Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.

Mä en IKINÄ antais äitilleni anteeksi tuollaista tekoa!

Mä en tiedä, että vaikka koirasta ei luovutakaan, oisko ap mennyt jo liian pitkälle ja tuhonnut pysyvästi tietyn perusluottamuksen lapselta. Ehkä jos ap selkeästi pahoittelet ja olet aivan suunniltasi siitä, että edes ehdotit lapselle sellaista, asiat voi vielä korjaantua, mutta katumuksen on oltava aitoa ja vilpitöntä ja ns. itseruoskinnan myös aitoa. Lisäksi olisi syytä lapsen kuullen sanoa miehelle, että en koskaan hyväksy näitä vaatimuksia, joita lapselleni osoitat, joten et tietenkään ole tervetullut tänne asumaan. Ehkä näin voit vielä pelastaa jotain, jos aidosti pyydät anteeksi lapselta ja toisaalta hänen läsnäollessaan osoitat avointa halveksuntaa miestä ja hänen vaatimuksiaan kohtaan.

Tämän on oltava provo. On tietysti ihmisiä, jotka eivät piittaa eläinten hyvinvoinnista, pidä eläimistä. Jotka viisveisaavat tuotantoeläinten elinolosuhteista, kuluttajan vastuusta ja vaikutusmahdollisuuksista, joille lemmikit tarkoittavat lähinnä koiranpaskaraivareita keväisin. Fiksu ihminen tietää, että ihmisen suhtautuminen luontokappaleisiin ja luontoon kertoo hänestä kaiken oleellisen. Hyvässä ja pahassa. Fiksu ihminen ei laita lastaan asumaan kenenkään kanssa, jonka ensimmäinen ehto on että lapsen täytyy luopua parhaasta ystävästään.

Meillä oli ollut lapsuudessani kaksi kissaa jotka sitten annettiin isovanhempien hoiviin perheemme muuttuneen elämäntilanteen takia. Sitten isovanhemmat muuttivat vanhainkotiin ja kissat tulivat takaisin meille viiden vuoden tauon jälkeen. Tällä välin kuvioihin oli tullut isäpuoleni, joka ei pitänyt kissoista ollenkaan mutta hammasta purren sitten niitä koitti sietää. Mutta kävikin niin, että isäpuoleni tykästyi kissoihin kovin ja aina höpötteli niiden tekemisistä ja kertoi miten hyvää seuraa ne ovat. Kissojen kuoltua se oli isäpuoleni idea että äitini ja hän ottivat lopulta lisää kissoja :)

Mistä miehen koirainho johtuu? Onko allerginen? Traumaattisia kokemuksia? Onko ihan varmaa että koirainho on niin kova ettei voisi tykästyä kanssaan elävään koiraan? Vähän ihmettelen miehen ehdottomuutta tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa! 

Ap

 Ei äityiden tarvitse olla mitään uhrautumista. Ja , et ole vielä ollut niin kauan äiti, että voisit ajatella vain itseäsi. Sitten kun olet ollut äiti 18v tällä lapsellesi, voit ajatella itseäsi. Sitten tyttö on täysi-ikäinen ja voi tehdä omat ratkaisunsa. Voit olla nainen ja nauttia elämästä ilman , että mies muuttaa luoksesi. Luulen , että nauttiminen elämästä loppuu siihen kun annat tytön koiran pois. Siitä alkaa sinun helvettisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ollut lapsuudessani kaksi kissaa jotka sitten annettiin isovanhempien hoiviin perheemme muuttuneen elämäntilanteen takia. Sitten isovanhemmat muuttivat vanhainkotiin ja kissat tulivat takaisin meille viiden vuoden tauon jälkeen. Tällä välin kuvioihin oli tullut isäpuoleni, joka ei pitänyt kissoista ollenkaan mutta hammasta purren sitten niitä koitti sietää. Mutta kävikin niin, että isäpuoleni tykästyi kissoihin kovin ja aina höpötteli niiden tekemisistä ja kertoi miten hyvää seuraa ne ovat. Kissojen kuoltua se oli isäpuoleni idea että äitini ja hän ottivat lopulta lisää kissoja :)

Mistä miehen koirainho johtuu? Onko allerginen? Traumaattisia kokemuksia? Onko ihan varmaa että koirainho on niin kova ettei voisi tykästyä kanssaan elävään koiraan? Vähän ihmettelen miehen ehdottomuutta tässä asiassa.

Taitaa liittyä uskontoon tuo koirainho. Kyllä normaali suomalainen mies koiria sietää vaikkei mikään koiraihminen olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ollut lapsuudessani kaksi kissaa jotka sitten annettiin isovanhempien hoiviin perheemme muuttuneen elämäntilanteen takia. Sitten isovanhemmat muuttivat vanhainkotiin ja kissat tulivat takaisin meille viiden vuoden tauon jälkeen. Tällä välin kuvioihin oli tullut isäpuoleni, joka ei pitänyt kissoista ollenkaan mutta hammasta purren sitten niitä koitti sietää. Mutta kävikin niin, että isäpuoleni tykästyi kissoihin kovin ja aina höpötteli niiden tekemisistä ja kertoi miten hyvää seuraa ne ovat. Kissojen kuoltua se oli isäpuoleni idea että äitini ja hän ottivat lopulta lisää kissoja :)

Mistä miehen koirainho johtuu? Onko allerginen? Traumaattisia kokemuksia? Onko ihan varmaa että koirainho on niin kova ettei voisi tykästyä kanssaan elävään koiraan? Vähän ihmettelen miehen ehdottomuutta tässä asiassa.

Taitaa liittyä uskontoon tuo koirainho. Kyllä normaali suomalainen mies koiria sietää vaikkei mikään koiraihminen olisikaan.

Tämä selittäisi myös sen miten ap voi olla niin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.

Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...

Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...

Mitähän tässä nyt tekisi?

Tämä taisi valitettavasti olla totta, vaikka pidin provona. Tuli nimittäin ihan muuta kautta vastaan tieto, että nuori koira etsii kotia tästä syystä. On ihan hyvän kodin toivottavasti saamassa, mutta aikamoinen juttu...