Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.

Pelkääkö mies koiria vai mistä kummasta kiikastaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei pidä koirista kuuluu ulkoruokintaan.

Ihminen joka ei pidä koirista kuuluu narun jatkoksi.

Kuka EI pidä koirista? En ottaisi tuollaista miestä, jotain vikaa on ihmisessä, joka ei eläimistä pidä. Tuskin ihmisiäkään liiemmin arvostaa.

Tämä ketju on oikea av:n helmi! Että jaksatte käydä provon kanssa keskustelua...eikö kannattaisi olla avuksi todelliselle henkilölle?

Tytär ensin. Jos miehellä ei ole  vaikeaa allergiaa, hänen tehtävänään on ottaa koko paketti ja siihen kuuluu tytär ja koira. Koira on perheenjäsen, ja sitä ei noin vaan heitetä ulos. Sorry! Näytä nyt tyttärellesi, kuinka naisen tulee hoitaa asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!

Ap

Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.

Ap

Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.

Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.

Minkäs takia sen miehen täytyy teillä asua? Juuri noin, että pidetäänhän niitä hevosiakin tallipaikoilla joten samalla käyt aina välillä ratsastamassa sitä miestä ja sen jälkeen tulet kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.

Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...

Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...

Mitähän tässä nyt tekisi?

Näistä katkerista kommenteista huolimatta ymmärrän täysin tilanteesi ja arvostan sitä, että arvotat ihmissuhteen korkeammalle kuin lemmikin. Toki tämä on etenkin lapsellesi huono juttu, eikä anna hyvää lähtökohtaa uuden isäpuolen hyväksymiselle, mutta kyllä hän sen aikanaan ymmärtää.

Yritä hankkia koiralle koti jostain hyvästä perheestä ja sano, että luovut koirasta uuden miehen allergian takia.

Vierailija kirjoitti:

Tytär ensin. Jos miehellä ei ole  vaikeaa allergiaa, hänen tehtävänään on ottaa koko paketti ja siihen kuuluu tytär ja koira. Koira on perheenjäsen, ja sitä ei noin vaan heitetä ulos. Sorry! Näytä nyt tyttärellesi, kuinka naisen tulee hoitaa asiat.

Eli itsekkäästi omaa napaa tuijottaen asettaen lemmikkieläimen parisuhteen edelle? Toivon, että vitsailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!

Ap

Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.

Ap

Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.

Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.

Minkäs takia sen miehen täytyy teillä asua? Juuri noin, että pidetäänhän niitä hevosiakin tallipaikoilla joten samalla käyt aina välillä ratsastamassa sitä miestä ja sen jälkeen tulet kotiin.

Tämä! Naulan kantaan! XD

AP: sinun onnen tunteesi tätä miestä kohtaan ei kaiketi kestä kauan, koska kohta mieskin on keskellä perhedraamaan ja kaiken lisäksi kerrankin tytär on oikeassa. Vanhemman ja lapsen suhde kestää vuosikymmeniä ja on ainutlaatuinen. Miehiä tulee ja menee, kuten olet huomannut, jos uskallat katsoa asiaa rehellisesti. Jos mies rakastaisi sinua, hän ottaisi huomioon myös tyttäresi asiat. Mutta tämä mies taitaa rakastaa vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.

Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...

Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...

Mitähän tässä nyt tekisi?

Näistä katkerista kommenteista huolimatta ymmärrän täysin tilanteesi ja arvostan sitä, että arvotat ihmissuhteen korkeammalle kuin lemmikin. Toki tämä on etenkin lapsellesi huono juttu, eikä anna hyvää lähtökohtaa uuden isäpuolen hyväksymiselle, mutta kyllä hän sen aikanaan ymmärtää.

Yritä hankkia koiralle koti jostain hyvästä perheestä ja sano, että luovut koirasta uuden miehen allergian takia.

Sulla jäi kirjoittamatta ap tohon loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär ensin. Jos miehellä ei ole  vaikeaa allergiaa, hänen tehtävänään on ottaa koko paketti ja siihen kuuluu tytär ja koira. Koira on perheenjäsen, ja sitä ei noin vaan heitetä ulos. Sorry! Näytä nyt tyttärellesi, kuinka naisen tulee hoitaa asiat.

Eli itsekkäästi omaa napaa tuijottaen asettaen lemmikkieläimen parisuhteen edelle? Toivon, että vitsailet.

Kyse on tyttären tunteista ja sitoutumisesta lemmikkiinsä. Sitä paitsi mikä oikeus miehellä on sanoa, että ei pidä jostain asiasta. Hänhän on tulossa ulkoapäin perheeseen. Hänen se kuuluu sopeutua aikuisen lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär ensin. Jos miehellä ei ole  vaikeaa allergiaa, hänen tehtävänään on ottaa koko paketti ja siihen kuuluu tytär ja koira. Koira on perheenjäsen, ja sitä ei noin vaan heitetä ulos. Sorry! Näytä nyt tyttärellesi, kuinka naisen tulee hoitaa asiat.

Eli itsekkäästi omaa napaa tuijottaen asettaen lemmikkieläimen parisuhteen edelle? Toivon, että vitsailet.

Ap laittaa jonkun random ukon OMAN tyttärensä edelle. Sitä koko ketjussa kritisoidaan. Jos mies sitäpaitsi rakastaisi ap:ta, ei hän pakottaisi tätä poistamaan kotoa jotain tyttärelle rakasta, vaan hyväksyisi koko paketin.

Ap sietäisit saada turpsas ja kunnolla. Oon niin vihainen että oo onnellinen ettet ole Tässä. Ootko yhtään aatellu koira-paran tunteita?? Ja tyttösi? En pysty ymmärtämään miten kukaan voi noin vaan luopua rakkaasta perheenjäsenestään. Jos todella olet niin kylmä kusipääpaska ja annat koiran pois niin toivon että loppuelämäsi on pelkkää helvettiä. Ei sulla oo empatialykyä alkuunkaan jos pystyt koirasta luopumaan tollasen takia. Muitakin ratkaisuja olisi. Nyt viaton koiraparka ja tyttö joutuu kärsimään koska Sä ja sun miehes ootte tollasia ihmispaskoja. Häpeä ja pala helvetissä!!!

Teit sillain tyhmästi, että kerroit että koirasta pitää luopua, koska mies. Itse olisin järjestänyt niin että koiralle olisi sattunut joku onnettomuus tai sairaskohtaus kun tyttö on pois kotoa. Kaikki olisi olleet onnellisia. Tyttökin yhden illan itkeskelyjen jälkeen. Lapsia kasvattaessa pitää olla viisas ja miettiä asioita etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei pidä koirista kuuluu ulkoruokintaan.

Ihminen joka ei pidä koirista kuuluu narun jatkoksi.

Hei nyt jotain rajaa tähän..! Olen kissaihminen, joskin allerginen, joten karvaisia eläimiä ei talouteemme tule. Meillä on lemmikkeinä kanoja. Edes lapsena ole pitänyt koirista, suoraan sanoen siedän niitä vain pakon edessä. Ymmärrän silti ystäviäni, joille oma koira on tärkeä. Lisäksi ymmärrän ihan peruspsykologialla, että ap:n suunnitelma on julma ja äärimmäisen ajattelematon.

Mutta sitä en ymmärrä, että täällä aikuiset ihmiset komppaavat ajatusta, että jos ei pidä koirista, on niin turha ihminen, että sietää vaikka tappaa itsensä. Menkääs nyt vähän itseenne. Onko sama kohtalo sit kissanvihaajille kans?

IKINÄ ei pidä lemmikistä luopua jonkun uuden seurustelukumppanin takia. Olet ap sairas paska jos ees suunnittelet tollasta. Ja miehestä en edes aloita. Jos toteutat ton ni toivottavasti mies kiduttaa sua loppuelämäs ajan nii älyäisit viimeistään tehnees väärin. Sä ap oksetat mua! Koira ois miljoona kertaa tärkeämpi kuin sinä!! Sä olet niin tyhmä ettei sanat riitä.

"Ensin koira ulos. Kun teini suuttuu ja vihaa miestäsi on miehen helppo alkaa savustaa teini ulos kun on niin hankala. Sitten voikin siirtyä sinun ulkonäön muokkaamiseen mieluisaksi, määräämiseen ketä ystäviäsi voi tulla kylään. Askel askeleelta itsetuntoasi hajotetaan. Toimien kuitenkin niin että aina säilyy tunne mies on oikeassa."

Näin tämän tyyppistä lähipiirissäni. Nainen kiimantui miehestä niin että eläimiään ja lapsiaan rakastavasta äidistä tuli miehen täysin manipuloima ja omistama ja alistama. Itsetunto ja oma elämä hajotettiin juurikin  askel askeleelta niin että mies on oikeassa, ja oikeastaan suorastaan parantaja, henkinen guru joka vapauttaa naisen "vääristä" käyttäytymismalleista. "Ei sinulle voi kukaan lapsesi tai ystäväsi sanoa miten sinun tulee tehdä, sinun tulee valita itse(ts. valita mitä mies halusi).

Mies ei tykännyt naisen lemmikeistä ja siksi heidän piti viettää aikansa miehen luona. Lemmikit ja lapset jäivät hoitamatta. Kun lähipiiri huolestui asiasta, mies aivopesi naisen ajattelemaan että ystävät ja lähipiiri yrittävät määrätä heidän elämäänsä eikä naisen kannata olla tekemisissä tuollaisten tuholaisten kanssa. Niinpä tämä nainen katkaisi välinsä kaikkiin tällaisiin "mielipuoliin ja terapian tarpeessa oleviin"(kaikki sukulaiset, ystävät, tuttavat, työtoverit kaikki).

Nyt tämä henkisen tasapainon esikuvana itseään pitävä pariskunta on sitten ihan keskenään ja muuta ei tiedetä naisesta sen koommin. 2 kertaa vuodessa soittaa lapsilleen.

Että kyllä näitä on olemassa jotka laittavat uuden miehen lastensa ja lemmikkiensä edelle.

provo!ei kukaan luovu koirasta kyrvän takkii

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.

Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...

Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...

Mitähän tässä nyt tekisi?

Kaikista paras ratkaisu on, että vedät kirveellä rikki kaikki välineet, joilla pääset nettiin. Se estää, tai ainakin hidastuttaa, sinua tekemästä lisää näitä toivottoman typeriä aloituksia.

Kirveen hakkuun siitä, hop, hop.