Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.
31.08.2016 |
Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.
Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...
Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...
Mitähän tässä nyt tekisi?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Voi sentään. Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa. Ongelma on se, että mieheni ei voi sietää koiria, mutta 13v. tyttärelläni on koira. Tai tietysti se on minun nimissä ja vastuulla, mutta tytär sen kanssa enemmän aikaa viettää. Nyt joudumme luopumaan koirasta, kun muutamme miesystäväni kanssa yhteen, ja hänen ehtonsa oli, että koira lähtee.
Tytär on niin vihainen kun kerroin asiasta hänelle, eikä suostu ymmärtämään että minullakin olisi vihdoind eron jälkeen nyt mahdollisuus onneen ja rakkauteen...
Lapsen isä ei voi ottaa koiraa, kun tekee reissutyötä ja minun vanhempani ovat jo liian vanhoja antaakseen vilkkaalle koiralle sen vaatimaa aktiviteettia...
Mitähän tässä nyt tekisi?
Dumppaa se mies. Ihmisessä on jotain vikaa, jossei pidä koirista. Ja luultavasti ei kunnioita tytärtäsi yhtään, jossei anna tämän pitää rakasta perheenjäsentään.
Tuolla ratkaisulla aiheutat pahimmillaan tyttärellesi mielenterveysongelmat ja vuosien katkeruuden sinua kohtaan, sekä taatusti tätä uutta miestä kohtaan. (Vihaan edelleen isäni entistä naisystävää, joka vihjaili, että koiramme pitäisi viedä piikille minun ollessani 14, vaikka olen nykyään 28, isä erosi kyseisestä muijasta vuosia sitten ja koirakin on nykyään 6 feet under. Oli tosin perheessämme onneksi pidempään kuin se akka.)
Mieti myös, miten paskan ja vastuuttoman asenteen eläintenpitoon lapsellesi tuolla opetat. Olet paska ihminen, etkä olisi todellakaan ansainnut koiraa alun perinkään, jos dumppaat koiran jonkun perheeseen tulevan seurustelukumppanin takia. Se mies pysyy kyllä elossa, vaikkette muuttaisikaan yhteen. Koiralle tuo tietää joko piikkiä tai kiertolaisuutta. Ja sinulle huonoja välejä tyttäreesi kenties loppuiäksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaisi seurustella koiria vihaavan paskan kanssa?
Siinä valitset. Voin luvata että tyttäresi tulee vihaamaan sinua hyvin, hyvin pitkään. Tiedät että niin käy, joten yritä edes tehdä kompromissi.
Tässä tapauksessa oikeasti toivon että tyttö ja koira pääsevät muuttamaan jonnekin turvaan. Tyttö voisi ensi töikseen ottaa isäänsä yhteyttä. Tai isovanhempiinsa.
Mikä estää aikuista ihmistä olemaan onnellinen ilman yhteenmuuttoa? Pysyy suhdekin freesinpänä, kun ei oo 24/7 yhdessä. Käyhän tyttö ja koira isällään, niin voit olla vapaasti miesystäväsi kanssa. Jos mies ei ole valmis kompromissiin, en muuttaisi saman katon alle. Surullista tyttärellesi, jos kävelet hänen ylitseen tuossa asiassa ja pakotat luopumaan koirasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ite olis ainakaa onnellinen koiria vihaavan kusipään kanssa. Oletko ap sitten onnellinen kun annat koiran pois ja tyttösi vihaa sinua ja sun kusipäämiesystävää ikuisesti?
Äidin uusi mies on aina vaikea paikka teinitytölle ja vielä tollanen tilanne että tytön rakas lemmikki/ystävä annetaan pois jonkun miehen takia voi olla tytölle niin kova paikka että ei enää siitä tokene vaan alkaa ongelmat/kapina jota joudutte sitten kestämään.
Meillä ei ollu tollasta tilannetta että olis ollu lemmikkejä kun äitini miesystävä aikanaan muutti meille kun olin teini mutta muuten oli heti huonot välit mulla miehen kanssa ja yhteiselosta ei tullut koskaan mitään. Äiti vasta jälkeenpäin tajusi kuinka paska se mies oli mut mä olin jo ehtiny muuttaa pois kun ne vasta erosi.
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Millaista onnea kuvittelet olevan luvassa tuollaisen miehen kanssa joka sanelee sinulle ja lapsellesi ehtoja jo ennen kuin edes asutte samassa taloudessa? Odota ne muutamat vuodet kunnes tyttäresi on täysi-ikäinen niin sen jälkeen voit ruveta kynnysmatoksi kenelle haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Älä naurata (tai itketä)! Tyttö harrastaa agilityä ja sinä meinaat heivata koiran siksi, että mies on muuttamassa kanssanne yhteen eikä vaan tykkää, että talossa on koira!? Oletettavasti tyttökin haluaa majoituksen samasta paikasta koiran kanssa. Luuletko, että katselette lauantai-iltaisin tyytyväisenä telkkaa samalla sohvalla ilman koiraa ja hymyilevän teinin kanssa? Teinien kanssa on ihan riittävän hankala pitää hyvät välit ilman tällaista tahallista kiusantekoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pää pois perseestä ja tyttö pitää koiransa. Muita vaihtoehtoja sinulla ei ole, jos haluat nähdä tytärtäsi 18 ikävuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan provo, mutta vastataanpa kuitenkin. Riippumatta siitä miten elämäsi kehittyy sinun pitäisi tietää jo koiran hankintaa miettiessäsi, että koira on elävä olento ja noin 10-15 v sitoumus.
Toki on ymmärrettävää että, drastisissa ja isoissa elämänmuutoksissa kuten: sairaudessa, työttömyydessä tai kuoleman sattuessa, lemmikille täytyy etsiä uusi koti.
Nyt mikään yllämainituista skenaarioista ei täyty, vaan kyse on sinun henkilökohtaisesta preferenssistä.
Koira on varmasti lapsellesi rakas lemmikki. Ajattele asiaa tytön kannalta, äläkä aseta itsekkyyttäsi etusijalle. Kun tyttö kasvaa isoksi ja muuttaa pois, voit sinä tehdä ihan mitä huvittaa tuolloin koirakin on varmasti kuopattu pihamaan perälle!
Se aika ei ole vielä, joten menet nyt koiran ja tyttären ehdoilla. Jos toimit näin äiti/tytär suhde säilyy hyvänä ja lapsellesi jää hyvät muistot lapsuudestaan ja koirastaan. Vuosia myöhemmin tyttäresi tulee lämmöllä ja rakkaudella katsomaan sinua vanhaenkotiin, vaikka olet 95 v haiset kuselle ja paskot avannepussiin!
Miten ihmiset voi olla nykyään niin Minä minä MINÄ! keskeisiä? Eron jälkeen minullakin on oikeus onneen ja rakkauteen. En halua haukkua tai syyllistää ketään, teet itse päätöksesi. Mutta koita ajatella tilannetta objektiivisesti kaikkien osapuolien kannalta. Älä anna kiiman päättää,
Löytyy myös miehiä joille koira ei ole dealbraker, jos mies nyt jo valittaa koirasta, mitäs sitten kun olette elämän isompien ja tärkeempien asioiden äärellä?
Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin kaikkea hyvää sinulle ap!
Onneksi tämä on provo, kukaan ei voi olla näin hirveä ihminen oikeasti? Että ihan huvikseen traumatisoit oman lapsesi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen osalta luultavasti vain valtataistelua, testaa omaa asemaansa tulevassa perheessä ja iskee herkkään kohtaan ja saa samalla myös hajoitettua ja hallittua plus jos äiti suostuu, merkki siitä, että mies on tärkeämpi kuin tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka ei pidä koirista kuuluu ulkoruokintaan.
Miksi? Miksi kaikkien pitäisi tykätä koirista?
Tässä AP tarinassa, kyllä toimitaan täysin väärin. Mutta jos leikitään, että noin tapahtuisi oikeasti, niin sairasta olisi tuollainen toiminta äidiltä.
Hei Ap!
Minusta miesystäväsi on itsekäs, koska vaatii luopumaan sinun tyttärelle tärkeästä koirasta. Lähtökohta on ollut se, että perhe on: sinä ja tyttäresi, ja uutena perheenjäsenenä on tulossa mahdollisesti miesystäväsi, ei hän voi sanella teidän elämäänne. Tyttäresi on herkässä iässä, enkä näe mitään järkeä lähteä tällätavalla muuttamaan hänen elämäänsä kielteisempään suuntaan. Anna tyttäresi pitää koira ja suosittelisin vakavasti harkitsemaan kannattaako tuollaista miestään rinnalleen ottaa. Löytyy varmasti paljon hyväsydämesimpiä ihmisiä ja sellaisia jotka haluavat myös tyttäresi parasta. Kuulostaa siltä, että tuo mies ei välitä tyttärestäsi, mikä on paha juttu.
Miehesi on haistanut keinon millä pääsee eroon tyttärestäsi ja saa sinun jakamattoman huomion. Etkö tajua sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!
Ap
Tämän kirjoittaja ei ole minä, ketjun oikea aloittaja. En koe uhranneeni elämääni tai mitään äitiyden takia. Tytär on minulle kaikista tärkein. Yritän selvittää, saisiko koiraa mihinkään tutulle lähelle, jossa tytär voisi jatkaa agilityn harrastamista koiran kanssa.
Ap
Kerrassaan loistavaa, menee harrastus ja koira samalla, aina vai paranee. Osaatko yhtään asettua tyttäresi asemaan miltä kuvio hänestä tuntuu. En yhtään ihmettele miksi uusperheet ovat vaikeuksissa, kun lasten hyvinvointi ollaan valmiit jyräämään, kun ollaan niin rakastuneita ja on oikeus onneen. Vuoden-parin päästä ootte viimeistään jossain apua hakemassa tytölle, kun on masentunut ja viiltelee tms. ja sitten ihmettelette, että mistähän mahtaa johtua, kun meillä on kaikki niin hyvin.
Minä yritänkin juuri selvittää, miten tytär pystyisi jatkamaan harrastusta. Eihän koiran meillä tarvitse asua. Pidetäänhän hevosiakin vuokratallipaikoilla.
Tavallinen 26v mies kirjoitti:
Tämä on varmaan provo, mutta vastataanpa kuitenkin. Riippumatta siitä miten elämäsi kehittyy sinun pitäisi tietää jo koiran hankintaa miettiessäsi, että koira on elävä olento ja noin 10-15 v sitoumus.
Toki on ymmärrettävää että, drastisissa ja isoissa elämänmuutoksissa kuten: sairaudessa, työttömyydessä tai kuoleman sattuessa, lemmikille täytyy etsiä uusi koti.
Nyt mikään yllämainituista skenaarioista ei täyty, vaan kyse on sinun henkilökohtaisesta preferenssistä.
Koira on varmasti lapsellesi rakas lemmikki. Ajattele asiaa tytön kannalta, äläkä aseta itsekkyyttäsi etusijalle. Kun tyttö kasvaa isoksi ja muuttaa pois, voit sinä tehdä ihan mitä huvittaa tuolloin koirakin on varmasti kuopattu pihamaan perälle!
Se aika ei ole vielä, joten menet nyt koiran ja tyttären ehdoilla. Jos toimit näin äiti/tytär suhde säilyy hyvänä ja lapsellesi jää hyvät muistot lapsuudestaan ja koirastaan. Vuosia myöhemmin tyttäresi tulee lämmöllä ja rakkaudella katsomaan sinua vanhaenkotiin, vaikka olet 95 v haiset kuselle ja paskot avannepussiin!
Miten ihmiset voi olla nykyään niin Minä minä MINÄ! keskeisiä? Eron jälkeen minullakin on oikeus onneen ja rakkauteen. En halua haukkua tai syyllistää ketään, teet itse päätöksesi. Mutta koita ajatella tilannetta objektiivisesti kaikkien osapuolien kannalta. Älä anna kiiman päättää,
Löytyy myös miehiä joille koira ei ole dealbraker, jos mies nyt jo valittaa koirasta, mitäs sitten kun olette elämän isompien ja tärkeempien asioiden äärellä?
Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin kaikkea hyvää sinulle ap!
Työttömyyden sattuessa koira vittuun? Halojaa!!!
Valitan, mutta kun olet nyt lapsen mennyt tekemään niin lain mukaan olet hänen hyvinvoinnistaan vastuussa kunnes täyttää 18, jos et kerta isällensä saa.
Voithan toki ilmoittaa sossuun että hakevat lapsen pois, niin mikään ei häiritse "naiseuttasi" ja voit jakaa herkkureikääsi päivin ja öin?
Tästähän oli juttua lehdissäkin; lapset lastenkotiin uuden Onnen tieltä...