Vaikea tilanne. Lapsellani on koira ja uusi mieheni ei pidä koirista. Olemme muuttamassa yhteen.

Tyttö muuttaa koiransa kanssa isänsä luo ja sä alat maksaa elarit sinnepäin.

Ap. Tulet katumaan lopun ikääsi jos toteutat tuon.

ap. Jos annat koiran pois, menetät samalla tyttäresi. Luulet että se ei olisi niin, mutta kokemuksesta voin sanoa, että tuo on väistämätön seuraus. Pelaat hyvin isoilla panoksilla nyt. Joten mieti nyt hyvin tarkkaan, haluatko säilyttää tyttäresi.

Toivottavasti annat koiran pois ja mies muuttaa luoksesi, mutta jättää sinut puolen vuoden päästä. Silloin olet menettänyt sekä tyttäresi että miehen. Opitpahan vihdoin mitä itsekkyydestä seuraa.

Jos olisin tyttäresi rupeaisin mykkäkouluun ja syömälakkoon. Ostaisin omilla rahoilla suklaata yms. T: eräs joka miettii mitä olisi tapahtunut jos olisin tehnyt noin kun äitini tyhjensi salaa kirjahyllyäni.

Jos olisin tyttäresi, ja antaisit koiran pois, sekä sinä että miehesi olisitte minulle jatkossa kuin ilmaa. En puhuisi kummallekaan enää mitään, en katsoisi kohti, ette saisi minuun en.ä mitään kontaktia, ette tietäisi asioistani, ette koulustani, ette terveydestäni, olisin täysin välinpitämätön teidän suuntaan. Ikuisesti. Tästä tietysti varmaan seuraisi lastensuojeluilmoitus ainakin koulun taholta ja pahimmillaan huostaanotto, koska lastensuojelu ei saisi minua muuttamaan kantaani. Sitäkö haluaisit?

Joo ap, minne katsosit? Onko totuus liian vaikea kohdata?

-1\5

Vierailija kirjoitti:

Joo ap, minne katsosit? Onko totuus liian vaikea kohdata?

Veikkaanpa, että ap:n tarinassa on 0% totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tyttäreni menee miesystävän edelle ja on tärkeämpi. Ei mies vaadikaan minua tytöstä luopumaan (ja mies saisi lähteä jos niin tekisikään). Nyt on kuitenkin kyse vain koirasta, jonka edelle mies kuitenkin menee.

Miten se olisi eri asia jos mies olisi allerginenn koirasta silti pitäisi luopua.

Ap

Nyt ei ole kyse vain koirasta, vaan tyttäresi luottamuksesta äitiinsä ja elämään, sinun rakkaudestasi ja huolenpidostasi lastasi kohtaan ja sinun valinnoista äitinä. Ei se rakkaus mieheen häviä, vaikka ette asuisikaan yhdessä. Mutta miehen asenne ei ennusta hyvää.

Toivon, että et ole tosissasi.

Mutta jos olet niin:

Sinä ja tyttäresi ja se koira, te olette perhe. Koira kuuluu perheeseen, sillä on tyttären lemmikki. Mikäli uusi miehesi haluaa osaksi perhettänne niin hänen on sopeuduttava nykytilanteeseen. Ei niin, että sinä sopeutat teidät ja koira saa mennä.

Jos mies oikeasti välittää sinusta ja tyttärestäsi niin hän ei vaatisi koiraa lähteväksi, vain siksi "ettei pidä koirista". Kuulostaa huonolta alulta mihinkään uusioperhekuvioon.

Ap, järki käteen. Tyttäresi tulisi olla sinulle tärkein!

Valitettavasti noita kuitenkin on. Itsekin olen ap:n tyttö ja onhan meitä ilmoittautunut jo muitakin. Meidän tapauksessa kyseessä oli kuitenkin biologinen isäni, mikä teki tapauksesta vähän monimutkaisemman. Vanhemmat olivat asuneet erillään ja sillä aikaa meille oli otettu koira. Jonkun aikaa asuttiin kaikki yhdessä ja sitten vietiin koira piikille. Isän kanssa meni hyvin jonkun aikaa, kunnes sitten ei (yllätys) enää mennytkään ja perhe hajosi uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tyttäreni menee miesystävän edelle ja on tärkeämpi. Ei mies vaadikaan minua tytöstä luopumaan (ja mies saisi lähteä jos niin tekisikään). Nyt on kuitenkin kyse vain koirasta, jonka edelle mies kuitenkin menee.

Miten se olisi eri asia jos mies olisi allerginenn koirasta silti pitäisi luopua.

Ap

Sinun maailmassasi mies menee koiran edelle. Tyttäresi tuskin on samaa mieltä tärkeysjärjestyksestä. Äidin uusi poikaystävä ei saletisti merkitse hänelle yhtä paljon kuin koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tyttäreni menee miesystävän edelle ja on tärkeämpi. Ei mies vaadikaan minua tytöstä luopumaan (ja mies saisi lähteä jos niin tekisikään). Nyt on kuitenkin kyse vain koirasta, jonka edelle mies kuitenkin menee.

Miten se olisi eri asia jos mies olisi allerginenn koirasta silti pitäisi luopua.

Ap

Sinun maailmassasi mies menee koiran edelle. Tyttäresi tuskin on samaa mieltä tärkeysjärjestyksestä. Äidin uusi poikaystävä ei saletisti merkitse hänelle yhtä paljon kuin koira.

Äidin uusi poikaystävä on jo lähtökohtaisesti miinusmerkkinen tapaus - yhteenmuutto tietää muutoksia ja kotona ei voi olla enää kuin kotonaan jne. Ja tuo epäreilu koiran eliminointi tekee miinuksesta valtavan. Itse asiassa tyttö on harvinaisen joustava ja hyväsydäminen, jos pystyy joskus elämään asian yli ja antamaan aidosti anteeksi. 

Tyttäresi ei tarvitse muuta kuin mennä sanomaan opelle / kouluth:lle ettei voi enää asua kotona ja sosiaalitoimiston pyörä alkaa pyörähtää. Lopputulos voi olla että asut kahdestaan miehesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi ei tarvitse muuta kuin mennä sanomaan opelle / kouluth:lle ettei voi enää asua kotona ja sosiaalitoimiston pyörä alkaa pyörähtää. Lopputulos voi olla että asut kahdestaan miehesi kanssa.

Näin se menee. Jos tyttäresi puhuu jollekin koulun aikuiselle siitä, että äiti kohtelee välinpitämättömästi ja ilkeästi kotona, tulee lastensuojeluilmoitus.

Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä minulla on mielestäni oikeus onneen. Olen jo uhrannut tarpeeksi elämästäni äitiydelle. Haluan olla nainen ja nauttia elämästä miesystäväni kanssa!

Ap

Minä en ole vielä uhrannut elämästäni yhtään aikaa, rahaa tai vaivaa äitiydelle ja koiristakin on vuosien kokemus, joten voit lähettää tytön ja koiran tänne ja keskittyä rauhassa itseesi, sen mitä itsekkään, joustamattoman ja jyrkän miehen liehittelemiseltä ja myötäilyltä jää aikaa. 

No sitten varmaan olet valintasi tehnyt. Toivottavasti miehesi on sen arvoinen että tyttäresi sijoitetaan mahdollisesti pois ja myöhemmin et näe lapsenlapsia

Ei tunnu olevan sinulle kovin vaikea tilanne.