ADD tutkimukset (yksityinen neurologi)

Up

Mielenkiintoinen kysymys tosiaan, olen itsekin miettinyt samaa juuri tällä hetkellä, että kelle oikein pitää hakeutua, itselläni vähän asperger / add - piirteitä, akateeminen tutkinto on kyllä kovalla vaivalla suoritettu. Olen käynytkin "tavallisen" psykiatrin vastaanotolla ja saanut sieltä ahdistukseen lääkkeitä, mutta on olemassa erikseen ihan neuropsykiatreja, jotka ovat erikoistuneet myös aikuisten add/adhd-asioihin ja onko sitten samoin jotkut neurologit myöskin erikoistuneet? Helsingissä on HYKSin neuropsykiatrinen klinikka (pitää tietysti olla lähete) ja tiedän ainakin kaksi psykiatria jotka ottavat Helsingissä vastaan ja ovat erikoistuneet add/adhd- juttuihin, mutta vastaanotot ovat todella kalliita, joten on vielä ollut vähän harkinnassa. Itselläni keskittymisongelmat eivät häiritse käytännön asioiden hoitoa, mutta muuten kaikki pitkäjänteisempi työ tuottaa vaikeuksia ja ajatukset harhailevat koko ajan, palaveritkin ovat välillä hankalia kun ei saa pidetyksi ajatuksia kunnolla kasassa. Face-to-face - tilanteet ovat hankalia, kirjallisessa muodossa pystyn hoitamaana asioita aika hyvin. Innostun erilaisista asioista helposti, mutta pitkäjännitteisyys puuttuu todellakin. Mieleeni on tullut että, jotain stimulantteja haluaisin edes kokeilla mutta niihin ei kai kyllä reseptit irtoa helposti.

Lapsellani on todettu add, mutta neuropsykologi ei suositellut silti lääkitystä, vaikka oireet minusta häiritsevät. 14-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys tosiaan, olen itsekin miettinyt samaa juuri tällä hetkellä, että kelle oikein pitää hakeutua, itselläni vähän asperger / add - piirteitä, akateeminen tutkinto on kyllä kovalla vaivalla suoritettu. Olen käynytkin "tavallisen" psykiatrin vastaanotolla ja saanut sieltä ahdistukseen lääkkeitä, mutta on olemassa erikseen ihan neuropsykiatreja, jotka ovat erikoistuneet myös aikuisten add/adhd-asioihin ja onko sitten samoin jotkut neurologit myöskin erikoistuneet? Helsingissä on HYKSin neuropsykiatrinen klinikka (pitää tietysti olla lähete) ja tiedän ainakin kaksi psykiatria jotka ottavat Helsingissä vastaan ja ovat erikoistuneet add/adhd- juttuihin, mutta vastaanotot ovat todella kalliita, joten on vielä ollut vähän harkinnassa. Itselläni keskittymisongelmat eivät häiritse käytännön asioiden hoitoa, mutta muuten kaikki pitkäjänteisempi työ tuottaa vaikeuksia ja ajatukset harhailevat koko ajan, palaveritkin ovat välillä hankalia kun ei saa pidetyksi ajatuksia kunnolla kasassa. Face-to-face - tilanteet ovat hankalia, kirjallisessa muodossa pystyn hoitamaana asioita aika hyvin. Innostun erilaisista asioista helposti, mutta pitkäjännitteisyys puuttuu todellakin. Mieleeni on tullut että, jotain stimulantteja haluaisin edes kokeilla mutta niihin ei kai kyllä reseptit irtoa helposti.

Niin, lähinnä mietin juuri tota että kuinka monta kertaa vastaanotolla tarvitsee rampata ennen kuin diagnoosi voidaan tehdä, varmasti aika yksilöllistäkin. Olin vuosia sitten kunnallisella ja melkeinpä naurettiin sieltä ulos, kyseessä silloin psykologi. Niin tällä kertaa haluaisin ihan asiantuntevalla ADD:n erikoistuneelle neuro-/neuropsykologille.  Tsemppiä sulle, toivottavasti löydät myös avun! Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on todettu add, mutta neuropsykologi ei suositellut silti lääkitystä, vaikka oireet minusta häiritsevät. 14-vuotias.

Saitteko lähetteen neuropsykologille vai miten varasitte ajan? Entä miten hänelle todettiin ADD? 

Lyhyesti kärjistäen lapsilla diagnoosin saaminen menee yleensä siten, että neuvolassa/vanhemmilla herää epäilys. Tästä lähete toimintaterapeutti ja/tai puheterapeutti ja/tai psykologi. Tarvittavien käyntien jälkeen pohditaan onko tarvetta neuropsykologin tutkimuksiin, joka on siis ainoa joka voi diagnoosin tehdä ja antaa.

Ihan vaan mielenkiinnosta, mihin tarvitset diagnoosia? Ei ne opiskelut siitä helpotu. Itse päätin yksinkertaisesti kulkea omaa polkuani. Hylkäsin tavalliset tavat opiskella ja tehdä töitä, sillä ADD tekee kaikesta "normaalista" niin raskasta ja hankalaa. Loin itselleni elämän, jossa ADD ei ole este/hidaste, vaan ennemminkin rikkaus. Pointtini on siis se, että diagnoosi ei poista ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti kärjistäen lapsilla diagnoosin saaminen menee yleensä siten, että neuvolassa/vanhemmilla herää epäilys. Tästä lähete toimintaterapeutti ja/tai puheterapeutti ja/tai psykologi. Tarvittavien käyntien jälkeen pohditaan onko tarvetta neuropsykologin tutkimuksiin, joka on siis ainoa joka voi diagnoosin tehdä ja antaa.

Varsinaisen diagnoosin saaminen varmaan vaatii tuon polun, sen sijaan lääkitystä (ainakin jotain Voxraa jos ei mitään kovempaa kamaa) todennäköisesti (ainakin aikuisille) voivat tietyt erikoistuneet psykiatrit tai neurologit määrätä ilman varsinaista diagnoosia?

Eikä ne ainakaan meidän kunnassa kauhean herkästi lähde diagnoosia hakemaan ellei tapaus ole ilmiselvä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan mielenkiinnosta, mihin tarvitset diagnoosia? Ei ne opiskelut siitä helpotu. Itse päätin yksinkertaisesti kulkea omaa polkuani. Hylkäsin tavalliset tavat opiskella ja tehdä töitä, sillä ADD tekee kaikesta "normaalista" niin raskasta ja hankalaa. Loin itselleni elämän, jossa ADD ei ole este/hidaste, vaan ennemminkin rikkaus. Pointtini on siis se, että diagnoosi ei poista ongelmaa.

En tiedä miksi vaivaudun kommentoimaan mutta, jos oikeasti olet sitä mieltä, että diagnosoinnissa ei ole mitään hyvää niin ehkä ihan hyvä selventää. Ylipäätään enhän voi olla edes täysin varma, että mulla on ADD:tä, tottakai se se pitää tutkia, jotta saan asianmukaista apua; kenties terapiaa, lääkkeitä tms. Jos ADD:ta ei tunnisteta eikä hoideta niin kenties muutaman vuoden päästä olen täysin masentunut ja toimintakyvytön ja tällöin aletaan hoitaman masennusta, kun se perimmäinen syy on ADD ja olen ikuisessa oravanpyörässä. Nyt ADD ei todellakaan tunnu rikasteelta, vaan hidasteelta, koska elän vain lamaantuneena ja aloitekyvyttömänä. Jos saisin diagnoosin ja kenties apua niin pystyisin ADD:n muuttamaan rikasteeksi. 

Helsingissä on tosiaan mahdollista saada Hyksissä ihan varsinainen neuropsykiatrinen/neuropsykologinen terapia, tuo on kuulemma raskas terapia, mutta monet ovat sanoneet sen olevan myös varsin hyödyllinen. Lääkkeitä ehkä siihen lisäksi sitten.

Itse kävin neurologisissa tutkimuksissa Mehiläisessä ja tutkimus vaati neljä käyntiä. Kukin kesti noin 2,5-3 tuntia, ja ne koostuivat lähinnä testeistä ja tehtävistä. Lisäksi oli pari edeltävää kertaa lääkärin kanssa sekä paksu nippu taustakysymysprujua. Homma tuli maksamaan muistaakseni noin 1400 euroa. Onneksi työnantaja maksoi, muuten olisi jäänyt menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin neurologisissa tutkimuksissa Mehiläisessä ja tutkimus vaati neljä käyntiä. Kukin kesti noin 2,5-3 tuntia, ja ne koostuivat lähinnä testeistä ja tehtävistä. Lisäksi oli pari edeltävää kertaa lääkärin kanssa sekä paksu nippu taustakysymysprujua. Homma tuli maksamaan muistaakseni noin 1400 euroa. Onneksi työnantaja maksoi, muuten olisi jäänyt menemättä.

Jaa.. Omalla työnantajallakin on työterveyshuolto Mehiläisessä, kehtaisikohan ihan hakeutua sitä kautta sitten? En ole ap vaan tuo nro 2. Kysyitkö siis tavalliselta työterveyslääkäriltä ihan että voisiko päästä tutkimuksiin vai miten homma eteni?

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin neurologisissa tutkimuksissa Mehiläisessä ja tutkimus vaati neljä käyntiä. Kukin kesti noin 2,5-3 tuntia, ja ne koostuivat lähinnä testeistä ja tehtävistä. Lisäksi oli pari edeltävää kertaa lääkärin kanssa sekä paksu nippu taustakysymysprujua. Homma tuli maksamaan muistaakseni noin 1400 euroa. Onneksi työnantaja maksoi, muuten olisi jäänyt menemättä.

1400!? :-O Huh huh. Taitaa jäädä sitten haaveeksi ne tutkimukset. Jotenkin pelkäsinkin, että tutkimus koostuu pitkälti tehtävistä. Pystyn suhteellisen hyvin keskittymään, jos "joku valvoo vieressä" , harvemmin kuitenkaan arjessa elän niin, että kukaan seisoo vierellä ja vahtii tekemisiäni. Jos asentaisin kotiin valvontakameran ja lähettäisin sitä kuvaa neurologille niin luultavasti saisin diagnoosin samalla sekunnilla. :) Ap 

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin neurologisissa tutkimuksissa Mehiläisessä ja tutkimus vaati neljä käyntiä. Kukin kesti noin 2,5-3 tuntia, ja ne koostuivat lähinnä testeistä ja tehtävistä. Lisäksi oli pari edeltävää kertaa lääkärin kanssa sekä paksu nippu taustakysymysprujua. Homma tuli maksamaan muistaakseni noin 1400 euroa. Onneksi työnantaja maksoi, muuten olisi jäänyt menemättä.

1400!? :-O Huh huh. Taitaa jäädä sitten haaveeksi ne tutkimukset. Jotenkin pelkäsinkin, että tutkimus koostuu pitkälti tehtävistä. Pystyn suhteellisen hyvin keskittymään, jos "joku valvoo vieressä" , harvemmin kuitenkaan arjessa elän niin, että kukaan seisoo vierellä ja vahtii tekemisiäni. Jos asentaisin kotiin valvontakameran ja lähettäisin sitä kuvaa neurologille niin luultavasti saisin diagnoosin samalla sekunnilla. :) Ap 

Jotkut ovat saaneet ihan tavalliselta psykiatrilta Voxra-lääkkeeseen reseptin (lievä stimulantti) ja tuota kautta aika paljon apua myös keskittymisongelmiin, periaatteessa kyse on kyllä masennuslääkkeestä. Mutta tuota ajattelin kyllä kokeilla jos lääkäri vain suostuu määräämään. Tuon määräämisessä ei ole niin korkea kynnys kuin varsinaisten psykostimulanttien kuten Concerta ja muut vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin neurologisissa tutkimuksissa Mehiläisessä ja tutkimus vaati neljä käyntiä. Kukin kesti noin 2,5-3 tuntia, ja ne koostuivat lähinnä testeistä ja tehtävistä. Lisäksi oli pari edeltävää kertaa lääkärin kanssa sekä paksu nippu taustakysymysprujua. Homma tuli maksamaan muistaakseni noin 1400 euroa. Onneksi työnantaja maksoi, muuten olisi jäänyt menemättä.

Jaa.. Omalla työnantajallakin on työterveyshuolto Mehiläisessä, kehtaisikohan ihan hakeutua sitä kautta sitten? En ole ap vaan tuo nro 2. Kysyitkö siis tavalliselta työterveyslääkäriltä ihan että voisiko päästä tutkimuksiin vai miten homma eteni?

Ei tuollaiset tutkimukset työterveyssopimuksiin kuulu, joten ei voi vain marssia tutkimuksiin. Itse sain maksusitoumuksen firman johtoryhmältä, kun erikoistuneen työterveyslääkärin kanssa perustelin, miten diagnoosin saaminen vaikuttaisi työkykyyn (mulla oli paljon sairauspoissaoloja). Olin onnekas, että firmassa asiaa puollettiin ja tutkimukset maksettiin. Kaikkialla ei varmasti menisi näin.

Onkohan jotkut sitten kirjoitelleet ihan höpöjä, kun jostain luin aiemmin, että jo muutaman neurologikäynnin jälkeen diagnoosi on pystytty tekemään. En oikein tiedä miten sitten itse pystyn etenemään, kun en ole tällä hetkellä työsuhteessa eli omakustantaisesti tutkimukset ei ole mitenkään mahdolliset. Kunnalliselle en taas enää mene. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin neurologisissa tutkimuksissa Mehiläisessä ja tutkimus vaati neljä käyntiä. Kukin kesti noin 2,5-3 tuntia, ja ne koostuivat lähinnä testeistä ja tehtävistä. Lisäksi oli pari edeltävää kertaa lääkärin kanssa sekä paksu nippu taustakysymysprujua. Homma tuli maksamaan muistaakseni noin 1400 euroa. Onneksi työnantaja maksoi, muuten olisi jäänyt menemättä.

1400!? :-O Huh huh. Taitaa jäädä sitten haaveeksi ne tutkimukset. Jotenkin pelkäsinkin, että tutkimus koostuu pitkälti tehtävistä. Pystyn suhteellisen hyvin keskittymään, jos "joku valvoo vieressä" , harvemmin kuitenkaan arjessa elän niin, että kukaan seisoo vierellä ja vahtii tekemisiäni. Jos asentaisin kotiin valvontakameran ja lähettäisin sitä kuvaa neurologille niin luultavasti saisin diagnoosin samalla sekunnilla. :) Ap 

Jotkut ovat saaneet ihan tavalliselta psykiatrilta Voxra-lääkkeeseen reseptin (lievä stimulantti) ja tuota kautta aika paljon apua myös keskittymisongelmiin, periaatteessa kyse on kyllä masennuslääkkeestä. Mutta tuota ajattelin kyllä kokeilla jos lääkäri vain suostuu määräämään. Tuon määräämisessä ei ole niin korkea kynnys kuin varsinaisten psykostimulanttien kuten Concerta ja muut vastaavat.

Kiitos, itse en halua alkaa syömään masennuslääkeitä kuitenkaan "turhaan", haluaisin saada vihdoin ihan asiantuntevaa apua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin neurologisissa tutkimuksissa Mehiläisessä ja tutkimus vaati neljä käyntiä. Kukin kesti noin 2,5-3 tuntia, ja ne koostuivat lähinnä testeistä ja tehtävistä. Lisäksi oli pari edeltävää kertaa lääkärin kanssa sekä paksu nippu taustakysymysprujua. Homma tuli maksamaan muistaakseni noin 1400 euroa. Onneksi työnantaja maksoi, muuten olisi jäänyt menemättä.

Pystyisitkö kertomaan vielä tarkemmin näistä tutkimuksista? Minkälaisia tehtäviä ne noin suuriinpiirtein oli?