Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen. Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.

Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...

Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...

Mitähän tässä nyt tekisi?

Tämän TÄYTYY olla provo, ei kukaan voi olla noin p.ska. Sinä olet sitoutunut siihen eläimeen sen koko iäksi, kun olet sen ottanut. Ei sitä laiteta pois silloin kun sattuu huvittamaan, eli "miesystävä ei voi sietää koiria". Ihan sen eläimen ja tyttäresi vuoksi, ette muuta miehen kanssa yhteen asumaan. Minä en ainakaan muuttaisi ja miehelle sanoisin, että se on koira myös hyväksyttävä, jos aikoo yhteenmuuttoa edes harkita. Koska ette voi asua yhdessä koiran vuoksi, asutte erillään, so simple. Ei kai kukaan oikeasti voisi tehdä lapselleen noin, että "äiti vaihtaa nyt sun rakkaan lemmikin ukkoon, ku mää oon niiiiiin rakastunut". Lapsesi tulee vihaamaan sinua loppuikänsä.

Vierailija kirjoitti:

"Ensin koira ulos. Kun teini suuttuu ja vihaa miestäsi on miehen helppo alkaa savustaa teini ulos kun on niin hankala. Sitten voikin siirtyä sinun ulkonäön muokkaamiseen mieluisaksi, määräämiseen ketä ystäviäsi voi tulla kylään. Askel askeleelta itsetuntoasi hajotetaan. Toimien kuitenkin niin että aina säilyy tunne mies on oikeassa."

Näin tämän tyyppistä lähipiirissäni. Nainen kiimantui miehestä niin että eläimiään ja lapsiaan rakastavasta äidistä tuli miehen täysin manipuloima ja omistama ja alistama. Itsetunto ja oma elämä hajotettiin juurikin  askel askeleelta niin että mies on oikeassa, ja oikeastaan suorastaan parantaja, henkinen guru joka vapauttaa naisen "vääristä" käyttäytymismalleista. "Ei sinulle voi kukaan lapsesi tai ystäväsi sanoa miten sinun tulee tehdä, sinun tulee valita itse(ts. valita mitä mies halusi).

Mies ei tykännyt naisen lemmikeistä ja siksi heidän piti viettää aikansa miehen luona. Lemmikit ja lapset jäivät hoitamatta. Kun lähipiiri huolestui asiasta, mies aivopesi naisen ajattelemaan että ystävät ja lähipiiri yrittävät määrätä heidän elämäänsä eikä naisen kannata olla tekemisissä tuollaisten tuholaisten kanssa. Niinpä tämä nainen katkaisi välinsä kaikkiin tällaisiin "mielipuoliin ja terapian tarpeessa oleviin"(kaikki sukulaiset, ystävät, tuttavat, työtoverit kaikki).

Nyt tämä henkisen tasapainon esikuvana itseään pitävä pariskunta on sitten ihan keskenään ja muuta ei tiedetä naisesta sen koommin. 2 kertaa vuodessa soittaa lapsilleen.

Että kyllä näitä on olemassa jotka laittavat uuden miehen lastensa ja lemmikkiensä edelle.

Juuri näin. Kuvaus on kuin suoraan "tunnista narsistiset piirteet omaava henkilö" -jutusta. Hyvin kuvattu.

Sanoisin, että elämä on valintaa. Mutta vastuu on valitsijalla.

Siis mitä heeelvettiä mietikö yhtään tytärtäsi? Mietitkö yhtään kuinka stressaavaa ja masentavaa se on koirallekkin kun menettää oman "perheensä" joita ikävöi uudessa kodissaan jos semmoistakaan edes löytyy? Mies vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.

Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...

Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...

Mitähän tässä nyt tekisi?

Näistä katkerista kommenteista huolimatta ymmärrän täysin tilanteesi ja arvostan sitä, että arvotat ihmissuhteen korkeammalle kuin lemmikin. Toki tämä on etenkin lapsellesi huono juttu, eikä anna hyvää lähtökohtaa uuden isäpuolen hyväksymiselle, mutta kyllä hän sen aikanaan ymmärtää.

Yritä hankkia koiralle koti jostain hyvästä perheestä ja sano, että luovut koirasta uuden miehen allergian takia.

Mistä luulet yhtään kenenkään olevan KATKERA! Tuollaisesta uudesta miehestäkö joka on täysi paska?

Minä en arvosta tuollaisia ihmisiä joille eläimet ovat esineitä ja leluja.

2000luvulla pitäisi jo jokaisen älytä sen verran että eläimet ovat älyllisiä, ajattelevia ja tuntevia olentoja jotka kärsivät siinä missä ihmisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies joka ei pidä koirista kuuluu ulkoruokintaan.

Ihminen joka ei pidä koirista kuuluu narun jatkoksi.

Hei nyt jotain rajaa tähän..! Olen kissaihminen, joskin allerginen, joten karvaisia eläimiä ei talouteemme tule. Meillä on lemmikkeinä kanoja. Edes lapsena ole pitänyt koirista, suoraan sanoen siedän niitä vain pakon edessä. Ymmärrän silti ystäviäni, joille oma koira on tärkeä. Lisäksi ymmärrän ihan peruspsykologialla, että ap:n suunnitelma on julma ja äärimmäisen ajattelematon.

Mutta sitä en ymmärrä, että täällä aikuiset ihmiset komppaavat ajatusta, että jos ei pidä koirista, on niin turha ihminen, että sietää vaikka tappaa itsensä. Menkääs nyt vähän itseenne. Onko sama kohtalo sit kissanvihaajille kans?

Eläinten vihaajat ovat jokainen päästänsä viallisia, enkä pidä heitä yhtään minkään arvoisina olentoina.

Vähän ajan kuluttua sä olet täällä kirjoittamassa uutta ketjua "Lapsi on vaikea eikä tule toimeen miesystäväni kanssa. Miehen mielestä hänet pitäisi laittaa asumaan jonnekin muualle ja olen samaa mieltä. Minun onneni menee lapsen edelle".

Jos lapsen koiran annat pois, olet kyllä todellinen k**ipää.

Hah hah, hauska katsoa kun rakkihullut riehuu :D hei haloo, se on vain tyhmä koira josta normaalien aikuisten ihmissuhteet menee aina ohi. Nyt valoja päälle!

Ihmiset ja empatiakyky

-Ali-ihmisillä empatia rajoittuu vain omaan persereikäänsä

-Hyvin pikkusieluisilla ja kehittymättömillä voi olla jonkun näköistä empatiaa korkeintaan jotain omaa miestä tai lähimmäistä kohtaan oman persereijän lisäksi

-Vähän kehittyneemmillä ihmisillä empatiaa voi tuntea jopa ihan tuntematontakin ihmistä kohtaan.

-Normaalin empatiakyvyn omaava ihminen tuntee empatiaa muitakin lajeja kohtaan kuin omaansa.

-Keskimääräistä korkeamman empatiakyvyn omaava ihminen tuntee empatiaa myös muitakin kun karvaisia ja söpöjä eläimiä kohtaan.

Ap. ja miehensä eivät taida kovin korkealla tässä hierarkiassa olla.

Lemppaa se äijä kirjoitti:

Provo? Ota mies joka tykkää eläimistä, eläimiä inhoavissa ihmisissä on aina jotain muutakin vialla. Sori, mutta tyttäresi lemmikki on tärkeämpi kuin sinun "onnesi" (olisitko muka onnellinen tuollaisen tyypin kanssa?).

Vegaanimiehiä voi olla aika vaikea löytää T: Vegaanimies :)

Vierailija kirjoitti:

Ap sietäisit saada turpsas ja kunnolla. Oon niin vihainen että oo onnellinen ettet ole Tässä. Ootko yhtään aatellu koira-paran tunteita?? Ja tyttösi? En pysty ymmärtämään miten kukaan voi noin vaan luopua rakkaasta perheenjäsenestään. Jos todella olet niin kylmä kusipääpaska ja annat koiran pois niin toivon että loppuelämäsi on pelkkää helvettiä. Ei sulla oo empatialykyä alkuunkaan jos pystyt koirasta luopumaan tollasen takia. Muitakin ratkaisuja olisi. Nyt viaton koiraparka ja tyttö joutuu kärsimään koska Sä ja sun miehes ootte tollasia ihmispaskoja. Häpeä ja pala helvetissä!!!

Huh huh, te rakkihullut joutaisitte hoitoon. Lukekaa nyt tätäkin SAIRASTA väkivaltafantasiaa! Normaali ihminen ei ajattele noin. M1-lähete jo aiheellinen?

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.

Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...

Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...

Mitähän tässä nyt tekisi?

Ihan absurdi kysymys kun olet jo päättänyt mitä teet. Onnea valitsemallesi tielle :)

Sydän särkyy koiran Ja tytön puolesta :'( toivottavasti et oo tosissasi. Koira tulee itkemään ikäväänsä ja tuntee olonsa hylätyksi. Tekee niin pahaa..:(

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ja empatiakyky

-Ali-ihmisillä empatia rajoittuu vain omaan persereikäänsä

-Hyvin pikkusieluisilla ja kehittymättömillä voi olla jonkun näköistä empatiaa korkeintaan jotain omaa miestä tai lähimmäistä kohtaan oman persereijän lisäksi

-Vähän kehittyneemmillä ihmisillä empatiaa voi tuntea jopa ihan tuntematontakin ihmistä kohtaan.

-Normaalin empatiakyvyn omaava ihminen tuntee empatiaa muitakin lajeja kohtaan kuin omaansa.

-Keskimääräistä korkeamman empatiakyvyn omaava ihminen tuntee empatiaa myös muitakin kun karvaisia ja söpöjä eläimiä kohtaan.

Ap. ja miehensä eivät taida kovin korkealla tässä hierarkiassa olla.

- Rakkihullu laittaa ravintoketjussa alemman olion kaiken muun edelle.

Ap on tuo joka käyttää rakkihullut-sanaa. Yrittää saada ketjun näyttämään siltä että on myös puolustavia kommentteja

Vierailija kirjoitti:

Ap on tuo joka käyttää rakkihullut-sanaa. Yrittää saada ketjun näyttämään siltä että on myös puolustavia kommentteja

Jaha, sitten vainoharhainen rakkihullu. En ole nimittäin APta nähnytkään, mutta rakkihullut vituttaa senkin edestä.

Eikö rakkihulluilla ole oikeita ihmissuhteita, kun pitää hankkia joku elukka niitä korvaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Ap on tuo joka käyttää rakkihullut-sanaa. Yrittää saada ketjun näyttämään siltä että on myös puolustavia kommentteja

Miekin uskon, et ap on käyny pitämässä elossa tätä provoa.

Ap:n mies on tainnut tehdä esiintulon:D

Anna vain koira pois. Sen seurauksena noin 3-6 vuoden päästä lähtee tyttäresi, eikä peräänsä katso. Mieskin luultavasti hakee nuoremman panopuun varsin pian. Oikeastihan se ei sinusta välitä, kun asettaa tuollaisia vaatimuksia. Sen jälkeen saatkin sitten istuskella yksinäsi ja miettiä mitä tuli tehtyä.

Niin että onnea vain valitsemallasi tiellä.

Tälläisissä provoaloituksissa ap ei KOSKAAN kirjoita rekisteröidyllä nimimerkillä siksi, jotta muutkin trollit voisivat halutessaan esiintyä ap:na ja jatkaa hauskanpitoa.