Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.
31.08.2016 |
Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.
Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...
Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...
Mitähän tässä nyt tekisi?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.
Kaikenlaisia pässejä sitä äideiksi pääseekin...
Itse en koirista piittaa, mutta uusperheestä ymmärrän sen verran, että nyt menee metsään ja lujaa. Lapsi joutuu luopumaan rakkaasta lemmikistä jonkun hänelle randomäijän vuoksi. Ei siinä onnelliselle yhteiselolle kyllä pohjaa rakenneta, päin vastoin, sinähän romutat sitä. Se tyttö suuttuu ikihyviksi tuosta, eikö koskaan tule hyväksymään miestäsi. Oletko oikeasti valmis olemaan puun ja kuoren välissä kun teini alkaa raivota sille äijälle? Miehen pitää hyväksyä teidät kaikki, jotta teistä voi tulla perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin sen että mies asuisi jo sun luona ja siksi ei tulisi koiraa...
Mutta tuo mies tulee - koira lähtee. Hyvin sä petaat itsellesi vihatun äidin asemaa. Millä hemmetin oikeudella mies edes kehtaa vaatia tuollaista?
On mullakin kissa, mies ei pidä kissoista. Eipä se silti edes ehdottanut että kissa heitettäisiin pois kuvioista kun yhteen muutettiin. Kuten normaali ihminen ei teekään. Joko sä olet onneton lapanen joka yrittää miellyttää miestä kaikin keinoin tai sitten sun mies on itsekäs idiootti.
(Nyt mulla on koirakin, tosin on tuo sama mieskin edelleen. En yhdenkään miehen vuoksi tuota mulle ja lapsille rakasta koiraa antaisi pois vaikka tilanne olisi mikä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.
Kun ei tajua niin ei vaan tajua! Huoh!
Ap, tajuathan, että vaikka saisit koiran naapuriin, menetät hänet? Hän tulee vihaamaan teitä molempia, ja alkaa olla siinä iässä ettei pahemmin vaivaudu sitä vihaa peittelemään. Haluatko todella että tyttäresi vihaa sinua koko loppuelämäsi? Et pääse häihin, et näe lapsenlapsiasi, ei tule vierailemaan luonasi vanhainkodissa tai sairaalassa, ja hautajaisiinkin tulee vain varmistamaan että olet kuollut.
Jos välität lapsestasi, et luovu koirasta. Joko etsit fiksumman miehen tai sitten ette muuta yhteen ennen kuin tyttösi on lopullisesti muuttanut pois.
Sinä olet valitettavasti totaalinen paskavammainen älykääpiö, mikäli et kuule minkäänlaisia hälytyskelloja soivan, A: silloin kun uusi miehesi ei pidä koirista B: Vaatii tuollaisia kohtuuttomuuksia sinulta, lapseltasi ja elävältä, ajattelevalta, älykkäältä ja TUNTEVALTA eläimeltä.
Se että ihminen pitää eläimistä on hyvä merkki, se kertoo että ihmisellä on varmasti kyky empatiaan ja kunnioitukseen toisia kohtaan. Jos ihmiseltä puuttuu tuo kyky, niin sellaisella ihmisellä ei ole mitään hyvää lisä arvoa elämääsi.
Sinulle on tekstisi perusteella annettu jo KAKSI varoitusmerkkiä tuosta kuvotuksesta.
Älä tee mitään mitä tulisit katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.
Olen nähtävästi jo päättänyt asettaa miehen etusijalle ja se on sinun ratkaisusi. Varaudu välien vaikeutumiseen tyttäresi kanssa. Varaudu myös siihen, että mies alkaa vaatia sen myötä myös tyttäresi lähtöä. Hyvää loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.
Olet siis valmis maksamaan koirasta tallivuokraa eli ruuat, lääkärit, hoitopalkkaa jne. Koska aika epätodennäköistä, että kukaan suostuu tuohon diiliin muutenkaan. Hoitopaikan pitäisi olla vanhemmillasi, kummilla tms. henkilöllä, jolla on intressiä venyä järjestelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.
Olen nähtävästi jo päättänyt asettaa miehen etusijalle ja se on sinun ratkaisusi. Varaudu välien vaikeutumiseen tyttäresi kanssa. Varaudu myös siihen, että mies alkaa vaatia sen myötä myös tyttäresi lähtöä. Hyvää loppuelämää.
Mies tulee vaatimaan paljon muutakin - ei välttämättä tyttären lähtöä, mutta joka tapauksessa ap tulee olemaan se, joka joustaa ja mies on joustava kuin rautakanki.
Nyt tarkkana tässä. Missään tapauksessa ei tyttäreltä koiraa pois. Hän on kärsinyt jo aivan tarpeeksi aikuisten itsekkyydestä kun on eroriitanne kuunnellut. Ja nyt toinen itsekkyyden huippu, että oman itsesi takia koira pois että herra ja hidalgo voisi tulla kämppäänne asumaan 'kun ei tykkää koirista'.
Mikä on koiran rotu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et taida itsekään pitää kovin paljon koirista. En olisi voinut ikinä laittaa rakasta koiraa pois siksi, että mies ei TYKKÄÄ. Saatikka satuttaa sillä tavoin lastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.
Siis oletko ihan ok? Koira on sitä varten, että se on siinä kotona aina, sitä hellitään, käytetään lenkillä, nukutaankin sen kanssa (kuten minä). Ei se ole mikään hevonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin koira ulos. Kun teini suuttuu ja vihaa miestäsi on miehen helppo alkaa savustaa teini ulos kun on niin hankala. Sitten voikin siirtyä sinun ulkonäön muokkaamiseen mieluisaksi, määräämiseen ketä ystäviäsi voi tulla kylään. Askel askeleelta itsetuntoasi hajotetaan. Toimien kuitenkin niin että aina säilyy tunne mies on oikeassa.
Jokainen koiranomistaja voi kertoa, että oma koira on äärettömän rakas. Aikuinen ihminen ei pysty luopumaan rakkaasta koirasta kenenkään mieliksi, joten teini-ikäisen lapsen pakottaminen luopumaan parhaasta ystävästään on sairasta eikä kukaan rakastava äiti aiheuttaisi sellaista tuskaa lapselleen. Tuo tulee vaikuttamaan lapsesi loppuelämään ja lapsi tulee vihaamaan sinua kuolemaasi asti. Miksi et voi odottaa tytön muuttoon asti tämän hömpötyksesi kanssa? Miksi olet hankkinut lapsen? Voisiko lapsi muuttaa isälleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että jos koira oikeasti joutuu lähtemään, lähtee myös tytär, vaikka sen reissutyötä tekevän isänsä luokse. Hirviöisäpuoli ja välinpitämätön äiti, ei ole kovin kiva lapsen elää tuollaisessa perheessä. Aina jaksaa ihmetyttää nämä naiset, joille mies on tärkeämpi kuin omien lasten hyvinvointi.
Miten joku voi olla niin paha ihminen, että edes suunnittelee moista?
Kysyin mieheltäni tätä. Hänenkin mielestä miehen tulee joustaa. Ei voi tulla perheeseen ja vaatia koiran poistamista.
Kun olet sen koiran ottanut, niin olet kyllä ollut tietoinen että sellainen sitten on seuraavat 10-15 vuotta...
Ap, jos te olette miehen kanssa todella rakastuneita, niin jaksatte odottaa yhteenmuuttoa sinne saakka, kuin koira on elossa/tytär muuttaa omaan kotiin. Jos parisuhteenne kaatuu tämän takia, niin se kaatuisi muutenkin.
Kauan olette edes seurustellu? Miksi noin kiire muuttaa yhteen? En keksi muuta kuin rahan. Hyi! Laitat rahan elävän olennon ja tyttäresi edelle.
Totuus on se, että koirasta luopuminen ei ole mikään vaihtoehto. Ne ei ole mitään leluja, jotka voi viskata nurkkaan, kun ei enää kiinnosta leikkiä. Sun pitää ymmärtää, että koiraan sitoutuminen voi olla jopa 16-vuoden projekti. Ja se olis pitäny sisäistää jo ennen koiran hankkimista.
Ja millainen mies vaan tulee ja alkaa määräilemään perhedynamiikkaa? Mulle toi koirattomuus ei olisi ongelma, vaan miehen kamala ehdottomuus ja se, että koittaa romuttaa entistä elämää, sen sijaan että alkaisi rakentamaan mun kanssa yhdessä uutta sen vanhan elämän päälle. Toi on sellanen ominaisuus, mitä en arvosta ihmisissä ollenkaan.
Miltä itsestäsi olisi tuntunut, jos äitisi olisi vienyt sinulta koiran vain saadakseen miesystävänsä saman katon alle? Jos viet koiran pois kodistanne, tyttäresi ei tule ikinä antamaan anteeksi sinulle. Olet yksinkertaisesti huono äiti.
Et muuta tuollaisen miehen kanssa yhteen, piste!