Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa suhdetta otitte raha-asiat puheeksi? Itse olen siivoaja ja mies tienaa 2 kertaa enemmän ja menot menee puoliksi. Tosin mies tykkää kaikesta kalliista mm ruuasta mihin mun tuloilla ei ole varaa...
31.08.2016 |
Eli ennen miestä elelin sinkkuna ja mun 1000e kk käteen jäävä osuus (siitä asuminen, laskut ja ruoka yms) tuli kustannettua ja joskus jäi muutama kymppi säästöönkin. Nyt olen seurustellut muutaman kuukauden ja muutettu yhteen ja esim mun ruokakulut on nousseet 300 eurosta niin paljon ylöspäin että tiliin on nytkin pari viikkoa ja rahaa on vaan 50e jäljellä.
Minun mielestä ostamme kaikkea "turhaa" kuten limuja ja jälkkärivanukkaita (ja toki kokolihapihvejä jauhelihan sijasta) mutta rahaa menee silti enemmän ja mies syö tietenkin määrällisesti isomman määrän ruokaa. Minua ei haittaa osallistua esim ruokakustannuksiin ja muihin kuluihin, mutta kun minulla on elämiseen 1000e rahaa kk, miehellä on 2000 - 3000e rahaa niin tietenkin meidän kulutustottumukset ei heti kohtaa.
Mitäs nyt teen? En kehtaa alkaa "pummimaan" ruokaa, mutta varmaan pakko koska rahat alkaa olemaan loppu tulotasoerosta johtuen...
Mitä tekisitte mun asemassani?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maksetaan tulojen suhteessa, on tasa-arvoista ja oikein. Muutoin yhdessäasumisestanne ei tule mitään. Jos lisäksi suhtautumisenne ostoihin on aivan erilainen. Ruokaan saa kyllä laitettua rahaa hirveästi turhaan jos haluaa.
Eli suosittelen siis että maksatte menonne suhteessa tuloihinne. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Jos ei kiinnosta kaveria, lopeta suhde.
Mitä oikeudenmukaista siinä on että vähemmällä koulutuksella ja panostuksella ahertava saa tasan saman "elintason" kuin yrittelijäs ja viisas riskinottaja?
Se yritteliäs ja viisas riskinottaja jättää kuitenkin kaikki kotityöt sen pienempipalkkaisen tehtäväksi.
Kenenkään ei ole pakko alkaa parisuhteeseen itseään köyhemmän kanssa.
Tutkitusti miehet tekevät 8 tuntia viikossa enemmän koti- JA ansiotöitä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia paremmin tienaavaa kohottamaan elintasoaan.
No sitten eletään sitä elintasoa, mikä sopii pienituloisen kukkarolle. Unohdetaan rivari ja pihviateriat, asutaan kerrostalokaksiossa ja pidetään puuropäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maksetaan tulojen suhteessa, on tasa-arvoista ja oikein. Muutoin yhdessäasumisestanne ei tule mitään. Jos lisäksi suhtautumisenne ostoihin on aivan erilainen. Ruokaan saa kyllä laitettua rahaa hirveästi turhaan jos haluaa.
Eli suosittelen siis että maksatte menonne suhteessa tuloihinne. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Jos ei kiinnosta kaveria, lopeta suhde.
Mitä oikeudenmukaista siinä on että vähemmällä koulutuksella ja panostuksella ahertava saa tasan saman "elintason" kuin yrittelijäs ja viisas riskinottaja?
Se yritteliäs ja viisas riskinottaja jättää kuitenkin kaikki kotityöt sen pienempipalkkaisen tehtäväksi.
Kenenkään ei ole pakko alkaa parisuhteeseen itseään köyhemmän kanssa.
Tutkitusti miehet tekevät 8 tuntia viikossa enemmän koti- JA ansiotöitä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia paremmin tienaavaa kohottamaan elintasoaan.
No sitten eletään sitä elintasoa, mikä sopii pienituloisen kukkarolle. Unohdetaan rivari ja pihviateriat, asutaan kerrostalokaksiossa ja pidetään puuropäiviä.
Ja parempituloinen ei saa tehdä tuloillaan mitä haluaa? Miksi ei? Suomessa on jokaisella vapaus kouluttautua ja yrittää sekä oikeus henkilökohtaiseen tiliin sekä harrastuksiin. Parisuhde ja kumppanin "saamattomuus" den kieltää, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maksetaan tulojen suhteessa, on tasa-arvoista ja oikein. Muutoin yhdessäasumisestanne ei tule mitään. Jos lisäksi suhtautumisenne ostoihin on aivan erilainen. Ruokaan saa kyllä laitettua rahaa hirveästi turhaan jos haluaa.
Eli suosittelen siis että maksatte menonne suhteessa tuloihinne. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Jos ei kiinnosta kaveria, lopeta suhde.
Mitä oikeudenmukaista siinä on että vähemmällä koulutuksella ja panostuksella ahertava saa tasan saman "elintason" kuin yrittelijäs ja viisas riskinottaja?
Se yritteliäs ja viisas riskinottaja jättää kuitenkin kaikki kotityöt sen pienempipalkkaisen tehtäväksi.
Kenenkään ei ole pakko alkaa parisuhteeseen itseään köyhemmän kanssa.
Tutkitusti miehet tekevät 8 tuntia viikossa enemmän koti- JA ansiotöitä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia paremmin tienaavaa kohottamaan elintasoaan.
No sitten eletään sitä elintasoa, mikä sopii pienituloisen kukkarolle. Unohdetaan rivari ja pihviateriat, asutaan kerrostalokaksiossa ja pidetään puuropäiviä.
Ja parempituloinen ei saa tehdä tuloillaan mitä haluaa? Miksi ei? Suomessa on jokaisella vapaus kouluttautua ja yrittää sekä oikeus henkilökohtaiseen tiliin sekä harrastuksiin. Parisuhde ja kumppanin "saamattomuus" den kieltää, vai?
Ne menot, mitkä pistetään puoliksi, pitää määrittää pienempituloiselle sopiviksi. Mikä tuossa on vaikea tajuta?
Tokihan toinen voi ostella vaikka uuden veneen joka vuosi ja käydä kaukomatkoilla pari kertaa vuodessa, ostaa joka päivälle uuden paidan ja käydä viikonloppuisin ravintolassa syömässä. Sitä voi miettiä, onko se kivaa yksin tai kavereiden kanssa, kun puoliso ei pääse koskaan mukaan. Mitä järkeä sellaisessa parisuhteessa on? Parempi pysyä sinkkuna tai vaihtaa puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maksetaan tulojen suhteessa, on tasa-arvoista ja oikein. Muutoin yhdessäasumisestanne ei tule mitään. Jos lisäksi suhtautumisenne ostoihin on aivan erilainen. Ruokaan saa kyllä laitettua rahaa hirveästi turhaan jos haluaa.
Eli suosittelen siis että maksatte menonne suhteessa tuloihinne. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Jos ei kiinnosta kaveria, lopeta suhde.
Mitä oikeudenmukaista siinä on että vähemmällä koulutuksella ja panostuksella ahertava saa tasan saman "elintason" kuin yrittelijäs ja viisas riskinottaja?
Se yritteliäs ja viisas riskinottaja jättää kuitenkin kaikki kotityöt sen pienempipalkkaisen tehtäväksi.
Kenenkään ei ole pakko alkaa parisuhteeseen itseään köyhemmän kanssa.
Tutkitusti miehet tekevät 8 tuntia viikossa enemmän koti- JA ansiotöitä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia paremmin tienaavaa kohottamaan elintasoaan.
No sitten eletään sitä elintasoa, mikä sopii pienituloisen kukkarolle. Unohdetaan rivari ja pihviateriat, asutaan kerrostalokaksiossa ja pidetään puuropäiviä.
Ja parempituloinen ei saa tehdä tuloillaan mitä haluaa? Miksi ei? Suomessa on jokaisella vapaus kouluttautua ja yrittää sekä oikeus henkilökohtaiseen tiliin sekä harrastuksiin. Parisuhde ja kumppanin "saamattomuus" den kieltää, vai?
Enemmän ihmettelen, miksi olisit edes parisuhteessa ihmisen kanssa, jota katsot noin alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maksetaan tulojen suhteessa, on tasa-arvoista ja oikein. Muutoin yhdessäasumisestanne ei tule mitään. Jos lisäksi suhtautumisenne ostoihin on aivan erilainen. Ruokaan saa kyllä laitettua rahaa hirveästi turhaan jos haluaa.
Eli suosittelen siis että maksatte menonne suhteessa tuloihinne. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Jos ei kiinnosta kaveria, lopeta suhde.
Mitä oikeudenmukaista siinä on että vähemmällä koulutuksella ja panostuksella ahertava saa tasan saman "elintason" kuin yrittelijäs ja viisas riskinottaja?
Se yritteliäs ja viisas riskinottaja jättää kuitenkin kaikki kotityöt sen pienempipalkkaisen tehtäväksi.
Kenenkään ei ole pakko alkaa parisuhteeseen itseään köyhemmän kanssa.
Tutkitusti miehet tekevät 8 tuntia viikossa enemmän koti- JA ansiotöitä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia paremmin tienaavaa kohottamaan elintasoaan.
No sitten eletään sitä elintasoa, mikä sopii pienituloisen kukkarolle. Unohdetaan rivari ja pihviateriat, asutaan kerrostalokaksiossa ja pidetään puuropäiviä.
Ja parempituloinen ei saa tehdä tuloillaan mitä haluaa? Miksi ei? Suomessa on jokaisella vapaus kouluttautua ja yrittää sekä oikeus henkilökohtaiseen tiliin sekä harrastuksiin. Parisuhde ja kumppanin "saamattomuus" den kieltää, vai?
Ne menot, mitkä pistetään puoliksi, pitää määrittää pienempituloiselle sopiviksi. Mikä tuossa on vaikea tajuta?
Tokihan toinen voi ostella vaikka uuden veneen joka vuosi ja käydä kaukomatkoilla pari kertaa vuodessa, ostaa joka päivälle uuden paidan ja käydä viikonloppuisin ravintolassa syömässä. Sitä voi miettiä, onko se kivaa yksin tai kavereiden kanssa, kun puoliso ei pääse koskaan mukaan. Mitä järkeä sellaisessa parisuhteessa on? Parempi pysyä sinkkuna tai vaihtaa puolisoa.
Miksi sitten naisilla ensimmäisiä ehtoja on että mies on menestyvä, on työtä, mies ei ole naista köyhempi jne.? Miksi nainen ei pariudu samantuloisen tai köyhemmän kanssa niin ei tarvitse lokkeilla tai olla vain saamapuolella?
Miksi naiset eivät tee tulotasolleen jotain ryhtiliikkeitä vaan oikeuttavat itsensä miehen tuloihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maksetaan tulojen suhteessa, on tasa-arvoista ja oikein. Muutoin yhdessäasumisestanne ei tule mitään. Jos lisäksi suhtautumisenne ostoihin on aivan erilainen. Ruokaan saa kyllä laitettua rahaa hirveästi turhaan jos haluaa.
Eli suosittelen siis että maksatte menonne suhteessa tuloihinne. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Jos ei kiinnosta kaveria, lopeta suhde.
Mitä oikeudenmukaista siinä on että vähemmällä koulutuksella ja panostuksella ahertava saa tasan saman "elintason" kuin yrittelijäs ja viisas riskinottaja?
Se yritteliäs ja viisas riskinottaja jättää kuitenkin kaikki kotityöt sen pienempipalkkaisen tehtäväksi.
Kenenkään ei ole pakko alkaa parisuhteeseen itseään köyhemmän kanssa.
Tutkitusti miehet tekevät 8 tuntia viikossa enemmän koti- JA ansiotöitä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia paremmin tienaavaa kohottamaan elintasoaan.
No sitten eletään sitä elintasoa, mikä sopii pienituloisen kukkarolle. Unohdetaan rivari ja pihviateriat, asutaan kerrostalokaksiossa ja pidetään puuropäiviä.
Ja parempituloinen ei saa tehdä tuloillaan mitä haluaa? Miksi ei? Suomessa on jokaisella vapaus kouluttautua ja yrittää sekä oikeus henkilökohtaiseen tiliin sekä harrastuksiin. Parisuhde ja kumppanin "saamattomuus" den kieltää, vai?
Ne menot, mitkä pistetään puoliksi, pitää määrittää pienempituloiselle sopiviksi. Mikä tuossa on vaikea tajuta?
Tokihan toinen voi ostella vaikka uuden veneen joka vuosi ja käydä kaukomatkoilla pari kertaa vuodessa, ostaa joka päivälle uuden paidan ja käydä viikonloppuisin ravintolassa syömässä. Sitä voi miettiä, onko se kivaa yksin tai kavereiden kanssa, kun puoliso ei pääse koskaan mukaan. Mitä järkeä sellaisessa parisuhteessa on? Parempi pysyä sinkkuna tai vaihtaa puolisoa.
Miksi sitten naisilla ensimmäisiä ehtoja on että mies on menestyvä, on työtä, mies ei ole naista köyhempi jne.? Miksi nainen ei pariudu samantuloisen tai köyhemmän kanssa niin ei tarvitse lokkeilla tai olla vain saamapuolella?
Miksi naiset eivät tee tulotasolleen jotain ryhtiliikkeitä vaan oikeuttavat itsensä miehen tuloihin?
Jos pienituloinen nainen on jossain mielenhäiriössä sattunut rakastumaan itseään rikkaampaan mieheen, niin miksei mies sano, että et kelpaa minulle? Onko miehet aina kuin kypsiä omenoita, jotka odottavat, että joku nainen poimii heidät? Parisuhteeseen tarvitaan kummankin suostumus, ei ketään väkisin viedä.
Parisuhteet voivat olla pitkiä, 60 vuoden avioliitot eivät ole harvinaisia. Itse olen ollut saman miehen kanssa 34 vuotta. Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että pitkiin suhteisiin tulee monenlaisia vaiheita. Hyvässä parisuhteessa tuetaan toista huonoina aikoina vuoronperään. Kaikki tuki ei aina tarkoita rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maksetaan tulojen suhteessa, on tasa-arvoista ja oikein. Muutoin yhdessäasumisestanne ei tule mitään. Jos lisäksi suhtautumisenne ostoihin on aivan erilainen. Ruokaan saa kyllä laitettua rahaa hirveästi turhaan jos haluaa.
Eli suosittelen siis että maksatte menonne suhteessa tuloihinne. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Jos ei kiinnosta kaveria, lopeta suhde.
Mitä oikeudenmukaista siinä on että vähemmällä koulutuksella ja panostuksella ahertava saa tasan saman "elintason" kuin yrittelijäs ja viisas riskinottaja?
Se yritteliäs ja viisas riskinottaja jättää kuitenkin kaikki kotityöt sen pienempipalkkaisen tehtäväksi.
Kenenkään ei ole pakko alkaa parisuhteeseen itseään köyhemmän kanssa.
Tutkitusti miehet tekevät 8 tuntia viikossa enemmän koti- JA ansiotöitä.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia paremmin tienaavaa kohottamaan elintasoaan.
No sitten eletään sitä elintasoa, mikä sopii pienituloisen kukkarolle. Unohdetaan rivari ja pihviateriat, asutaan kerrostalokaksiossa ja pidetään puuropäiviä.
Ja parempituloinen ei saa tehdä tuloillaan mitä haluaa? Miksi ei? Suomessa on jokaisella vapaus kouluttautua ja yrittää sekä oikeus henkilökohtaiseen tiliin sekä harrastuksiin. Parisuhde ja kumppanin "saamattomuus" den kieltää, vai?
Ne menot, mitkä pistetään puoliksi, pitää määrittää pienempituloiselle sopiviksi. Mikä tuossa on vaikea tajuta?
Tokihan toinen voi ostella vaikka uuden veneen joka vuosi ja käydä kaukomatkoilla pari kertaa vuodessa, ostaa joka päivälle uuden paidan ja käydä viikonloppuisin ravintolassa syömässä. Sitä voi miettiä, onko se kivaa yksin tai kavereiden kanssa, kun puoliso ei pääse koskaan mukaan. Mitä järkeä sellaisessa parisuhteessa on? Parempi pysyä sinkkuna tai vaihtaa puolisoa.
Miksi sitten naisilla ensimmäisiä ehtoja on että mies on menestyvä, on työtä, mies ei ole naista köyhempi jne.? Miksi nainen ei pariudu samantuloisen tai köyhemmän kanssa niin ei tarvitse lokkeilla tai olla vain saamapuolella?
Miksi naiset eivät tee tulotasolleen jotain ryhtiliikkeitä vaan oikeuttavat itsensä miehen tuloihin?
Osaavatpa ne miehetkin loisia ihan rehellisesti toisen lompakolla. :) Anteeksi, jos rikoin jonkun illuusion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on siipeilijämies. Ottaa välillä päähän, asuu luonani ilmaiseksi eikä osta ruokaa vaan syö mun ostamaani. Välillä osallistui enemmän, mutta naimisiin menon jälkeen alkoi näköjään ajatella, että mun rahat on sen rahat.
Tein äskenkin ruokaa ostamistani tarvikkeista itselleni ja lapselleni ja ilmaantui syömään. Kysyin miksei syönyt sitä muutaman päivän takaista ruokaa (jonka olin myös tehnyt ja ostanut ja jonka syömisestä hän oli puhunut ja siksi säästin hänelle loput), niin sanoi ettei halua, kun se on kuulemma pahaa. Vi...tut ostaisi sitten joskus itse ruokaa ja tekisi sitä. Mutta elää mun ostamillani ja vielä haukkuu pahaksi.
Mentiin siis hiljattain naimisiin. Saatiin yhteinen lahjakortti stokkalle. Mies haluaisi käyttää kietin siihen, että ostaisi ison taulutelkkarin. Mä en halua sellaista ja meillä on jo minun ostamani normaalikokoinen tv. Tästä on tulossa riita, kun en halua laittaa rahaa sellaiseen turhaan. Voisi mies maksaa ensin elinkustannuksensa ennen tuollaisia menoja.
Mä olen 40 ja mies on 45 ja minä elätän siis kokonaan itseni ja lapseni ja lisäksi osin häntä. Lisäksi... minä en käy yöissä, mutta hän käy ja on johtavassa asemassa vieläpä.
Ota asia puheeksi, jos mies ei suostu sovittamaan menoja tulojen mukaan, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Alistut kohtaloosi, tai vaihdat miestä.