Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa suhdetta otitte raha-asiat puheeksi? Itse olen siivoaja ja mies tienaa 2 kertaa enemmän ja menot menee puoliksi. Tosin mies tykkää kaikesta kalliista mm ruuasta mihin mun tuloilla ei ole varaa...
31.08.2016 |
Eli ennen miestä elelin sinkkuna ja mun 1000e kk käteen jäävä osuus (siitä asuminen, laskut ja ruoka yms) tuli kustannettua ja joskus jäi muutama kymppi säästöönkin. Nyt olen seurustellut muutaman kuukauden ja muutettu yhteen ja esim mun ruokakulut on nousseet 300 eurosta niin paljon ylöspäin että tiliin on nytkin pari viikkoa ja rahaa on vaan 50e jäljellä.
Minun mielestä ostamme kaikkea "turhaa" kuten limuja ja jälkkärivanukkaita (ja toki kokolihapihvejä jauhelihan sijasta) mutta rahaa menee silti enemmän ja mies syö tietenkin määrällisesti isomman määrän ruokaa. Minua ei haittaa osallistua esim ruokakustannuksiin ja muihin kuluihin, mutta kun minulla on elämiseen 1000e rahaa kk, miehellä on 2000 - 3000e rahaa niin tietenkin meidän kulutustottumukset ei heti kohtaa.
Mitäs nyt teen? En kehtaa alkaa "pummimaan" ruokaa, mutta varmaan pakko koska rahat alkaa olemaan loppu tulotasoerosta johtuen...
Mitä tekisitte mun asemassani?
Kommentit (169)
Meillä mies on huomattavasti varakkaampi ja on maksanut esim. koko asuntolainan vaikka virallisesti omistamme asunnon puoliksi.
Ja joo kaikki menee jos ero tulee puoliksi ja sekin on jo sovittu ennen naimisiinmenoa kun päätimme ettei avioehtoa tehdä. Aluksi olimme köyhiä opiskelijoita molemmat.
Itse olen saanut perintöä ja sitä en ole todellakaan pantannut itselleni vaan sekin on käytetty koko perheen hyväksi eli me päätimme yhdessä että sillä rahalla matkustellaan ja niin on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen velvollisuus miehellä on laskea omaa vaatimustasoaan tai maksaa naisenkin osuus?
Rauhoitu, hyvä veli. Ei sinulla ole mitään ihmeen velvollisuutta jakaa elämääsi naisen kanssa, vaan täysi oikeus olla yksin.
Tilanteesta pitää puhua asiallisesti. Mies ei välttämättä ymmärrä tilannetta ollenkaan. Kummallekin pitää jäädä omaa rahaa, jonka saa käyttää miten lystää. Kokonaan yhteiset rahat toimivat ainoastaan hyvin tienaavilla, joiden ei tarvitse jokaista käyttämäänsä kymppiä miettiä ja laskea, paljonko kuukauden ruokabudjetti on. Miehen pitää maksaa kalliimmat ruokansa itse ja kenties maksaa useammin esimerkiksi sähkölasku, jos se ei hänen varoissaan tunnu.
Jos tyydyt siihen, että kaikki rahasi menevät välttämättömään elämiseen, ei tilanne parane välttämättä ikinä. Tiedän aivan liikaa tapauksia, joissa mies käyttää omat rahansa mihin haluaa, ja nainen ostaa omistaan mm. pesuaineet, lasten välineet ja vaatteet, tarvittavia kodintavaroita jne...
Kustannusten puolittamisessa on se ongelma, että puolisoiden ajatukset elämisen leveydestä eivät usein kohtaa. Tällöin vähempään tyytyvä joutuu aina kustantamaan leveämpää elämää haluavan elämisen tason. Raha-asiat voi kuitenkin ratkaista helposti molempia tyydyttävällä tavalla, joten se on yksi typerimmistä syistä heittää pois muuten hyvä ja toimiva suhde. Onnittelut kaikille jotka ovat löytäneet puolison jonka kanssa ei ole ristiriitoja raha-asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Miksi miehen syömät ruuat ei ole sitten hänen OMIA vaan yhteisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Tällä logiikalla moni mies ei maksa sitten penniäkään kauaiverhoista ja muusta sisustamisesta vaan se maksaa joka haluaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Minkälainen parisuhde tällaisella asenteella on mahdollista? Minä en ainakaan voisi katsoa sellaista, että toinen natustaa vieressä juustoleipää kun itse syön kokolihapihviä, tai että menemme ulos mutta toinen juo vain hanavettä kun itse otan lasillisen viiniä. Me olemme miehen kanssa vuorotellen tienanneet toista enemmän, mutta koskaan ei olla kyllä laskettu että montako euroa kenenkin pussista menee yhteisiin juttuihin. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen. Kulutustottumuksemme ovat hyvin samanlaiset: ei tuhlailla ja ostella extempore mitään, perusruokaa teemme edullisista aineksista mutta joskus on ihan kiva käydä vaikka ulkona syömässä.
Tuollainen ongelma kuule ratkeaa ihan sillä, että ei lyö hynttyitä yhteen kusipään kanssa. Jos molemmilla ei ole varaa kokolihapihviin, sitä ei syödä joka päivä. Fiksu ihminen ei sitä ehdota jos tietää tienaavansa paremmin.
Minulle on tärkeää pystyä tekemään oma osani suhteessa, myös maksamisen suhteen. Sinä pidät omanarvon tuntoani elämän tuhlaamisena, mikäpä siinä. Mutta minä arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin sitä pihviä. Sinulle se pihvi on tärkeämpi. Ja symbioottinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin persaukisia kumpikin kun lyötiin hynttyyt yhteen ja käytännönkin syistä meille muodostui yhteiset menot ja tulot. hyvin on toiminut jo yli 25 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Tällä logiikalla moni mies ei maksa sitten penniäkään kauaiverhoista ja muusta sisustamisesta vaan se maksaa joka haluaa niitä.
Kumpihan maksaa enemmän: verhot viiden huoneen ikkunaan vai kymmenen vuoden ruoat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa raha-asiat puheeksi?
Seurustellessa vietettiin viikonloppuja ja lomia yhdessä... käytiin kaupassa ja kokattiin, tuli toisen ruokamieltymykset tutuksi.
Yhteen muutosta sovittaessa mietittiin minkä kokoinen ja arvoinen asunto tarvitaan ja sovittiin yhteisten kulujen jakamisesta 50-50. Se kumpi sitten haluaa extraa, tarjoaa sen molemmille.
Muutin aluksi kamani miehen luukkuun ja sitten alettiin etsiä budjettiin sopivaa isompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Miksi miehen syömät ruuat ei ole sitten hänen OMIA vaan yhteisiä?
Niin, miksi te ette ole niin sopineet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän mieheni rahoilla hyvällä omallatunnolla. Asumme miehen työn vuoksi ulkomailla kahden lapsen kanssa, eikä minulla ole työlupaa. Luonnollisestikaan en saa täällä mitään äitiyspäivärahoja tai muitakaan tukia. Tuloni ovat siis 0e kuussa. Rahamme ovat täysin yhteisiä, pankkikorttitini on rinnakkaiskortti miehen tilille. Elämme yhdessä perheenä eikä tulisi mieleenkään että en eläisi miehen rahoilla, lainaako minun täytyisi ottaa että voisin 0e:n tuloilla maksaa kaikesta puolet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.
Miksi? En asu yhdessä enkä luultavasti koskaan muuta yhteen miesystäväni kanssa, enkä edes tiedä paljonko hän ansaitsee, mutta minulle on käsittämätöntä tämä periaate, että menot jaettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin kun puhutaan "kiinteistä" kuluista eli käytännössä asumisesta, koostui se sitten lainanlyhennyksistä, yhtiövastikkeista tai vuokrista (+ sähkö, vesi, laajakaista, kiinteistökulut yms), niin eikö molemmat käytä niitä ihan yhtä paljon ja siis heidän kuulu myös maksaa niistä yhtä paljon? Miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" sillä, että hänen pitäisi maksaa enemmän?
Tottakai niin saa tehdä, ei minulla ole mitään muiden ihmisten valintoja kohtaan, mutta oma oikeudenmukaisuuden käsitykseni lähtee siitä, että em. kulut (+ ruoka ja esimerkiksi mahdollinen sijoitus säästötilille yms) maksetaan puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Se paremmin ansaitseva todennäköisesti tekee myös enemmän töitä tai on joutunut ponnistelemaan enemmän päästäkseen ansioilleen, joten en ymmärrä miksi häntä pitäisi siitä rangaista.
Sitten kun tulee lapsia niin tilanne tottakai muuttuu, mutta siinä vaiheessa kun on vain kaksi aikuista niin itse en suostuisi yhteisiin rahoihin enkä siihen, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin.
Jos suhde on sellainen kämppäkaveri-suhde, tuo toimii. Mutta meillä, jotka olemme myös parisuhteessa sen asuinkumppanin kanssa, tuo ei toimi. Parisuhde ei toimi niin, että puolisoilla on siinä erilaiset elintasot.
Miksi ihmeessä ei toimisi? Toimii hyvin kun käyttää järkeä ja on peruskohtelias. Yhteisissä jutuissa rikkaampi ei leveile rahoillaan. Jos toisella on varaa vain lihapulliin ja muusiin, syödään niitä. Jos rikkaampi haluaa laittaa rahaa harrastukseensa, miksi hän ei saisi sitä tehdä? Jos hän harrastaa yksin? Yhdessä voidaan sitten harrastaa vaikka lenkkeilyä.
No, jos joku voi olla onnellinen tuolla tavalla että katselee kun itse harrastaa kaikkea kivaa ja se kaikkein rakkain ihminen lähtee lenkille kun ei ole muuhun varaan, niin kai se sitten toimii. Itselleni tuollainen on täyttä dystopiaa.
Niin no, minun onneni ei ole kiinni siitä miten kalliiksi tulen toiselle. Mutta kukin tavallaan.
Kukin tosiaan tavallaan. Meillä ei käy mielessäkään ajatella yhteistä taloutta tuollaisesta näkökulmasta että kumpi tulee toiselle kalliiksi tai halvaksi. Hinnoitellaanko teillä kotityötkin samalla tavalla? "Mies laittoi kolme lautasta ja kaksi haarukkaa tiskikoneeseen, itse imuroin 17,35 m2..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kustannusten puolittamisessa on se ongelma, että puolisoiden ajatukset elämisen leveydestä eivät usein kohtaa. Tällöin vähempään tyytyvä joutuu aina kustantamaan leveämpää elämää haluavan elämisen tason. Raha-asiat voi kuitenkin ratkaista helposti molempia tyydyttävällä tavalla, joten se on yksi typerimmistä syistä heittää pois muuten hyvä ja toimiva suhde. Onnittelut kaikille jotka ovat löytäneet puolison jonka kanssa ei ole ristiriitoja raha-asioissa.
Ei takuulla joudu. Jos puheen lahja löytyy silloin köyhempi avaa sen suunsa ja sanoo "minulla ei ole varaa, emme osta tuota".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Mitä sitten vaikka se on oma? Jos kulut maksetaan puoliksi, mies voi ilmoittaa että meillä ei ole varaa tuohon harrastukseen, et aloita sitä. Todellisuudessa toki rahaa olisi, mutta kun miehen mielestä KAIKKI mikä jää yli pakollisista kuluista on EDELLEEN yhteistä rahaa, johon hänellä on sananvalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.
Miksi? En asu yhdessä enkä luultavasti koskaan muuta yhteen miesystäväni kanssa, enkä edes tiedä paljonko hän ansaitsee, mutta minulle on käsittämätöntä tämä periaate, että menot jaettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin kun puhutaan "kiinteistä" kuluista eli käytännössä asumisesta, koostui se sitten lainanlyhennyksistä, yhtiövastikkeista tai vuokrista (+ sähkö, vesi, laajakaista, kiinteistökulut yms), niin eikö molemmat käytä niitä ihan yhtä paljon ja siis heidän kuulu myös maksaa niistä yhtä paljon? Miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" sillä, että hänen pitäisi maksaa enemmän?
Tottakai niin saa tehdä, ei minulla ole mitään muiden ihmisten valintoja kohtaan, mutta oma oikeudenmukaisuuden käsitykseni lähtee siitä, että em. kulut (+ ruoka ja esimerkiksi mahdollinen sijoitus säästötilille yms) maksetaan puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Se paremmin ansaitseva todennäköisesti tekee myös enemmän töitä tai on joutunut ponnistelemaan enemmän päästäkseen ansioilleen, joten en ymmärrä miksi häntä pitäisi siitä rangaista.
Sitten kun tulee lapsia niin tilanne tottakai muuttuu, mutta siinä vaiheessa kun on vain kaksi aikuista niin itse en suostuisi yhteisiin rahoihin enkä siihen, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin.
Jos suhde on sellainen kämppäkaveri-suhde, tuo toimii. Mutta meillä, jotka olemme myös parisuhteessa sen asuinkumppanin kanssa, tuo ei toimi. Parisuhde ei toimi niin, että puolisoilla on siinä erilaiset elintasot.
Miksi ihmeessä ei toimisi? Toimii hyvin kun käyttää järkeä ja on peruskohtelias. Yhteisissä jutuissa rikkaampi ei leveile rahoillaan. Jos toisella on varaa vain lihapulliin ja muusiin, syödään niitä. Jos rikkaampi haluaa laittaa rahaa harrastukseensa, miksi hän ei saisi sitä tehdä? Jos hän harrastaa yksin? Yhdessä voidaan sitten harrastaa vaikka lenkkeilyä.
No, jos joku voi olla onnellinen tuolla tavalla että katselee kun itse harrastaa kaikkea kivaa ja se kaikkein rakkain ihminen lähtee lenkille kun ei ole muuhun varaan, niin kai se sitten toimii. Itselleni tuollainen on täyttä dystopiaa.
Niin no, minun onneni ei ole kiinni siitä miten kalliiksi tulen toiselle. Mutta kukin tavallaan.
Kukin tosiaan tavallaan. Meillä ei käy mielessäkään ajatella yhteistä taloutta tuollaisesta näkökulmasta että kumpi tulee toiselle kalliiksi tai halvaksi. Hinnoitellaanko teillä kotityötkin samalla tavalla? "Mies laittoi kolme lautasta ja kaksi haarukkaa tiskikoneeseen, itse imuroin 17,35 m2..."
Kyllä se taisi käydä kun viestisi koko sisältö oli sitä. Heti pitää ahnehtia niitä kalliita harrastuksia kun maksaja löytyy. Ei kelpaa lenkkeily enää. Ja jos toinen ei maksa sitä zumbatuntia, silloin ei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan otettu puheeksi lainkaan. Muutettiin yhteen kun mies osti asunnon. En itse osallistunut lainan maksuun, mutta maksoin ruokia ja shoppailuja ja matkoja ym. Ei olla koskaan katsottu, että kumpi on maksanut mitäkin ja milloin.
Myöhemmin ostettiin yhdessä isompi asunto, miehen asunnon myyntirahat meni käsirahana tähän nykyiseen. Mies lyhentää edelleen lainaa ja mun tuloista sitten lähinnä kaikki huvitukset/ruoat/säästöt. Ei olla koskaan riidelty rahasta.
Tää tuntuu olevan useille hankala käsittää, että meillä ihan oikeasti rahat on yhteisiä. Toimii, kun molemmat käyttävät sitä säntillisesti ja tuloista ei ole ns. pulaa eli pärjätään ihan hyvin näin ilman pennien laskeskelua ja lupien kyselyä.
Onko asunto miehen nimissä vai teidän molempien?
Jos se on vain miehen nimissä ja ero tulee, sinun rahasi ovat menneet vatsan kautta vessanpyttyyn. Ja mies on laittanut rahansa asuntoon eli johonkin pysyvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Miksi miehen syömät ruuat ei ole sitten hänen OMIA vaan yhteisiä?
Niin, miksi te ette ole niin sopineet?
Tämä oli sinun ehdotuksesi, että kaikki maksetaan puoliksi koska paremmin tienaavalla ei ole kuulemma velvollisuutta nostaa toisen elintasoa. Isokokoinen mies syö ruokaa enemmän kuin pienikokoinen nainen mutta naisen pitää silti sinun logiikkasi mukaan maksaa ruuasta puolet (eli sponssata miehen syömisiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Mitä sitten vaikka se on oma? Jos kulut maksetaan puoliksi, mies voi ilmoittaa että meillä ei ole varaa tuohon harrastukseen, et aloita sitä. Todellisuudessa toki rahaa olisi, mutta kun miehen mielestä KAIKKI mikä jää yli pakollisista kuluista on EDELLEEN yhteistä rahaa, johon hänellä on sananvalta.
Ei voi ilmoittaa, jos kummallakin on omaa rahaa. No sitten jos on päätynyt yhteen pihin ja ilkeän miehen kanssa ja saanut nerokkaan idean että kummankin omaisuus ja tulot yhteen, siihen ei voi mitään lisätä.
Tuossa on se pointti. Kun menee yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa on samanlaiset kulutustottumukset, niin ei tule ongelmia.