Missä vaiheessa suhdetta otitte raha-asiat puheeksi? Itse olen siivoaja ja mies tienaa 2 kertaa enemmän ja menot menee puoliksi. Tosin mies tykkää kaikesta kalliista mm ruuasta mihin mun tuloilla ei ole varaa...

Kuinka pöljä ja sinisilmäinen voikaan ihminen olla? No sinä olet ap ehkä oppinut tästä jotakin ja asiasta sisuuntuneena keräät faktat pöytään tiliotteen muodossa ja puhut. Jos asia ei mene miehelle jakeluun, niin päätös on helppo, mutta jos mies on yhtään mies, pitäisi hänen viimeistään tässä vaiheessa alkaa maksamaan oma osuutensa. Myös menneiltä viikoilta pitää tulla vastaan reilusti. Eli nyrkkiä pöytään ja puhu. Tai sitten lopetat marinan ja jatkat vanhaan malliin konkurssiisi saakka.

Jos asutaan yhdessä niin rahat on yhteisiä, se olisi pitänyt keskustella heti alkuun selväksi.

Meillä oli yhteen muuttaessa suunnilleen sama tilanne mutta toisinpäin eli miehellä minitulot ja minulla 2-3 kertaa suuremmat. Mutta ihan joka sentti on siitä lähtien ja oikeastaan jo ennen ollut yhteinen ja näin tulee olemaankin, muuten koko hommassa ei ole mitään järkeä, mikä perhe se sellainen on jossa on sinun rahat ja minun rahat.

Jaksan aina ihmetellä näitä omituisia pariskuntia joilla asiat maksetaan puoliksi tai ylipäänsä kikkaillaan millään tavalla tähän kanssa. Hullujen hommaa.

Minusta järkevintä ja toimivinta on sekoitus, eli on yhteiset ja omat rahat. Molemmat laittavat esim 50% tuloistaan yhteisiin rahoihin joista maksetaan asuminen ja ruoka (mitkä suhteutetaan siihen yhteisten rahojen määrään) ja loput rahat saa käyttää "omista rahoista" parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos asutaan yhdessä niin rahat on yhteisiä, se olisi pitänyt keskustella heti alkuun selväksi.

Meillä oli yhteen muuttaessa suunnilleen sama tilanne mutta toisinpäin eli miehellä minitulot ja minulla 2-3 kertaa suuremmat. Mutta ihan joka sentti on siitä lähtien ja oikeastaan jo ennen ollut yhteinen ja näin tulee olemaankin, muuten koko hommassa ei ole mitään järkeä, mikä perhe se sellainen on jossa on sinun rahat ja minun rahat.

Jaksan aina ihmetellä näitä omituisia pariskuntia joilla asiat maksetaan puoliksi tai ylipäänsä kikkaillaan millään tavalla tähän kanssa. Hullujen hommaa.

Höpö höpö, jokainen pari ratkaisee itse miten raha-asiat hoidetaan. Pääasia, että asia on keskusteltu selväksi. Itse en aio enää ikinä elää yhteisten rahojen periaatteella vaan molemmilla on omat rahat ja asumismenot jaetaan puoliksi, jos joskus yhteen muutetaan. Ruokien, matkailun yms. suhteen on pitänyt löytää kompromisseja jo seurustelun aikana, mutta onneksi miehelle riittää sama taso esim. hotelleissa kuin itsellenikin. Viikonloppujen kauppalaskut laitetaan suunnilleen puoliksi, mutta jos toinen haluaa jotain ekstraa, oli se sitten alkoholia tai sisäfilettä, niin hän ostaa sen itse.

Vituttaa aina kun näen jonkun tällaisen avauksen, jossa joku kertoo maksavansa sekä omat ruokansa että osan miehen ruoista. ELI NAINEN MAKSAA PUOLET RUOKAKULUISTA, VAIKKA MIES SYÖ ENEMMÄN KUIN NAINEN.

Mun tulot on puolet vähemmän. Käytännössä maksan lasten vaatteet ja ruoat ja pieniä menoja. Mies maksaa talolainan, autojen kulut ja lähes kaikki muut laskut.

Ei olla rahasta väännetty. Miehen sanoilla " samaa jääkaappia tyhjätään ja samaan pyttyyn paskotaan".

Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.

Ennen yhteen muuttoa.

Fatty kirjoitti:

Mun tulot on puolet vähemmän. Käytännössä maksan lasten vaatteet ja ruoat ja pieniä menoja. Mies maksaa talolainan, autojen kulut ja lähes kaikki muut laskut.

Ei olla rahasta väännetty. Miehen sanoilla " samaa jääkaappia tyhjätään ja samaan pyttyyn paskotaan".

Erossa sitten menee kaikki puoliksi?

Mä tienaan nyt tonnin käteen ja mies 3 tonnia. Opiskelen ja käyn töissä. Mun budjetilla syödään. Oon ostanu miehelle limuja yms kaupasta mut budjetti ei enää kyl veny siihen joten pakko lopettaa..

Ota asia puheeksi tänään! Heti!

Mun kaaliin ei mene tämä, että puolisot, joilla on hyvin erikokoiset tulot, osallistuvat yhteiseen talouteen 50/ 50 -periaatteella. Jos kumpikin osallistuu tulojensa suhteessa, molemmille jää myös omaa rahaa. Siihen jokaisella aikuisella on oikeus. 

Muutitte yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Liian nopeaa toimintaa. Syitä en uskalla edes arvailla, mutta tehty mikä tehty. Kai te tunnette toisianne jo sen verran, että mies tietää sinun olevan siivooja ja pystyy siitä päättelemään, etteivät tulosi ole kovin kummoiset. Ellei mies sen vertaa suomalaisesta yhteiskunnasta tiedä ja tajua, niin ei voi kuin pahoitella.

Menojen jakaminen tulojen suhteessa säästää myös riidoilta ruokakuluista: vähemmän syövän ei tarvitse punnita ja vahtia mitä se enemmän syövä syö ja mitä se tulee maksamaan. Ei tarvitse pitää kuittikäräjiä. 

Olette toimineet aika lyhytnäköisesti tähän asti, mutta voitte muuttaa tilanteenne järkevämmäksi. Tänään!

Vierailija kirjoitti:

Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.

Miksi? En asu yhdessä enkä luultavasti koskaan muuta yhteen miesystäväni kanssa, enkä edes tiedä paljonko hän ansaitsee, mutta minulle on käsittämätöntä tämä periaate, että menot jaettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin kun puhutaan "kiinteistä" kuluista eli käytännössä asumisesta, koostui se sitten lainanlyhennyksistä, yhtiövastikkeista tai vuokrista (+ sähkö, vesi, laajakaista, kiinteistökulut yms), niin eikö molemmat käytä niitä ihan yhtä paljon ja siis heidän kuulu myös maksaa niistä yhtä paljon? Miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" sillä, että hänen pitäisi maksaa enemmän?

Tottakai niin saa tehdä, ei minulla ole mitään muiden ihmisten valintoja kohtaan, mutta oma oikeudenmukaisuuden käsitykseni lähtee siitä, että em. kulut (+ ruoka ja esimerkiksi mahdollinen sijoitus säästötilille yms) maksetaan puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Se paremmin ansaitseva todennäköisesti tekee myös enemmän töitä tai on joutunut ponnistelemaan enemmän päästäkseen ansioilleen, joten en ymmärrä miksi häntä pitäisi siitä rangaista.

Sitten kun tulee lapsia niin tilanne tottakai muuttuu, mutta siinä vaiheessa kun on vain kaksi aikuista niin itse en suostuisi yhteisiin rahoihin enkä siihen, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

"Seurusteltu muutama kuukausi ja muutettu yhteen" - onnea. Tulette sitä tarvitsemaan.

Leikitään, että et ole trolli: miksi, oi miksi piti muuttaa yhteen muutaman kuukauden sisällä? Miksi, oi miksi ette puhuneet raha-asioista etukäteen?

Kai puhuitte edes asumisasioista? Kumpi muutti toisen luo vai muutitteko molemmat yhteiseen uuteen asuntoon? Vuokra- vai omistus? Jos vuokra-, niin onhan vuokrasopimus molempien nimissä? Mitä tapahtuu, jos suhteenne ei toimikaan vaan ero tulee (noin tuoreessa suhteessa hyvin mahdollista); kumpi muuttaa? Minne? Jos asutte jomman kumman omistusasunnossa niin mitä sovitte yhtiövastikkeista ja muista asumiskuluista? Entä mahdollisista remonteista? Kuka lyhentää asuntolainaa? Mitä se saa mukaansa, joka joutuu lähtemään, jos tulee ero (mikäli hän on ehtinyt osallistua asunnon hankintoihin ja/tai lainanlyhennykseen)?

Itse muutin mieheni kanssa aikoinaan yhteen noin kuukauden tapailun jälkeen. Siitä tulee nyt ensikeväänä 10 vuotta, 5 vuotta aviossa. Rahat oli oikeestaan yhteisiä siitä saakka. Mies opiskeli joten minä maksoin tottakai enemmän, nyt mies tienaa päälle 3 kertaa nettona enemmän kuin minä ja hän maksaa enemmän. Ei me olla koskaan sen kummemmin keskusteltu raha-asioista, molemmille ollut selvää alusta saakka että yhteistä elämää eletään ja tuloista riippumatta molemmilla on samanlainen elintaso. Mies muutti siis minun omistusasuntoon aikoinaan josta oli aikalailla lainaa. Kohta laina maksettu vaikka viimeiseen kolmeen vuoteen en ole hoitanut yhtäkään lyhennystä, mies hoitaa. Toki asuntokin on yhteinen kun naimisissa ollaan.

Kehottaisin aloittajaa ottamaan asia puheeksi miehen kanssa.

Monet naiset ovat sanoneet että heillä on jäänyt erottuaan enemmän rahaa, koska ei ole miestä syömässä.

Siis tietääkö mies edes sitä, paljonko ansaitset? Laita laskelmat paperille tuloista ja menoista ja osoita miehelle, ettet voi laittaa niin paljon ruokaan. Jos miehelle ei käy se, että osallistutte tulojenne suhteessa, ala maksaa vain omat syömisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.

Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".

Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.

Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.

Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.

Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.

Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisten menojen jako tulojen suhteessa on varsin toimiva tapa. Lisäksi voisi huomioida, jos jompikumpi tekee enemmän kotitöitä. Täysin omat kulut (esim. harrastukset ja vaatteet) kumpikin kustantaa itse.

Miksi? En asu yhdessä enkä luultavasti koskaan muuta yhteen miesystäväni kanssa, enkä edes tiedä paljonko hän ansaitsee, mutta minulle on käsittämätöntä tämä periaate, että menot jaettaisiin suhteessa tuloihin. Silloin kun puhutaan "kiinteistä" kuluista eli käytännössä asumisesta, koostui se sitten lainanlyhennyksistä, yhtiövastikkeista tai vuokrista (+ sähkö, vesi, laajakaista, kiinteistökulut yms), niin eikö molemmat käytä niitä ihan yhtä paljon ja siis heidän kuulu myös maksaa niistä yhtä paljon? Miksi paremmin ansaitsevaa pitäisi "rangaista" sillä, että hänen pitäisi maksaa enemmän?

Tottakai niin saa tehdä, ei minulla ole mitään muiden ihmisten valintoja kohtaan, mutta oma oikeudenmukaisuuden käsitykseni lähtee siitä, että em. kulut (+ ruoka ja esimerkiksi mahdollinen sijoitus säästötilille yms) maksetaan puoliksi ja loput rahat ovat omaa rahaa. Se paremmin ansaitseva todennäköisesti tekee myös enemmän töitä tai on joutunut ponnistelemaan enemmän päästäkseen ansioilleen, joten en ymmärrä miksi häntä pitäisi siitä rangaista.

Sitten kun tulee lapsia niin tilanne tottakai muuttuu, mutta siinä vaiheessa kun on vain kaksi aikuista niin itse en suostuisi yhteisiin rahoihin enkä siihen, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin.

Minun oikeudentajuuni taas ei mene millään se, miksi minun pitää maksaa puolet ruuasta kun mieheni kuitenkin syö kaikesta talossamme olevasta 3/4. Miksi minä siis maksan mieheni ruokia, kun hän ei maksa minun? Miehelle ei kelpaa edullinen auto, hän haluaa 60 000€ auton, kun minä ajan puolet halvemmalla. Miksi minun pitää maksaa mieheni autosta ja sen kuluista puolet kun en sitä käytä enkä sellaista halua? Autoja on oltava kaksi koska asumme seudulla josta ei pääse julkisilla töihin tai kauppaan. Mieheni maksaa minun käytössäni olevasta autosta puolet. Minä suostun kyllä maksamaan hänen käytössään olevasta autosta yhtä paljon kuin hän on minun autostani maksanut. En vain ymmärrä miten niin olisi reilua että minä maksaisin hänen autostaan tuplasti sen, mitä hän minun..

En ymmärrä miten on oikeudenmukaista se, että isoa palkkaa saava saa ajaa pientä palkkaa saavan konkurssiin vaatimalla kulujen puolitusta, kun hänen aiheuttamansa kulut ovat moninkertaiset pienituloisen aiheuttamiin kuluihin nähden. 

Ne asiat vaan täytyy puhua siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen. Ei se homma muuten toimi.

Olen itse ihan hyvätuloinen, kuukaudesta ja lisistä riippuen palkkani on n. 2500 - 3500 € kuukaudessa. Mieheni palkka käteen on tuo sama viikossa. Eli merkittävästi isompi. Minä maksan vuokran ja omat puhelin- yms. laskuni sekä ruoat, mies maksaa kaiken muun: lapsen harrastukset, auton, muut laskut, matkat, vakutuukset jne. Omasta palkastani laitan aina jotain säästöön ja tietysti maksan itse omat vaatteeni jne. Tilanne oli aiemmin toisinpäin: mies maksoi edelleen "entisen elämänsä" jäätävää asuntolainaa ja hänen palkkansa oli muutenkin homattavsti pienempi. Silloin minä maksoin kaiken. En missään tapauksessa pidä reiluna sitä että merkittävästi pienituloisempi joutuisi maksamaan puolet yhteisessä taloudessa. Jos näin vaaditaan, talouden menot lasketaan niin että pienempituloinen määrittää rajat ja molemmat osallsituvat tällä summalla. Jokainen toki tyylillään, mutta ihan rehellisesti sanon että esim. nykyinen elämäntyylimme (lähinnä matkustelu, iso asunto, tyttären kallis harrastus) ei onnistuisi jos olisimme riippuvaisia minun palkastani.

itse taas tilanteessa missä miehen aikasempi elämä kaatuu nyt niskaan helvetillisenä vuorena ulosottoa avioeron jälkeen, ja olemme asuneet nyt yhdessä vuodenvaihteesta. vauvamme näkee maailman syksyllä. pelottaa että talous kaatuu minun jäädessä tuille. olen ollut jo niin lähdössä tästä tilanteesta pois mutta minkäs teet..  en ole  =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies muutti minun luokse. Olemme muutaman kuukauden asuneet jo yhdessä, mutta nyt kirjat on myös minun luonani virallisesti.

Rahaa emme ole ottaneet puheeksi, mutta meillä menee kaikki tosiaan puoliksi, eli vuokra on 500e ja muut laskut 100e niin mä maksan niistä 300e ja ruuat yms päälle. (Vuokra nousi 25e yhden vesimaksun myötä eli ei tämä mun elämä ennenkään ole rahallisesti silti herkkua ollut). Ruokaan tuntuu palavan nyt tuhottomasti rahaa, ja se mua eniten turhauttaa. Oon syönyt mm puuroja ja hernekeittoa ja muuta halpaa ruokaa, mies ei voi sietää niitä eikä syömään punaisen lapun aletuotteita koska "niissä on jotain epäilyttävää kun päiväys on niin lähellä".

Minun kantani on, että puoliksimaksaminen on huono idea, jos tuloerot ovat isot: käytännössä tuo järjestelyhän ei edes ole oikeudenmukainen, koska suhteessa tuloihisi sinä maksat todellisuudessa enemmän. Eli miehen on yksinkertaisesti joko tyydyttävä edullisempaan ruokaan, tai osallistuttava kuluihin enemmän.

Miksi ei olisi oikeudenmukainen? Miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa siitä, että toisella on huonommin palkattu työ? Se palkka riippuu omasta koulutuksesta, taidoista ja tuurista. Mutta kyllä se pieni palkka on sen pienipalkkaisen ongelma. Ei paremmin tienaavalla ole valvollisuutta nostaa sitä ylöspäin omalla kustannuksellaan.

Minusta ihan selvä jako on se, että kumpikin ehdottelee mitä ostetaan ja kumpi tahansa voi milloin vain sanoa: ei osteta, minulla ei ole tuohon varaa.

Aloittaja taitaa olla haluton puhumaan suoraan siksi, että toiveena on se että mies ottaisi suurimman osan kustannuksista hoitaakseen.

Ja epäselvyyksien välttämiseksi: olen nainen.

Sinä et siis ole koskaan elänyt pihin miehen kanssa. Tai siis miehen, joka on pihi silloin kun SINÄ haluat jotain. Vaikkapa aloittaa harrastuksen. Ei käy, ei ole varaa. Samaan aikaan mies kyselemättä ostaa omia harrastustarvikkeita täysin huoletta. Minä en nähnyt tuossa syytä laittaa suhdetta poikki, kun mies on muuten hyvä. Asia ratkesi erittäin helposti sillä, että raha-asiat järjesteltiin uudestaan.