niin lapsen parasta ajatellen huomiotaherättämätön tyyli on paras.  - Minusta aikanaan tehtiin lastensuojeluilmoitus, luultavasti naapureiden toimesta. Sain sitten kotiapua ja tuettuja lomia lasten kanssa, joten ilmoituksesta oli meille hyötyä. Oli se kyllä aluksi järkytys, kun menin vastaamaan ovikellon soittoon pariviikkoinen vauva kainalossa, ja ovella seisoi nuori mies lastensuojeluvirastosta.  Mielestäni olin hoitanut lapsiani parhaani mukaan, enkä käytttänyt kahvia vahvempia päihteitä.  - Mutta kuten sanottu, se oli onni onnettomuudessa, eikä lapsia otettu huostaan. Vain kerran uhattiin, että jos en tee jotain asiaa viranomaisten neuvon mukaan, niin "voidaan joutua ottamaan huostaan".  - Niin että hyvissä väleissä kannattaa pysyä niiden kanssa, jotka tietävät paremmin (tai ainakin uskovat tietävänsä).

Ihan ohimennen, on ihan sama mitä päälläs löytyy ja mitä koruja ja lävistyksiä löytyy, kunhan lapsesi on pukeutunut säänmukaisesti oikean kokoisiin vaatteisiin, ne on puhtaita ja muutama varalle vahingon sattuessas. En koskaan oo kuulluy kenenkään arvostelevan vanhempaa että onkohan se ok hoitaan lastaan kun on lävistyksiä siellä täällä ja pukeutuu mustaan tai muuta vastaavaa. Tärkeintä on välittäminen lapsesta, sen asioista ja lämmin rakastava suhde äidin ja lapsen välillä.

"Tarhantäti"

Ohi tämän keskustelun henkilöiden ja tapausten, mutta te tarhantädit olette kyllä vähän liian hanakoita "päättelemään" äidin ja lapsen lämpimän ja rakastavan suhteen tilaa. Milloin äiti onkin liian huolehtiva ja halailu eteisessä ei olekaan hyvä, milloin sen puute, jne. Ihan mitä milloinkin olette saaneet päähänne jonkin "tuntemuksenne" tiimoilta epäillä . Tai jos äiti on työtön, lihava, koru nenässä, liian kiltin eli lepsun näköinen, liian totisen eli ilkeän näköinen, väsyneen näköinen, liian vanha tai liian nuori, yksinhuoltaja, suurperheen äiti, maahanmuuttajaäiti. Kyllähän näitä asioita löytyy. Helppo on joutua silmätikuksi sellaisenkin "joka ei ole käynyt seulonnoissa eikä poliisiasemlalla auttamassa kaveriaan"!!

Kuinkas kauan sä oot ollut töissä tarhassa kun noin reippaasti menet tuollaisia väittämään?

Joo totta, on ihmisiä jotka eivät ole ammattillisia, mutta kyllä useimmat ymmärtävät että on erilaisia tempperamentteja vanhemmilla ja lapsilla, eli toiset halailevat kovasti ja toiset ei paljon ollenkaan.

"Tarhantäti"

Mutta kun tarhantätinä et voi mennä päättelemään sitäkään, onko perhe halaileva tai halailematon, kun näet heidät ohimennen eteisessä. Ehkä se ei ole luontevin tilanne, vaan ne asiat tehdään tai jätetään tekemättä, kun et ole vieressä seuraamassa.

Niin no, miksi pitäisi mitään päätelläkkään? Tottakai kaikki tietää erilaisten ihmisten käyttäytyvän erilailla. Ei vanhemmilla mitään halailupakkoa ole eteisessä ja emme todellakaan laske halien määrää. Olemme siellä töissä hoitamassa lapsianne, tarjoamassa heille mahdollisimman hyvän päivän, emme kyttäämässä mikä on teidän perheen heipatustapanne.

"Tarhantäti"

Tämä tarhantäti teki kyllä eilen päätelmiä kirppiksellä, kun näki nuoren perheen, jossa äiti kantoi vastasyntynyttä kantorepussa ja isällä silmät seisoi päässä ja jutut olivat hyvin erikoisia. Mies oli huumeissa ja nuorikko yritti tasoitella tilannetta myötäilemällä ja miellyttämällä  nuortamiestä, epävrmuus lapsenhoidossa kuului naisen puheissa.  Ulkona odotti kööri, jossa toinen vauva rattaissa ja penkillä viinipulloja ja lonkerotölkkejä. Sääliksi käy lapsia, jotka tuollaisissa olosuhteissa elävät lapsuutensa, niitä traumoja puretaan pitkään terapiossa, ja todennäköisesti syrjäytymisen polun ensiaskeleet on otettu ennen varsinaista kävelemään oppimista. Minua ei haittaa tatuoinnit tai vanhempien nuori ikä, mutta se että silmät seisoo päässä ja ollaan sekaisin, niin tarhatädin ammattivelvollisuuksiin työpaikalla kuuluu lastensuojeluilmoituksen tekeminen ja yhteys viranomaisiin. 

Jos myöhästyt lapsen hausta, ilmoita hoitopaikkaan. Ihan tekstari "Olen myöhässä, tulen klo 17.15 mennessä. Maija Virtanen" riittää.

Jos lapselle ei ole vanhempi varannut vaihtovaatetta ja erikseen ulko- ja sisähousuja, pitää henkilökunnan muistuttaa. Hoida asia niin kaikki on hyvin. Vie tarhaan mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauha-Riitta kirjoitti:

Jotain vielä tuli mieleen, kun muistelen omia yksinhuoltaja-aikojani: Kun menee hakemaan lasta hoidosta, ei kannata pukeutua kovin erikoisesti, eikä käyttää huomiotaherättävää kampausta, lävistyskoruja tai muuta sellaista, joka poikkeaa normista. Kannattaa  näyttää mahdollisimman "normaalilta", mitä sillä sitten kukakin tarkoittaa. Riippumatta siitä. mistä tyylistä itse tykkää, niin lapsen parasta ajatellen huomiotaherättämätön tyyli on paras.  - Minusta aikanaan tehtiin lastensuojeluilmoitus, luultavasti naapureiden toimesta. Sain sitten kotiapua ja tuettuja lomia lasten kanssa, joten ilmoituksesta oli meille hyötyä. Oli se kyllä aluksi järkytys, kun menin vastaamaan ovikellon soittoon pariviikkoinen vauva kainalossa, ja ovella seisoi nuori mies lastensuojeluvirastosta.  Mielestäni olin hoitanut lapsiani parhaani mukaan, enkä käytttänyt kahvia vahvempia päihteitä.  - Mutta kuten sanottu, se oli onni onnettomuudessa, eikä lapsia otettu huostaan. Vain kerran uhattiin, että jos en tee jotain asiaa viranomaisten neuvon mukaan, niin "voidaan joutua ottamaan huostaan".  - Niin että hyvissä väleissä kannattaa pysyä niiden kanssa, jotka tietävät paremmin (tai ainakin uskovat tietävänsä).

Ihan ohimennen, on ihan sama mitä päälläs löytyy ja mitä koruja ja lävistyksiä löytyy, kunhan lapsesi on pukeutunut säänmukaisesti oikean kokoisiin vaatteisiin, ne on puhtaita ja muutama varalle vahingon sattuessas. En koskaan oo kuulluy kenenkään arvostelevan vanhempaa että onkohan se ok hoitaan lastaan kun on lävistyksiä siellä täällä ja pukeutuu mustaan tai muuta vastaavaa. Tärkeintä on välittäminen lapsesta, sen asioista ja lämmin rakastava suhde äidin ja lapsen välillä.

"Tarhantäti"

Ohi tämän keskustelun henkilöiden ja tapausten, mutta te tarhantädit olette kyllä vähän liian hanakoita "päättelemään" äidin ja lapsen lämpimän ja rakastavan suhteen tilaa. Milloin äiti onkin liian huolehtiva ja halailu eteisessä ei olekaan hyvä, milloin sen puute, jne. Ihan mitä milloinkin olette saaneet päähänne jonkin "tuntemuksenne" tiimoilta epäillä . Tai jos äiti on työtön, lihava, koru nenässä, liian kiltin eli lepsun näköinen, liian totisen eli ilkeän näköinen, väsyneen näköinen, liian vanha tai liian nuori, yksinhuoltaja, suurperheen äiti, maahanmuuttajaäiti. Kyllähän näitä asioita löytyy. Helppo on joutua silmätikuksi sellaisenkin "joka ei ole käynyt seulonnoissa eikä poliisiasemlalla auttamassa kaveriaan"!!

Kuinkas kauan sä oot ollut töissä tarhassa kun noin reippaasti menet tuollaisia väittämään?

Joo totta, on ihmisiä jotka eivät ole ammattillisia, mutta kyllä useimmat ymmärtävät että on erilaisia tempperamentteja vanhemmilla ja lapsilla, eli toiset halailevat kovasti ja toiset ei paljon ollenkaan.

"Tarhantäti"

En töissä, mutta asiakkaana useamman kerran: nähnyt kaikenlaista sivusta ja omaankin perheeseen kohdistuen. Työn puolesta myös muiden perheiden kokemuksia kunnellen. Turha väittää, ettei sellaista esiintyisi paljonkin.

Eli näet pätkän sieltä ja pätkän täältä ja annat oman mielikuvitukses täyttää loput. En ole tavannut ketään hoitajaa joka sanoo ketään huonoksi isäksi tai äidiksi siksi että on ylipainoinen, kiltin tai ilkeän näköinen tai mitään muutakaan ulkoista seikkaa. Ja mä olen vuosia tehnyt töitä päiväkodeissa, ollut työtoverina joka 8tuntia 5päivänä viikossa. Jos esiintyy niin ei varmastikkaan esiinny paljoa. Kuten sanoin, aina on muutama mätä omena korissa, näitä löytyy jokaisesta ammatissa, mutta suurin osa ei kavahda vanhempaa vaikka tämä olisi tatuoitu päästä varpaisiin.

Oletko nyt ihan varma ettet anna oman asenteellisuuden vaikuttaa puheisiisi? Vaikka taivaalta olisi satanut paskaa niskaan, työkaverini kokevat tärkeäksi ettei siirrä pahaa mieltään lapsen arkeen. Vaikka kuinka olisi vanhempi karjunut pahaa oloaan päin kasvojamme, emme anna sen näkyä sinun tai muidenkaan lasten hoitopäivässä. Ja todellakaan emme juoruile että onkohan tuossa huono äiti, kun on yksinhuoltaja. Emme todellakaan anna ulkonäöllisten seikkojen vaikuttaa ajatuksiimme tuollailla.

Mutta tiedätkö mitkä asiat kertovat teidän arjestanne? Ne monen monet palapelin osaset, ei yksittäiset.

-Jatkuvasti ei puhtaita vaatteita. Se onko ne kirpparilta vai merkkiliikkeestä on yhdentekevää. (Juu leikkivä lapsi likaantuu, tarkoitan sitä samaa paskalta haisevaa paitaa ja likaraitaisia alkkareita.)

-Jatkuvasti varavaatteita ei ole ja ne ovat liian pieniä ja eivät sään mukaiset. Ei siis yksittäiset tapaukset.

-kun pyydämme varustamaan lasta säänmukaisesti, pyynnöt jatkuvasti joko ohitetaan tai suhtaudutaan vihamielisesti.

-lasta haetaan toistuvasti vasta päiväkodin sulkemisajan jälkeen tai hakija haisee vanhalta viinalta.

-lapsen kertoessa mitä tekee muualla kuin päiväkodissa, joko vanhemmat eivät osallistu arkeen ollenkaan tai arjesta paljastuu vahvasti alkoholin käyttöä (ei ole puhetta siis mistään saunakaljasta, vaan puhtaasta örvellyksestä, jota lapsi on joutunut todistamaan) ja juu, emme ota puhtaana totuutena mitä lapsi kertoo, keskustelemme näistä asioista myös huoltajien kanssa.

-lapsesta löytyy mustelmia jotka ei selity leikistä tai kömpelyydestä tulleina. Toinen vanhemmastakin saa "äkillisiä" mustelmia.

Ja monet muut asiat... Mutta eipä vanhempien ulkonäkö.

Mistä sinä oikein puhut ja kenestä? Täällä on puhuttu ihan kenestä vain, josta voidaan tulkita vaikka mitä. Ei mistään marginaalitapauksista, joista ei koskaan voi olla varma. Ne mustelmatkin. Kuinka monesti päiväkodin tädit ovat mahtaneetkaan tulkita lapsen yhtäkkisiä mustelmia ja mielestään resuista ulkomuotoa ja häiriintynyttä käytöstä, vanhempien myös, ja kuitenkin onkin ollut kyseessä ihan tavallinen perhe, jossa lapsi on vilkas ja kova liikkumaan ja hyppimään tai harrastaa jotakin josta tulee silloin tällöin mustelmia?

Onneksi meidän lasten mustelmiin ei ole kiinnkitetty huomiota, mutta on sekin käynyt joskus mielessä kun niitä on ilmaantunut jostakin hyppelyistä. kaikkea kun on kuullut ja nähny, päiväkodi tätien suusta. Kun sattuu olemaan lähipiirissäkin lähitarhan lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, tällaisia vanhempia on paljon. Ihan liikaa. Lastentarhanopettajana olen tavannut näitä. Lapsilla on liian pienet, rikkinäiset ja likaiset vaatteet. Ulkovaatteet tuodaan, jos muistetaan. Yleensä ei. Saappaat on liian pienet. Kerran jopa niin pienet, että lapsen jalka oli ulkopuoleltakin pari senttiä pidempi kuin itse saapas. Silti vanhemmat eivät olleet huomanneet saappaiden olevan pienet. Jos kuravaatteet löytyy, ovat ne yleensä liian pientä kokoa tai niin vanhat, että niistä pääsee vesi heti läpi. Talvipakkasilla lapsi tuodaan päiväkotiin toppapuvussa, joka on ollut ehkä lämmin 15 vuotta sitten, nyt on ohut ja kauhtunut. Samoissa sisävaatteissa koko viikon, joskus kaksikin. Hiukset takussa ja likaiset. Yleensä samat pikkarit jalassa koko viikon. Loppuviikosta pikkarit on ihan ruskeat, kun kukaan ei kotona auta pyyhkimään pyllyä kakan jälkeen. Lapsi haisee ja muutkin lapset haistavat sen. Yleensä näiden lasten vanhemmilla on aina tuodessa ja hakiessa rööki suussa. Kotona useimmiten koiria ja kaneja yms. niin paljon, ettei lapsi osaa kertoa kuinka monta niitä on.

Mun sydämeen sattuu nämä lapset. Yleensä ne ovat jo lastensuojelun piirissä, mutta uusia raportteja saa tehdä jatkuvasti. Vanhemmat ovat tietenkin uhreja, kun emme päiväkodissa vain pysty katsomaan tuollaista sivusta. Kai se elämä olisi sille äidille parempaa, jos sossut eivät puuttuisi vaan saisi laiminlyödä lapsiaan ihan rauhassa. Olen itsekin ollut lapsen saadessani nuori ja todella pienituloinen(opiskelut oli vielä kesken). Silti lapsellani on aina ollut lämpimät, puhtaat, ehjät ja oikean kokoiset vaatteet. Niin päiväkodissa kuin kotonakin. Tiedän, ettei se pennin venyttäminen ole aina helppoa, mutta lapsen tarpeiden kuuluisi tulla ensin.

Mä sydämestäni kiitän sua ja muita tarhantätejä, jotka tälläsissä tilanteissa teette niitä lasuja. Sillon on edes jotain toivoa, että tämmöisten lasten elämä paranee edes vähän.

Mun miehellä on perus wt-naisen kanssa poika, vahinkona alkunsa saanut. Mutta poika on miehen ainoa lapsi ja tosi rakas, äitillä taas on lapsia vähän joka toiselle miehelle.... Elämä on just tuota, mitä yllä kuvailtiin. Poika on joka viikonloppu täällä ja kyllä sydäntä särkee isällä ja mulla seurata hommaa sivusta kun esim. syksyllä kun on ollut aamulla miltei kymmenen astessa pakkasta ja päivällä sitten just plussan puolella/loskakeli niin perjantaina kun haki poikaa tarhasta niin päällä oli rikkinäiset, liian pienet tavan kumpparit, rikkinäiset vk-housut ja kaikkein ohut vk-takki, pikemminkin kylmemmille kesäkeleille sopiva. On raukkaa varppiin palellut aamulla parin kilometrin tarhamatkalla ja ulkoillessa tarhassa... :( Siinä sitten meillä ihmetellään että missäs ne sopivat vaatteet onkaan jotka viime kauteen hommattiin kun poikakaan ei ole kasvanut kuin sentin-pari ja kysytään äidiltä; hukkui/jäi pieneksi/meni rikki. No, käydään kirppiskierroksella ja vähän prismassa ja lapsi palautuu onnellisena uusien vaatteiden kanssa äidilleen. Tulee seur. perjantai ja muksu tulee taas täysin keliinsopimattomissa kamppeissa ja pikku utelun jälkeen saa kuulla että ekana päivänä tarhassa oli ollut uusista vaatteista osa päällä, sittemmin niitäkään ei ollut näkynyt. Eli ilm. menneet myyntiin tai koira repinyt. Äiti on ns. elämäntapatyötön, kehuskelee tukimäärillä ja elareilla ja pärjää taloudellisesti paremmin kuin me, mutta kun rööki ja sidukka maistuu kun lapset on isillään/sukulaisilla hoidossa ja vähän silloinkin kun lapset on kotona, niin onhan sille rahalle käyttöä. Ihan terve nainen, omasta mielestään universumin upein äiti joka elää vaan lapsilleen mutta todellisuus on vähän toista... En mä ole mikään penaalin terävin kynä itsekään, mutta itselle AINA ne lapset ja niiden tarpeet tulee ensin eikä vaan se hitonmoinen itsekorostus....

Me ollaan koko pojan tarhassaoloaika toivottu, että joku siellä puuttuisi asiaan, huomaisi mikä tilanne kotona lähivanhemman luona on, mutta turhaan. Useamman kerran on yritetty tehdä lasua nimettömänä mutta aina se kaatuu siihen, että kun ilmoituksen kohteena olevan lapsen äiti saa lukea tuon ilmoituksen, niin siitä jäädään auttamatta kiinni, että kuka sen on tehnyt. Kun nuo lasut sitten kostettaisiin sille miehen pojalle estämällä isänsä näkeminen, sitä kun tapahtuu joka välissä muutenkin... Mies on yrittänyt soittaa perheneuvolaan ja pyytää apua, kun pojan äiti ei suostu keskustelemaan mistään ja ottaa kaiken arvosteluna ja vittuiluna, mutta perheneuvolasta tarjotaan isälle vaan mahdollisuutta käydä juttelemassa mt-hoitajan kanssa ja se on parin käyntikerran jälkeen hylätty kun siellä keskitytään vaan siihen miltä miehestä tuntuu eikä anneta konkreettisesti mitään apua lapsen tilanteeseen...

Nyt poika on jo koululainen, hoitaa niitä koiria/kissoja/kaneja/rottia mitä kotoa löytyy ja samalla pikkusiskoaankin joka tuli muutama vuosi sitten kun äiti ei jaksa. Fiksu jätkä, mutta alkaa olla nähtävissä mitä jälkiä lapsuusaika on jättänyt....

Eli tarhantätit, kerhonvetäjät, opettajat. Tehkää se lasu, ilmaiskaa se huoli. Moni räkyttää siitä että lasuja tehdään turhaan mutta voi, niin paljon niitä jätetään tekemättä.... :( 

Miksi noissa ongelmaperheissä elätetään lasten lisäksi usein vielä jotain eläintarhaa. Yleensä koiria.

Tuo on kyllä tosi surullista, jos lapsia oikeasti tulee likaisissa ja haisevissa alusvaatteissa päiväkotiin, hampaatkin sit varmaan pesemättä.

Facessa on ryhmä "Lasten kirpputori H&M Lindex KappAhl " josta saa tosi edullisesti siistiä käyttövaatetta.