Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa suhdetta otitte raha-asiat puheeksi? Itse olen siivoaja ja mies tienaa 2 kertaa enemmän ja menot menee puoliksi. Tosin mies tykkää kaikesta kalliista mm ruuasta mihin mun tuloilla ei ole varaa...
31.08.2016 |
Eli ennen miestä elelin sinkkuna ja mun 1000e kk käteen jäävä osuus (siitä asuminen, laskut ja ruoka yms) tuli kustannettua ja joskus jäi muutama kymppi säästöönkin. Nyt olen seurustellut muutaman kuukauden ja muutettu yhteen ja esim mun ruokakulut on nousseet 300 eurosta niin paljon ylöspäin että tiliin on nytkin pari viikkoa ja rahaa on vaan 50e jäljellä.
Minun mielestä ostamme kaikkea "turhaa" kuten limuja ja jälkkärivanukkaita (ja toki kokolihapihvejä jauhelihan sijasta) mutta rahaa menee silti enemmän ja mies syö tietenkin määrällisesti isomman määrän ruokaa. Minua ei haittaa osallistua esim ruokakustannuksiin ja muihin kuluihin, mutta kun minulla on elämiseen 1000e rahaa kk, miehellä on 2000 - 3000e rahaa niin tietenkin meidän kulutustottumukset ei heti kohtaa.
Mitäs nyt teen? En kehtaa alkaa "pummimaan" ruokaa, mutta varmaan pakko koska rahat alkaa olemaan loppu tulotasoerosta johtuen...
Mitä tekisitte mun asemassani?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Miksi miehen syömät ruuat ei ole sitten hänen OMIA vaan yhteisiä?
Niin, miksi te ette ole niin sopineet?
Tämä oli sinun ehdotuksesi, että kaikki maksetaan puoliksi koska paremmin tienaavalla ei ole kuulemma velvollisuutta nostaa toisen elintasoa. Isokokoinen mies syö ruokaa enemmän kuin pienikokoinen nainen mutta naisen pitää silti sinun logiikkasi mukaan maksaa ruuasta puolet (eli sponssata miehen syömisiä).
Sinä itse aloit tuota syömistä tähän tunkea. Sanoin että se on sopimiskysymys. Jos mies syö enemmän ja nainen ei halua sitä maksaa, nainen sanoo siitä. Täällä vain logiikka näyttää olevan se, että mies syö enemmän joten joko mies maksaa 80% 300 000 asuntolainasta tai suhde poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itse taas tilanteessa missä miehen aikasempi elämä kaatuu nyt niskaan helvetillisenä vuorena ulosottoa avioeron jälkeen, ja olemme asuneet nyt yhdessä vuodenvaihteesta. vauvamme näkee maailman syksyllä. pelottaa että talous kaatuu minun jäädessä tuille. olen ollut jo niin lähdössä tästä tilanteesta pois mutta minkäs teet.. en ole =)
Sama kokemus täällä. Ei se helppoa ollut mutta siitä selvittiin, meidät pelasti se että mies sai huipputyön ulkomailta. Ero oli monta kertaa lähellä kun taustalla oli vielä velkojen salailua ja muuta inohttavaa, mutta siitäkin selvittiin. Luottamuksen palauttaminen oli vaikeampaa kuin se köyhyydestä kärsiminen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Tällä logiikalla moni mies ei maksa sitten penniäkään kauaiverhoista ja muusta sisustamisesta vaan se maksaa joka haluaa niitä.
Kumpihan maksaa enemmän: verhot viiden huoneen ikkunaan vai kymmenen vuoden ruoat?
Hahahaha, meillä hullu exä halusi verhot, mutta aina kun yritin ostaa, oli liian kalliit, ihan sama mistä alelaarista ne löytyi. Sitten valitettiin kun ei ollut verhoja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.
Miksi? En asu yhdessä enkä luultavasti koskaan muuta yhteen miesystäväni kanssa, enkä edes tiedä paljonko hän ansaitsee, mutta minulle on käsittämätöntä tämä periaate, että menot jaettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin kun puhutaan "kiinteistä" kuluista eli käytännössä asumisesta, koostui se sitten lainanlyhennyksistä, yhtiövastikkeista tai vuokrista (+ sähkö, vesi, laajakaista, kiinteistökulut yms), niin eikö molemmat käytä niitä ihan yhtä paljon ja siis heidän kuulu myös maksaa niistä yhtä paljon? Miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" sillä, että hänen pitäisi maksaa enemmän?
Tottakai niin saa tehdä, ei minulla ole mitään muiden ihmisten valintoja kohtaan, mutta oma oikeudenmukaisuuden käsitykseni lähtee siitä, että em. kulut (+ ruoka ja esimerkiksi mahdollinen sijoitus säästötilille yms) maksetaan puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Se paremmin ansaitseva todennäköisesti tekee myös enemmän töitä tai on joutunut ponnistelemaan enemmän päästäkseen ansioilleen, joten en ymmärrä miksi häntä pitäisi siitä rangaista.
Sitten kun tulee lapsia niin tilanne tottakai muuttuu, mutta siinä vaiheessa kun on vain kaksi aikuista niin itse en suostuisi yhteisiin rahoihin enkä siihen, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin.
Jos suhde on sellainen kämppäkaveri-suhde, tuo toimii. Mutta meillä, jotka olemme myös parisuhteessa sen asuinkumppanin kanssa, tuo ei toimi. Parisuhde ei toimi niin, että puolisoilla on siinä erilaiset elintasot.
Miksi ihmeessä ei toimisi? Toimii hyvin kun käyttää järkeä ja on peruskohtelias. Yhteisissä jutuissa rikkaampi ei leveile rahoillaan. Jos toisella on varaa vain lihapulliin ja muusiin, syödään niitä. Jos rikkaampi haluaa laittaa rahaa harrastukseensa, miksi hän ei saisi sitä tehdä? Jos hän harrastaa yksin? Yhdessä voidaan sitten harrastaa vaikka lenkkeilyä.
No, jos joku voi olla onnellinen tuolla tavalla että katselee kun itse harrastaa kaikkea kivaa ja se kaikkein rakkain ihminen lähtee lenkille kun ei ole muuhun varaan, niin kai se sitten toimii. Itselleni tuollainen on täyttä dystopiaa.
Niin no, minun onneni ei ole kiinni siitä miten kalliiksi tulen toiselle. Mutta kukin tavallaan.
Kukin tosiaan tavallaan. Meillä ei käy mielessäkään ajatella yhteistä taloutta tuollaisesta näkökulmasta että kumpi tulee toiselle kalliiksi tai halvaksi. Hinnoitellaanko teillä kotityötkin samalla tavalla? "Mies laittoi kolme lautasta ja kaksi haarukkaa tiskikoneeseen, itse imuroin 17,35 m2..."
Kyllä se taisi käydä kun viestisi koko sisältö oli sitä. Heti pitää ahnehtia niitä kalliita harrastuksia kun maksaja löytyy. Ei kelpaa lenkkeily enää. Ja jos toinen ei maksa sitä zumbatuntia, silloin ei rakasta.
:D:D:D Anteeksi mutta mistä mun viestin sisällöstä tuollaista päättelit? Sä taidatkin olla se palstan trolli, joka paasaa lompakolla loisivista naisista
Itse asiassa tämän keskustelun myötä aloin ensi kertaa miettiä, että tuolla trollilla taitaa ollakin jokin pointti. Aikaisemmin ei tullut edes mieleen että tuollaisia naisia oikeasti olisi paljonkin. Tässä ketjussa ihan oikeasti on naisia jotka häpeilemättä maksattavat menonsa miehellä. Eikö teillä ole yhtään ylpeyttä? Itsenäisyyttä?
"Missä vaiheessa suhdetta otitte raha-asiat puheeksi?"
Ihan viimeistään asia on ehdottomasti otettava puheeksi ennen yhteenmuuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Miksi miehen syömät ruuat ei ole sitten hänen OMIA vaan yhteisiä?
Niin, miksi te ette ole niin sopineet?
Tämä oli sinun ehdotuksesi, että kaikki maksetaan puoliksi koska paremmin tienaavalla ei ole kuulemma velvollisuutta nostaa toisen elintasoa. Isokokoinen mies syö ruokaa enemmän kuin pienikokoinen nainen mutta naisen pitää silti sinun logiikkasi mukaan maksaa ruuasta puolet (eli sponssata miehen syömisiä).
Sinä itse aloit tuota syömistä tähän tunkea. Sanoin että se on sopimiskysymys. Jos mies syö enemmän ja nainen ei halua sitä maksaa, nainen sanoo siitä. Täällä vain logiikka näyttää olevan se, että mies syö enemmän joten joko mies maksaa 80% 300 000 asuntolainasta tai suhde poikki.
Eli se on sopimuskysymys jos mies maksaa ruuasta enemmän, ok. Miksei se, että mies maksaa isomman osan asuntolainasta (suhteutettuna tuloihin) voi myös olla sopimuskysymys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.
Miksi? En asu yhdessä enkä luultavasti koskaan muuta yhteen miesystäväni kanssa, enkä edes tiedä paljonko hän ansaitsee, mutta minulle on käsittämätöntä tämä periaate, että menot jaettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin kun puhutaan "kiinteistä" kuluista eli käytännössä asumisesta, koostui se sitten lainanlyhennyksistä, yhtiövastikkeista tai vuokrista (+ sähkö, vesi, laajakaista, kiinteistökulut yms), niin eikö molemmat käytä niitä ihan yhtä paljon ja siis heidän kuulu myös maksaa niistä yhtä paljon? Miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" sillä, että hänen pitäisi maksaa enemmän?
Tottakai niin saa tehdä, ei minulla ole mitään muiden ihmisten valintoja kohtaan, mutta oma oikeudenmukaisuuden käsitykseni lähtee siitä, että em. kulut (+ ruoka ja esimerkiksi mahdollinen sijoitus säästötilille yms) maksetaan puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Se paremmin ansaitseva todennäköisesti tekee myös enemmän töitä tai on joutunut ponnistelemaan enemmän päästäkseen ansioilleen, joten en ymmärrä miksi häntä pitäisi siitä rangaista.
Sitten kun tulee lapsia niin tilanne tottakai muuttuu, mutta siinä vaiheessa kun on vain kaksi aikuista niin itse en suostuisi yhteisiin rahoihin enkä siihen, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin.
Jos suhde on sellainen kämppäkaveri-suhde, tuo toimii. Mutta meillä, jotka olemme myös parisuhteessa sen asuinkumppanin kanssa, tuo ei toimi. Parisuhde ei toimi niin, että puolisoilla on siinä erilaiset elintasot.
Miksi ihmeessä ei toimisi? Toimii hyvin kun käyttää järkeä ja on peruskohtelias. Yhteisissä jutuissa rikkaampi ei leveile rahoillaan. Jos toisella on varaa vain lihapulliin ja muusiin, syödään niitä. Jos rikkaampi haluaa laittaa rahaa harrastukseensa, miksi hän ei saisi sitä tehdä? Jos hän harrastaa yksin? Yhdessä voidaan sitten harrastaa vaikka lenkkeilyä.
No, jos joku voi olla onnellinen tuolla tavalla että katselee kun itse harrastaa kaikkea kivaa ja se kaikkein rakkain ihminen lähtee lenkille kun ei ole muuhun varaan, niin kai se sitten toimii. Itselleni tuollainen on täyttä dystopiaa.
Niin no, minun onneni ei ole kiinni siitä miten kalliiksi tulen toiselle. Mutta kukin tavallaan.
Kukin tosiaan tavallaan. Meillä ei käy mielessäkään ajatella yhteistä taloutta tuollaisesta näkökulmasta että kumpi tulee toiselle kalliiksi tai halvaksi. Hinnoitellaanko teillä kotityötkin samalla tavalla? "Mies laittoi kolme lautasta ja kaksi haarukkaa tiskikoneeseen, itse imuroin 17,35 m2..."
Kyllä se taisi käydä kun viestisi koko sisältö oli sitä. Heti pitää ahnehtia niitä kalliita harrastuksia kun maksaja löytyy. Ei kelpaa lenkkeily enää. Ja jos toinen ei maksa sitä zumbatuntia, silloin ei rakasta.
Voi hertsileeri. Lenkkeilystäkin tulee kustannuksia, vai paljain jaloin ja työvaatteissako ajattelit hölkätä? Vai alastiko ihan meinasit? Jonkinlaiset tarkoitukseen sopivat kengät ja vaatteet on pakko hankkia kun vanhat hajoaa. Ja mun lenkkeilytahdilla ja määrillä se tarkoittaa hyviä lenkkareita vähintään kerran vuoteen. Ai mutta, kun harrastus pitäisi olla sohvalla makoilu (kuka maksaa sohvan!?!) ja kattoon syljeskely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.
Miksi? En asu yhdessä enkä luultavasti koskaan muuta yhteen miesystäväni kanssa, enkä edes tiedä paljonko hän ansaitsee, mutta minulle on käsittämätöntä tämä periaate, että menot jaettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin kun puhutaan "kiinteistä" kuluista eli käytännössä asumisesta, koostui se sitten lainanlyhennyksistä, yhtiövastikkeista tai vuokrista (+ sähkö, vesi, laajakaista, kiinteistökulut yms), niin eikö molemmat käytä niitä ihan yhtä paljon ja siis heidän kuulu myös maksaa niistä yhtä paljon? Miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" sillä, että hänen pitäisi maksaa enemmän?
Tottakai niin saa tehdä, ei minulla ole mitään muiden ihmisten valintoja kohtaan, mutta oma oikeudenmukaisuuden käsitykseni lähtee siitä, että em. kulut (+ ruoka ja esimerkiksi mahdollinen sijoitus säästötilille yms) maksetaan puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Se paremmin ansaitseva todennäköisesti tekee myös enemmän töitä tai on joutunut ponnistelemaan enemmän päästäkseen ansioilleen, joten en ymmärrä miksi häntä pitäisi siitä rangaista.
Sitten kun tulee lapsia niin tilanne tottakai muuttuu, mutta siinä vaiheessa kun on vain kaksi aikuista niin itse en suostuisi yhteisiin rahoihin enkä siihen, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin.
Jos suhde on sellainen kämppäkaveri-suhde, tuo toimii. Mutta meillä, jotka olemme myös parisuhteessa sen asuinkumppanin kanssa, tuo ei toimi. Parisuhde ei toimi niin, että puolisoilla on siinä erilaiset elintasot.
Miksi ihmeessä ei toimisi? Toimii hyvin kun käyttää järkeä ja on peruskohtelias. Yhteisissä jutuissa rikkaampi ei leveile rahoillaan. Jos toisella on varaa vain lihapulliin ja muusiin, syödään niitä. Jos rikkaampi haluaa laittaa rahaa harrastukseensa, miksi hän ei saisi sitä tehdä? Jos hän harrastaa yksin? Yhdessä voidaan sitten harrastaa vaikka lenkkeilyä.
No, jos joku voi olla onnellinen tuolla tavalla että katselee kun itse harrastaa kaikkea kivaa ja se kaikkein rakkain ihminen lähtee lenkille kun ei ole muuhun varaan, niin kai se sitten toimii. Itselleni tuollainen on täyttä dystopiaa.
Niin no, minun onneni ei ole kiinni siitä miten kalliiksi tulen toiselle. Mutta kukin tavallaan.
Kukin tosiaan tavallaan. Meillä ei käy mielessäkään ajatella yhteistä taloutta tuollaisesta näkökulmasta että kumpi tulee toiselle kalliiksi tai halvaksi. Hinnoitellaanko teillä kotityötkin samalla tavalla? "Mies laittoi kolme lautasta ja kaksi haarukkaa tiskikoneeseen, itse imuroin 17,35 m2..."
Kyllä se taisi käydä kun viestisi koko sisältö oli sitä. Heti pitää ahnehtia niitä kalliita harrastuksia kun maksaja löytyy. Ei kelpaa lenkkeily enää. Ja jos toinen ei maksa sitä zumbatuntia, silloin ei rakasta.
:D:D:D Anteeksi mutta mistä mun viestin sisällöstä tuollaista päättelit? Sä taidatkin olla se palstan trolli, joka paasaa lompakolla loisivista naisista
Itse asiassa tämän keskustelun myötä aloin ensi kertaa miettiä, että tuolla trollilla taitaa ollakin jokin pointti. Aikaisemmin ei tullut edes mieleen että tuollaisia naisia oikeasti olisi paljonkin. Tässä ketjussa ihan oikeasti on naisia jotka häpeilemättä maksattavat menonsa miehellä. Eikö teillä ole yhtään ylpeyttä? Itsenäisyyttä?
Suorastaan loukkaava kommentti miehen näkökulmasta. "Maksattaa häpeilemättä menonsa miehillä." Eli miehet on jotain aivottomia ameeboja jotka ei osaa kuin höylätä visaa ja pillua ja nainen sanelee kaiken muun? Missään nimessä kyse ei voi olla vaikka siitä, että myös miehen mielestä on reilua että menot maksetaan tulojen mukaan ja perheessä on yhteinen elintaso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Miksi miehen syömät ruuat ei ole sitten hänen OMIA vaan yhteisiä?
Niin, miksi te ette ole niin sopineet?
Tämä oli sinun ehdotuksesi, että kaikki maksetaan puoliksi koska paremmin tienaavalla ei ole kuulemma velvollisuutta nostaa toisen elintasoa. Isokokoinen mies syö ruokaa enemmän kuin pienikokoinen nainen mutta naisen pitää silti sinun logiikkasi mukaan maksaa ruuasta puolet (eli sponssata miehen syömisiä).
Sinä itse aloit tuota syömistä tähän tunkea. Sanoin että se on sopimiskysymys. Jos mies syö enemmän ja nainen ei halua sitä maksaa, nainen sanoo siitä. Täällä vain logiikka näyttää olevan se, että mies syö enemmän joten joko mies maksaa 80% 300 000 asuntolainasta tai suhde poikki.
Eli se on sopimuskysymys jos mies maksaa ruuasta enemmän, ok. Miksei se, että mies maksaa isomman osan asuntolainasta (suhteutettuna tuloihin) voi myös olla sopimuskysymys?
Näinpä. Varsinkin kun ottaa huomioon että talosta kaksi huonetta on pyhitetty miehen harrastuksille. Nainenkin haluaisi hankkia harrastuvälineet kotiin mutta ei niille ole enää tilaa. Niinpä nainen joutuu maksamaan siitä, että voi käydä jossakin muualla harrastamassa. Eli nainen maksaa puolet asunnosta, josta alle puolet on hänen käytössään. Tämän lisäksi nainen maksaa omasta harrastuksestaan, koska ei pysty miehen takia harrastamaan ilmaiseksi kotona, niinkuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä asiat on puhuttava selväksi ja suoraan. Perheessä on järjetöntä ylläpitää kahta erillistä taloutta, vaikka rahat pidettäisiinkin erillään. Tarkoittaa sitä, että jääkaappi on yhteinen samoin kuin pistokkeesta tuleva virtakin. Mies voi trimmata omia kulutustottumuksiaan alaspäin esim. viettämällä torstaisin hernekeittopäivää tai sitten ottaa vapaaehtoisesti suuremman osan kulutuksesta omalle kontolleen. Itse toimisin jälkimmäisellä tavalla ja sehän on se perinteinen tyyli. Mutta oleellista on se, että asiat sovitaan ja yhteisymmärrys löydetään. Jos paremmin tienaava ei suostu kattamaan osaa vähemmän tienaavan kustannuksista, ei paremmin tienaavalla ole mielestäni parisuhteessa moraalista oikeutta elää leveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtämään mitä eroa on otsikolla ja itse viestillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.
Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".
Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.
Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.
Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.
Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.
Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.
Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.
Ei minun tarvitse elää pihin miehen kanssa voidakseni osallistua keskusteluun.
Tuokin ongelma ratkeaa helposti sillä, että kumpikin maksaa harrastuksensa omilla tuloillaan. Jos omilla tuloilla ei ole varaa harrastaa, sitten ei harrasta. Miten tuosta edes saa ongelman? Miksi tarvitsit luvan omaan harrastukseesi? Kiva jos nyt toimii, mutta en tosiaan ymmärrä miten tuosta edes alkujaan tuli ongelma.
No eikös se äsken mennyt vielä niin että kaikki maksettaisiin puoliksi? Nyt tuo harrastus olisikin kuitenkin maksettava siitä omasta pussista. Pussista, josta on ensin lähtenyt mm. ruokarahaa miehelle (koska syö enemmän).
Se OMA harrastus. OMA.
Miksi miehen syömät ruuat ei ole sitten hänen OMIA vaan yhteisiä?
Niin, miksi te ette ole niin sopineet?
Tämä oli sinun ehdotuksesi, että kaikki maksetaan puoliksi koska paremmin tienaavalla ei ole kuulemma velvollisuutta nostaa toisen elintasoa. Isokokoinen mies syö ruokaa enemmän kuin pienikokoinen nainen mutta naisen pitää silti sinun logiikkasi mukaan maksaa ruuasta puolet (eli sponssata miehen syömisiä).
Sinä itse aloit tuota syömistä tähän tunkea. Sanoin että se on sopimiskysymys. Jos mies syö enemmän ja nainen ei halua sitä maksaa, nainen sanoo siitä. Täällä vain logiikka näyttää olevan se, että mies syö enemmän joten joko mies maksaa 80% 300 000 asuntolainasta tai suhde poikki.
Eli se on sopimuskysymys jos mies maksaa ruuasta enemmän, ok. Miksei se, että mies maksaa isomman osan asuntolainasta (suhteutettuna tuloihin) voi myös olla sopimuskysymys?
Näinpä. Varsinkin kun ottaa huomioon että talosta kaksi huonetta on pyhitetty miehen harrastuksille. Nainenkin haluaisi hankkia harrastuvälineet kotiin mutta ei niille ole enää tilaa. Niinpä nainen joutuu maksamaan siitä, että voi käydä jossakin muualla harrastamassa. Eli nainen maksaa puolet asunnosta, josta alle puolet on hänen käytössään. Tämän lisäksi nainen maksaa omasta harrastuksestaan, koska ei pysty miehen takia harrastamaan ilmaiseksi kotona, niinkuin mies.
Pitihän miehen maksaa enemmän ruoastakin koska syö enemmän. Vastaavasti hallinnoi taloa enemmän kerta maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette osta "normaalin" hintaista ruokaa puoliksi ja mies ostaisi lisäksi itse omat herkkunsa ja kalliit pihvinsä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Ja mies maksaa puolet naisen kosmetiikasta, vaikka nainen käyttää kaikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.
Ja mies maksaa puolet naisen kosmetiikasta, vaikka nainen käyttää kaikki?
Jep,
Naisella kampaajalle helposti tonni vuodessa sis. aineet. Mies pärjää 200 eurolla. Kuka maksaa erotuksen miehelle?
Omat eväät. Kokkaatte yhteisen ruuan vaikka illalla. Aamupalansa ja välipalansa hoitaa kumpikin itse.
En muuten ottaisi miestä, joka ei syö puuroa tai keittoruokia. On jo aika nirppanokkaista.
Vierailija kirjoitti:
Omat eväät. Kokkaatte yhteisen ruuan vaikka illalla. Aamupalansa ja välipalansa hoitaa kumpikin itse.
En muuten ottaisi miestä, joka ei syö puuroa tai keittoruokia. On jo aika nirppanokkaista.
Taas löytyi uusi syy naisille miksi mies on valmista kamaa jätettäväksi :)
Suomen progresiivisen verotuksen jälkeen kysyn, että mikä palkkaero? Vai puhuyiinko NATTO-palkasta? Silloin olisi jo eri juttu.
:D:D:D Anteeksi mutta mistä mun viestin sisällöstä tuollaista päättelit? Sä taidatkin olla se palstan trolli, joka paasaa lompakolla loisivista naisista