Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa suhdetta otitte raha-asiat puheeksi? Itse olen siivoaja ja mies tienaa 2 kertaa enemmän ja menot menee puoliksi. Tosin mies tykkää kaikesta kalliista mm ruuasta mihin mun tuloilla ei ole varaa...
31.08.2016 |
Eli ennen miestä elelin sinkkuna ja mun 1000e kk käteen jäävä osuus (siitä asuminen, laskut ja ruoka yms) tuli kustannettua ja joskus jäi muutama kymppi säästöönkin. Nyt olen seurustellut muutaman kuukauden ja muutettu yhteen ja esim mun ruokakulut on nousseet 300 eurosta niin paljon ylöspäin että tiliin on nytkin pari viikkoa ja rahaa on vaan 50e jäljellä.
Minun mielestä ostamme kaikkea "turhaa" kuten limuja ja jälkkärivanukkaita (ja toki kokolihapihvejä jauhelihan sijasta) mutta rahaa menee silti enemmän ja mies syö tietenkin määrällisesti isomman määrän ruokaa. Minua ei haittaa osallistua esim ruokakustannuksiin ja muihin kuluihin, mutta kun minulla on elämiseen 1000e rahaa kk, miehellä on 2000 - 3000e rahaa niin tietenkin meidän kulutustottumukset ei heti kohtaa.
Mitäs nyt teen? En kehtaa alkaa "pummimaan" ruokaa, mutta varmaan pakko koska rahat alkaa olemaan loppu tulotasoerosta johtuen...
Mitä tekisitte mun asemassani?
Kommentit (169)
En muista missä vaiheessa puhuttiin raha-asioista, mutta kyllä se oli ennen naimisiinmenoa. Meillä oli naimisiinmeno ja muutto käytännössä samaan aikaan. Ja ihan ensitöikseni tuoreena vaimona huolehdin siitä, että avattiin yhteinen tili.
Naimisiin mennessämme meillä ei ollut juurikaan tuloeroja ja sovittiin että rahat on yhteisiä. Ajan kanssa niitä tuloeroja on tullut, mutta edelleen kummankin tulot menee yhteiseen kassaan, mistä maksetaan kaikki laskut. Meillä on myös niin, että miehellä on kalliimpi maku (ja suurempi vatsa) kuin minulla ja senkin puolesta on ihan kohtuullista että hän maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat eväät. Kokkaatte yhteisen ruuan vaikka illalla. Aamupalansa ja välipalansa hoitaa kumpikin itse.
En muuten ottaisi miestä, joka ei syö puuroa tai keittoruokia. On jo aika nirppanokkaista.
Taas löytyi uusi syy naisille miksi mies on valmista kamaa jätettäväksi :)
Arkikokemukseni mukaan ennakkoluulot mm. ruokia kohtaan kertovat jonkinasteisesta kapea-alaisuudesta myös muilla elämän alueilla. Mitä enemmän puuttuu kokeilunhalua niinkin eksoottisten ruokien kuin puurojen ja keittojen kanssa sitä enemmän todennäköisesti on estoja mm. matkakohteiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisitte mun asemassani?
No, ottaisin asian puheeksi miehen kanssa. Ihmetyttää kun naiset täällä niin usein kyselee toisiltaan tuollaisia, tai mitä mies sillä ja sillä tarkoitti tai mitä se nyt oikein haluaa. Ikään kuin mieheltä itseltään ei voisi suoraan kysyä!
Ja kun kysyt että missä vaiheessa suhdetta ottaa asia puheeksi, niin minä olen kyllä tehnyt sen jo ennen yhteenmuuttoa.
Oisko tää kuitenkin trolli? Onko mies putkimies, koska siivoojan työtä ei kovin monet nuoret tee...tai se on väliaikainen duuni.
Totta kai raha-asioista pitää puhua ennen yhteen muuttoa. Mutta ei se aina auta asiaan.
Mieheni kanssa seurustelin pari vuotta ennen yhteen muuttoa. Puhuttiin raha-asiat läpi. Olin silloin pienipalkkaisessa työssä, samoin mies. Minulla on opintolainaa ja luottokortti (höylätty tappiin saakka ollessani työtön), mies velaton.
Sovittiin että asumiskulut menevät puoliksi, siis perus sähkö, vuokra, vesi, vakuutukset. Tämä oli molemmille ok. Lyhentelin itse lainojani koko ajan, eikä minusta olisi ollut reilua että mies olisi näihin osallistunut kun eivät olleet hänen ottamiaan ja käyttämiään.
Tämä toimi, kunnes mies menetti työnsä ja minä sain paremmin palkatun työn (palkka ei edelleenkään mikään loistava). Olin innoissani: nyt voin lyhentää velkojani ripeämpään tahtiin ja saada jopa säästöön jotain pahan päivän varalle!
Mites kävikään. Mies ollut nyt kaksi vuotta ilman työtä eikä hänellä tunnut olevan juurikaan kiinnostusta hakea niitä. Tiedän kokemuksestani että työtilanne on todella huono, mutta ei nyt kukaan tule kotoakaan töihin hakemaan. Olen tarjonnut apuani mutta ei kelpaa, osaa kuulemma työnhaun.
No raha-asioihin. Nyt koska hänellä on tippuneet tulot huomattavasti ja minulla noussut, hän olettaa että maksaisin asumiskulut lähes kokonaan yksin. No tämähän tarkoittaisi että nopea lainojen lyhentäminen ja säästäminen olisivat kohdallani täysin mahdottomia.
Olen kieltäynyt, perustellut asian ja vedonnut siihen, että me sovittiin asia yhteen muutettaessa jo. Saan kuunnella viikottain kun toinen on marttyyri ja kiroilee ja mököttää kun hänellä ei ole rahaa.
Myös olen ehdottanut, että rahatilanteen takia muuttaisimme erillemme. Minulle kelpaisi pienempi asunto ja mies saisi näin asumistukea. Tämä ei hänelle käy.
Eli selkeästi olimme sopineet suhteen alussa miten hoidamme raha-asiamme mutta tähän on tultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Ja mies maksaa puolet naisen kosmetiikasta, vaikka nainen käyttää kaikki?
Mihin tämä väite perustuu? Että nainen maksaisi kosmetiikan, kampaajan ym. samasta talouskassasta kuin ruuat?
Ei pienipalkkaisella naisella ole varaa pistää monta sataa kaunistautumiseen kuukaudessa.
Hankkikaa ruokamenoja varten yhteinen S-kortti (S-etukortti, jossa maksuominaisuus) ja sinä laitat ko. tilille sen summan, joka menee sinun ruokiin (esim. 150 e) ja hän loput, esim. 200 e, eli kk-budjettinne ruokaan on se 250 e. Ja jos se ylittyy, niin syy on miehen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Ja mies maksaa puolet naisen kosmetiikasta, vaikka nainen käyttää kaikki?
Jep,
Naisella kampaajalle helposti tonni vuodessa sis. aineet. Mies pärjää 200 eurolla. Kuka maksaa erotuksen miehelle?
No ei mene! Mulla menee hiusten leikkaukseen ja värjäykseen ehkä tuo 200€ vuodessa, ja minä leikkaan miehen hiukset n. 3 viikon välein, joten se kyllä säästää pitkän pennin, koneella vaan kaikki pois ja kone kestää vuosia.
En oikeasti käsitä miten jollain voisi mennä satanen kuussa kampaajalle, ei ne hiukset kasva kuin sentin kuussa, eikä väriäkään tarvi laittaa niin usein, pari kolme kuukautta menee ihan hyvin kun on kerran kunnolla laitettu.
Tuloerojen ollessa suuret maksetaan menoja suhteessa tuloihin. Jos yhteenlasketut menot on vaikka 60% yhteenlasketuista tuloista, niin silloin molemmat laittaa yhteiseen pottiin 60% tuloistaan. Jos halutaan maksaa kaikki puoliksi ja kulutustottumukset, ap:n tapauksessa ruoka, on kovin erilaiset, niin silloin isommin kuluttava ostaa omistaan ne mitä toinen ei kuluta. Esim limut, karkit, lehtitilaukset ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse laittaisin tuossa tilanteessa kaikki rahat yhteiseksi. Eli kuukausitulonne ovat yhteensä 4000e. Sitten määrittelisitte säästökohteet ja ruokabudjetit per kk. Jos mies kokee tämän epäreiluksi voisiko vaikka olla niin, että hän saisi säästöön (omiin menoihin) kaikki mitä tienaa yli 2000e. Samoin sinulle kaikki yli 1000e omaan säästöön (motivoi hakemaan lisää työtunteja). Näin yhteinen budjettinne olisi 3000e josta voisitte säästää itsellenne kivoja juttuja kuten matkoja yhteisenä tiiminä. Meillä itsellämme on auttanut selvät budjetit kuukautta kohden ruokiin ja huvitteluihin. Kaikessa kuitenkin taustalla tasa-arvoisuus toisiin verrattuna, sillä kyllä parisuhde tulee enne raha-asioita ainakin minun ja avokkini mielestä. Hyvin ja onnellisesti toimii asiat näin ainakin meillä!
Vierailija kirjoitti:
Eli selkeästi olimme sopineet suhteen alussa miten hoidamme raha-asiamme mutta tähän on tultu.
Ette sitten olleet sopineet siitä, miten menetellään, jos toisen tulot muuttuvat radikaalisti? Kyllä nykyään pitäisi älytä varautua siihen, että joutuu työttömäksi, mahdollisesti pitkäksikin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai raha-asioista pitää puhua ennen yhteen muuttoa. Mutta ei se aina auta asiaan.
Mieheni kanssa seurustelin pari vuotta ennen yhteen muuttoa. Puhuttiin raha-asiat läpi. Olin silloin pienipalkkaisessa työssä, samoin mies. Minulla on opintolainaa ja luottokortti (höylätty tappiin saakka ollessani työtön), mies velaton.
Sovittiin että asumiskulut menevät puoliksi, siis perus sähkö, vuokra, vesi, vakuutukset. Tämä oli molemmille ok. Lyhentelin itse lainojani koko ajan, eikä minusta olisi ollut reilua että mies olisi näihin osallistunut kun eivät olleet hänen ottamiaan ja käyttämiään.
Tämä toimi, kunnes mies menetti työnsä ja minä sain paremmin palkatun työn (palkka ei edelleenkään mikään loistava). Olin innoissani: nyt voin lyhentää velkojani ripeämpään tahtiin ja saada jopa säästöön jotain pahan päivän varalle!
Mites kävikään. Mies ollut nyt kaksi vuotta ilman työtä eikä hänellä tunnut olevan juurikaan kiinnostusta hakea niitä. Tiedän kokemuksestani että työtilanne on todella huono, mutta ei nyt kukaan tule kotoakaan töihin hakemaan. Olen tarjonnut apuani mutta ei kelpaa, osaa kuulemma työnhaun.
No raha-asioihin. Nyt koska hänellä on tippuneet tulot huomattavasti ja minulla noussut, hän olettaa että maksaisin asumiskulut lähes kokonaan yksin. No tämähän tarkoittaisi että nopea lainojen lyhentäminen ja säästäminen olisivat kohdallani täysin mahdottomia.
Olen kieltäynyt, perustellut asian ja vedonnut siihen, että me sovittiin asia yhteen muutettaessa jo. Saan kuunnella viikottain kun toinen on marttyyri ja kiroilee ja mököttää kun hänellä ei ole rahaa.
Myös olen ehdottanut, että rahatilanteen takia muuttaisimme erillemme. Minulle kelpaisi pienempi asunto ja mies saisi näin asumistukea. Tämä ei hänelle käy.
Eli selkeästi olimme sopineet suhteen alussa miten hoidamme raha-asiamme mutta tähän on tultu.
Teillä oli epärealistinen sopimus alunperinkin. Se toimii vain niin kauan kuin elämään ei tule kuoppia. Hyvä puoliso huolehtisi kumppanistansa, sillä enemmän se on sinun vastuulla kuin valtion.
No tässähän oli jo otsikossa paljastettu tämä trolliksi käyttämällä siivooja- sanasta versiota "siivoaja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaisi itseekin, kun juuri kun olen löytämässä elättäjän niin se perkeles pitääkin kukkaron nyörit kiinni!
Ehkä se mies ei vaan tajua, kun ei itse joudu elämään pienillä tuloilla. Kannattaa puhua suoraan.
Miehet muuten syö järjettömästi. Miehen kanssa asuessa ruokaan meni varmaan 400-500e/kk, nyt lapsen kanssa kaksistaan ollessa pärjättäisiin hyvin n. 250 eurolla ja siihenkin mahtuu jo turhuuksia.
Meillä tilanne ratkaistiin niin,että mies maksoi vakuutuksia ym isoja menoja ja laitoimme yhteiselle s-tilille ruokarahaa molemmat 300e.Sillä sitten maksettiin ruoka ja peruskauppaostot.
Sano miehelle että alkaa itse ostamaan limunsa ja herkkunsa että osallistut vaan perusruokakustannuksiin, sano ettet elä 50€ kahta viikkoa etkä suostu siihen että jää niin vähän käteen. Keskustelkaa asiallisesti ja rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Ja mies maksaa puolet naisen kosmetiikasta, vaikka nainen käyttää kaikki?
Saan muuten joka kuukausi olla ostamassa etenkin hiustuotteita, kun mieheni tykkää käyttää omani loppuun. Ja ei tietenkään hanki uusia tilalle. Myös kasvojenpesutuotteet hänellä kuluvat omista purkeistani, samaten voiteet yms. Minä maksan nämä kaikki yksin, vaikka mies käyttää puolet.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan otettu puheeksi lainkaan. Muutettiin yhteen kun mies osti asunnon. En itse osallistunut lainan maksuun, mutta maksoin ruokia ja shoppailuja ja matkoja ym. Ei olla koskaan katsottu, että kumpi on maksanut mitäkin ja milloin.
Myöhemmin ostettiin yhdessä isompi asunto, miehen asunnon myyntirahat meni käsirahana tähän nykyiseen. Mies lyhentää edelleen lainaa ja mun tuloista sitten lähinnä kaikki huvitukset/ruoat/säästöt. Ei olla koskaan riidelty rahasta.
Tää tuntuu olevan useille hankala käsittää, että meillä ihan oikeasti rahat on yhteisiä. Toimii, kun molemmat käyttävät sitä säntillisesti ja tuloista ei ole ns. pulaa eli pärjätään ihan hyvin näin ilman pennien laskeskelua ja lupien kyselyä.
Kenen nimissä asunto? Avoliitto/avioliitto. Mies kartuttaa pahimmassa tapauksessa omaisuuttaan ja sinä maksat elämisen...
Toinen maksaa asumiskulut ja toinen ruoat, sinä maksat vähempituloisena sen mihin menee rahaa näistä kahdesta vähemmän.